Kunta ei palkkaa, koska…

Kunta voi käsitellä alueellaan asuvia pitkäaikaisia työnhakijoita ainakin näillä kolmella tavalla:

1. Kunta voi antaa pitkäaikaistyöttömän kansalaisen olla rauhassa köyhyydessään ja tyytyä keräämään normaalit kiinteistöverot ja jäte- ja vesimaksut. Näin joviaalisti toimien kuntalaisten niskaan sälytetään valtiolta erityinen sakkomaksu, 70% työttömän työmarkkinatuesta, vuodessa noin 6000 euroa. Työtön saa vajaan 8500 miinus 20% vero. Työtön voi käyttää aikaansa vapaaehtoistyöhön ja harrastekursseihin, ellei työvoimatoimisto estä sitä.

2. Kunta voi päättää, että tuo 6000 euroa vuodessa vastaa suunnilleen parin päivän palkkaa viikossa. Kunta päättää tarjota pitkäaikaistyöttömälle jotain hyödyllistä osa-aikatyötä. Jos työtön suostuu siihen (ja miksipä ei suostuisi), hän saa vuodessa sen saman 8500 euroa, mutta palkasta peritään vain pieni tulovero, ja lisäksi hänelle kuuluvat muut työhön kuuluvat edut. Kunnan työttömyysprosentti kaunistui hiukan.

3. Ynnälaskun paremmin taitava psykopaatimpi kunta laskelmoi, että turhaan he työttömästä sakkoja valtiolle maksavat, ja pohtivat, tarvitseeko kunta tosiaankin uutta osa-aikatyöläistäkään. He tulevat siihen tulokseen, että kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei heitä miellytä. He päättävät sen sijaan napata valtion syötin ja pakottaa pitkään työttömänä kitunut kuntalainen orjaksi johonkin kunnan laitoksista – toimittamaan tyhjää, mutta mitä siitä. Valtiolla kun on tarjous, jota köyhän kunnan ei kannata halveksia: työttömän käyttäminen tienaamisvälineenä. Kun kunta pakottaa työttömän valvottuun puuhasteluun vähintään neljäksi tunniksi per päivä, valtio nyökkää hyväksyvästi ja jalomielisesti vetää pois kunnan sakkomaksun ja alkaa itse maksaa työttömälle koko työmarkkinatuen. Näin kunta säästää 6000 euroa vuodessa. Lisäbonukseksi kunta saa 10 euroa per orjatyöpäivä, mikä on euron enemmän kuin valtio maksaa työttömälle noista päivistä. Valtio maksaa siis työmarkkinatuen, 8500 euroa plus työttömälle 500 euroa ja kunnalle 500 euroa vuodessa, yhteensä 9500 euroa. Pakkopuuhastelussa valvonnan alla kärvistelevä työtön saa työmarkkinatuen lisäksi yhdeksän euroa päivässä, mutta ei mitään eläke- tai muita etuuksia. Ansioluetteloon ei orjapuuhastelua laittaisi hulluinkaan – tai jos laittaa, hän ehkä tarvitsisi jotain elämäntaitovalmennusta. No, sitäkin työvoimatoimistosta löytyy.

Poliitikkomme ja virkamiehemme ovat keksineet keinon usuttaa kansalaiset toisiaan vastaan. Kukapa haluaisi asua pienessä kunnassa ja olla vastaantulijoiden tunnistama kuuden tonnin kuluerä kunnan veronmaksajille? Eli rangaistaan koko porukkaa, kun yksi erehtyy köyhyyden uralle. Joukon painostus sitten saa työttömyyteen syyllistyneen vaivihkaa etsiytymään töihin. Ja kun palkkatöitä ei ole, hän alistuu orjatyöhön. Koska onhan se vähintä, mitä hän voi omalle kunnalle tehdä, yhteistä vihollista, valtiota, vastaan. Näinkö on mielestänne hyvä?

Eniten minua kummastuttaa, että valtio yllyttää tähän järjestelyy, vaikka se tulee maksamaan valtiolle tonnin vuodessa per orja. Miksi on niin tärkeää saada kansalainen orjuutetuksi, senkin uhalla, että se tulee kalliimmaksi?

Council is not hiring because…
A town in Finland can treat their long-term unemployed residents in one of these three ways:

1. The council can leave an unemployed resident in peace in his poverty and be content with collecting the normal property taxes and garbage collection fees and water rates. If a council behaves in this humane way, the state demands a special penalty to be paid, 70% of the unemployment benefits of the long-term unemployed person, about 7000 euros per year. The unemployed person gets his 8500 euros benefit minus 20% tax. He can spend his time to do job search, voluntary work, hobby courses or studying, as long as the unemployment office does not prevent it.

2. The council may decide that the 6000 euros penalty they are paying to the state is about the same as two days work per week would cost them. So they offer the unemployed person a part-time job doing something useful. If the unemployed person agrees (and why would he not), he gets the same 8500 euros per year, but now as wages, pays only a few percent income tax, and also gets the usual benefits that belong to a job. The employment rate of the town got a little prettier.

3. A little more psychopatic council with better adding up skills calculates that they should not really be paying to the state for this resident’s unemployment, and they come to the conclusion that they do not really need a new part-time employee either. They decide that neither option suits them. Instead they take the government’s bite and force the person who has long languished in unemployment into slavery in one of the council departments – doing next to nothing, but so what? The government has an offer a poor municipality is wise not to scorn: using the unemployed as earning tools. When the council forces the unemployed into some supervised activity at least for four hours a day one day per week, the government approves and generously withdraws the penalty fee and begins to pay the unemployment benefit from state coffers. So the council saves 6000 euros per year. To this the state adds ten euros per work day, and to the slave worker state pays almost as much, nine euros per day. The state is now paying the whole benefit, 8500 euros, 500 euros for the worker and 500 euros to the council, all together 9500. The slave, in his supervised activity, gets those nine euros per day added to his unemployment benefits but no superannuation or other usual work-related benefits. Nobody would list this activity on their CV – or if one does, he truly needs some life skill coaching. Well, the unemployment office has those courses to offer as well.

Our politicians and public servants have invented a way to set citizens on each other. Who would like to live in a small town and be recognised by others as an item of 6000 euros expense to their town? The whole town is punished if one of its residents errs onto a career of poverty. Group pressure then makes the person guilty of unemployment go and get a job. And as there are half a million others looking for the 50 000 vacant jobs, he humbles himself to working for nothing. Because is it not the least he can do for his town against their common enemy, the state. Do you think this is as it should be?

What I wonder most is that the state urges towns to this arrangement even though it costs the state a thousand euros per year more per person (or more, if he works 2-4 days per week). Why is it so important to enslave a person that they do it inspite of it costing more?

Advertisements

Your comment - Sinun kommenttisi

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s