Kukkahattukieli

Puhuvatko kukkahattutädit ja heidän setäversionsa erityistä kukkahattutätien kieltä? Kuuntelin YLE:n (mielestäni) propagandaohjelmaa, jossa keskusteltiin työnhakemisesta. Yritin analysoida kuulemaani työvoimatoimiston ‘asiantuntijan’ puhetyyliä, ja olin huomaavinani ainakin kaksi yksityiskohtaa, jotka toistuivat hänen puheessaan, ja taitavat kuulua monen muunkin virkamiehen puheessa.

Kun haluat omaksua virkamiesmäisen roolin, kiinnitä ensin huomiota asemaasi ja asenteeseesi. Muistuta itseäsi, että olet hallitsijoiden suojeluksessa (ainakin seuraaviin YT-neuvotteluihin asti) ja siksi tavallista kansaa ylempänä, saati työtöntä, joka on nokkimisjärjestyksen alimpaa kastia. Kohota kulmakarvasi niin korkealle otsallesi kuin osaat. Harjoittelu peilin edessä etukäteen auttaa. Anna suupieliesi taipua alaspäin ja nipistä huulesi tiukasti yhteen.

Se tärkein sana, joka sinun pitää muistaa ujuttaa jokaiseen lauseeseesi ainakin kerran, on ‘sitten’. Muista myös korostaa joitakin sanoja toistamalla ne. Voit halutessasi toistaa myös yhdyssanojen loppuosia. Muitakin täytesanoja voit kokeilla. ‘Se’ ja ‘tuota’ ja ‘kyllä’ saattavat toimia hyvin. Työpaikan hakemisesta voit puhua vaikka näin:

“Se on sitten sen työpaikan hakeminen, hakeminen, missä työtön voi sitten osoittaa sen aktiivisuutensa. Työnantajat, -antajat arvostavat sitä, että mennään aivan paikan päällä käymään, käymään, sitten ja tuota näytetään halukkailta ottamaan se työ vastaan sitten.”

Tästä tulee heti kuulijalle turvallinen tunne, on kuin kuuntelisi ekaluokan opettajaansa, tai äitiään. Kuulijan on helppo heittäytyä pikkulapsen rooliin siinä sitten ja oppia, oppia asiantuntijan kapeilta huulilta virtaavasta viisaudesta.

Ääneen on hyvä myös saada se virkamiesmäinen narina sitten, mutta se onnistuu, onnistuu kyllä paremmin naisilta, sitten. Jos joku osaa antaa teknisen kuvauksen äänen narisuttamisesta, kertokaapa. Haluaisimme varmaan kaikki oppia narisemaan, jos työpaikan saaminen siitä riippuu. Mikä etu onkaan toimistotyötä ja varsinkin julkisen puolen virkoja haettaessa, jos osaa puhua haastattelijan kanssa samalla nuotilla sitten.

Kuuntelemassani ohjelmassa oli aika selvää, että jotkut ohjelmaan soittajat olivat näyttelijöitä. He ottivat esille juuri sellaisia asioita, joihin ohjelmantekijöillä oli argumentit valmiina.
“Pitäisi olla entisajan työharjoittelumahdollisuuksia.”
Vastaus: “Onkin, mutta sitä kutsutaan työkokeiluksi. Siinä pitää jaksaa tehdä pitkäänkin työtä ilman palkkaa sitten, että mahdollisesti löytyisi se työpaikka joskus sitten, joten se sopii joillekin, mutta ei kaikille.”
“Työttömät ovat masentuneita, kurjia alkoholisteja ja vammaisia, ja heidät pitäisi saada terveystarkastuksiin, ja heidät pitäisi lääkitä ja hoitaa, koska ei työntantajat näitä reppanoita muuten palkkaa, ei vaikka he sinne työhaastatteluun saisivat vääntäydyttyä, ja monihan ei koskaan edes sieltä kotoa uskalla lähteä minnekään, vaan heidät on ruokittava sinne.”
Vastaus: “Meillä tosiaan on nykyään terveystarkastus pitkäaikaistyöttömille, jossa heidän monipalvelutarvettaan pyritään kartoittamaan.”

Mutta olihan siellä joku hyväkin idea, olikohan vahingossa aito kansalainen päässyt läpi? Pidin siitä ehdotuksesta, että pääkaupungin eläkeläisiä kannustettaisiin muuttamaan mummonmökkeihin ja rintamamiestaloihin ja muihin vapaisiin asuntoihin maaseudulle, jolloin pääkaupunkiseudulla vapautuisi asuntoja työssäkäyville, ja vuokrien hinnat ehkä laskisivat kohtuullisemmiksi. Se elävöittäisi maaseutua ja toisi sinnekin työpaikkoja. Vanhuksiosta monet ovat kotoisin maaseudulta, ja paluu juurilleen voisi monelle olla rikastuttava kokemus.

Pitänee huomauttaa, että itse olen perinyt puhekykyni hämäläisäidin pojalta, eli se on sellaista töks töks, tuota tuota -kieltä. Varmaan yksi syy, miksi en hakeutuisi virkamieheksi enkä poliitikoksi.

Advertisements

Kirja melkein valmis

Kaksi ja puoli vuotta sitten aloin koota tarinaani kirjaksi. Yrittäminen Australiassa, paluumuutto työvoimapulan Suomeen, oma koti, ja uusi ura pitkäaikaistyöttömänä. Pari viikkoa sitten lopulta tuli se inspis istua joka päivä kirjoittamassa. Nyt käsikirjoitus on jotakuinkin valmis. Kiinnostaako ketään?

Haluaisin julkaista sen omakustanteena, myydä halvalla, pieni sadan sivun läpsykäinen. On ensin otettava selvää, katkaisisiko se työttömyystukeni. Tai jos lukijoita olisikin valtavasti, työttömyysura saisi mielellään katketa. Kaupallinen kustantaja? En tiedä, miten paljon normaali työssäkäyjä on vielä kiinnostunut työttömien tarinoista. Minä haluaisin kuulla monenkin työttömän tarinan. Haluaisin saada mielikuvia yksilöistä työttömyyden roolin takana. Mahtaisiko löytyä montakaan kliseiden työtöntä, joka loisii sohvalla tupakoiden ja ryypäten ja elää herroiksi muiden veronmaksajien rahoilla? Epäilen, ettei yhtäkään. Ahkeria, taitavia, motivoituneita, työkuntoisia suomalaisia sen sijaan varmaan kymmeniä tuhansia. Mielestäni olen itsekin sellainen.

Onko teillä pikku juttuja omasta työkkärikokemuksestanne, jota ette aio kirjoittaa kirjaksi, mutta jonka haluaisitte mukaan tähän sepustukseen? Ai niin, olen hukannut tuon sähköpostin tunnussanan – jos joku on kirjoittanut ja ihmetellyt, kun en ole vastannut. Kyllä minä sen jonnekin kirjoitin. No, ehkä kukin kirjoittaa oman tarinansa. Tähän blogiin muidenkin jutut ovat aina tervetulleita. Kritiikkikin on tervetullutta. Joskus sitä on sokea omille virheilleen.

Olisikohan joku työttömien yhdistys, joka haluaisi julkaista tämän kirjasen? Tai joku asiantunteva työtön, joka avustaisi minua? Australiassa kaikki olisi ollut helppoa. Suomessa pitää aina muistaa etukäteen pohtia, mitä verotoimisto, yrittäjäeläkelaitos ja työkkäri mistäkin tekemisestäsi ajattelevat. Ei voi vain mennä ja tehdä ja kuvitella, että kukaan ei rankaise.

Kotiorjuuden riskit

Oltuaan tietyn aikaa ilman palkkatyötä ja tuloa Suomen kansalaisesta tulee orja.
– Orjan voi pakottaa työttömyystuen katkaisun uhalla palkattomaan työhön.
– Orjalle ei saa maksaa palkkaa työstään, mutta orjatyönantaja voi myydä hänen työpanoksensa tai hänen tekemänsä tuotteen omille asiakkailleen ja tehdä voittoa.
– Kunta saa veronmaksajilta kymmenen euroa per orjatyöpäivä per orja.

Mutta
– Jos työtön perustaa oman yhden hengen orjatyöpajan kotonaan ja tekee ilmaistyötä suoraan asiakkaille, hänen työttömyystukensa katkaistaan vedoten siihen, että hän ei voi ottaa vastaan kokoaikatyötä ollessaan omaehtoinen orja (pakotettu orja voi ilmeisesti ottaa vastaan palkkatyötä).
– Omaa orjatyötä ilmaiseksi tekevä voidaan luokitella jopa yrittäjäksi, jolloin YEL-firma alkaa periä häneltä yrittäjäeläkemaksua, ja verotoimisto voi alkaa verottaa häntä fiktiivisistä tuloista, joita hänellä ‘olisi, jos hän olisi palkannut jonkun toisen tekemään työn’ sen sijaan, että toimi itse orjana. Koska hänellä ei tulottomana ole varaa maksaa näitä pakkomaksuja, ne laitetaan ulosottoon ja hänen orjayrityksensä voi ajautua vararikkoon.

Koska
– On tarkoitus kuntouttaa työttömästä kuuliainen palkaton työläinen.
– On tarkoitus aktivoida työttömästä pois halu tehdä sitä, mitä hän itse haluaa tehdä ja alistua siihen, mitä hänelle tehdään.
– Suomi on tulevan feodaaliyhteiskunnan testimaa, ja nykyiset orjat ovat tärkeä pelinappula; vain heidän avullaan voidaan muidenkin palkat poistaa ja tehdä suuryritysten toiminta Suomessa yhtä kannattavaksi kuin vinkuintiassa.