Vapaa vaihtoehtomaailma

Me tottelemme Suomessa auktoriteetteja ja viipaloimme lakien ja säädösten pilkut tarkemmin kuin monessa muussa maassa. Joskus minusta tuntuu, että Suomi luotiin alunperinkin uuden maailmanjärjestyksen koelaboratorioksi, näyttämään, miten tehdä kuuliainen kansa pakollisen koululaitoksen, tiukasti säännellyn lehdistön, syyllisyyttä luovan uskonnon, ja julkista valtaa korostavien lakien avulla. Meidät on viety niin pitkälle, että tunnemme jatkuvaa pelkoa ja syyllisyyttä miettiessämme, olemmekohan varmasti muistaneet tehdä kaiken, mikä meidän on ‘pakko’ tehdä, emmekä ole erehtyneet tekemään mitään, mikä on meiltä ‘kielletty’.

Olemme myös kiltisti omaksuneet maailmaa hallitsevan pienen klikin ahneuden periaatteen: Kunhan minulla menee hyvin, muista viis.

Työttömyys on yhtä hyvä herättäjä kuin vakava sairaus tai rakkaan ihmisen menetys tai muu katastrofi. Kaikki tuntui rullaavan vanhaa tuttua rataansa, ja äkkiä pohja putoaa altamme. Emme olleet ennenkään rikkaita, mutta meillä oli varaa syödä suunnilleen, mitä halusimme, ja ostaa vaatteita, mitä tiesimme, että meidän piti ostaa, jotta kuuluisimme joukkoon. Ajoimme sosiaalisesti hyväksyttävää autoa ja maksoimme vuokramme tai asuntolainamme helposti. Rahaa jäi pariinkin lomamatkaan vuodessa – lensimme Balille tai Hawaijille. Säästimme lastemme tulevaisuutta ja omaa vanhuuttamme varten. Elämä oli niin helppoa, että se oli joskus melkein tylsää. Olimme aika tyytyväisiä itseemme. Tunsimme tosin sitä epävarmuutta, olimmeko muistaneet noudattaa joka sääntöä pilkulleen, ja pelkäsimme seurauksia, jos olimme sittenkin tehneet jotain väärin.

Säännöllisten tulojen menetys sekottaa kuviot. Joudumme muiden armoille. Palkkaa saadessamme tai omaa työtä tehdessämme olimme mielestämme vapaita oman onnemme seppiä. Nyt seuraava vuokranmaksu riippuu virkamiesten päätöksistä. Jos työvoimatoimiston työntekijän mielestä emme ole tarpeeksi tottelevaisia, hän voi katkaista tukemme, ja sosiaalitoimiston täti rankaisee meitä toiseen kertaan leikkaamalla toimeentulotukeamme, jos sitä edes saamme.

Työttömyys voi tuoda mukanaan pelkoa, vihaa, epätoivoa, epävarmuutta, huonommuuden tuntoa, turhautuneisuutta. Mutta on siinä jotain hyvääkin. Rahamme riittävät vain juuri ja juuri elämiseen, jos riittävät, ja siitäkin on taisteltava vihamielisten virastojen viidakon kautta. Mutta on yksi asia, jota meillä ei ennen ollut, mutta nyt on: vapaata aikaa. Aikaa, jonka käytöstä me voimme itse päättää. Voimme halutessamme odottaa ajan ohi menemistä, lojua sohvalla ja tuijottaa televisiosta illuusioelämää, kääriä taas seuraavan tupakan ja keittää vielä yhden kahvin ja avata vielä yhden kaljatölkin ja odottaa, että tämä kaikki olisi pian ohi. Tai voimme herätä aamulla uusin ideoin ja täyttää päivämme omilla projekteillamme, joilla yhdessä luomme parempaa maailmaa. Kukin erikseen mutta kaikki yhdessä.

On rajattomasti tekemistä. Jokaisella on taipumuksia ja taitoja johonkin. Jos lakkaamme vaatimasta, että kaikesta tekemisestämme on tultava heti rahallinen korvaus, vapautamme itsemme aktiivisuuteen. Jos lakkaamme pelkäämästä työvoimatoimiston mielivaltaa, emme enää vatvo pelolla, mitä he aikpovat meille tehdä, vaan alamme tehdä, mikä meistä on oikein ja hyvin.

Se on yksinkertainen näkökulman muutos. Maapallon magneettiset navatkin vaihtavat paikkaa aika ajoin. Mekin voimme varmaan lakata ajattelemasta: “Minulle heti kaikki ja muista viis”, ja alkaa ajatella: “Miten voin hyödyttää ihmiskuntaa ja tätä yhteisöä?”. Parantaessaan kaikkien oloa, parantaa myös omaansa.

Kullakin on omat mieltymyksensä ja taitonsa. Yksi nauttii yhdestä, toinen toisesta asiasta. Ei varmaan ole ihmistä, jolla ei olisi mitään annettavaa ihmiskunnalle, jonka osa hän on. Vaikka makaisit sairaalassa täysin halvaantuneena, sinulla voi silti olla kyky luovaan ajatteluun, ja ajatuksella se vasta voima onkin. Ja suurin osa meistä ei makaa sairaalassa halvaantuneina, eli voimme tehdä vielä enemmän – unohtamatta luovaa ajatteluakaan.

Mitä kaikkea voisimme kukin tehdä, kiinnostuksemme ja taitojemme mukaan, ilmaiseksi, mutta kaikille hyödyksi? Tässä pieni listantyngän alku. Jokaisen lista on erinäköinen. Mikään teko ei ole liian pieni suurellekaan ihmiselle, eikä kukaan ole liian pieni tekemään suuriakin asioita.
– Parantaa maailmaa huumorin avulla; kirjoittaa kirjoja ja näytelmiä ja laulujen sanoja, tehdä videonpätkiä nettiin, perustaa musiikkiyhtyeitä ja kuoroja, piirtää pilakuvia, luoda sattuvia ja hauskoja iskulauseita, näytellä, opettaa näyttelemistä, pitää luovan kirjoittamisen kursseja.

– Järjestää tukiryhmiä, joita työttömät voisivat pyytää mukaansa haastatteluihin virastoissa; näissä tilaisuuksissa on hyötyä lain tuntemuksesta, psykologiasta, logiikasta, kirjoitustaidoista, äänitystekniikasta, manipulaatiotekniikoiden tuntemisesta ja vahvasta persoonallisuudesta.

– Pitää yllä blogia, jossa tuo esille asioita, joista media vaikenee.

– Etsiä jatkuvasti tilaisuuksia auttaa toista ihmistä.

– Ottaa selvää, kuka poliitikko oli henkilökohtaisesti vastuussa Suomen maaperän mineraalien luovuttamisesta ilmaiseksi maailman kaivosyhtiöille, ja miksi hän niin teki; saiko hän lahjuksia vai uhattiinko hänet tappaa, jos hän ei suostunut. Mikä oli se meidän maamme raiskaamislupaa vaatinut osapuoli?

– Järjestää keskusteluryhmiä vanhainkoteihin; vanhukset ovat joskus riippuvaisempia kaupallisesta mediasta, ja silti heistäkin monet äänestävät. Jos heidät saisi herätettyä nykytodellisuuteen, heidän elämänkokemuksensa voisi tulla hyötykäyttöön.

Advertisements

Your comment - Sinun kommenttisi

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s