Palkkaaminen helpommaksi

Työntekijöiden palkkaaminen on Suomessa hankalaa ja kallista. Jos lakien laatijoiden tarkoituksena oli taata, ettei työllistäminen tapahtuisi helposti, he ovat onnistuneet hyvin.

Työnantajan maksettavaksi sälytetään eläke- ja sosiaaliturvamaksut, tapaturmavakuutus, työttömyysvakuutus, palkalliset lomat ja sairaspäivät. On huolehdittava myös tuloverojen pidätyksistä.  Jos työntekijästä haluaa päästä eroon, sekin voi tulla maksamaan työnantajalle huimia summia, varsinkin, jos erotettu on lähellä eläkeikää; siksi nyt vanhempia työntekijöitä onkin alettu erottaa ennen kuin he saavuttavat sen kriittisen iän, jonka jälkeen entinen työnantaja joutuisi maksamaan heidän työttömyysturvastaan, heidät erotettuaan.

Miksi sysätä työnantajan harteille niin paljon lisämaksuja? Ja miksi työssä olevien pitäisi odottaa niin paljon suurempia työttömyyskorvauksia kuin katsotaan riittävän elämiseen Kelalta tukensa saaville? Miksi ihminen, joka on ollut kauan töissä ja varmaankin saanut säästettyä rahaa, saa työttömänä paljon enemmän kuin vaikkapa vuosikaudet perheenäitinä työtä tehnyt, vasta eronnut nainen? Ja miksi työnantajan pitää kustantaa tämä? Miksi työnantajaa rangaistaan siitä, että hän tarvitsee työntekijän ja haluaa sellaisen palkata?

Jos työhön ottaminen ja työsuhteen lopettaminen olisivat yksinkertaisempia ja halvempia toimenpiteitä, veikkaan, että työvoiman vaihtuvuus kasvaisi. Tästä olisi jotakin haittaakin puolin ja toisin, mutta paljon hyötyäkin. Työntekijöiden kannalta suurin etu ehkä olisi se, että työpaikkoja tulisi lisää. Työnantaja taas uskaltaisi palkata, kun ei joutuisi “naimisiin” mahdollisesti huonon työntekijän kanssa ja maksamaan siitä kalliisti.

Eläke-, loma- ja muut edut olivat aikoinaan tärkeä uudistus. Minusta ne ovat viime aikoina menneet liian pitkälle ja aiheuttaneet eriarvoisuutta ja yhteiskunnan vääristymistä, yritysten kaatumisia ja siirtymisiä halvempiin maihin. Suomessa palkkatyöläinen on ollut kunkku. Työnantaja on ollut välttämätön paha. Mistähän tällainen negatiivinen suhtautuminen yrittäjiin on saanut alkunsa? Suomalaiset ovat kuitenkin yritteliästä kansaa.

Advertisements

Työttömyysturvapalkka

Työttömät työnhakijat saavat noin 125 euroa käteen joka viikko.
Entä, jos alkaisimme ajatella tuota yhden päivän palkkana ja takaisimme työnhakijoille ainakin sen yhden työpäivän viikossa, kaikkine työhön kuuluvinen eläke-, vakuutus- ja muine etuineen? En tarkoita vessapaperirullista askartelua, vaan työtä, jota kyseinen ihminen osaa tehdä ihan palkkansa eteen. Tämä toimisi parhaiten, jos siitä tehtäisiin kussakin työpaikassa pitkäaikainen järjestely, vähintään puoli vuotta. Työnantaja vähentää yhden työntekijän työaikaa päivällä ja ottaa työnhakijan tuuraajaksi yhdeksi päiväksi. Näin jakaisimme työtä tasaisemmin; kaikillehan ei nykysysteemissä kokoaikaista työtä riitä. Nyt työssä olevat saisivat yhden vapaapäivän enemmän, palkattoman tietysti, mutta entä sitten? Onko reilua, että osa kansasta raataa liiankin pitkiä päiviä ja pyrkii kiskomaan palkkkojaan ylöspäin, satojen tuhansien ollessa vailla palkkatyötä?

Työnhakijasta tulisikin osa-aikainen työntekijä. Palkan hänelle maksaisi valtio siltä yhdeltä päivältä viikossa. Jos työnantaja haluaisi myöhemmin tasata työaikaa vielä enemmän, työnantaja alkaisi maksaa koko palkan. Aikaisemmistakin työntekijöistä tulisi osa-aikaisia. Astuisimme hiukan enemmän samaan junaan. Kokeilu sopisi vain ammattitaitoisille, työkykyisille työnhakijoille, tietysti.

Jotta estettäisiin työnantajia korvaamasta kaikki työntekijänsä valtion palkkalaisilla, voitaisiin rajoittaa kullekin työpaikalle vain yksi päivä viikossa, jona se voisi pitää niin monta työttömyysturvapalkkalaista kuin haluaisi, ja päästää niin monta vakipalkkalaista päiväksi palkattomalle vapaalle kuin haluaisi. Työnhakijat saisivat työkokemusta, ja mahdollisesti vähitellen siirtyisivät normaaliin osa-aikaiseen työhön. Ehkä ihanne olisi, että kaikki työpaikat lyhentäisivät työaikoja, jotta työtä riittäisi useammalle.

Tällainen tuli mieleeni. Ehdotuksella voi olla epäkohtia, joita en ole tullut ajatelleeksi. Näen etupäässä vain etuja. Ai että miten tämä eroaisi nykyisestä orjatyökäytännöstä? Vain siinä, että tehty työ kartuttaisi eläkettä ja siitä saisi lomakorvaukset ja muut työhön kuuluvat edut. Olisiko työnhakija sitten enää työtön? Miksi valtio jatkaisi hänen palkkansa maksamista? Miksi ei? Työnantajia ei voi pakottaa ottamaan uutta työntekijää, kun valtio tekee työllistämisen niin kohtuuttoman kalliiksi kuin se tekee. Ehkä he kuitenkin suostuisivat tällaiseen järjestelyyn, jossa he säästäisivät yhden päivän palkkakulut joka viikko. Työnhakija saisi ylläpidettyä työtaitojaan. Ne, jotka tykkäävät nimitellä työttömiä loisiksi, joutuisivat miettimään uudestaan. Mitä arvelette?

Vastahakoiset orjatyöläiset

Jos työnantaja haluaa innokkaita vapaaehtoisia ilmaiseen harjoitteluun kuukausiksi, he voisivat tuoda vaikka esitteensä työvoimatoimiston odotushuoneeseen, jonne ne innokkaat keräytyvät aika ajoin jonottamaan vuoroaan mennä kuuntelemaan kukkahattutädin toruja. Heistä ne, jotka kiihkeästi haluavat sieltä pois, keinolla millä hyvänsä, tarttuvat esitteeseen ja soittavat ilmoittautuakseen siltä istumalta. Todennäköistä?

Vielä epätodennäköisempää on, että kun kukkahattutädit kokoavat pitkäaikaistyöttömistä haluamansa joukkion ja karenssin, eli 1200 euron tai suuremman sakon uhalla pakottavat heidät orjatyönantajan pakeille, pakotetuista kehkeytyisi kiihkeitä vapaaehtoisia ilmaistyöläisiä.

Jos he tekisivät orjatyönsä hyvin, he joutuisivat ehkä samaan puljuun vielä töihinkin. Ja he eivät voisi ottaa lopputiliä, koska siitä taas seuraisi tuhansien eurojen sakot, eli karenssi. Työnhakijoilla ei ole varaa orjatyöhön, ei siitä kieltäytymiseen eikä huonoon työhön, josta tulisi pitkäaikainen riippa, joka ajaisi heidät ehkä henkiseen tai taloudelliseen luhistumiseen.

Ongelma ei Suomessa ole työnhakijat, vaan heidän orjuutettu asemansa.

Jos työnhakijoita ei rangaistaisi tarjotusta, heille epämieluisasta, työstä kieltäytymisestä kahden kuukauden karenssilla, eli käytännössä 1200 euron sakolla, työnhakijat uskaltaisivat hakea töitä vapaammin, koska heidän ei tarvitsisi pelätä työtarjouksia. Jos työpaikka olisi sopimaton, he voisivat kieltäytyä; tällä tavalla työnhakijat aktivoituisivat paremmin ja pääsisivät pois tuilta löytäessään sopivan työpaikan.

Jonkun netti CV sanoo, ettei hakija kannata orjatyötä, mutta on valmis tulemaan muutamaksi päiväksi ilmaiseksi. Riittäisikö se työnantajille? Haluavatko he mieluummin halpatyövoimaa puoleksi vuodeksi, ilman riskiä, koska heidän ei edes tarvitse palkata heitä orjatyöjakson jälkeen: voi aina syyttää työntekijää itseään. Kaikki riskit ovat työnhakijalla. Reilua?

Orjatyön tekeminen vastahakoisesti, huonosti ja hitaasti on monelle ainut keino säilyttää edes rippeitä itsekunnioituksestaan. Jos orjatyö olisi täysin vapaaehtoista ja se olisi työnhakijoille niin mainio apu kuin jotkut työnantajat ja työvoimatoimisto luulevat, he hakeutuisivat orjatöihin oma-aloitteisesti, intoa puhkuen. Näin ei pakollisessa orjatyössä tapahdu, ja hyvä niin. Jos alistuisimme loputtomiin päähänpotkintaan, menettäisimme inhimillisyytemme, samoin kuin päähänpotkijamme. Suomessa on aika tehdä mullistavia korjauksia moneen asiaan. Orjatyö, eli pakollinen ilmaistyö on yksi kiireellisimpiä.

Uusi palkanmaksumenetelmä

Suomessa on yleistynyt ilmaistyön käyttö opiskelijoiden opiskelujen osana ja työnhakijoiden työvalmiuksien ylläpitäjänä. Työnantajat houkuttelevat ilmaistyöntekijöitä lupailemalla myöhemmin palkata heidät käyvillä palkoilla, kun “jalka on saatu tukevasti oven väliin”.

Käytännössä, ymmärrettävästi, lupaukset harvemmin toteutuvat.

Ehdottaisin uudenlaista palkanmaksutapaa. Tehtäisiin nämä harjoittelut määräaikaisiksi, sanotaan vaikka kolmen kuukauden, puolen vuoden tai vuoden mittaiseksi. Vuoden määräaikaistyösuhteen alussa sovittaisiin ajan keskimääräinen palkka, vaikka kymmenen euroa tunti. Ensimmäiseltä kuukaudelta maksettaisiin kuitenkin 15 euroa, seuraavalta 14, kolmannelta 13, kunnes vuoden viimeisen kuukauden palkka olisi neljä euroa tunnilta.

Jos työntekijä irtisanoutuisi kesken vuotta, hän joutuisi maksamaan työnantajalle takaisin jo maksetulta ajalta yli sovitun keskimäärän menevän osan. Jos hän kieltäytyisi maksamasta, raha otettaisiin häneltä seuraavasta palkasta tai työttömyystuesta.

Jos työnantaja keskeyttäisi työsuhteen, työntekijän ei tarvitsisi korvata hänelle mitään, paitsi jos työsuhteen katkaiseminen olisi todistettavasti hänen syynsä.

Määräajan umpeuduttua voitaisiin siirtyä vakinaiseen työsuhteeseen normaalilla palkalla, lopettaa työsuhde tai sopia toinen samanlainen jakso, jossa palkka putoaa kuukausittain. Tämä kannustaisi molempia osapuolia pitempiaikaisiin työsuhteisiin. Näetkö ehdotuksessa porsaanreikiä?

Kansalaisen perusturva

Mitä seurauksia olisi, jos kaikilla Suomen kansalaisilla olisi oikeus vaikkapa 600 euron perusturvaan? Jotkut ovat ehdottomasti kansalaispalkka-ajatusta vastaan, jotkut pitävät sitä tyylikkäänä ratkaisuna vaikeaan ongelmaan. Mitä sinä ajattelet?

Työvoimatoimisto, sosiaalitoimisto ja kansaneläkelaitos voitaisiin yhdistää pienemmäksi kansalaispalkkaa jakavaksi laitokseksi. Kenenkään oikeutta toimeentuloon, hengissä pysymiseen, ei kyseenalaistettaisi. Miten varmistettaisiin reilu systeemi työnantajille, työntekijöille, työtä hakeville, sairaille ja koko yhteiskunnalle? Millä tavalla tämä käytäntö tulisi kalliimmaksi veronmaksajille ja millä tavalla se säästäisi verovaroja? Olisiko se sinun mielestäsi hyvä ratkaisu vai täysin järjetöntä varojen käyttöä?