Itsenäisyyden muistopäivä

Kun Suomi vielä oli itsenäinen, isänmaa oli puolustamisen arvoinen. Nyt, kun meidät on myyty ja jo suurelta osin tyhjiin kupattu, globaaliyrityksille jaettu ja henkisesti nitistetty, mitä Suomi enää on? Itsenäisyydestämme (jonka puolesta minunkin isäni taisteli sodassa) luopuminen oli laiton, kansan mieltä ei kysytty, joten se voidaan purkaa. Tarvitsemmeko kansanliikkeen itsenäisyytemme palauttamiseksi? Tiesittekö muuten, että jo vuonna 2001 EU sääti lain, joka teki EU:n instituutioiden arvostelemisesta RIKOKSEN? Nostiko kukaan Suomessa haloon siitä? Minä kuulin koko asiasta vasta tänä syksynä. Minä arvostelen EU:ta, pidän sitä muutamien arveluttavien tahojen luomana diktatuurisena ja vielä diktatuurisempaan suuntaan menevänä organisaationa. Vangitkaa minut nyt sitten ja tuomitkaa salassa, ettei sana leviä ja aiheuta kansanliikettä. Toisinajattelijat on poistettava, jotta diktatuuri säilyy, eikö.

Adressi laittoman EU:iin liittymisen kumoamiseksi: http://www.adressit.com/irti_valtiopetoksella_luodusta_eusta

Advertisements

Korruptionpoistokeino

Kuuntelin Karen Hudes-nimisen entisen maailmanpankin lakimiehen raporttia kyseisen pankin korruptiosta ja tuli mieleeni keino ratkaista niin tuo maailmanlaajuinen ongelma kuin paikallinen korruptiokin.

Valta korruptoi. Vaikka elämme yhä näennäisessä demokratiassa (tosin itsenäisyytemme menettäneinä), demokratia loppuu yleensä vaalien jälkeen. Edustajista ja valtuutetuista tulee Päättäjiä, ja he käyvät toimeen tarmokkaasti, sulkien ovia, piilotellen dokumentteja, ohjaillen heidän hoitoonsa uskottuja yhteisiä rahavaroja haluamiinsa suuntiin.

Tämä onnistuu vain, jos Päättäjien alaiset (alemmat virkamiehet ja riviedustajat) ja alamaiset pidetään sokeina, kuuroina ja mykkinä tapahtumista. Yksi tehokkaista keinoista tähän on lahjonta. Toinen on kiristys jonkin alaisen tai alamaisen menneisyydessä tapahtuneen häpeällisen tai rikollisen teon avulla.

Kussakin yhteisössä yhteisöön iskostetut arvot määrittelevät, mikä on häpeällistä; jossakin avioliiton ulkopuolinen suhde on kuoleman ansaitseva rikos, tossakin muualla se on normi. Jossakin lahjonta on osa arkipäivää, jossakin se on rikos. Jossakin valehtelijaa halveksitaan, jossakin se on osoitus älykkyydestä. Monet halveksivat varasta, joku pitää sitä etevämmyyden osoituksena.

Me voimme päättää, että yhteisömme tästä lähtien pitää häpeällisempänä kiristystä ja lahjontaa kuin niitä pahantekoja, joiden avulla kiristetään. Toisen nolaamista häpeällisempänä kuin noloa tekoa. Me voimme päättää antaa anteeksi niille, jotka antavat ilmi “ylempiensä” väärinteot – antaa anteeksi ne teot, joilla heitä on kiristetty pysymään ruodussa, teot, joita he ovat itse hävenneet ehkä vuosia ja pelänneet niiden ilmitulemista. Annetaan heille anteeksi. Annetaan anteeksi myös kaikkein korruptoituneimmille Hallitsijoillemme sillä ehdolla, että he tunnustavat tekonsa. Ja tästä lähtien me pidämme huolta siitä, että luodaan avoimuus ja rehellisyys paikallispolitiikkaan. Ei varmaan ole tärkeintä rangaista rikollisia, vaan pitää huolta siitä, että rikollisuus ja väärinkäytökset loppuvat nyt?

Anteeksianto kunniaan, kuten Mandelan aikaisessa Etelä-Afrikassa. Pois pelottelu, kiristys, lahjonta ja korruptio. Antamalla anteeksi pahuuden verkko hajoaa omaan tarpeettomuuteensa. Vai mitä? Onko tämä aivan naiivi kuvitelma?