Työministeriön kysely

Työministeriö sanoo etsivänsä ideoita kansalaisten työllistymisen edistämiseksi. Ideoita haetaan työttömyydestä voittonsa tahkoavilta yhdistyksiltä ja ryhmiltä (mitkä varmaan ovat erittäin motivoituneita tekemään lopun muiden työttömyydestä, jolloin niiden omistajat ja pyörittäjät jäisivät itse tuloa vaille) ja myös yksilöiltä. Lähetin omia ajatuksiani sähköpostitse osoitteisiin tyollisyyskokeilut.aula@tem.fi ja maria.kaisa.aula@tem.fi Molemmat käännettiiin takaisin. Laitan nyt kirjeeni sisällön tähän:

Työ- ja elinkeinoministeriö
Maria Kaisa Aula
Työllisyyskokeilujen selvityshenkilö
tyollisyyskokeilut.aula@tem.fi

Ajatuksiani työllisyyden parantamisesta, poimittu nettikirjastani
‘TE-rvetuloa sirkukseen – Paluumuutto työvoimapulan Suomeen’
En pyydä palautetta.

Onko Suomessa kaikki aina oltava kiellettyä tai pakollista? Entä sellainen uusi systeemi, jossa ihmiset saavat tehdä työtä, jos sitä löytävät, ilman pelkoa seuraamuksista? Saisi palkata jonkun tekemään satunnaisen työn muutamaa euroa vastaan ilman tukahduttavaa paperisotaa ja kohtuuttomia maksuja? Voisi jopa yrittää, ilman että verotoimisto, työvoimatoimisto, yrittäjäeläkelaitos ja vakuutusyhtiöt ja muut käsi ojossa seisoskelijat rampauttavat sen? Millaista olisi elää vapaiden kansalaisten yhdessä hallitsemassa valtiossa, jossa jokaisella on oikeuksia ja velvollisuuksia, ei pelkästään kieltoja ja pakkoja ja sääntöjä?

Jokaisella ihmisellä pitää olla ainakin teoreettinen oikeus tehdä työtä ilman, että työtä tekemällä ajaa itsensä taloudelliseen ahdinkoon.

Työttömät työnhakijat saavat noin 130 euroa käteen joka viikko. Entä, jos alkaisimme ajatella tuota yhden päivän palkkana ja takaisimme työnhakijoille ainakin sen yhden työpäivän viikossa, kaikkine työhön kuuluvinen eläke-, vakuutus- ja muine etuineen? En tarkoita puuhastelua, vaan kunnollista työtä, jota kyseinen ihminen osaa tehdä ja josta on hyötyä yhteiskunnalle. Tämä toimisi parhaiten, jos siitä tehtäisiin kussakin työpaikassa pitkäaikainen järjestely, vähintään puoli vuotta. Työnantaja vähentää yhden työntekijän työaikaa päivällä ja ottaa työnhakijan tuuraajaksi yhdeksi päiväksi. Näin jakaisimme työtä tasaisemmin; kaikillehan ei nykysysteemissä kokoaikaista työtä riitä. Nyt työssä olevat saisivat yhden vapaapäivän enemmän, palkattoman tietysti, mutta entä sitten? Onko reilua, että osa kansasta raataa liiankin pitkiä päiviä ja pyrkii kiskomaan palkkkojaan ylöspäin, satojen tuhansien ollessa vailla palkkatyötä?

Jos ilmainen työ on niin hyväksi työn tekijälle ja yhteiskunnalle, osallistutaan siihen edes kaikki. Miksi jotkut hilaavat omia palkkojaan ylöspäin samalla, kun toiset työskentelevät orjina? Mitä tapahtui kansallishengelle ja yhteen hiileen puhaltamiselle? Miksi annamme jakaa itsemme vuohiin ja lampaisiin? Miksemme kohtaisi maamme taloudellisia haasteita yksissä tuumin?

Työntekijöiden palkkaaminen on Suomessa hankalaa ja kallista. Työnantajan maksettavaksi sälytetään eläke- ja sosiaaliturvamaksut, tapaturmavakuutus, työttömyysvakuutus, palkalliset lomat ja sairaspäivät. On huolehdittava myös tuloverojen pidätyksistä. Jos työntekijästä haluaa päästä eroon, sekin voi tulla maksamaan työnantajalle huimia summia, Eläke-, loma- ja muut työsuhde-edut olivat aikoinaan tärkeä uudistus. Minusta ne ovat menneet liian pitkälle ja aiheuttaneet eriarvoisuutta ja yhteiskunnan vääristymistä, yritysten kaatumisia ja siirtymisiä halvempiin maihin. Palkkaaminen pitäisi tehdä reilummaksi. Ei kohtuuttomia palkkoja johtajille, ja riittävä tulotaso olisi taattava köyhimmillekin. Australiassa ensimmäiset 18000 dollaria vuodessa ovat tuloverosta vapaat. Tuohon tuloon voi sisältää palkkatulot, yritystulot, sijoitustulot ja muut tulot. Keski- ja korkeatuloisten veroja voitaisiin koventaa.

Ihminen, joka nauttii työstään, menee innolla töihin. Pienyrittäjän toimeentulo riippuu hänen omasta työstään, eikä hän juuri lomaile. Monilla kuitenkin on tarve koettaa lieventää työstressiään jatkamalla viikonloppujaan, käyttäen sairaslomapäiviä, joihin on mielestään oikeutettu. Nuo omat nuhalomat kannattaisi ehkä sallia, mutta palkattomina. Sijaisten palkkaaminen olisi hyvä tehdä helpommaksi ja halvemmaksi. Näin syntyisi maanantai- ja perjantaityöläisten joukko. Omaa lomaa pitävä saisi käsiteltyä työstressejään ja krapuloitaan ja työnhakija, nyt osa-aikatyöntekijä, saisi materiaalia ansioluetteloonsa.

Työvoimatoimisto pyrki vielä vähän aikaa sitten patistamaan ihmisiä työntekijöiksi osuuskuntiin muistuttaen, että työnhakija säilytti niissä oikeutensa työttömyysturvaan, toisin kuin yrittäjät, joille Suomessa ei makseta työttömyysavustusta. Nyt sekin porsaanreikä on tukittu yritteliäiltä pullikoijilta. Työttömät, jotka on saatu liittymään osuuskuntiin, katsotaan nyt yrittäjiksi ja heidän työttömyysturvansa katkaistaan, pakottaen heidät lopettamaan työntekonsa, ellei se ole jo poikinut niin paljon työtä, että he voivat elää sillä. Osuuskunnille on annettu uusi nimi, ‘laskutusosuuskunta’. Seuraavaksi niitä varmaan nimitetään yrittäjän laskutuspalveluksi, jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, että osuuskunnissa työskentelijä onkin nyt yrittäjä, joka on ulkoistanut laskutuksensa. Ja tehän tiedätte, että kun on leimattu yrittäjäksi, työttömyysturvaa ei heru, vaikka osuuskunta tarjoaisi työtä vain keikan tai pari kuussa. Osuuskunta oli tapa työllistyä. Jotkut jopa perustivat myöhemmin yrityksen.

Mikä veisi paremmin voivaan yhteiskuntaan? Kansalaisen perusturva? Työajan lyhentäminen ja työn jakaminen tasaisemmin? Palkkojen madaltaminen, ensin virkamiehille ja kansan edustajille ja sitten yksityisen sektorin palkansaajille, aloittaen suurtuloisimmista? Yrittäjyyden helpottaminen? Verotuksen tekeminen reilummaksi? Yksi tie, mikä ei ainakaan johda hyvinvointiin, on työttömien työnhakijoiden syyllistäminen ja heidän pakottamisensa palkattomaan työhön, samalla, kun vapaaehtoistyöstä, opiskelusta tai satunnaisista omista töistä saatetaan katkaista työttömyystuki.

Työttömien joukossa on yritteliäitä, joita estää perustamasta yritystä se, että he joutuisivat ottamaan velkaa elääkseen alussa tuottamattoman yrityksen alkukuukaudet, jopa vuodet. Työttömyysavustus katkeaisi heti, kun alkaisi yrittäjäksi. Starttirahaa tulisi sen puoli vuotta, mutta jos yritys olisi niitä hitaasti kasvavia sivutyöbisneksiä, kuten monet pienet yritykset ovat, starttirahaa tuskin jatkettaisiin toista puolivuotista, saati kolmatta vaikka aluksi niin lupailtiinkin. Jos yritys tuottaa hyvin, ei yrittäjä enää avustusta tarvitse. Jos se tuottaa huonosti, se ei ilmeisesti sittenkään ollut elinkelpoinen yritys. Tai paremminkin: yrittäjäressukalla ei sittenkään rahkeet riittäneet. Näin hänelle sanotaan. Hän noudatti viranomaisten määräyksiä, teki kaiken heidän vaatimallaan tavalla, jotta saisi starttirahan. Nyt hän epäonnistuu, ja syyllinen on hän. Hän on pahimmassa tapauksessa velkaantunutkin, ja velat hänelle jää, vaikka tulot loppuvat. Hän joutuu ottamaan lisää lainaa, jos haluaa elää, odottaen liikevaihdon ja voittojen kääntyvän nousuun. Kun hän lopulta luovuttaa ja myöntää, ettei hän onnistunut, hänen on täysin romutettava yrityksensä, jotta voisi saada työttömyysavustusta. Yksi yritys on taas kaadettu ja yksi velallinen lisää maksamassa pankeille tuottoisaa korkoa

Pakolliset yrittäjäeläkemaksut olisi poistettava. Olemme kaikki oikeutettuja kansaneläkkeeseen. On paljon ihmisiä, jotka eivät ole palkkatyössä, eivät yrittäjiä eivätkä työttömyystoimistossa kirjoilla. He ovat silti oikeutettuja kansaneläkkeeseen, kun saavuttavat tietyn iän. Miksi pakottaa yhden hengen yrittäjä maksamaan yksityisille eläkelaitoksille yrittäjäeläkkeestä, vaikka hänellä ei olisi sellaiseen varaa ja vaikka hän olisi täysin tyytyväinen siihen aikanaan tulevaan kansaneläkkeeseen tai vaikka hän ei aikoisi koskaan jäädä eläkkeelle?

Pakolliset vakuutusmaksut olisi poistettava. Niiden pitäisi olla yrittäjän omassa harkinnassa.

Ennakkoverotus ja arvioverotus olisi poistettava.

Työttömyysavustusta olisi voitava jatkaa, kunnes yrittäjän voitot riittävät elämiseen, kuten muidenkin osa-aikatyötä tekevien kohdalla tehdään.

Työttömyysturvaa itsensä työllistäjä tarvitsee monessa vaiheessa. Ensimmäiset kuukaudet tai vuodet, kun yritys ei vielä tuota voittoa, toiminnan aikana voi olla hiljaisia kausia, ja toiminnan loppupuolellakin voi olla niin, ettei haluaisi täysin lopettaa toimintaansa, mutta tulot eivät riitä yksinään. Tarvittaisiin siis tukea, omien tulojen lisäksi. Suomessa valtio vain vie yrittäjäksi aikovalta, ei tue. On älytön väite, ettei valtio voisi “tukea yrittäjän riskiä”. Miksi on parempi maksaa täysi työttömyystuki kuin osa-aikainen tuki osa-aikaiselle yrittäjälle? Työttömyysturvalakikin tuntee käsitteen osa-aikainen yrittäjä. En usko, että Suomen ekonomit ja kansan edustajat todella uskoisivat tällaisen olevan reilua ja yhteiskunnan taloutta edistävää. Mikä heidän päämääränsä on, sitä en osaa sanoa. Minusta Suomelle olisi mahtava resurssi yhden hengen yrityksissä, kunhan niiden annettaisiin kasvaa ja toimia ilman, että valtio tukahduttaa ne pakkomaksuin ja veroin ja rangaistuksin. Useastiko kuulee ‘yrittäjästä’ (toiminimen rekisteröineestä työttömästä), joka saa syytteen petoksesta nostettuaan työttömyyskorvausta, omaa tuloa odotellessaan. On outo harhakuva, jota kansalle syötetään, että ‘oikean’ yrityksen on vaikka lainalla saatava toimintansa niin tehokkaaksi, että yritysvoitto riittää heti alusta asti elämiseen ja eläkemaksuihinkin. Miksi näin pitäisi olla? Eikö joku miniyritys olisi hyvä asia yksilölle ja yhteisölle? Miksi tällainen joko/tai -asettelu: joko kuuliaisesti pidättäydyt täysin yritteliäisyydestä ja nostat tukesi, tai sitten olet täysin omillasi toimeentuleva yrittäjä, jonka tukeminen yhteiskunnan varoin olisi vääryys. Starttiraha taas on kankea systeemi, ja senkin saadakseen on aloitettava toimintansa ryminällä ja velkaannuttava

Kaikenlaista voisi tehdä. Mille polulle ajatukseni lähtevätkään, aina tulee samat kompastuskivet vastaan: työvoimatoimisto, yrittäjäeläkelaitos ja verotoimisto. Ja se on vasta se lyhyt lista. Jotain hallaa voi aiheuttaa myös vakuutuslaitos, Kela, perintätoimistot ja tietysti pankki. Lisäksi uhat ja riskit, joita en osaa edes kuvitella. Jos työttömänä alat noin vaan näprätä jotain tuotetta ja myydä sitä naapurustoon ja tutuille, ja rehellisenä kansalaisena kerrot siitä Kelalle, saat pian monta virastoa niskaasi. Yrittäjäeläkefirma määrittelee kohta, että olet vakinaisesti toimiva yrittäjä. Sille ei kelpaa sinun ilmoittamasi todelliset tulot, vaan se katsoo, mikä olisi se ammattinimike, joka kyseistä työtä tekevällä olisi, montako tuntia olet tehnyt ja paljonko olisi pitänyt olla palkka, jos olisit ottanut siihen työhön jonkun toisen. Sitten he laskevat, paljonko se tekisi vuodessa, ja jos se heidän mielestään nousee yli sen 7400 euroa, he läimäisevät sinulle pakollisen YEL-maksun, pari tonnia vuodessa. Ja kun nyt sitten heidän päätöksellään olet YEL-yrittäjä, työvoimatoimisto katkaisee tukesi, vaikka laki kyllä tuntee osa-aikaisen yrittäjyyden työttömyystuen ohella, työvoimatoimisto ei sitä myönnä, vaan on tehnyt omat säännöksensä, jotka menevät Suomen lain ohi. Nyt, tulottomana, pöydälläsi pino ulosottokelpoisia YEL-pakkomaksulappuja, verotoimistokin hyökkää kimppuusi ja arvioverottaa sinua yrittäjäeläkefirman arvioimasta tulosta vaikka et olisi saanut pennin hyrrää voittoa koko hommasta. Näinkö se menee? Jos et vielä tuosta älyä lopettaa yritteliäisyyttäsi, isketään sinulle vielä ALV-pakko. Mitä muuta? Ai niin, joku pakollinen vakuutus varmaan? Ehkä tarvitset vielä pakollisia lupia tai kursseja. Ja jos sinulla on työtön puoliso tai perillinen, hekin saattavat menettää työttömyystukensa, koska olet nyt yrittäjä. Mitä seuraavaksi? Voit ehkä saada tukea, jos suostut lakkaamaan yrittämästä. Ne verot ja alvit ja yellit sinun kuitenkin pitää maksaa, vaikka joutuisit ottamaan pankkilainaa. Muuten ne ulosmitataan, ehkä perintätoimiston kautta, jotka lisäävät niihin omat ‘kulunsa’.

Onko työllistymisen avain työnhakijan vai työvoimatoimiston virkamiehen hallussa? Jos työn löytymisestä on etupäässä vastuussa työnhakija, eikö niin taitava ihminen pitäisi palkata työvoimatoimiston virkailijaksi, auttamaan muitakin, ja virkailija, joka ei kykene ottamaan vastuuta työnsä tuloksista, eli työnhakijoiden työllistymisestä, pääsee työnhakijaksi, jolloin hänestä tuleekin työttömyyden asiantuntija. Sanon näin olettaen, että työvoimatoimiston tehtävä on saattaa yhteen avoimet työpaikat ja työn etsijät. Ehkä olen väärässä. Ehkä sen viraston tarkoitus on saada kansalainen pois työttömyystuilta, mutta ei välttämättä työpaikan kautta, vaan löytämällä aiheen tuen katkaisuun, tai ‘aktivoimalla’ työttömän työnhakijan jollekin kurssille tai johonkin toimintaan tai palkattomaan työhön, jolloin hänet voidaan tilastoida muuksi kuin työttömäksi. En tiedä, mikä ratkaisisi työttömyysongelman. Tiedän, että itse haluaisin tehdä monenlaista pientä hommaa kotoa käsin, ja ehkä vielä teenkin. Täytyy vaan varmistua, etukäteen, etten sahaa tätäkin pientä työttömyyden turvaoksaa altani.

Mieleeni tulee joitakin asioita, jotka saattaisivat tehdä työttömyyden vähentämisen helpommaksi. Tuntui suurelta parannukselta, että työttömille myönnettiin oikeus ansaita 300 euroa kuussa, ennen kuin se alkaa vaikuttaa tukeen. Tuki kuitenkin maksetaan neljältä viikolta, ei kalenterikuulta. Tukihakemukseen ei listata saatuja euroja, vaan tehdyt työtunnit. Tässä on jo monta mahdollisuutta hankaluuksiin. Eikö olisi parempi kysyä kunkin hakemusjakson ansiot, eikä tunteja? Ja eikö olisi selkeämpää maksaa tuet kalenterikuukausittain? Niillä, jotka saavat myös toimeentulotukea, on kerran vuodessa tilanne, jossa yhden kuun aikana maksetaan työmarkkinatuki kahdesti, ja sitä käytetään syynä pudottaa sen, ja seuraavien kuukausien toimeentulotukea.

Työtön ei yleensä ole syyllinen työttömyyteen. Työpaikkojen puute ja oman työn tekemisen kannattamattomuus ovat useimmiten seurauksia Suomen, Euroopan ja maailman suuryritysten, pankkien, poliitikkojen ja virkamiesten toimista. Heiltä ei ehkä voi odottaa ratkaisuja aiheuttamiinsa ongelmiin. He meitä nyt kuitenkin hallitsevat. Kansaa ei juuri kuunnella.

Yrittäminen voisi olla hitaasti kasvavaa, pienimuotoista, satunnaista lisätuloa työttömyyskorvauksen ohessa, jos Suomessa sallittaisiin osa-aikainen yrittäjyys työttömälle. Työnhakija ‘aktivoituisi’ työskentelemällä omalla toiminimellä, passiivisen tuen vastaanottamisen sijasta, tehden itselleen mielekästä ja yhteiskunnalle merkityksellistä työtä, vaikka vain pienelläkin voitolla, tai jopa pienellä tappiolla aluksi.

Vuoden 2016 alusta oman työn tekijöiden asemaa on entisestään heikennetty. Yksikin oma työkeikka voi saada työvoimatoimiston virkailijan päättämään, että olet nyt ‘yrittäjä’ ja katkaisemaan tukesi. Työttömyysturvalaki tuntee käsitteen ‘osa-aikainen yrittäjä’, mutta näyttää riippuvan kunkin työvoimatoimiston tai yksittäisen virkailijan mielivallasta, hyväksyvätkö he sen. Lakiteksti antaa esimerkkinä, mitä osa-aikaisuus voi olla; olet harjoittanut yrittämistäsi vähintään kuuden kuukauden ajan kokoaikaisen palkkatyön ohessa ennen työttömäksi jäämistäsi. Monet virkailijat kuitenkin tulkitsevat tuon esimerkin välttämättömäksi osa-aikaisuuden täyttämisen ehdoksi. Jos työvoimatoimistoille voitaisiin tehdä selväksi vaikka vain tämä yksi asia, se saattaisi parantaa tuhansien työtä etsivien osa-aikaisten yrittäjien työllistymistä ja toimeentuloa. Nythän moni joutuu lopettamaan yrittelynsä, sen sijaan, että voisi antaa ajan kulua ja sanan kiertää ja yrityksen kasvaa pikkuhiljaa.

 

Advertisements

One thought on “Työministeriön kysely

Your comment - Sinun kommenttisi

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s