Ilmaistyöarmeija

Te, jotka syytätte teollisuuden alasajosta ja irtisanomisista työttömiä työnhakijoita, mitä sanoisitte, jos kaikki puoli miljoonaa työnhakijaa alkaisi yhtäkkiä työskennellä ilmaiseksi, eli pelkällä työmarkkinatuella, peruspäivärahalla tai toimeentulotuella? Kannustaisitko heitä isänmaallisiksi kilpailukyvyn pönkittäjiksi? Alkaisiko housunpunttisi tutista, kun ajattelisit seurauksia sinunkin työpaikallesi? Kun ehkä ylipalkattuun hommaasi ilmoittautuisi palkaton orjatyöläinen, sinut tietysti irtisanottaisiin, nauttimaan työttömyystukea. Mitä sitten tekisit? Lähtisitkö sinäkin rynnimään ‘vapaaehtoisiin’ orjatöihin, vai alkaisitko vaatia, että työstä on maksettava palkkaa?

Onko orjatyö mielestänne äärimmäisen isänmaallista kilpailukyvyn edistämistä vai äärimmäisen tuhoisaa maallemme? Vai ettekö välitä edes ajatella asiaa, koska se ei kosketa teitä – vielä?

Voluntary slavery
You who blame the unemployed for bringing down industry and dismissal of workers, what would you say if all five hundred thousand job seekers suddenly began working for free, that is for their small unemployment compensation? Would you urge them on, praising them patriotic supporters of the competitive capacity of the industry? Would you start shaking in your pants fearing the consequences to yourself and your job? When an unpaid slave reported for duty, you might well be dismissed from your overpaid job and you would end up on benefits. What would you do then? Would you join the army of voluntary slaves or would you begin to demand that all must be paid for the work they do?

Do you see slavery, unpaid labour, as extremely good for the economy or extremely bad for our nation? Or do you not care to even think about it because it has nothing to do with you – yet?

Advertisements

Rikos ja sen rangaistus

Jos työttömyys on rikos, työttömyys on siitä riittävä rangaistus. Tulojen puutteen aiheuttama krooninen köyhyys riittää; ei tarvita tukien katkaisuja eikä leikkaamisia lisärangaistuksena. Köyhyys pitää vankinaan, ei ole tarvetta palkattomaan pakkotyöhön, yhdyskuntapalveluun, lisärangaistuksena.

Jos ajattelemme, että työttömän työttömyys olisi oman rangaistuksensa sisältävä rikos, mitä aiomme tehdä niille rikollisliigan pomoille, jotka ovat värvänneet maahamme tämän rikollisarmeijan? Poliitikoille, työntekijöitä irtisanoneille ja yrityksiä halpamaihin siirtäneille johtajille?

Crime and its punishment
If being unemployed is a crime, unemployment is an adequate punishment for it. Chronic poverty caused by the lack of income is enough; no need to add further punishment by cutting benefits. Poverty keeps one in a jail of sorts, there is no need for unpaid forced labour, community service, on top of that.

If we think that unemployment is a crime that includes its punishment for the person without a job, what are we going to do to the crime bosses who have raised these criminal troops by sacking workers and by moving factories to sweatshop countries?

Orjafirmat-lista

Facebook-ryhmä Orjafirmat tekee hyvää työtä listaamalla yrityksiä, yhdistyksiä ja julkisia laitoksia, jotka etsivät orjatyöläisiä. Kaupunkien ja kuntien listaamisessa on se vaikeus, että monissa kunnissa orjatyöstä ei ilmoitella julkisesti, vaan pakkotyösopimus väsätään kunnan TE-toimiston, sosiaalitoimiston, orjalaitoksen ja työttömän kesken. Sopimus myös laaditaan antamaan vaikutelman, että työtön suostuu ilmaistyöhön, tai on jopa pyytänyt sitä.

Jos haluaa markkinoida omaa asuinkuntaansa Orjafirmat-listalla, olisi saatava jonkinlainen todiste siitä, että pakollista ilmaistyötä tosiaan järjestetään. Tilanteen äänityksen valitut kohdat voivat toimia todisteena, tai niiden tekstiversio. Kannattaa myös miettiä, millaiseen paperiin suostuu nimensä kirjoittamaan; jos alistuukin pakkotyöhön tukien katkaisulla uhkailun takia, ei ehkä kannata suostua valehtelemaan, että tekee sen vapaaehtoisesti.

Orjafirmat

Työttömyyteen syyllistyneitä kansalaisia pakotetaan TE-toimistojen ja sosiaalitoimistojen virkailijoiden toimesta palkattomaan työhön tukien katkaisun uhalla.

Eikö olisi upea sellainen uudistus Suomessa, että saisimme nuokin virkailijat kohtelemaan kanssakansalaisiaan ikään kuin olisimme tasa-arvoisia heidän kanssaan? Kohtelemaan meitä ‘public servant’ -roolissa, avustamassa antamalla tietoa eri vaihtoehdoista ja kuuntelemalla meitä, kun kerromme, mitä haluamme apua, jos mitään? Olisi se vasta valtava muutos! Nythän he pitävät itseään hallitsijoinamme, opettajinamme, vanginvartijoinamme, hoitajinamme, ilmiantajinamme, tuomareinamme.

Miten saisimme aikaan muutoksen? Ettei kenenkään tarvitsisi tulla tukien katkaisun uhalla pakotetuksi orjatyöhön? Katsopa muuten facebook/orjafirmat. Sinne voi raportoida yrityksiä ja laitoksia, jotka käyttävät orjatyövoimaa. Listalla taisi olla jopa yhdistyksentapainen, joka muka toimii orjuuden poistamisen puolesta, mutta etsii itse palkatonta orjaa töihin! Siellä on ainakin Oulun, Heinolan ja Hämeenlinnan kaupungit ja on monta tunnettua yritystä. Orjan kannattaa ihan asiallisesti kertoa orjaksi pestaavalle firmalle, että aikoo markkinoida tätä heidän tarjoamaansa ‘työmahdollisuutta’ orjafirmat-sivuilla. Jos he kavahtavat sitä, se kertoo kaiken heidän toimintansa eettisyydestä. Jos he ovat ylpeitä tarjoamastaan ‘palvelusta’, toki he vapaaehtoisesti laittavat laitoksensa nimen tuohon listaan! Eikö?

Sakinhivutus

Valtio kiristää jo kuntia pakottamaan työttömyyteen syyllistyneitä asukkaitaan palkattomaan yhdyskuntapalveluun. Keppinä on raha, mikäpä muu. Työtön saa bruttona noin 700 euroa kuussa. Tästä valtio lyö kunnan maksettavaksi 70%, ellei se laita työtöntä yhdyskuntapalveluun. Se tekee noin 500 euroa kuussa, eli noin 6000 euroa vuodessa. Pienelle kunnalle tuo on aikamoinen rangaistus. Paikkakunnan kymmenen pitkäaikaistyöttömän-taparikollisen rangaistussakko nousee jo kuuteenkymmeneen tuhanteen, millä saisi työllistettyä vaikka pari hoitajaa sinne vanhainkotiin, tai tarjottua noille kaikille kymmenelle parin päivän osa-aikaistyön normaaleine etuineen.

Jo tämä on varsin nokkelan pirullista. Yksinkertaisuuden vuoksi kuvitellaan, että Suomessa on viisi miljoonaa veronmaksajaa. Yhden työttömän tuki on 8500 vuodessa. Jaettuna viidellä miljoonalla se on 0,0017 euroa per veronmaksaja per vuosi. Kymmenessä vuodessa kukin veronmaksaja maksaa kustakin pitkäaikaistyöttömästä 1,7 senttiä. Eli kyseessä ei ole kovin suuri summa!

Kun tuo 8500 euroa laitetaan maksettavaksi työttömyyteen syyllistyneen kansalaisen kotikunnan asukkailla, summa nousee tietysti huomattavasti. Otetaan vaikka kunta, jossa on 2000 asukasta. Työttömyys-rikoksella hankittu tulo edelleen tuo 8500 euroa vuodessa. Se on nyt noin neljä euroa per kunnan veronmaksaja. Kymmenessä vuodessa se on jo neljäkymmentä euroa, joka puristetaan kunnan jokaiselta asukkaalta jokaista pitkäaikaista työttömyysrikollista kohti.

Jatkaakohan valtio samalla sakinhivutuslinjalla ja pakottaa yhä pienemmän porukan maksamaan yhä enemmän? Miten olisi seuraava skenaario:

Määrättäisiin, että jokaisen työssäkäyvän, jonka naapurustossa, kilometrin säteellä, asuu pitkäaikaistyöttömiä, lurjuksia, on tarjottava heistä ainakin yhdelle orjatyötä kotonaan, kunnes työtön suostuu lopettamaan työttömyysrikoksensa ja menee palkkatöihin. Tarjottu työ voisi olla mitä tahansa; kotiapulaisen hommia, lasten vahtimista, nikkarointia, kaarnaveneiden vuoleskelua, lehtien haravoimista, lumenluontia tai vaikka seisoskelua portin pielessä edessään kyltti: ‘Työtön’. Tärkeintä on nöyryyttää työtöntä ja valvoa hänen nöyryytystään säännöllisesti, vähintään yhtenä päivänä viikossa vähintään neljän tunnin ajan kerrallaan. Jos työssä käyvä kansalainen ei suostu tarjoamaan yhdyskuntapalvelua naapurissa asuvalle työttömyysrikolliselle, työttömän koko työttömyystuki sälytetään hänen maksettavakseen. Tämä 8500 euron vuosittainen sakko varmasti aktivoi inhimillisimmänkin naapurin kyykyttämään naapuriaan oman henkiinjäämisensä toivossa.

Poliitikot voivat vapaasti käyttää tätä ideaani. Jospa sitten suomalaisten pitkä pinna katkeaisi ja vapauttaisimme tämän maan ihmisten asuttavaksi, kun vielä osa kansasta on vasta orjuuden lievemmissä muodoissa, esimerkiksi velkaorjina tai palkkaorjina. Kovin paljon kaemmaksi emme voi edetä tähän suuntaan tällä tuhon tiellä.

Yhdyskuntapalvelu

Lain rikkomisesta kiinni jääneitä rangaistaan sakoilla, ehdonalaisella, vankeudella tai yhdyskuntapalvelulla. Yhdyskuntapalvelussa yksi tunti korvaa yhden vankilapäivän, eli yhdyskuntapalvelun katsotaan kai olevan vielä rankempaa kuin vankeuden. Yhdyskuntapalvelu on valvonnan alaisena tehtävää palkatonta työtä.

Yhdyskuntapalveluun voidaan tuomita, jos rikoksesta tuomitaan enintään 8 kuukauden vankeusrangaistus, syytetty suostuu yhdyskuntapalveluun ja jos syytetyn oletetaan suoriutuvan palvelusta.

Yhdyskuntapalvelu voi olla vaikkapa mummojen seuraneitinä olemista, roskien keräilyä kaduilta, tai muuta sellaista, jolla lainrikkoja saadaan valvontaan ja hänen kasvonsa tunnetuksi yhteisössään – kuten entisajan jalkapuusysteemissä. Tämän katsotaan olevan vielä nöyryyttävämpää kuin istuminen vankilassa. Yhdyskuntapalvelu taitaa kyllä perustua vapaaseen valintaan; tuomion voi suorittaa vankilan seinien sisälläkin, jos niin haluaa.

Työtönkin on nyky-Suomessa rikollinen. En ole löytänyt sitä lainkohtaa, jota työtön työttömyydellään rikkoo, mutta oletan sen kuuluvan jotenkin näin:

Rikosnimike: työttömyys.
Joka irtisanoutuu palkkatyöstä, tai joka irtisanotaan, tai joka ei muusta syystä ole palkkatöissä, vaan hakee hänelle työttömyysturvalaissa määritellyllä tavalla kuuluvaa työttömyysturvaa tai toimeentulotukea, on määrättävä sakkorangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun. Sakkorangaistus voidaan myöntää toistuvasti, jos rikos toistuu tai jatkuu. Yhdyskuntapalvelun kestolle ei ole maksimimäärää, eikä siihen tarvita työttömän suostumusta. Harkinnan mukaan työttömän yhdyskuntapalvelu voidaan muuttaa vanhuuseläkkeeksi työttömän täytettyä 65 vuotta – jos hän kaikesta huolimatta eläisi niin vanhaksi.

Työmarkkinatuki on noin 650 euroa per neljä viikkoa, mutta sanotaan pyöristäen, että se on bruttona noin 700 euroa kuussa. Työttömän perusrangaistus on kahden kuukauden karenssi, eli tuloton jakso. Tämä siis vastaa 1400 euron sakkoja. Vertailkaapa, millaisia rikoksia köyhä kansalainen voi tehdä, ennen kuin hänelle, kiinni jäätyään, langetetaan yli 1400 euron sakot. Miten pahasti voi mukiloida, miten paljon varastaa, miten monta kertaa sanoa, että ‘eivät kaikki työttömät ole piip-piip, mutta kaikki piip-piip ovat työttömiä’? Millä tavalla voi vaarantaa toisten kansalaisten turvallisuuden liikenteessä, miten paljon ylinopeutta voi ajaa ja millaisessa humalassa? Miten paljon voi kiertää palkanmaksua? Ai niin, tuo viimeinenhän ei ollutkaan rikos, vaan normaali tapa osallistua rikollisten rankaisuun.

Työttömyys on nykyisessä totalitaarisessa Suomessa yksi suurimpia rikoksia. Meillä on oikea rikosaalto. Puoli miljoonaa kansalaista syyllistyy tänäänkin tähän rikokseen. Heitä sitten rangaistaan virkanaisten hyväsiskorinkien toimesta oikein olan takaa. Vanhainkodit ovat pullollaan rikollisia viihdyttäjiä. Mölkkypelejä kootaan ja pakataan vientiin niin että niittipyssyt rätisee. Jopa orjuudenvastaisiin yhdistyksiin haetaan näitä rikollisia yhdyskuntapalvelemaan ja tuottamaan yhdistykselle rahaa ainakin sen kymmenen euroa per päivä, joka on nykyinen veriraha orjuuttajalle. (Katso facebook/orjafirmat)

Yhdyskuntapalvelun (vankeuden vaihtoehtona) ja yhdyskuntapalvelun (työttömän rankaisuna) erot ja yhteneväisyydet:

Yhdyskuntapalvelu vankeuden vaihtoehtona:
– Yhdyskuntapalvelu on valvonnan alaisena tehtävää palkatonta työtä.
– Useimmiten määrätään törkeästä rattijuopumuksesta.
– On vapaaehtoinen vaihtoehto vankeudelle.
– Valtio ei maksa rahalahjusta hdyskuntapalvelun vastaanottavalle organisaatiolle.
– Rangaistavalle maksetaan korvausta matkoista.
– Voidaan suorittaa vapaa-aikana, opiskelun, työnhaun tai palkkatyön ohessa.
– Tekee rikollisen kasvot tunnetuksi yhteisössään.

Yhdyskuntapalvelu työttömän rankaisuna:
– Yhdyskuntapalvelu on valvonnan alaisena tehtävää palkatonta työtä.
– Määrätään lisärangaistuksena pitkäaikaisesta työttömyydestä.
– On pakollista toimeentulon menettämisen ja nälkäkuoleman uhalla.
– Valtio maksaa orjatyölaitokselle 10 euroa per orjatyöpäivä ja kunnalle jopa 6000 euroa vuodessa (perumalla sen suuruisen pakkotyöhön pakotusmaksun).
– Rangaistavalle maksetaan 9 euroa per pakkotyöpäivä.
– Rangaistavalle maksetaan korvausta matkoista.
– Tekee työttömän kasvot tunnetuksi yhteisössään.

Väkivaltakoneisto

Kumpi luotiin ensin, muna vai kana? Nujertaako väkivaltakoneisto ihmisen, vai sortuuko ihminen, koska oli alun alkaenkin heikko? Onko vika järjestelmän sortavuudessa, vai eikö ihminen vain osaa asettua koneiston rattaaksi?

Kun kansalainen on onnistuttu pitämään työttömänä tietty määrä päiviä, valtio siirtää hänen työttömyyskorvauksensa maksusta jopa 70% hänen asuinkuntansa asukkaiden maksettavaksi. Kunta alkaa maksaa viisisataa kuussa, eli 6000 euroa vuodessa. Pienelle kunnalle se on kohtuuton summa jo yhdestä, saati useasta työttömästä.

Kunnalla on nyt käsissään työtä kaipaava ihminen, jolle se joutuu maksamaan korvausta työttömyydestä. Luova kunta kääntää tilanteen edukseen ja palkkaa tuon ihmisen osa-aikatöihin. Viisisataa euroa kuussa on 1-2 työpäivää viikossa, tuntipalkasta riippuen. Kunnalla on taas yksi työtätekevä asukas enemmän. Jatkuttuaan riittävän kauan, työsuhde pyyhkii pois pitkäaikaistyöttömyyden syrjivän leiman, ja kansalainen voi jatkaa työnhakuaan paremmassa asemassa, tuoreen työkokemuksensa vuoksi.

Tässä vaan on se ongelma, että tuon työsuhteen ajan kunta joutuu maksamaan palkan. Pitkällä tähtäimellä se saattaisi maksaa itsensä takaisin, jos ihminen palaa työelämään. Valtio on kuitenkin järjestänyt kunnalle nopeamman tien vapautua tuosta tukimaksusta. Jos kunta, sen sijaan, että palkkaa töihin, saakin pitkään työttömyydestä kärsineen pakotettua palkattomaan valvottuun puuhasteluun, valtio palkitsee kuntaa siirtämällä heti koko työttömyystuen maksamisen takaisin valtiolle. Suoran rahallisen hyödyn lisäksi kunta saattaa onnistua puristamaan ilmaistyöntekijän työstä lisähyötyä. Kunnan työttömyystilasto kaunistui hieman; ilmaistyöhön pakotettu luetaan nyt työllistetyksi, tai ainakin ‘toimenpiteessä olijaksi’. Jos ilmaistyön takia saadaan lomautettua joku kunnan palkollinen, se tietysti pilaa tilastoa taas, mutta hän ei ihan heti ole pitkäaikaistyötön, eikä kunnan tarvitse välittömästi maksaa hänen korvaustaan. Tulevia ongelmia ei kannata pohtia; eletään tässä ja nyt.

Työnhakijan tilannetta pakkotyö harvoin parantaa. Hän hortoilee epämääräisessä roolissa. Jos työ, jota hänet määrätään tekemään, on sellaista, josta normaalisti (= normaali-ihmiselle) maksettaisiin palkkaa, hän on nyt auttamassa jotain toista kuntalaista työttömyyteen. Hänestäkin on tullut voimaton sortokoneiston osa.

Jos hänet määrätään puuhastelemaan jotain yhdentekevää, tai jos hän suostuu tekemään vain palkkansa verran, eli ei mitään, hänen on vaikea pitää itsensä työnhakukunnossa. Pakkotyö murentaa itsetuntoa, tuhlaa aikaa ja energiaa ja vie elämisen iloa. Ellei hän ole luonteeltaan harvinaisen vahva, hänet saatetaan nujertaa niin, että hän menettää työkykynsä.

Onko sillä niin väliä maassa, jossa sadoille tuhansille hakijoille ei ole töitä, eikä yrittämistäkään sallita? On sillä. Kun hänen itsevarmuutensa haurastuu, ja kun hän kyynistyy ja passivoituu, häntä on yhä helpompi muokata sosiaalitapaukseksi. Muutaman kuukauden välein häntä kuulustellaan parin viraston työntekijän edessä ja työtoiminnan hänessä aiheuttamia muutoksia arvioidaan. Jos trendi on alaspäin, jos ennen aktiivisesta kansalaisesta on tulossa vihamielisempi, hermostuneempi ja päämäärättömämpi, hänet laitetaan uudelle jaksolle: ilmeisesti hän tarvitsee ‘kuntoutusta’. Jos hän on entisellään, pakkotyötä jatketaan, koska eihän tuosta haittaakaan näytä olleen, ja onhan kunta säästänyt rahaa. Jos kuulusteltava onnistuu esittämään entistä työhaluisempaa, työtoimintaa jatketaan, koska ilmeisesti siitä on hänelle hyötyä. Virkailijoiden mielivallasta riippuu, mistä syystä he jatkavat pakkotyötä. Pääasia on, että kierre jatkuu ja jatkuu, mahdollisesti eläkeikään asti. Tällaisessa Suomessako me haluamme elää?

Machinery of violence

Which was created first, an egg or a hen? Is it the machinery of state violence that crushes a person or was a person weak to start with if he succumbs? Is the fault in the oppression of the system or is it the person’s unability to set himself as a part of the machinery?

After having kept a person jobless for a certain number of days the government moves a 70% of his benefits to the residents of his town to pay. The council begins to pay 500 euros per month, about 6000 euros per year. It is an excessive sum for a small town to pay even for one person, let alone a few.

Now the council has in its hands a person wanting a job, and it has to pay for his unemployment. A creative council turns this into its benefit and hires the person for a part-time job. Five hundred euros per month is one to two work days per week, depending on the hourly wage. Now the town has another working resident more. If continued long enough, the job will swipe away the discriminatory stamp of long term unemployment, and he can continue his job search from a better position because of his recent work experience.

There is just one problem; during that employment the council has to pay wages. It could be a good investment for future if the worker returns to work force permanently. But the state offers the council a quicker way to free itself from that penalty fee. If the council instead of offering a paid job manages to persuade the sufferer of long term unemployment to some supervised activity, the state rewards the council by removing that penalty. On top of this direct monetary benefit the council may manage to get some extra benefit from the labour of the unemployed. The statistics were improved; the person in supervised activity is now counted as a worker. And maybe they can get rid of a paid worker, and it will take some time before the council has to start paying his benefits. Why bother thinking about future problems; let us live here and now.

The situation of a job seeker seldom gets better through these measures. He mooches around in an undefined role. If he was ordered to do work that is usually done by a paid worker, he is now helping to make another person unemployed. He has become a part of the machinery of oppression.

If he is put to do this and that meaningless, or if he agrees to do only what he is paid for, nothing, he may have difficulties keeping himself motivated and ready for a proper job. Forced labour crumbles self confidence, wastes time and energy and takes away joy of living. Unless he is unusually strong, he may get so crushed that he loses his ability to work at all.

Does it matter in a country where hundreds of thousands have no job and where starting a small business is impossible? Yes, it does. When a person’s self confidence gets more fragile, and when he becomes more cynical and passive, he can be easily moulded into a role of a welfare case. Every few months he is questioned in front of a couple of officials and they evaluate the changes the unpaid activity has caused in him. If the trend is downward, and if the former active citizen is becoming more hostile, nervous and aimless, he is signed on a few months more: it is obvious he needs rehabilitation. If no changes can be noticed, forced labour is continued as it seems to do him no harm, and the council is saving money, is it not. If the examined slave manages to make himself appear more work ready, rehabilitative work is continued because it seems to be beneficial. It depends on the officials, why they continue the slavery. The main thing is that the vicious circle goes on and on, possibly until the slave can apply for an old age pension or find a job that does not exist in this country. Is this the Finland we want to live in?