Vaihtokauppa ja talkootyö

Joissakin maaseutukunnissa elää vieläkin jonkinasteinen talkoohenki; me autamme teitä ja te varmaan myöhemmin meitä. Vaihtokauppaa tehdään työpanoksella, rahaa ei tarvita.

Taas yksi porsaanreikä, ajattelevat poliitikot. Talkootyön verottamisesta on jo alettu puhua. Sekin pitäisi saada tukahdutettua. Vanhusten pitäisi odottaa kinostensa keskellä, että sosiaalitoimen kautta lähetetään paikkakunnan työttömiä orjatyöläisiä lumia luomaan. Se ei käy, että naapurin isäntä linkoaisi mummon pihamaan ja mummo toimisi heille lastenvahtina. Naapuri saa tulla traktoreineen, mutta mummon on laadittava asiallinen urakkasopimus ja maksettava verotoimistolle ja eläkelaitokselle osuuden, joka niiden mielestä niille kuuluu.

Olemmeko me verotoimistoa varten vai verotoimisto meitä? Olisiko niin, että me keräämme veroja, jotta voimme taata kansalaisille tietyt palvelut? Jos jokin palvelu järjestyy naapuriavulla, mihin siinä verotoimistoa tarvitaan?

Tämä vaihtokauppa on sukua aikapankeille ja WIR-järjestelmälle. Toivoisin, että ne yleistyvät Suomessa, niin kuin ne ovat yleistyneet Sveitsissä, Japanissa ja useissa muissa maissa.

Osuuskunnat

Tämän vuoden alkuun asti työttömät työnhakijat pystyivät työllistymään osuuskunnissa, jotka hoitivat laskutuksen ja palkanmaksun, ja työntekijä pystyi keskittymään työntekoon. Siinä tuli työkokemusta, ja saatu palkka vähensi tarvetta työmarkkinatukeen. Jotkut varmaan myöhemmin pystyivät jättämään työttömyysavustuksen täysin pois, ja jotkut työllistyivät omissa yrityksissään. Osuuskunta oli pehmeä lasku työelämään tai yrittämiseen. Työvoimatoimistotkin tuuppivat ihmisiä osuuskuntiin.

Valtio kuitenkin näki tässä porsaanreiän, joka piti tukkia. Ne päättivät, että osuuskuntien työntekijät ovatkin nyt yrittäjiä, ja Suomessahan ei yrittäjille makseta työttömyysavustusta. Eli moni varmaan putosi tämän vuoden alusta toimeentulotuelle, jos saanevat edes sitä.

Miksi yritteliäisyys halutaan tukahduttaa? Mitä valtiomme hyötyy siitä, että osuuskunnat kuihtuvat pois? Ihmiset, jotka olisivat pystyneet saamaan ainakin osan tuloistaan niistä, pysyvät nyt visusti työmarkkinatuillaan.

Tekopyhyys

Vanhoillisislamilaiset kivittävät kuoliaaksi naisia, jotka erehtyvät tekemään sen kauhean rikoksen ihmiskuntaa vastaan, että rakastavat toista ihmistä. Tappamiseen osallistujat uhkuvat pyhää vihaa ja tuntevat puhdistavansa yhteisöään huonosta aineksesta. Jotkut liittyvät kivittämiseen pelosta; toisten mielipiteen pelossa.

Suomessa yrittäminen ja työntekokin on poliitikkojen toimesta tehty lähes mahdottomaksi. Älyttömät pakkomaksut ja raporttipinot eivät kannusta yrittämään eivätkä palkkaamaan työntekijöitä nykyisen hallituksen ja nykyisten lakien vaatimalla tavalla. Jopa talkootyö suunnitellaan estää verottamalla siitä saatavaa hyötyä. Vapaaehtoistyötä ei työtön työnhakija voi tehdä, koska työkkäri ei siitä tykkkää, ja katkaisee viidensadan euron työmarkkinatuen. Samaan aikaan työkkäri pakottaa samaista työtöntä orjatyöhön. Logiikka?

Yrittäjäksi ei Suomessa uskalla ryhtyä. Missä muussa maassa yrittämisen rampauttaja on valtio? Missä muussa maassa tavallisin syy yritysten vararikkoon ja ulosottoon saattamiseen on verotoimisto ja yrittäjäeläkelaitos?

Järkevä ihminen lapioi lumia ja siivoilee mummuille käteisellä ja maksaa joulupukille ja siivoojille käteisellä ja pyrkii yksilönä toimimaan niin, että huonot, talouselämää rampauttavat lait korjataan. Se, että joku maksoi pimeänä, on ok, mutta se, että hän teki sen osallistuttuaan huonojen lakien laatimiseen ja vaahdottuaan muiden käteismaksuista, on yhtä tekopyhää kuin hänen kivittäjiensä toiminta.

Suomi. Maa, jossa siivoaminen ilman maksuja ja lomakepinoja verotoimistoon, eläkelaitokselle ja vakuutusyhtiölle on rikos. Maa, jossa toisen ihmisen maineen mustamaalaus on sosiaalisesti hyväksyttävää.

Kelan paljastuksia taas

Lehtensä vuoden ensimmäisessä numerossa Kela paljastaa taas asenteitaan köyhiä suomalaisia kohtaan. Mitä sanot tästäkin artikkelista:

“Selkeyttä takaisinperintään. Kela antaa takaisinperintäpäätöksen jatkossa aina kertamaksuna.”

Kelan virheestä tai muusta syystä johtuvien liikamaksujen takaisinperintä ei olekaan ongelma, eikä laitonta, ja sitä nyt vielä entisestään selkeytetään. Selkeyttähän kansalaiset ovat toivoneet – kutsutaan nyt muutoksia selkeyttämiseksi, sääntöjen kiristämisen sijaan.

“Antaa kertamaksuna” – onkin kysymys antamisesta, ei ottamisesta, ja maksun “saa” vielä kertamaksuna – mainiota!

Koska tuen saaja ei luultavasti voi maksaa tätä “saamaansa” maksua kerralla, ei hätää: se vähennetään hänen tulevista tuistaan.

“Etuusvelkoja (kyse on kansalaisen velasta Kelalle, ei Kelan virheen peittely-yritys, niinkö?) on peritty ulosottoteitse myös veronpalautuksista vuodesta 2007 alkaen. Tähän saakka Kela on pyytänyt ulosmittaamaan veronpalautukset silloin, kun asiakas ei ole noudattanut Kelan kanssa tekemäänsä osamaksusuunnitelmaa.
Jatkossa mahdolliset veronpalautukset voidaan pyytää ulosmittaamaan myös niiltä asiakkailta, jotka ovat maksaneet velkaansa osamaksusuunnitelman mukaan.”

“Veronpalautuksia ulosmittaamalla velka hoituu nopeammin, toteaa lakimies Antti Partanen Kelasta.”

Köyhän opiskelijan tai työttömän ensisijainen velvollisuus on maksaa Kelan virheistä. Eläminen on toissijaista. Ja tämä on Kelan mukaan asiakkaan etu, koska “velka” hoituu nopeammin.

Kannattaa siis yrittää järjestää asiansa niin, ettei veroja peritä liikaa, jolloin saisi veronpalautusta. Jos Kela on tehnyt maksujesi suhteen virheen, veronpalautus ei ole sinulle ilo, niin kuin se muuten olisi; Kela vie sen.