Sano ‘Ei!’ TTIP:lle

https://stop-ttip.org/sign/

Tässä kerätään allekirjoituksia, jotta saataisiin lopetettua EU:n ja USA:n väliset ‘vapaakauppa’ -sopimusneuvottelut.

https://stop-ttip.org/what-is-the-problem-ttip-ceta/videos/

Tämä on EU-kansalaisaloitteen sivu tästä tärkeästä, meitä kaikkia koskettavasta asiasta. Näet täältä useita lyhyitä videoita siitä, mitä TTIP, eli ns ‘vapaakauppa’ -sopimus EU:n ja USA:n välillä olisi ja miten se vaikuttaisi yksittäisiin valtioihin ja etenkin tavalliseen kansaan.

Katsokaa varsinkin viimeinen, tunnin pitkä video. Siinä aloitteen järjestäjät kertovat tästä nimienkeruuhankkeesta ja vastaavat kysymyksiin. Vaikka asia on monimutkainen, he esittävät asian selkeästi. Jos tämän katsottuanne ette halua tällaista, tehkää kuten minäkin juuri tein ja allekirjoittakaa tämä tärkeä aloite. Tässä on asiaa niin paljon, etten pysty sitä tähän tiivistämään. Jos ette ymmärrä englantia, katsokaa yhdessä jonkun kanssa, joka ymmärtää (tässä muuten näkee taas, miten tyhmää on liittää monta erikielistä kansaa yhteen; useimmat joutuvat solkkaamaan muuta kuin omaa kieltään – ei hyvä).

Salassa valmistellun TTIP:n omassa raportissa, jota he eivät ymmärrettävästi huutele julkisuuteen, mainitaan mm se, että jos TTIP-sopimus astuisi voimaan, se aiheuttaisi ‘optimistisesti’ laskien ainakin miljoonan työpaikan menetyksen Euroopassa. Kuinkahan moni noista olisi Suomesta?

EU:ssa toimivat ulkomaiset suurfirmat saisivat ‘oikeuden’ haastaa yksityiseen tuomioistuimeensa maan, jonka lait tai toiminta haittaavat yrityksen mielestä yrityksen voittoja, myös mahdollisia tulevia voittoja. Tällainen oli esim Saksan päätös ajaa alas ydinvoima: 3,7 miljardin korvausvaatimus Vattenfallilta. Jos maa ei salli pohjavesiään saastutettavan myrkyillä, yritys voi viedä sen oikeuteen. USA:ssa 70% kaupassa olevista ruoista sisältää GMO:a. Jos vapaakauppasopimus tulisi voimaan, samat moskat olisi meidänkin hyllyillämme. Ja ajatelkaa, miten mahdotonta maanviljelijöidemme olisi tuottaa ruokaa, kun tyhmät ihmiset ostaisivat massatuotettua amerikkalaista gmo-moskaa. Pian olisimme täysin USA:n suurfirmojen armoilla, kun Suomessa, ja Euroopassa, ei enää tuotettaisi ruokaa.

Edes omassa kasvimaassa ei voisi viljellä puhdasta luomuruokaa, jos siementen monopoli olisi jollain usalaisella firmalla. Julkiset palvelut pakotettaisiin yksityisiksi. Kuvitelkaapa meillekin USA-tyylinen koululaitos, vankila, vanhainkoti tai sairaala.

Aloite tehtiin syyskuussa ja se tarvitsee vähintään miljoona allekirjoitusta vuodessa. Nimiä on jo nyt yli miljoona, mutta mitä enempi, sen parempi. Vähintään seitsemästä maasta pitää olla allekirjoituksia, jotta asia kuullaan EU:ssa, ja kustakin maasta vähintään joku 50 000, eli kannattaa jokaisen järkevän suomalaisen allekirjoittaa. Asiasta haluttiin kansanäänestys, ja sitä halusi suuri määrä ihmisiä, mutta sitä ei pidetty. Tämä on nyt toinen yritys estää meille tuhoisa sopimus, josta hyötyvät vain suuryritykset, ja josta me vain kärsisimme.

Levittäkää tätä linkkiä somessa niin laajasti kuin mahdollista. Mediassa tästä ei kuule. Yritetään tiedottaa tästä, koska jos siitä ei tiedä, ei sitä voi vastustaa. Ja kuvittelisin, että jokainen, joka perehtyy tuohon hankkeeseen, kauhistuu ja raivostuu ja aktivoituu tekemään jotain sen estämiseksi. Vaikka minulle maksettaisiin miljoona, vastustaisin tätä. Raha ei korvaa puhdasta juomavettä eikä syötäväksi kelpaavaa ruokaa.

Orjuudella velattomaksi?

Jos velan voisi sovittaa vankeudella, moni varmaan valitsisi sen. Miksipä ei, jos ei ole muuta kuin työttömyyttä täällä ‘vapaudessakaan’?

Entäs tällainen ratkaisu kansalaisten velkaongelmaan:
Valtio voisi maksaa velallisen velan pankille, velallisen näin pyytäessä. Helpottunut entinen velallinen on nyt velkaa valtiolle, mutta sitä ei tarvitse maksaa rahana, vaan sen voi kuitata ilmaistyöllä. Vaikka vanhusten luona vierailu ja heidän auttamisensa pikku askareissa ja heidän kuuntelemisensa viisi päivää viikossa voisi kuitata velkaa parillakymmenellä tuhannella vuodessa. Risusavotta valtion tai kunnan metsissä olisi raskaampaa, ja se voisi lyhentää velkaa nopeammin. Osan virkamiehistä voisi korvata näillä velanmaksajilla.

Tietysti vielä parempi olisi muuttaa keskuspankki valtion omistamaksi ja määrätä velkojen anteeksianto ja talletusten mitätöiminen kertatoimenpiteenä. Islannissa tehtiin niin, ja se tuntui toimineen. Jos se olisi johtanut kaaokseen, kuulisimme varmaan Islannista joka päivä uutisista.

Työnhakumääräykset

Työvoimatoimisto poimii sivuiltaan satunnaisia työpaikkoja ja määrää työnhakijoita hakemaan niihin töihin. Työvoimatoimisto ei kysy, oletko mielestäsi pätevä tai sopiva kyseiseen työhön tai sopiiko työ, työmatka, palkka tai muut olosuhteet sinulle. Sinun on haettava sitä ja haettava innokasta näytellen, tai tukesi katkaistaan. Jos näyttelet liian hyvin ja saat paikan, sinun on mentävä sinne töihin, tai tukesi katkaistaan.

Näitä ei pidä kutsua ‘työtarjouksiksi’. Se antaa vielä työssä olevalle kansalle väärän kuvan asiasta ja saa työttömät näyttämään laiskimuksilta, joille kyllä ‘tarjotaan työtä’. Kutsutaan niitä työnhakumääräyksiksi. Samaa paikkaa voi määrätä hakemaan vaikka tuhat työtöntä, ja niin varmaan tehdäänkin. Kukapa ei osaisi siivota, tai saada luurin korvaan puhelinmyyjänä. Ja on virkailijalle helpompaa etsiä pari tällaista ‘kaikille sopivaa’ paikkaa ja käskeä kaikkia hakemaan sinne kuin etsiä kullekin sopivin paikka (jonka työtön kyllä itse parhaiten löytäisi, jos hänen annettaisiin itse rauhassa hakea – tai jos sopivia paikkoja ei ole, senkin työtön itse osaa parhaiten todeta). Tästä on vielä se lisähyöty työkkärille, että voi saada useampia ihmisiä tuilta pois, ja virkailija voi saada bonuksensa.

‘Työtarjous’ kuulostaa siltä kuin virkailija olisi työnhakijan taidot ja toiveet huomioonottaen etsinyt hänelle sopivimman paikan ja neuvotellut työnantajan kanssa, että paikka on hänen, jos hän sen suostuu ottamaan. Mutta tästähän ei todellakaan ole kysymys. Voin vain kuvitella, millaista ajanhukkaa nämä pakkohaut ovat työnantajille. Ehdotankin, että työnantajat alkavat pitää ääntä pakkohakemisia vastaan. Voimme yhdessä luoda toimivamman systeemin. Tämä ei palvele ketään.

Vapaa vaihtoehtomaailma

Me tottelemme Suomessa auktoriteetteja ja viipaloimme lakien ja säädösten pilkut tarkemmin kuin monessa muussa maassa. Joskus minusta tuntuu, että Suomi luotiin alunperinkin uuden maailmanjärjestyksen koelaboratorioksi, näyttämään, miten tehdä kuuliainen kansa pakollisen koululaitoksen, tiukasti säännellyn lehdistön, syyllisyyttä luovan uskonnon, ja julkista valtaa korostavien lakien avulla. Meidät on viety niin pitkälle, että tunnemme jatkuvaa pelkoa ja syyllisyyttä miettiessämme, olemmekohan varmasti muistaneet tehdä kaiken, mikä meidän on ‘pakko’ tehdä, emmekä ole erehtyneet tekemään mitään, mikä on meiltä ‘kielletty’.

Olemme myös kiltisti omaksuneet maailmaa hallitsevan pienen klikin ahneuden periaatteen: Kunhan minulla menee hyvin, muista viis.

Työttömyys on yhtä hyvä herättäjä kuin vakava sairaus tai rakkaan ihmisen menetys tai muu katastrofi. Kaikki tuntui rullaavan vanhaa tuttua rataansa, ja äkkiä pohja putoaa altamme. Emme olleet ennenkään rikkaita, mutta meillä oli varaa syödä suunnilleen, mitä halusimme, ja ostaa vaatteita, mitä tiesimme, että meidän piti ostaa, jotta kuuluisimme joukkoon. Ajoimme sosiaalisesti hyväksyttävää autoa ja maksoimme vuokramme tai asuntolainamme helposti. Rahaa jäi pariinkin lomamatkaan vuodessa – lensimme Balille tai Hawaijille. Säästimme lastemme tulevaisuutta ja omaa vanhuuttamme varten. Elämä oli niin helppoa, että se oli joskus melkein tylsää. Olimme aika tyytyväisiä itseemme. Tunsimme tosin sitä epävarmuutta, olimmeko muistaneet noudattaa joka sääntöä pilkulleen, ja pelkäsimme seurauksia, jos olimme sittenkin tehneet jotain väärin.

Säännöllisten tulojen menetys sekottaa kuviot. Joudumme muiden armoille. Palkkaa saadessamme tai omaa työtä tehdessämme olimme mielestämme vapaita oman onnemme seppiä. Nyt seuraava vuokranmaksu riippuu virkamiesten päätöksistä. Jos työvoimatoimiston työntekijän mielestä emme ole tarpeeksi tottelevaisia, hän voi katkaista tukemme, ja sosiaalitoimiston täti rankaisee meitä toiseen kertaan leikkaamalla toimeentulotukeamme, jos sitä edes saamme.

Työttömyys voi tuoda mukanaan pelkoa, vihaa, epätoivoa, epävarmuutta, huonommuuden tuntoa, turhautuneisuutta. Mutta on siinä jotain hyvääkin. Rahamme riittävät vain juuri ja juuri elämiseen, jos riittävät, ja siitäkin on taisteltava vihamielisten virastojen viidakon kautta. Mutta on yksi asia, jota meillä ei ennen ollut, mutta nyt on: vapaata aikaa. Aikaa, jonka käytöstä me voimme itse päättää. Voimme halutessamme odottaa ajan ohi menemistä, lojua sohvalla ja tuijottaa televisiosta illuusioelämää, kääriä taas seuraavan tupakan ja keittää vielä yhden kahvin ja avata vielä yhden kaljatölkin ja odottaa, että tämä kaikki olisi pian ohi. Tai voimme herätä aamulla uusin ideoin ja täyttää päivämme omilla projekteillamme, joilla yhdessä luomme parempaa maailmaa. Kukin erikseen mutta kaikki yhdessä.

On rajattomasti tekemistä. Jokaisella on taipumuksia ja taitoja johonkin. Jos lakkaamme vaatimasta, että kaikesta tekemisestämme on tultava heti rahallinen korvaus, vapautamme itsemme aktiivisuuteen. Jos lakkaamme pelkäämästä työvoimatoimiston mielivaltaa, emme enää vatvo pelolla, mitä he aikpovat meille tehdä, vaan alamme tehdä, mikä meistä on oikein ja hyvin.

Se on yksinkertainen näkökulman muutos. Maapallon magneettiset navatkin vaihtavat paikkaa aika ajoin. Mekin voimme varmaan lakata ajattelemasta: “Minulle heti kaikki ja muista viis”, ja alkaa ajatella: “Miten voin hyödyttää ihmiskuntaa ja tätä yhteisöä?”. Parantaessaan kaikkien oloa, parantaa myös omaansa.

Kullakin on omat mieltymyksensä ja taitonsa. Yksi nauttii yhdestä, toinen toisesta asiasta. Ei varmaan ole ihmistä, jolla ei olisi mitään annettavaa ihmiskunnalle, jonka osa hän on. Vaikka makaisit sairaalassa täysin halvaantuneena, sinulla voi silti olla kyky luovaan ajatteluun, ja ajatuksella se vasta voima onkin. Ja suurin osa meistä ei makaa sairaalassa halvaantuneina, eli voimme tehdä vielä enemmän – unohtamatta luovaa ajatteluakaan.

Mitä kaikkea voisimme kukin tehdä, kiinnostuksemme ja taitojemme mukaan, ilmaiseksi, mutta kaikille hyödyksi? Tässä pieni listantyngän alku. Jokaisen lista on erinäköinen. Mikään teko ei ole liian pieni suurellekaan ihmiselle, eikä kukaan ole liian pieni tekemään suuriakin asioita.
– Parantaa maailmaa huumorin avulla; kirjoittaa kirjoja ja näytelmiä ja laulujen sanoja, tehdä videonpätkiä nettiin, perustaa musiikkiyhtyeitä ja kuoroja, piirtää pilakuvia, luoda sattuvia ja hauskoja iskulauseita, näytellä, opettaa näyttelemistä, pitää luovan kirjoittamisen kursseja.

– Järjestää tukiryhmiä, joita työttömät voisivat pyytää mukaansa haastatteluihin virastoissa; näissä tilaisuuksissa on hyötyä lain tuntemuksesta, psykologiasta, logiikasta, kirjoitustaidoista, äänitystekniikasta, manipulaatiotekniikoiden tuntemisesta ja vahvasta persoonallisuudesta.

– Pitää yllä blogia, jossa tuo esille asioita, joista media vaikenee.

– Etsiä jatkuvasti tilaisuuksia auttaa toista ihmistä.

– Ottaa selvää, kuka poliitikko oli henkilökohtaisesti vastuussa Suomen maaperän mineraalien luovuttamisesta ilmaiseksi maailman kaivosyhtiöille, ja miksi hän niin teki; saiko hän lahjuksia vai uhattiinko hänet tappaa, jos hän ei suostunut. Mikä oli se meidän maamme raiskaamislupaa vaatinut osapuoli?

– Järjestää keskusteluryhmiä vanhainkoteihin; vanhukset ovat joskus riippuvaisempia kaupallisesta mediasta, ja silti heistäkin monet äänestävät. Jos heidät saisi herätettyä nykytodellisuuteen, heidän elämänkokemuksensa voisi tulla hyötykäyttöön.

Yrittää ei saa!

Harkitsen jonkinlaista omaa työtä, ja yritän ensin löytää virastoa, joka osaisi kertoa, mihin virastoon pitäisi otta yhteyttä, jotta saisi sen viraston ja virkailijan nimen, jolta voi kysyä sitovat faktat ja lainkohdat etukäteen. Pitää olla tosi tarkkana tässä. Ei voi vain aloittaa työntekoa ja kuvitella, että työkkäri ei muka työnteosta rankaise.

Jos alat näprätä jotain tuotetta ja myydä sitä naapurustoon ja tutuille, ja erehdyt kertomaan siitä Kelalle, saat pian monta virastoa niskaasi. Yrittäjäeläkefirma määrittelee, että neljä kuukautta näprättyäsi olet vakinaisesti toimiva yrittäjä. Sille ei kelpaa sinun ilmoittamasi todelliset tulot, vaan se katsoo, mikä olisi se ammattinimike, joka kyseistä työtä tekevällä olisi, montako tuntia olet tehnyt ja paljonko olisi pitänyt olla palkka, jos olisit ottanut siihen työhön jonkun toisen. Sitten he laskevat, paljonko se tekisi vuodessa, ja jos se heidän mielestään nousee yli sen 7400 euroa (suunnilleen), he läimäisevät sinulle pakollisen YEL-maksun, pari tonnia vuodessa. Ja kun nyt sitten heidän päätöksellään olet YEL-yrittäjä, työkkäri katkaisee tukesi, vaikka laki kyllä tuntee osa-aikaisen yrittäjyyden työttömyystuen ohella, työkkäri ei sitä myönnä, vaan on tehnyt omat säännöksensä, jotka menevät Suomen lain ohi. Nyt, tulottomana, pöydälläsi pino ulosottokelpoisia YEL-pakkomaksulappuja, verotoimistokin hyökkää kimppuusi ja arvioverottaa sinua yrittäjäeläkefirman arvioimasta tulosta – vaikka et olisi saanut pennin hyrrää voittoa koko hommasta.

Näinkö se menee? Jos et vielä tuosta älyä lopettaa yritteliäisyyttäsi, isketään sinulle vielä ALV-pakko. Mitä muuta? Ai niin, joku pakollinen vakuutus varmaan? Ja jos sinulla on työtön puoliso tai perillinen, hekin menettävät työttömyystukensa, koska olet nyt yrittäjä. Mitä seuraavaksi? Voit ehkä saada toimeentulotukea, jos suostut lakkaamaan yrittämästä. Ne verot ja alvit ja yellit sinun kuitenkin pitää maksaa, vaikka joutuisit ottamaan pankkilainaa. Muuten ne ulosmitataan, ehkä perintätoimiston kautta, joka lisää niihin omat ‘kulunsa’.

Tätäkö on yhden hengen oma työ Suomessa 2014?

Joku muu

Kun työvoimatoimistoja sosiaalitoimisto tekevät aktivointihaastattelussa sinulle ‘tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä’ – painostavat sinua palkattomaan, heidän järjestämäänsä työhön – mitä teet? Vaikka et hyväksy orjuutta, suostutko itse orjaksi ajatellen: “Joku muu varmaan korjaa Suomen ja poistaa orjuuden.”

Kun näet virkamiehen tekevän virkavirheen tai rikoksen, jätätkö siitä huomauttamisen jonkun muun tehtäväksi? Kun huomaat, miten köyhiä käytetään hyväksi, yritätkö estää sen vai jätätkö sen jollekin muulle?

Jos löydät avoimen työpaikan, joka ei vastaa unelmiasi täydellisesti, mutta joka tarjoaisi siedettävät olosuhteet ja maksaisi reilun palkan työstä, johon uskot pystyväsi, mitä teet? Haetko paikkaa päättäväisesti vai jätätkö sen suosiolla jollekin muulle, joka sopii siihen työhön paremmin?

Tämä Joku Muu on nykyään niin täysin työllistetty, että hän varmaan ilahtuisi sinunkin avustasi, ja minun.

Me työllistämme!

Työttömyys on valtava työpaikkojen luoja. Siltä ei ehkä tunnu ihmisestä, joka on irtisanottu työstään, erotettu virastaan tai joka ei ole vielä onnistunut saamaan ensimmäistäkään palkkatyöpaikkaansa. Näin kuitenkin on. Kysäiskääpä siltä sosiaalitoimiston virkailijalta; hän saattoi hyvinkin kouluttautua sosiaalityöntekijäksi vasta kypsillä vuosillaan, oivallettuaan, että köyhyys on tulevaisuuden kasvuala.

Työttömiä on pienessä Suomessa satoja tuhansia. Luvut vaihtelevat, laskijasta riippuen, mutta sanotaan nyt, että puoli miljoonaa kansalaista on vailla työtä, ja luku kasvaa. He työllistävät välittömästi työvoimatoimiston ja usein myös sosiaalitoimiston virkailijoita. Heidän taloutensa on sekaisin, joten perintätoimistot saavat uusia asiakkaita työttömien velkojista. Myös ulosottovirastoa työllistetään. Köyhyys johtaa joskus rikoksiin, kun nälkäkuolemavaihtoehto ei houkuta. Poliiseja siis tarvitaan, ja vanginvartijoita, ja muuta vankilahenkilökuntaa. Sama henkilökunta voidaan myöhemmin työllistää myös orjatyöleireillä, jos niitä alkaa putkahdella Suomeenkin. Amerikkalainen vapauden puolestapuhuja Eustace Mullins sanoi: “Joka palkkaa lakimiehen, on typerys.” Köyhälle kuitenkin määrätään lakimies, jotta hän ei voisi ottaa puolustajakseen sitä ainutta ihmistä, joka olisi täysin hänen puolellaan – itseään. Nämä veronmaksajien maksamat tapaukset ovat lakimiehille tuottoisaa, toisella kädellä hoideltavaa peruskauraa.

Köyhyys on haaste parisuhteelle; syntyy uusia mahdollisuuksia psykologeille ja neuvojille ja hoitajille ja lääkäreille toimistohenkilökuntineen. Lasten elättämistä voi ei ehkä enää jättää heidän vanhemmilleen, joten lasten huostaanotossa löytyy monelle tuottoisa ura. Erilleen muuttavat työllistävät muuttopalveluja ja kirpputoreja. Viidelläsadalla kuussa yksin sinnittelevät etsivät epätoivoisesti uutta puolisoa, joka rakastaisi heitä heistä itsestään huolimatta – valtava mahdollisuus deittipalvelujen järjestäjille.

Eikä pidä unohtaa työttömien yhdistyksiä. Voisi kuvitella niiden olevan työttömien omia porukoita, mutta todellisuudessa harva niistä toimii meidän voimin, vaan niiden perustajat ja johtajat nauttivat hyvää palkkaa. Me olemme heidän työllistäjiään.

Monet näistä kasvualan töistä saavat tulonsa veronmaksajilta, eli niiden tulot on varmat. Jos köyhistä ei muuhun ole, ovat he ainakin varmoja veronmaksajia ja yksi Suomen suurimpia työllistäjiä. Pitäisiköhän meidän järjestäytyä, kuten muutkin työnantajat? Miettisimme, miten voimme toimia tehokkaammin. Voisimmeko pyrkiä työllistämään orjatyövoimaa kallispalkkaisten virkamiesten sijasta? Voisimmeko ulkoistaa tarvitsemamme palvelut vaikka Viroon tai Romaniaan?