Orja parantaa maailmaa

Jos minä en suostu tekemään ilmaistyötä, työttömyysturvani katkaistaan ja kunta joutuu maksamaan minulle toimeentulotukea, josta on vähennetty 20% (eli minun toinen rangaistukseni samasta ‘rikoksesta’, orjatyöstä kieltäytymisestä), jättäen noin 380e kuussa, eli noin 4500e vuodessa.

Jos minä suostuisin tekemään tukieni menetyksen uhassa orjatyötä, mutta kunta ei jostain syystä järjestäisi tätä, kunta pakotetaan maksamaan puolet työttömyyskorvauksestani, eli noin 360e kuussa, 4300 euroa vuodessa.

Jos kunta ja minä suostumme orjatyöhöni, saan 9 euroa päivä, eli 468e – 2340e vuodessa, ja kunta säästää tuon 4300 euroa vuodessa. Sen lisäksi kunta saa 10e per orjatyöpäivä, eli vuodessa 520e – 2600e. Jos siis työskentelen orjana viisi päivää viikossa, kunta hyötyy rahallisesti noin 6900e. Jos teen palkatonta työtä yhtenä päivänä viikossa, kunta hyötyy noin 4800e. Riittääkö kunnalle, että hyödytän sitä 4800 euron verran tekemällä palkatonta pakkotyötä? Ennenkuin saamme systeemin korjattua inhimilliseksi, sovimmeko, että jotta orja kärsisi mahdollisimman vähän ja kunta kuitenkin hyötyisi orjasta rahallisesti, teen palkatonta työtä neljä tuntia viikossa?

Nykyään elämme sairaassa psykopaattien johtamassa maailmassa, jossa joka tilanteessa päätös tehdään sen mukaan, paljonko se maksaa tai miten paljon siitä hyötyy rahallisesti. Joka tilanteessa näyttää olevan niin, että köyhempi joutuu maksamaan rikkaammalle, tai luopumaan taas yhdestä vapauksistaan. Kunta ja työtön työnhakija ovat samalla puolella tässä riistossa. Yritetään saada kunnan virkailija tajuamaan se. Luodaan yhteistyötä paikallisesti. Autetaan omalta pieneltä osaltamme tekemään omasta lähiympäristöstä parempaa paikkaa elää. Sitä eivät suuryritykset ja pankkiirit pysty estämään.

Kun valitsemme, millaisella työllä päätämme rahallisesti hyödyttää asuinkuntaamme, ei nyt valita ihan mitä työtä tahansa. Jos päätämme vaikkapa auttaa vanhuksia, on parempi auttaa niitä, jotka eivät käytä ulkomaisten suuryritysten palveluja. Entä, jos paikkakunnan sadat työttömät keskittyvät tekemään elämän hyväksi ja onnelliseksi niille vanhuksille, jotka eivät suostu maksamaan eläkepennosistaan jollekin yksityiselle ulkomaisessa omistuksessa olevalle firmalle? Loisimme kontrastia paikallisten asukkaiden hyvin hoitamien ja ulkomaisten suuryritysten pikapesu-vaippa-mossöruoka -vanhusten välille? Me voimme tehdä sen. Voisimme jopa ajaa ulos ahneet suuryritykset tällä tavalla, ja ottaa Suomen takaisin. Luomalla hyvinvointia omalla paikkakunnalla hyödytämme parhaiten itseämmekin, vaikka lyhyellä tähtäimellä rahallinen hyötyjä tuntuukin olevan vain kunta. Aletaan muutos itsestämme: aletaan ajatella asioita eettisesti, ei hyötyperusteella. Näin meistä voi tulla osa maailman ahneuden ongelman ratkaisua.

Advertisements

Your comment - Sinun kommenttisi

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s