Orjatyöasiakkaat

Voisin kuvitella seuraavan keskustelun työvoimatoimistossa. Tämä ei ole vielä tapahtunut, mutta voisin kuvitella sen.

Virkailija:
“Miten työnhakusi on sujunut? Kerroit viimeksi aikovasi tehdä vapaaehtoistyötä.”
Minä:
“Tai tehän yrititte patistaa minua palkattomaan työhön vanhainkodille, ja minä ehdotin, että sen sijaan teen korjausompelua kotonani.”
“Tällaisia kotona tehtäviä juttuja ei oikein lain mukaan voida pitää aktivointina, koska eihän me voida mitenkään valvoa sinua siellä.”
“Eli työtä saa kyllä tehdä, kunhan se ei ole itsenäistä eikä vapaaehtoista?”
“No…”
“Kerroinhan teille, että parhaiten minulle sopisi kotona tehtävä yhden hengen yrittäjän työ – sitähän tein vuosia, kunnes palasin Suomeen.”
“Totta kai voit ryhtyä yrittäjäksi. Se on vaan, että et voi samalla olla työtön ja yrittäjä.”
“Vaikka ensimmäisinä vuosina tuskin olisi paljon asiakkaitakaan? Vaikka tuloni tulisi työnhausta ja yritys olisi vain sitä, että olisin muodollisesti valmis ottamaan vastaan asiakkaita, jos niitä jostain ilmaantuisi? Se ei maksaisi minulle mitään, koska ompelukone minulla jo on.”
“Yrityksellä on paljon muitakin menoja kuin työvälineet ja raaka-aineet. Toiminimen rekisteröiminen maksaa jonkin verran. Yrittäjäeläke on minimissään parituhatta euroa vuodessa, ja tietysti yrittäjäeläkelaitoksen määrittelemästä tulostasi verotoimisto sitten verottaisi myös.”
“Verottaisi tulosta, jota ei ole ollut?”
“Niin…”
“Eli maksaisin tyhjästä YEL-firmaan kaksituhatta euroa ja koska he vaativat minulta tuon summan tyhjästä, verotoimisto hyökkää apajille myös?”
“Yritysasiat eivät oikeastaan kuulu erityisosaamiseeni. Jos haluat, voisin pyytää jonkun soittamaan sinulle yrittäjäpuoleltamme. Hän voi selittää sinulle starttirahan ja kaikki nämä yrittämiseen liittyvät asiat.”
“Otin selvää starttirahasta heti Suomeen saavuttuani. Ei se tunnu olevan kovin hyödyllinen. Siihen liittyy rahallinen riski. Joutuisin laittamaan rahaa likoon sellaiseen, mitä en tarvitse, ja starttirahaa olisi vain puoli vuotta. Sen jälkeen, kun asiakkaita ei edelleenkään olisi, starttiraha katkaistaisiin ja minut määriteltäisiin kyvyttömäksi yrittämään. Tai jos yritys yllättäen alkaisikin kaikesta huolimatta tuottaa, starttirha katkaistaisiin, koska minun ei katsottaisi enää tarvitsevan sitä.”
“Sinun tosiaan kannattaisi puhua meidän yrittäjäasiantuntijamme kanssa näistä asioista.”
“Sellaiseksi itseään kutsuvan kanssahan minä silloin puhuin, ja siitä keskustelusta on peräisin tuo, mitä juuri kerroin.”
“Yrittämiseen liittyy tietysti aina riski. Ei kaikista ole yrittäjiksi.”
“Jaha. Ilmeisesti minulle sitten tapahtui jotain, kun ylitin Suomen rajan. Sitä ennen olin yrittäjä, mutta nyt en sitten pysty olemaan. Yrittämiseeni ei tosin liittynyt juuri mitään riskiä, koska sain antaa toimintani kasvaa pikku hiljaa. Ensimmäisenä vuonna ei ollut yhtään asiakasta, toisenakin vain muutama. Sitten julkaisin kirjani alalta, ja sen mukana alkoi loppumaton asiakastöiden tulva.”

Virkailija ei vastannut. Hän katseli kuvaruutua ja vilkaisi välillä minua. Odotti, että jatkaisin.

Minä:
“Mitä sanoisit, jos kertoisin, että olen jo jonkin aikaa tehnyt mainitsemaani vapaaehtoista korjausompelua?”
“Ai oletko?”
“En sanonut niin. Kysyi, mitä sanoisit, jos kertoisin, että olisin? Vaikuttaisiko se työttömyystukeeni mitenkään?”
“Se riippuu…”
“Mistä se riippuu? Siitä, miten monta tuntia olisin tehnyt työtä?”
“Siitäkin. Et voi mitenkään tehokkaasti hakea työtä, jos olet jo töissä. Se, saatko siitä työstä palkkaa tai muuta tuloa, se ei ole tässä pääasia.”
“Voit ehkä kuvitella, että minulla ei ole mitään syytä työllistää itseäni palkattomassa työssä kokoaikaisesti. Miksi ihmeessä tekisin niin? Jos tekisin tätä vapaaehtoista orjatyötä, tekisin sitä vain muutaman tunnin yhtenä päivänä viikossa, jos ollenkaan. Eikä syy ole se, että haluan jättää runsaasti aikaa työnhakuun. Töitä ei ole. Se on fakta, jota minun umpimähkään lähettelemäni hakemukset eivät muuttaisi.”
“Etkö siis haekaan töitä?”
Virkailija havahtui. Tässä saattoi olla mahdollisuus katkaista tuki.
“Tietysti haen. Haen kaikkia mahdollisia paikkoja ja tosiaan pohdin mahdollisuuksia perustaa yhden hengen yritys uudestaan, kaikesta huolimatta. Ensin kuitenkin haluaisin kuulla sinulta, miten katsoisit se vaikuttavan tukeeni, jos tekisin asiakastöitä, velottamatta siitä mitään.”
“Palvelustesi hinnoittelu on tietysti aivan sinun oma asiasi, eikä se ole se ratkaiseva tekijä siinä, miten käsittelemme asiaa. Me harkitsemme, onko toimintasi yritysluontoista, ja jos tulemme siihen tulokseen, että on, et tietysti voi enää saada työmarkkinatukea.”
“Suomen työttömyysturvalaki tuntee käsitteen osa-aikainen yritys työttömyyskorvauksen ohessa. Työ, josta ei tulisi mitään tuloja, on varsin osa-aikainen.”
“Ei se ihan noin mene. Kysymys ei ole siitä, saatko yrityksestäsi tuloa, vaan jo se, että olet yrittäjä, antaa periaatteessa sinulle mahdollisuuden elättää itsesi, etkä siis ole oikeutettu työttömyystukeen. Yritystäsi voitaisiin pitää osa-aikaisena vain, jos olisit ennen työttömäksi jäämistäsi ollut vähintään puoli vuotta kokopäiväisessä palkkatyössä samalla, kun pyöritit yritystäsi.”
“Sehän mainitaan työttömyysturvalaissa vain esimerkkinä, mitä osa-aikainen yritys voi tarkoittaa. Se on vain yksi esimerkki.”
“Meidän tulkintamme nyt kuitenkin on, että tällä tavalla se osa-aikaisuus määritellään.”

Sitten hän jatkoi:
“Sanoitko siis, että olet jo aloittanut toiminnan tässä korjausompelussasi?”
“Kysyin, mitä sanoisit sen vaikutuksista tukeeni, jos sanoisin aloittaneeni ilmaiseksi tehtävän työs. En kertonut tehneeni niin. Haluan tietää etukäteen, mitä vaikutuksia sillä olisi, ennen kuin raportoin mitään.”
“En minä voi antaa mitään lausuntoja ilman asiaan kuuluvia faktoja. Se olisi vain mielipide, eikä se sitoisi meitä.”
“Sama lakihan se on voimassa nytkin. Samat lainkohdat voit etsiä ja tarkistaa nytkin. Ei kai sitä lakia laadita yhtä tapausta varten jälkikäteen? Kai sinun nyt on pakko tietää, mihin säädökseen aiot viitata asiassa, ja onhan sinun osattava se minulle kertoa, kun sitä kysyn.”
“Ei, ei se noin mene. Lausuntoja ei voi antaa ilman, että asiaan vaikuttavat asiat ovat tiedossa.”
“Mutta työttömän pitää antaa omat lausuntonsa teille ilman, että tietää asiaan vaikuttavat lait? Tai lainhan saatan tietääkin, mutta jos te ette lue lakia, vaan pidätte sitä vain suuntaa antavana ohjeena, jonka pohjalta te laaditte omat salaiset säädöksenne, minä en voi niitä mitenkään arvata etukäteen. Onko tämä sinun mielestäsi oikein?”
“Sinulla on aina mahdollisuus valittaa. Lausunnosta sinänsä et voi valittaa, mutta kun Kela sitten sen perusteella katkaisee tukesi, siitä voit valittaa sitten.”
“Olet siis sitä mieltä, että jos kertoisin sinulle tehneeni työtä perimättä asiakkailta mitään palkkiota, sinä katkaisisit tukeni?”
“En sanonut niin. Sanoin vaan, että Kela päättää tuestasi ja tekee sen meidän lausuntomme pohjalta.”
“Ja voin valittaa, jos katson, että he eivät noudattaneet teidän lausuntoanne?”
“Niin, no…”

Keskustelu hiipui hetkeksi. Sitten virkailija kysyi uudestaan:
“Kirjoitanko siis tänne tietoihisi, että olet aloittanut korjausompelutyön kotonasi?”
“Älä kirjoita. Lähetän sinulle tiedustelun asiasta.”

Kaksi päivää tämän tapaamisen jälkeen työvoimatoimistosta saapui selvityspyyntö. Vaadittiin, että kerron tarkkaan, olenko työlllistänyt itseni. Jos en lähettäisi selvitystä, tukeni katkaistaisiin pysyvästi. Nyt se oli keskeytetty siksi aikaa, kun he odottivat vastaustani. En lähettänyt selvitystä. Lähetin seuraavan kyselyn.

1. Onko kaksi vuotta ilman palkkatuloa eläneellä kansalaisella oikeus alkaa tehdä korjausompelua kotonaan työttömyysturvan ohessa, jos hän ei pyydä työstään korvausta asiakkailtaan?
a) Kyllä, on oikeus. / En halua vastata tähän kysymykseen.
b) Voit tehdä ilmaista yritysmäistä työtä, mutta työttömyystukesi katkaistaan.
c) Voit tehdä ilmaista yritysmäistä työtä, mutta työttömyystukesi katkaistaan, joudut maksamaan vähintään kaksituhatta euroa vuodessa YEL-maksua ja tästä yrittäjäelälaitoksen arvioimasta minimitulosta (vaikka sinun tapauksessasi tuloa ei ole) maksat veroa vaaditun summan.

2. Voiko pitkäaikaistyötön tehdä ilmaista korjausompelua kotonaan ja ottaa vastaan kahvipaketin?
a) Kahvipaketin voi ottaa vastaan. / En halua vastata tähän kysymykseen.
b) Kahvipaketti on ilmoitettava veronalaisena tulona verotoimistoon ja sen eteen tehdyt työtunnit pitää ilmoittaa työvoimatoimistoon.
c) Kahvipaketin tarjoaja on ilmiannettava verotoimistoon harmaan talouden kannattajana.

3. Pidättekö kaiken kaikkiaan suositeltavana, että työtön työllistää itsensä ilmaistyöllä, jos palkkatyötä ei löydy, eikä yritystä pysty Suomen viranomaisten takia perustamaan?
a) Pidämme sitä erittäin suositeltavana paikallisen yhteisön kannalta. / En halua vastata tähän kysymykseen.
b) Tällainen on epämääräistä ja epäilyttävää; emme voi valvoa, etteikö raha tai kahvipaketti vaihtaisi kättä; tällaista toimintaa ei tule sallia.
c) Tämä on harmaata taloutta, kuutamourakointia, rikos, jonka tekijät pitää saattaa vastuuseen teostaan lain edessä.

Vapaata sullekin

Puoli miljoonaa suomen kansalaista vetää lonkkaa kotona, haeskelee joutessaan työpaikkoja, jos kaljatölkin aukomiseltaan ehtii, ja kuittaa tililleen viisisataa kuussa verojen jälkeen – ei omista ansioistaan, vaan siitä, että hänellä ei ole tuloja. Samaan aikaan heitä vielä jonkin verran suurempi joukko, olisiko miljoona tai pari, puurtaa työnantajiensa armoilla kahdeksan tuntia päivässä ja voi vain haaveilla sohvalla makoilusta ja kadehtia parempiosaisia veljiään ja siskojaan. (Tilastokeskuksen sivuilta en onnistunut löytämään tarkkoja lukuja: http://www.stat.fi/til/vaelaskp/index.html )

Tämä epäkohta meidän on korjattava. Jokaisella on oikeus pitkään palkattomaan lomaan. Ei ole niin taitamatonta apumiestä eikä niin ylipätevää jokapaikanhöylää, ei virkamiestä eikä yritysjohtajaa, jolla ei olisi kansalaisuutensa mukanaan tuomaa oikeutta olla vaan ja möllötellä.

Teidän, jotka vielä olette palkkatöissä, niin kauan kuin teitä vielä on, teidän tulee yhdistää voimanne ja vaatia oikeuksianne. Rohkeimmat, näyttäkää mallia. Jääkää kotiin ja ilmoittakaa entiselle palkanmaksajallenne, että nyt saa riittää. Sinä olet nyt lomalla. Palkatkoot puolen miljoonan työnhakijoiden joukosta jonkun muun raatamaan sinun sijallasi. Sinulla on tupakan sätkä käärittävänä, päiväunet kesken ja ulkona paistaa aurinko. Sinua ei nyt saa häiritä. Olet saanut tarpeeksesi raadannasta ja vaadit saada elää työmarkkinatuen viidelläsadalla kuussa.

Työttömiltä tietysti menee ensin suu mutruun: “Mutta minähän olen lomalla, en minä halua tehdä työtä.” Ei kannata pakottaa heitä. On parempi käyttää ovelampia houkuttimia työhön määräysten sijaan. Kokeillaan maksaa heille ainakin nelinkertaisesti se viisisatanen, johon he ovat tottuneet. Tarjotaan lomaetuja, eläke-etuja, palkallisia nuhalomia maanantaiksi ja perjantaiksi, jotta lasku työhön ja raadantaan sujuu pehmeämmin. Ehkä työsuhdeasunto tai -auto? Kouluttautumista työnantajan laskuun? Jos ei mikään muu auta, niin tarjotaan heille juuri vapaaksi riistäytyneitä kansalaisia ilmaisiksi pikku apureiksi, mistä toiminnasta veronmaksajat avustavat avokätisesti, työnantajaa, ja joilla rahoilla voidaan palkkatyöläisille taata ylimääräistä vapaa-ajan toimintaa. Kaiken tämän luulisi saavan työttömät edes harkitsemaan lomailustaan luopumista. Kannattaa varmaan ainakin yrittää. Ei kannata tyytyä vain hiljaa kadehtimaan parempiossaisia, työttömiä. Vaihtakaa paikkaa heidän kanssaan.

Kun nyt tällaista ehdotan, kai minun on itse oltava valmis uhraukseen. Tarjotkaa vaan niitä vapautuneita paikkoja minulle, niin katsotaan. Oikeastaan voin myös tarjota jollekin uudelle työmarkkinatukelaiselle risusavottaa ja halonhakkuuta kotonani, ilmaiseksi tietysti, sillä aikaa kun minä raadan heidän entisessä toimistossaan jollain vaivaisella kolmella tonnilla kuussa.

Köyhät lypsylehmät

Minulla on eläkeläinen ystävä. Vähätuloisena ja velkaisena hänellä on kaikenlaisia laskuja ja maksumuistutuksia. Yhden tarina on tällainen. Vuoden 2013 loppupuolella hän soitti A-lehtiin ihmetellen, miksi hänelle lähetettiin jatkuvasti Apu-lehteä, jota hän ei ollut koskaan tilannut. Vaivalla hän sai myyntimiehen uskomaan, että tosiaan ei halua kyseistä lehteä. Lehden tulo loppuikin, mutta tuli lasku. Siinä listattiin seuraavaa:

lehtitilausmaksu vuodelta 2012: 0,84 euroa (siis heidän keksimänsä ‘velkasumma’!)
viivästyskorot 0,10 euroa
toimeksiantajan kulut 15,00 euroa
Lindorffin perimismaksu ja korko 37,25 euroa
Yhteensä maksettava 53,19 euroa.

Siis kyseessä oli lehti, jota hän ei ollut koskaan tilannut. Näin eläkeläisen pennosiin saivat pitkät kyntensä iskettyä A-lehdet viidentoista euron ja Lindorff lähes neljänkympin verran. Tyhjästä! Näin Suomessa tehdään rahaa köyhyydellä. Hän oli mennyt ja maksanut tuon ‘laskun’, koska ei jaksanut vatvoa sitä.

‘Laskussa’ on myös tällainen teksti:
Mikäli teillä on huomautettavaa velan määrästä tai perusteesta, pyydämme teitä olemaan yhteydessä asiakaspalveluumme tämän maksuvaatimuksen eräpäivään mennessä.

Teillä on oikeus pyytää kirjallisesti tai sähköpostitse Lindorffin asiakaspalvelusta vapaaehtoisen (!) perinnän keskeyttämistä ja asian siirtämistä oikeudelliseen perintään. Mikäli saatavan perusteena oleva sopimus on edelleen voimassa eikä saatava siten ole kokonaisuudessaan erääntynyt, ei oikeutta keskeytykseen kuitenkaan ole. Tällaisia voimassa olevia sopimuksia voivat olla esimerkiksi sähkö- ja vuokrasopimukset.

Saamme jatkaa vapaaehtoista perintää myös keskeytyksen jälkeen perintäkuluja vaatimatta. Voimme myös toimittaa teille sellaisia kehotuksia tai ilmoituksia, joita velkojalta lain mukaan edellytetään maksuhäiriötiedon ilmoittamiseksi, vanhentumisen katkaisemiseksi tai muuten velkojan oikeuksien säilyttämiseksi, ja vaatia näistä aiheutuneet kulut. Keskeytyspyyntö ei myöskään estä velkomasta saatavaa tuomioistuimessa eikä perimästä saatavaa ulosotossa.’

Osaatteko te suomentaa tuon?

On kuin eläisimme absurdissa maailmassa, jossa köyhimpiä saa lypsää kuoliaaksi ja rikkaimmat saavat rikastua yhä kiihtyvällä vauhdilla. Mitä tuollaisessa tilanteessa, sanotaan nyt vaikka tuollaisen ryöstön suhteen voisi tehdä? Kuka eläkeläinen lähtee taistelemaan 84 centin takia, vaikka se olikin tuulesta temmattu ‘velka’? Kuinka moni edes jaksaisi lukea läpi kolmisivuisen tulosteen? Moni varmaan maksaa ja toivoo, ettei ainakaan se firma kuseta enää uudestaan. Kolmannen sivun lopussa he kirjoittavat vielä:

‘Velkojan vaatimat perintäkulut tässä asiassa ylittävät perintälain 10 d §:n mukaisen kokonaiskuluvastuun. Asiasta on tehty yllä mainitut saatavan perimiseksi tarpeelliset toimenpiteet. Toimenpiteiden laadun ja määrän vuoksi kokonaiskuluvastuun raja on ylittynyt.’

Siis että kuinka?

Työkategorioita

Työ ei ole ainut arvo ihmisen elämässä. Listasin näitä oman arvojärjestelmäni mukaan, paras vaihtoehto ensimmäisenä. Mihin järjestykseen laittaisit nämä omalla kohdallasi, itsellesi?

– Ihminen tekee työtä ja saa siitä tuloa.
– Ihminen saa korvausta siitä, ettei hänellä ole työtä.
– Ihminen tekee vapaaehtoisesti ja ilman pelkoa seuraamuksista vapaaehtoisesti työtä.
– Ihminen työskentelee hyväpalkkaisessa työssä, josta ei pidä tai joka ei sovi hänelle tai hän siihen.
– Ihminen työskentelee huonosti palkatussa huonossa työssä.
– Ihminen tekee tukiensa menettämisen pelossa huonoa palkkatyötä.
– Ihminen tekee tukiensa menettämisen pelossa palkatonta pakkotyötä.
– Ihminen tekee tukiensa menettämisen pelossa palkatonta pakkotyötä, ja joku muu saa tuloa hänen työstään.
– Ihminen tekee pakkotyötä, mutta ei saa siitä edes korvausta työttömyydestään.
– Ihminen tekee pakkotyötä, mutta ei saa siitä edes korvausta työttömyydestään, mutta joku muu saa tuloa hänen työstään.

Olemme vajonneet jo kolmanneksi viimeiselle tasolle. Pitäisikö alkaa parantaa käytäntöjä? Vai luoda lisää kurjia kategorioita, jotta näyttäisi, etteiväthän asiat vielä täysin pielessä ole? Vielä voisi olla huonomminkin. Voisi olla, ettei kelpaa edes korvauksettomaan pakkotyöhön, vaan annetaan kuolla nälkään. Olisiko se parempi vai huonompi kuin se, että tapettaisiin heti?

Vaalimanipulointia

Seuratkaapa tarkasti, miten YLE esittelee kansanedustajathdokkaat suunnittelemassaan ‘galleriassa’. Mikäpä siinä, jos olisi yhdet nettisivut, jossa kukin heistä voisi halutessaan vastata kirjallisesti muutamaan (samaan) kysymykseen, tai mieluummin puhua vapaasti, tai vielä parempi, vastata kansalta tulleista kysymyksistä useimmin kysyttyihin. Tai voisi antaa vastauksensa muutaman minuutin videona.

Mutta näin ei ole. On monta mutkaa ja manipulaatiomahdollisuutta matkalla. Haastattelut järjestetään muutamalla paikkakunnalla, ja niihin kutsutaan, jos kutsutaan, ja kirjeet menevät perille, jos eivät ‘huku matkalla’. Oletan, että yksi haastattelija ei haastattele kaikkia pariatuhatta ehdokasta. Kuka valitaan rääkkäämään tiettyjen puolueiden ehdokkaita ja kuka liehittelemään ja pokkuroimaan hallitsijapuolueiden marionetteja? YLE paljasti jo, ikäänkuin se ei ollut lainkaan tärkeä yksityiskohta, että he aikovat kysyä eri kysymyksiä eri ehdokkailta. Voin kuvitella, miten erilaisia! Muistatteko, millainen tyyppi oli kiukuttelemassa vaikkapa Soinille viime vaalien alla YLE:n tentissä, ja miten kunnioittavasti toinen, fiksumpi, mutta samalla tavalla aivopesty haastattelija salli muutaman muun puolueen johtajan puhua vapaasti mainoskappaleensa?

Jos tähän ei kiinnitä huomiota, se voi alitajuisesti vaikuttaa äänestyspäätökseemme. Jos taas pidämme huomiokykymme terävänä, se on melkein hauskaa, jos ei olisi niin surullisen epädemokraattista.