Orjamarkkinat

“Kutsu työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun haastatteluun
Sinulle on varattu aika haastattelua varten.
Tapaamisessa käydään läpi tekijöitä, jotka vaikuttavat työllistymiseesi, ja millaiset palvelut sopisivat tilanteeseesi.
Ota mukaan ammattiin ja koulutukseen liittyvät todistukset sekä työkykyysi liittyvät lääkärinlausunnot. Mieti myös ennen tapaamista, millaista osaamista sinulla on. Pohdi myös, mitä ovat omat tavoitteesi, tarpeesi ja toiveesi sekä mahdolliset esteet niiden toteuttamiselle.
Mikäli et saavu, päätämme työnhakusi ja mahdollinen työttömyysetuutesi päättyy. Seurauksena voi myös olla työttömyysetuuden menettäminen määräajaksi tai toistaiseksi.”

Työtöntä ja hänen miestään lukuunottamatta tyhjän terveyskeskuksen odotussalin ulko-ovi aukeaa melkein minuutilleen sovitulla hetkellä ja sisään astuu kaksi naista; maakunnan pääkaupungin TE-toimiston asiantuntija Tyyne Turjake ja sosiaalitoimistosta perusturvajohtaja Heta Hyypiö. He tervehtivät, ja menevät yhteen vastaanottohuoneista. Asetuttuaan taloksi he kutsuvat uhrinsa teuraalle. Mies tulee mukaan tueksi ja turvaksi vihollisvyöhykkeellä.

Henkilötiedot tarkastetaan.
Tyyne: Ja puhelinnumeroa meillä ei taida olla täällä…
Orja: Yleensä en ole antanut puhelinnumeroa; harvoin pidän puhelinta taskussa ja harvoin vastailen siihen.
Tyyne: Voiko siihen jättää vaikka tekstiviestiä?
Orja: Voi tietysti. Numero on tässä ansioluettelossani, voin oikeastaan antaa sinulle siitä yhden kappaleen.

Tyyne: Onko sinulla sähköpostia?
Orja: On. Sen olen antanut aikaisemminkin.

Sähköpostiosoite kirjoitetaan ylös. Tyyne mainitsee taas tekstiviestit, kun tarvitsee esimerkiksi perua joku tapaaminen.

Orja: Sähköposti on aina parempi.

Tyyne: Sinut on tänne sen takia kutsuttu, kun olet ollut tosi pitkään työttömänä.
Orja: Suomen takia.
Tyyne: Niin, niin. Sen takia nyt sitten yhdessä katsotaan, kun on tämmönen monialainen yhteispalvelu, että jos on pitkään ollut työttömänä, niin siinä on sosiaalitoimi, eli kunnan edustaja, TE-toimisto, ja tarvittaessa Kelakin, jos on jotain terveydellistä rajoitetta…
Orja: En ole pyytänyt tätä kokousta enkä tarvitse mitään palveluja. Voin kyllä puolestani tarjota jotain ilmaispalveluja tälle kunnalle.
Tyyne: Joo, mutta… Joo…Joo…
Orja: Työttömyyteni ei johdu siitä, että en olisi työkykyinen, vaan siitä, että Suomessa on puoli miljoonaa muutakin työtöntä työnhakijaa.Monet, kuten tekin, saavat toimeentulonsa siitä, että meitä on niin paljon työttöminä. Ja se ei ole minun syyni.
Tyyne: No ei niin, mutta tämmöiseen kumminkin velvoitetaan, että työttömiä pitää välillä uhk… haastatella ja tehdä suunnitelmaa. Sinulla edellinen suunnitelma oli kaksi vuotta sitten. ( https://reilusuomi.wordpress.com/2014/11/29/passivoiva-aktivointi/ ) Tästä on nyt niin pitkä aika, että… Aika harvoinhan… varsinkin, jos asuu pikkukunnissa…Ei pystytä palveluja tarjoamaan.
Orja: En tarvitse mitään palveluja. Olen tarjonnut kuntalaisille ilmaispalveluja. Edellisellä kerralla mainitsin muutamia, jotka jäivät avoimiksi työvoimatoimiston passiivisuuden takia. Mainitsin ilmaisen vaatteiden korjausompelupalvelun. Se jäi auki sen takia, koska en koskaan saanut vastausta siihen, että onko siinä sitä riskiä, että työvoimatoimisto määrittelisi minut sitten ‘yrittäjäksi’, jos tekisin ilmaista korjausompelupalvelua kotonani. Edelleen odotan vastausta.
Tyyne: Talkootyö on sallittu, tämmöinen tavanomainen talkootyö, niinkun yhdistyksille – tää ei oo semmonen. Jos yrittäjälle tekee…
Heta: Minulla ainakin on asiakkaana sellainen, joka tekee kotona tämmöistä. Hän ottaa kyllä palkan.
Orja: Minä en ota palkkaa, enkä todellakaan kenellekään muulle omalla työlläni tuottaisi tuloa, siis en halua, että kukaan tienaa minun työttömyydelläni. Suoraan kunnan muille asukkaille, enimmäkseen köyhille asukkaille, mutta muillekin, tarjoan ilmaista korjausompelupalvelua.
Tyyne: Kyllähän tuota palvelutyötä…
Orja: Haluan tosiaan kirjallisena tuon, että ei tule sitten jälkikäteen…
Tyyne: Se on se meidän työttömyysturvaryhmä, mutta se on vasta, jos se toiminta on jo alkanut.
Orja: En aloita toimintaa ennen kuin…
Tyyne: Ja me ei ennakkopäätöksiä anneta.
Orja: No siinä tapauksessa se on teidän takianne avoinna, mutta olen ehdottanut sitä.
Tyyne: Joo, joo, kyllä.
Orja: En voi suostua siihen, että riski on aina työnhakijalla.
Tyyne: Laki sanoo, että tavanomainen talkootyö…, ja ennen meidän työttömyysturvaryhmä antoi ennakkopäätöksiä, mutta nykyisin ei anna.

Tyyne: Joo, tuota… Täällä on viimeksi yrittäjyydestä: Selvittää mahdollisen yrityksen toimintaa ja kannattavuutta, toiminimen perustamista.
Orja: Nuo ei ole minun sanat. Minähän lähetin teille sen oman versioni sopimuksesta, jonka myös allekirjoitin. Puhuin siitä pienimuotoisesta käsityöläisyydestä; silloin tällöin teen jotain käsityötä ja myyn yksittäin. Se olisi hyvin pienimuotoista. Siitä maksettaisiin veroa, mutta en tekisi sitä yrittäjänä.
Tyyne: Joo…
Orja: Ja en ole vieläkään löytänyt mitään paikkaa, josta voisi saada tietoa. Ainut paikka oikeastaan on keskustelupalstat, ja se nyt on vaan ihmisten omista kokemuksista kertovaa juttua. Mutta sellaista virastoa, josta voisi saada tietoa, en ole löytänyt. Minun mielestäni työvoimatoimiston pitäisi…
Tyyne: Sivutoiminen yrittäjyyskin menee sen työttömyysturvaryhmän kautta.
Heta: Sitten on nämä ely-keskukset… yrittäjäneuvonta.
Orja: Ei ole kysymys yrittämisestä, vaan tosiaan pienimuotoisesta käsityön tekemisestä.
Heta: No, pienimuotoinen käsityön tekeminen – se voidaan katsoa, jos teet sitä talkootyönä, niin se on eri juttu…
Orja: En tekisi talkootyönä.
Heta: Jos siitä tulisi rahaa, niin se on pienimuotoista yritystoimintaa. Mutta ilman muuta he neuvovat tämmöisen aloittamisessa.
Orja: Siinä on sitten taas se riski, että luultavasti heti, kun myisin jotakin, niin TE-toimisto katkaisisi työttömyyskorvaukseni. Eli tämä on se suurin riski. Työvoimatoimisto…
Heta: Tässä tilanteessa on tämä sama riski, eikö niin?
Orja: Mikä?
Heta: Että tuki katkastaan.
Orja: Minä vaan kerroin, minkä takia en voi tehdä sitä ja tätä ja tuota. En minä ole se, joka määrittelee työvoimatoimiston toimintaperiaatteet, joudun vain luovimaan niiden ympäri, jos mahdollista.
Heta: Hmh. Tyyne osaa varmaan paremmin selittää, mistä nyt on kyse.

Tyyne: Aloitetaan nyt siitä sivutoimisesta yrittäjyydestä. Työttömyysturvaryhmä käsittelee sen. Minulla on asiakkaita, jotka ovat sivutoimisia… työttömyysturvaryhmä on katsonut sivutoimiseksi yrittäjyydeksi.
Orja: Ja se on jälkikäteen? Riski on täysin työnhakijalla.
Tyyne: Kyllä, joo
Orja: Oma riski. Se on liian suuri riski.

Tyyne: Joo. Mutta kumminkin päätoimiseksi yrittäjäksi et aio ruveta tässä vaiheessa?
Orja: Toistakymmentä vuotta elätin itseni yhden hengen pienellä yritykselläni. Joka vuosi asiakasmäärä kasvoi. Olin tietyissä piireissä tunnettu, ja kirjoitin alalta kirjan, joka on tietääkseni sen alan englanninkielisistä kirjoista laajin. Eli vain siksi, koska muutin Suomeen, jouduin lopettamaan yrittämisen. Ei ollut mitään muuta syytä lopettaa sitä, muuta kun se, että Suomessa sitä ei ollut mahdollista jatkaa.

Tyyne: Silloin kaksi vuotta sitten oli myös tästä kirjoittamisesta – miten sen kanssa on?
Orja: (kaivaa laukustaan tulostetun version kirjastaan Tervetuloa sirkukseen, paluumuutto työvoimapulan Suomeen) Tässä on yksi esimerkki. Sen viime tapaamisen jälkeen olen kirjoittanut tällaisen kirjan. Siinä on kommentteja myös senkertaisesta tapaamisesta. Siinä on ajatuksiani paluumuutosta ja työttömyydestä. Se näkyy netissä ilmaiskirjana. Jos minulla olisi varaa, jos eläisin normaalissa maailmassa, tulostaisin pienen sarjan näitä myyntiinkin, mutta Suomessa sekään ei käy. En voi tehdä sitä. Normaaleja asioita, mitä Australiassa pystyi tekemään ihan ilman, että kukaan olisi tullut estämään. Suomessa ei voi. Tämä on hyvin erilainen maa.

Heta: Tää on, niinku… puhutaan holhousyhteiskunnasta.
Orja: Me on annettu sen luisua tällaiseen. Enkä minä ole mikään holhokki, mutta minulla ei nyt ole ollut työtä moneen vuoteen. Olen yritteliäs ihminen…
Tyyne: Aivan.
Orja: Työkykyinen ihminen. Mikään sosiaalinen ihminen en ole. Se on ehkä suurin puutteeni. Kärsisin, jos minut vaikka pakotettaisiin viihdyttämään vanhuksia, niinkuin viimeksi esitettiin. Se olisi kauhean vaivautunutta niille mummoparoillekin, eikä siitä olisi kenellekään mitään hyötyä. Se olisi nöyryyttävää.

(Työttömän puhuessa virkailijat ynähtelevät aika ajoin myöntyvästi.)

Tyyne: Se on kumminkin, että jos on työttömänä työnhakijana TE-toimistossa, niin siinähän on ehto, että hakee koko ajan työtä. On työmarkkinoiden käytettävissä.
Orja: Totta kai!
Tyyne: Ja pystyy osallistumaan TE-toimiston työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin.
Orja: Työllistymistä ei edistetä sillä tavalla. Mutta en voi kieltäytyä mistään sellaisesta, onpa niistä minulle hyötyä tai ei. Sellaisessa tilanteessa olen.
Tyyne: Tuossa ajattelin, ja tuossa äsken keskusteltiin, kun sinulla on noita kädentaitoja. Ja olet ollut tosi pitkään avoimilta työmarkkinoilta pois, niin tämän kuntouttavan työtoiminnan kautta – mistä viimeksikin on puhuttu… Yksi päivä viikossa riittäisi, neljä tuntia päivä. Ja ihan ajattelin tätä viriketoimintaa, esimerkiksi palvelutalossa…

Heta: Mikä sulla olis sitten se muu vaihtoehto muu kuin työttömyys, kun joku nyt pitäisi sitten… Työmarkkinatuki ei ole niinkun kansalaispalkka.
Tyyne: Niin. Se ei tarkoita sitä, että…
Orja: En minä toimettomana kotona istu. Esimerkiksi katson käsitöitä tehdessäni aika paljon videoita, sellaisia asiallisia dokumentteja, englanninkielisiä, ja on varsinkin yksi videontekijä, jonka videoita olen jo tarjoutunut kääntämään suomeksi ja tekstittämään. Se on sellaista, mitä voin tehdä. Se voisi vähitellen jopa johtaa palkalliseen työhön. Ja se ei millään tavalla estä olemasta saatavilla kaikkiin työpaikkoihin, mitä nyt on muka tarjolla. Teen myös eräälle hyväntekeväisyysjärjestölle, heidän joulukeräystään varten, sukkia ja lapasia ja pipoja ja pehmoleluja. Olen tehnyt sitä pari vuotta, ja jatkan sitä, paitsi jos työvoimatoimisto tulee ja sanoo, että tämä on ilmeisesti ‘yrittämistä’, vaikken saa siitä mitään tuloa; “Tämä estää sinua ottamasta vastaan työtä, joten me nyt katkaisemme sinun tukesi”. Siinä tapauksessa joudun tietenkin lopettamaan nämäkin puuhat.

Tyyne: Siis… niin, joo… Se on niinkun talkootyötä, vapaaehtoistyötä. Nyt, kun sulla on niin pitkälti työttömyyttä, niin kuitenkin joku toimenpide sitten. Tuossa maakunnan pääkaupungissa, vain 70 kilometrin päässä, on tällasta uravalmennusta, työvoimapoliittista koulutusta, ja ajattelin… Jos olet vähänkin seurannut tiedotusvälineitä. Niillähän on todella tiukkaa… Suunnitelmia tehdään kolmen kuukauden välein. Ja tarjotaan työtä tai jos ei löydy sopivaa, niin sitten näitä meidän työllistymistä edistäviä palveluja. Niissä on tosi paljon ostopalveluina näitä erilaisia palveluja ja toimenpiteitä.

(Hän ei ‘tarjonnut työtä’ tälläkään kertaa, ja vaikka työtodistukset oli vaadittu tuomaan mukana kuulusteluun, niitä ei edes vilkaistu. Työnhakijalle läimäistään eteen laaja kirjo kaikenlaista, mistä hän ei tiedä, mitä ne pitäisivät sisällään. Häntä pyydetään siltä istumalta suostumaan johonkin, joka kuulostaisi vähiten turhalta ja vähiten sietämättömältä. Miksei näitä listoja annettu jo kutsukirjeessä selityksineen ja lakilinkkeineen?)

Orja: Muutamia asioita halusin mainita… (Ottaa esiin Ely-keskuksen paperin, jonka on tulostanut netistä) Te ette voi määritellä, että jollakin on tarvetta tällaiseen ‘monialaiseen yhteispalveluun’ (mitä se sitten tarkoittaakin), jos hänen työttömyytensä ei johdu hänen ominaisuuksistaan, vaan siitä, että työpaikkoja yksinkertaisesti ei ole. Niin ette te voi silloin määritellä, että tarvitsen kuntoutusta. Tämä on ihan selvä asia.
Tyyne: Mutta nämähän kaikki mahdollisesti auttavat siihen työllistymiseen.
Orja: Minun mielestä nämä, mitä jo teen, ja pyydän teidän lupaanne edelleen tehdä, auttavat minua paljon paremmin.

Heta: (Kurkottautuu kierretuolissaan niin, että saa sylkäistyä syyttävät sanansa matalalla jakkaralla istuvan uhrinsa naamalle) Nyt on kaksi vuotta siitä, kun viimeksi juteltiin. Montako työpaikkaa olet hakenut, mitkä on ollut auki?
Orja: Kaikkiin sopiviin, mitä olen löytänyt, olen hakenu.
Heta: Miten monta?
Orja: En pysty sanomaan
Heta: Osaat varmaan sanoa, paljonko: kymmenen, vai viisi, vai viisitoista, vai…?
Orja: En pysty sanomaan.
(Orja päättää ryhtyä laatimaan spreadsheetiä kaikista avoimista paikoista 80 km sisällä: Osoite, työnimike, palkka, etäisyys, työaika, haun tulos, ja hakemattomuuden syy. Sen paperin sitten läväyttäisi seuraavan kerran kuulustelijansa eteen.)

(Tukihenkilö ottaa puheenvuoron.)

Tukihenkilö: On yksi rajoite. Päivän työmatka on puolitoistasataa kilometriä helposti, ja autottomalle ihmiselle ilman julkisia liikennevälineitä se on aika vaikeeta.
Heta: Teillä on auto kumminkin.
Orja: Minä en omista autoa.
Heta: (Osoittaa sanansa tukihenkilölle) Sinäkö et siis antaisi, jos hän tarvitsisi autoa…?
Orja: Hän ei ole täällä kuulusteltavana. Ole hyvä, älä…
Heta: Miksi hän sitten istuu täällä?
Orja: Hän suostui tulemaan todistajaksi ja yleisöksi, koska nämä on hyvin vihamielisiä tilanteita. Pyydän, älä jatka.

Tyyne: Toki sitten on sitten sellainenkin vaihtoehto, että jos sä et mihinkään näihin pysty, etkä halua, että tehdään suunnitelmaa, niin sinähän voit sitten valita, että et ole lainkaan työttömänä työnhakijana. Haet toimeentulotukea.
Orja: Te yritätte pakottaa minua… Sanokaapa…
Tyyne: Se on tämä, että haluaako olla työttömänä työnhakijana ja olla meidän palveluissa… ottaako jotakin työpaikkoja (?), työvoimakoulutusta, uravalmennusta, työnhakuvalmennusta. Voiko lähteä niihin. Työssäkäyntialue on kahdeksankymmentä kilometriä.
Heta: (korottaa ääntään toisten äänten yli) Tavallaan raha tulee nyt sinulle väärästä lähteestä. Eli se on se toimeentulotuki se toinen lähde. Se oikeampi lähde sinun tilanteessa.
Orja: Ei pidä paikkaansa, koska olen täysin työkykyinen. Te ette voi… Haluaisitteko nyt määritellä jonkun ‘kuntoutustarpeen’, jonkun vian minussa, jonka te nyt haluaisitte kuntouttaa pois? Koska laissa sanotaan ihan selvästi, että ette voi pakottaa minua mihinkään tällaiseen vain sen takia, että työpaikkoja ei ole.
Tyyne: (Väistää taas kysymyksen.) Mutta teemme kumminkin työllistymissuunnitelman. Et ole monialaisessa yhteispalvelussa (mitä se sitten tarkoittikaan), mutta kumminkin työllistymissuunnitelma tehdään. Ja jos on ollut yli 500 päivää työttömänä, laaditaan aktivointisuunnitelma, jossa on yhtenä osana kuntouttaminen. (Mitä kaikki nuo termit edes tarkoittavat? Tämäkin olisi pitänyt tulla kutsukirjeen mukana ja normaalissa vapaiden ihmisten yhteiskunnassa niin olisi ollutkin.)

Orja: Tärkein asia tässä ehkä on…Olemme tavallaan samalla puolella… Niin teistähän ei kumpikaan ole paikkakuntalainen? Mutta kuitenkin olemme samalla puolella siinä asiassa, että… Minulle ei ole koskaan kerrottu kunnasta, olen saanut tämän tiedon keskustelupalstoilta. Onko niin, että tämä kunta on jo jonkun aikaa maksanut 70% työmarkkinatuestani? Jos näin on…
Heta: Minä en voi… Se tieto on Kelan… Sulla ei ole sitä täällä?
Tyyne: Ei mullakaan ole sitä.
Orja: Luultavasti näin on?
Heta: Sillä ei niin ole väliä… Sinä sanoit, että olet ollut viisisataa päivää…
Orja: Haluan, tottakai, välttää sen, että meidän kaltaisemme pienen kunnan asukkaat joutuvat maksamaan valtiolle siitä, että yhdellä ei ole töitä. Ajattelin, että nämä, mitä tekisin, varsinkin se korjausompelupalvelu, voisiko se tulla kunnan kautta jotenkin, että kunta tiedottaisi tästä ilmaiskorjausompelupalvelusta? Tai jotain, jolla vältettäisiin se, että kunta joutuu maksamaan…
Heta: Mutta kun meillä ei ole sellaista.
Tyyne: Jos on maksettu työmarkkinatukea tietty aika, niin on siinä Kelan maksulistalla…
Heta: Niin, mikähän se prosentti on?
Tyyne: Joo, se on 70 prossaa.
Orja: Niin, joko kunta maksaa minusta jonkun verran valtiolle?
Tyyne: 70 prosenttia.
Orja: Niin, haluaisin oman kunnan kanssa välttää sen. Kuka tietää tästä asiasta?
Heta: Mistä asiasta?
Orja: Siitä, että miten voisimme välttää sen sakkomaksun.
Heta: Ai että meilläkö olisi tällainen korjausompelupalvelu kunnassa? Kunnan työnä? Mut kun meillä ei ole sellaista palvelua.
Orja: Niin, toisaalta en halua, että tämä minun tuloton työttömyystilanne työllistäisi muita ihmisiä. Se on väärää rahan käyttöä. Väärää julkisen rahan käyttöä. Niinkun tekin saatte toimeentulonne…
Heta: (Vihaisesti) Hei, nyt ei kannata, Orja, miettiä tuota. Nyt on tärkeää se, että saataisiin tosiaan se 70 prosenttia sieltä pois. Se ei nyt haittaa, vaikka prosentti mun työajasta käytettäisiin siihen. Se ei oo niinku ymmärrätkö siis. Se on ihan… Käy meille. Että sun ei tarvi…
Orja: Suurin asia on siis se, että…
Heta: Tarvi huonoa omaatuntoa siitä…
Orja: Mitään huonoa omaatuntoa… Haluan vain välttää tämän kunnan asukkaana… Minäkin olen tämän kunnan asukas. Minunkin pienestä tuesta pidätetään 20%:n vero. Ja hän on veronmaksaja (viittaa tukihenkilöön). Ja te. Niin, sen takia minä ehdotan näitä. Ette ole oikeastaan vielä vastannut näihin kahteen asiaan; tämä joulukeräykseen lahjojen neulominen ja sitten tämä videoiden kääntäminen ja tekstitys. Mitä mieltä te olette siitä?
Tyyne: Tää on hienoa, että teet tällaista vapaaehtoistyötä. Ja kyllä monet muutkin työttömät tekee kaikennäköstä ‘työtä’, kotityötä ja muuta. Ainakin tämä lapasten ja sukkien neulominen hyväntekeväisyysjärjestön joulukeräykseen on tavanomaista talkootyötä. Siinä ei ole ongelmaa (On, jos ette hyväksy sitä osoituksena työnhakijan aktiivisuudesta, vaan pohditte vain, mihin voisitte hänet pakottaa sen lisäksi.) Ja ei-kaupallisten videoiden kääntäminen, niin tämäkin on varmaan sitten, jos ne ei ole…
Orja: Ne on ilmaiseksi saatavilla netissä.
Tyyne: Eli ne on täysin ei-kaupallisia. Tämä on ihan ok. Mutta me ei voida katsoa niitä… Ei nämä ole niinkun… Nämä ei ole työllistymistä.
Orja: Määrätkää minut tekemään niitä, sitten se on pakkotyötä, ja voitte nimittää niitä ‘työllistymiseksi’.
Tyyne: En minä voi sinua kotiin näitä määrätä tekemään. Mutta kun toit esille tämän, että ei kunnalle tulisi maksua. Jos sinä aloitat jonkun kuntouttavan… Väärä nimike – se tulee muuttumaan. Se on työtoimintaa. Yksi päivä viikossa ja neljä tuntia. Se olisi järkevää. Niin silloin sinä et ole siinä kunnan maksulistalla.
Orja: Eli mitä minä nyt teen asialle?
Tyyne: Esimerkiksi, jokin tällainen askarteluohjaajan tehtävä vanhusten parissa. Neljä tuntia päivässä, kerran viikossa.
Orja: Sehän saattaisi olla eri asia kuin mennä viihdyttämään vanhuksia.
Heta: Kuule, se on viihdyttämistä ja oikein parhaimmillaan.
Tyyne: Ne on tyytyväisiä ja iloisia.
Orja: Askarteluohjaaja voisi olla ihan hyvä asia. Mutta se, että täältä tulee tällainen ‘kuntoutettava’ työtön, joka on pakotettu sinne. Se koko asetelma…
Tyyne: Olen asunut pikkukunnassa, ja minulla on (?) näitä pikkukuntia. Vanhusten palvelutalossa voi olla joku askarteluohjaaja, tai joku muu tehtävänimike, mutta vanhusten kanssa he ovat, askartelevat, jotain tekevät, missä vaaditaan kädentaitoja, tai lukevat päivän lehteä. Voit itse vaikuttaa. Jokaisella on omat vahvuutensa, sinullakin (niin, itsenäinen työskentely kotona). Jos haluaisit… Ajattelepa, kun ne istuu koko ajan siinä tuolissa. Ei heidän kanssaan varmaan hirveästi tarvitse keskustella.
Orja: Voisinhan esimerkiksi käydä siellä ja tarjota heille paikan, minne he voivat köyhinä ihmisinä tuoda vaatteensa korjattavaksi. Hakisin sieltä ja toisin korjattuina takaisin. He ostavat uusia vaatteita ja ne ei istu ja on liian pitkät lahkeet ja muuta…
Heta: No, siellä vanhainkodilla voit korjata vaatteita.
Orja: Se on aika pitkä matka…
Heta: Yhden kerran viikossa.
Tyyne: Ja se ei työvoimapoliittisesti ole liian pitkä se matka, koska kahdeksankymmentä kilometriä on työssäkäyntialue, jolla pitää itse järjestää kulku. Ei minusta olisi kohtuutonta, jos kunta maksaisi matkakorvausta.
Orja: Eli tulisin taksillako?
Heta: Ei kun siis kilometrikorvaukset
Orja: Oletatte, että pitää lainata joltakin autoo. Ei. Jos te haluatte olettaa, että pitää lainata…
Heta: (Korottaa ääntään) Pitääkö meidän sopia sellainen, että minä voin hakea sinut aamulla ja viedä pois. Sillon tietysti matkakorvauksia ei makseta. Jos se on vain tästä kiinni. Minulla on auto.
Orja: (Huokaisee väsyneesti) Se ei ole vain siitä kiinni. (Unohtaa täsmentää, että se on kiinni myös pakkotyöstä ja hänen luontaisista taipumuksistaan ja siitä, että suostumalla orjatyöhön hän luultavasti sulkisi sen mahdollisuudenkin, että joskus voisi saada kunnasta palkkatyötä.)
Heta: (Katsoo rikostoveriinsa ja he hymyilevät tietäväisesti) Niin, arvasin.

Tyyne: No niin. Ja joku, mikä olis sellaista järkevätä tekemistä.
Orja: (yrittää puhua)
Tyyne: (Korottaa ääntään ja puhuu päälle) Jos sunnittelisi tätä viriketoimintaa. Jos vaikka teet kaksi tuntia sitä, niin kumminkin ne siihen suunnittelee, että mitä sinä muuta tekisit…
Heta: Sehän on se minimi yhtenä päivänä neljä tuntia?
Tyyne: On, joo.
Heta: Hmh. Ja yhtenä päivänä viikossa. Minä tiedän, orja, että sinä olet tässä tosi hyvä. Olet ammattilainen tässä asiassa, ja uskon, että aivan varmasti tulet hyvin juttuun ikäihmisten kanssa…

(Tukihenkilö mutisee jotain taustalla.)

Orja: Tässä on kysymys siitä, että minä edelleen etsin työtä. Työpaikkoja ei ole, mutta ei minua voi työntää johonkin sossun nurkkaan sen takia, että ei ole työpaikkoja. Sanoit juuri, että haluaisit pistää minut pois työmarkkinatuelta.
Tyyne: Niin, jos kieltäydyt kaikista näistä, mitä me tarjoamme.
Orja: Mitä sinä olet tarjonnut?
Tyyne: No, minä voin tarjota sulle uravalmennusta maakunnan pääkaupungissa.
Orja: Mitä on uravalmennus?
Tyyne: Siinä etsitään valmentajan kanssa (valmentaja, kuin koiralla) sitä ratkaisua työpaikkaan. Ja käydään tutustumassa… työpaikkoihin.
Orja: Työkokeiluja?
Tyyne: Siinä voi olla työkokeilua, palkkatukityötä, oikeita työpaikkoja. Siinä on kymmenen päivän alkujakso. Sitten on muutama kuukausi avointa työnhakua. Jos ei se toteudu, niin sitten tulee lisää valmennusta.
Orja: Eli onko tässäkin, niinkuin tässä monialaisessa yhteispalvelussa, niinsanotussa, että sillä ei ole enimmäiskestoa, eli siinä on vaara, että minut pidettäisiin tällaisissa turhissa ‘toimenpiteissä’, yhteiskunnalle kalliissa toimenpiteissä eläkeikään asti?
Tyyne: Öö… ei…eläkeikään pidetä varmaankaan.
Orja: (Yrittää sanoa jotain)
Tyyne: Ja niin kuin sä sanoit, että et halua tulla monialaiseen, niin nyt minä en puhu monialaisesta.
(Eihän uhri edes tiedä, mitä kaikki nämä uudet termit tarkoittavat, hän luuli tulevansa työtodistustensa kanssa etsimään yhdessä työpaikkaa.)

Orja: Mutta voitaisko me… kuvittelin, että keskustelisimme… Miten se on, mitä on puhuttu, että tämän vuoden alusta alkaa ne kolmen kuukauden kuulustelut…
Heta: Joo.
Orja: Alkaa?
Tyyne: Niin, alkaa. Kolmen kuukauden välein.
Orja: Siinähän puhuttiin siitä, että voi tehdä vapaaehtoistyötä ja muuta tietyn määrän aikaa siinä kolmessa kuukaudessa. Jos laskee yhteen nämä, mitä ehdotan, sehän täyttyisi ihan hyvin.
Tyyne: Eikun kyllä se kolme kuukautta tarkoittaa sitä, että on jossakin työssä, oikeassa palkkatyössä, ja ettet ole meillä työttömänä työnhakijana.
Orja: Toinenkin vaihtoehto olisi, koska työttömiä työnhakijoita on puoli miljoonaa ja työpaikkoja jotain viisitoistatuhatta. Eli työpaikkoja ei ole. Niin rankaiskaa nyt minua siitä, leikatkaa yhden päivän tuki kuukaudessa, koska en ole suostunut menemään työpaikkoihin, joita ei ole.
Tyyne: Niin…
Orja: Minä suostun siihen. Leikatkaa se kolmekymppiä. Ja myönnän, että en ole tehnyt töitä, olen kyllä tehnyt vapaaehtoistyötä, mutta en ole tehnyt palkkatyötä – siinä ei kyllä puhuttu palkkatyöstä. Suostun siihen ilomielin. Eikö se olisi kaikkein helpoin ratkaisu? Ja voin tehdä tätä korjausompelupalvelua ihan vaan omaksi iloksi ja siksi, että saan tavata muita kuntalaisia.
Tyyne: No siitähän tulee, jos kieltäydyt tarjotusta työstä tai toimenpiteestä, niin onko se kolmen kuukauden karenssi…
Orja: Ei. En minä kieltäydy niistä kuulusteluista. Te voitte kuulustella minua joka kolmas kuukausi, en minä kieltäydy…
Heta: Mutta se työmarkkinatuki, mitä sinä saat, se on taloudellinen tuki, joka edellyttää, että sinun pitää osallistua tällaisiin asioihin. Muuten sitten tuki pitää tulla muualta, eli sinä haet Kelalta sitä perustoimeentulotukea. (Eli työttömyystuesta on tullutkin maksu siitä, että työllistää virkailijoita ja höpökurssittajia ja orjafirmoja ja kapoja.)
Orja: Minä en ole saanut tietoa…
Heta: Se on ihan sama summa, että taloudellisesti se on ihan sama. (Onko tosiaan sama summa?)
Orja: En ole saanut työvoimatoimistolta mitään tietoa, enkä ole nähnyt työvoimatoimiston sivuilla, miten se tulee toimimaan… Niistä kolmen kuukauden kuulusteluista on puhuttu, että niiden työssäolemisten ei tarvitse olla palkkatyötä, koska palkkatöitä ei ole, vaan se voi olla…
Heta: Sen verran tarkennusta, että sinulla on kumppani. Eli kun haet toimeentulotukea Kelalta, niin teidän molempien tulot lasketaan, kaikki ne menot ja tulot yhteen. Ja sillä perusteella maksetaan, josta en tietysti osaa sanoa…
Orja: Sekin tässä on ongelma, kun omaksi tuekseni tuon henkilön tänne, niin häntä sitten kuulustellaan. Se ei ole oikein.
Heta: En minä häntä kuulustele.
Orja: Viime kerralla kuulustelit.

Tyyne: Kolmen kuukauden haastatteluista ei vielä ole edes meille TE-toimiston asiantuntijoille tullut tietoa. Nyt meille rekrytoitiin tosi paljon porukkaa, on aloittanut iso määrä uusia työntekijöitä. Miten ne jaetaan ja miten ne alkaa niitä toteuttaa. Ne ei varmaan tee paljon nyt kolmen kuukauden aikana.
Orja: Voisinhan hakea kuulustelijaksi, ilman palkkaa.
Tyyne: Ei se ole kuulustelija.
Orja: Minulle se on.

Tyyne: Mutta minusta nyt kuulostaa siltä, että minä en pysty sinun kanssasi tekemään työllistymissuunnitelmaa. Sinä et suostu mihinkään, mitä ehdotan. Minä kirjaan tänne, että työllistymissuunnitelmaa ei voitu laatia.
Orja: Ei, vaan minulla ei ole tarpeeksi tietoa…
Tyyne: Hmh…
Orja: Voisitko kertoa minulle, että nyt tämän vuoden alusta, työttömät työnhakijat, jotka ovat työmarkkinatuella, jotka tekevät vapaaehtoistyötä, pakotetaanko heidät sen lisäksi vielä johonkin ‘toimenpiteisiin’?
Tyyne: Kyllä. Jos ihminen on työttömänä työnhakijana. Työttömyysturvan edellytyksenä on, että hakee kokoaikatyötä (tai koko aika työtä?), ja pystyy vastaanottamaan työssäkäyntialueellaan tarjottua työtä. Vapaaehtoistyö on sellaista, mitä sinä teet vapaaehtoisesti, eikä se vaikuta… Työssä olevakin voi tehdä vapaaehtoistyötä.
(Eli ei ole edes näennäisesti tarkoitus aktivoida passiivisia työttömiä, vaan nimenomaan pakottaa työttömiä johonkin puuhasteluun, oli hän jo aktiivinen tai ei?)
Orja: Mutta tästähän on juuri puhuttu, että siinä riittää, että työllistää itsensä vapaaehtoistyöllä. Onko näin vai eikö?
Tyyne: Se tarkoittaa… kun katsoo tätä lakiehdotusta, niin siinä on, että kolmen kuukauden aikana voi lähteä vaikka työkokeiluun.
Orja: Minä en lähde työkokeiluun, eli palkattomaan työhön johonkin yritykseen.
Tyyne: Tai voi mennä jonnekin yhteisöön tai jonnekin tekemään jotain…
Orja: Olenko ymmärtänyt oikein, että sen yhden päivän kuussa leikkauksen voi välttää tekemällä vapaaehtoistyötä, mutta sen lisäksi, että tekee vapaaehtoistyötä, myös joutuu suostumaan kaikenlaisiin toimenpiteisiin?
Tyyne: Minkä ‘yhden päivän leikkauksen’?
Orja: No siitähän on puhuttu, että jos ei ole kolmen kuukauden aikana ollut työssä, mihin kuuluu myös vapaaehtoistyö ja monet tällaiset, niin leikataan kustakin kuusta yhden päivän tuki, eli sitä sanotaan omavastuuksi. Lisätään se yhden päivän omavastuu.
Tyyne: En osaa tuohon sanoa.
Heta: En minäkään. En ole kuullutkaan.
Orja: Siitä vaan on puhuttu keskustelupalstoilla.

Tyyne: Ei. Mutta minä varmaan joudun tulkitsemaan niin, että en voi laatia sinulle työllistymissuunnitelmaa.
Orja: Se on väärä tulkinta. Et ole tarjonnut mitään…
Tyyne: Olen tarjonnut. Olen tarjonnut kuntouttavaa työtoimintaa yksi päivä viikossa, neljä tuntia päivä.
Orja: (huokaa syvään)
Tyyne: Ja ihan tällaista, mitä sinä olet työksesi tehnyt. Ja voit itse vaikuttaa sisältöön.
Orja: Mikä nyt on se asia, josta sinä haluaisit ‘kuntouttaa’ minut pois? Ei voi käyttää sanaa ‘kuntouttava’, jos ei ole mitään kuntouttamista.
Tyyne: Työtoimintaa. Kunt… työtoimintaa se on. Nimike tulee muuttumaan varmaan uudessa laissa.
Orja: Minä olen ehdottanut ilmaista korjausompelupalvelua – se eikö teille käy?
Tyyne: Siis voi sitä tehdä, mutta se ei ole sellainen toimenpide, mikä, mikä niinku oli…
Heta: Siis sellaista, minkä perusteella työmarkkinatukea voidaan maksaa sinulle.
Orja: Miksi ei?
Heta: Se vaan on niin.
Tyyne: Niin.
Orja: Miksi ei?
Heta: Se on laissa…
Tyyne: Työtoiminta on sellaista, että sitä voi järjestää kunta, ja kolmas sektori, joko seurakunta, säätiö, yhdistys, tai kunta. Valtiokaan ei voi sitä järjestää.
(Vilkaisee kelloaan.)

Heta: Me varmaan otetaan nyt seuraava…
Orja: Eikö tämä kunta voi järjestää minua työskentelemään kotona?
Tyyne: Ei voi (hetken aikaa virkailijat puhuvat molemmat yhteen ääneen) Kuntouttavaa työtä ei voi. Että se on tavallaan jossain niinku kunnassa. Se ei käy.
Heta: Eikä me voida ruveta räätälöimään jokaiselle sitä omaa…
Orja: Ai ei voi?
Heta: Eihän siihen ole mitään mahdollisuutta.
Tyyne: Kotona ei sitä voi tehdä.
(TE-virkailija alkaa kerätä papereitaan ikäänkuin aikoisi laittaa pillit pussiin.)

Orja: Tämä on aika kauhea tilanteena, kun te ette kuuntele…
Tyyne: Mutta…
Orja: Olen yrittänyt valmistautua tähän päivään, käyttänyt taitojani ja aikaani monella tavalla, ja kaikki ehdotukseni heitetään syrjään…
Heta: Sinulla on ihan hyviä ideoita, ajatuksia, ei siinä ole mitään vikaa. Sinä teet paljon vapaaehtoistyötä, mikä on hienoa. Mutta ei ne nyt tämän lain kanssa istu. Ja meidän tehtävä on noudattaa sitä lakia. Ei sitä voi hyväksyä, että se olisi aina kaikilta kohdin oikein, mutta se on tällä hetkellä se mikä se on, eikä sitä tällä hetkellä muuteta. Ne vaatii muutokset aina vuosia.
Orja: Onko jokin muu sellainen kurssi, esimerkiksi joku ansioluettelon laatimiskurssi tai joku sen tyyppinen?
Tyyne: Työnhakuvalmennus on sellaista. Niin, siellä tehdään ainakin näitä asioita.
Orja: Oliko se juuri se, jolle ei ole sitten loppua… Kuinka pitkä se on, kuinka usein sinne joutuisi menemään? Kuka korvaa matkat?
Tyyne: Öö, sinä saat työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa per päivä.
Heta: Kauanko siellä…?
Tyyne: Uravalmennuksessa on erimittaisia, on viiden päivän työnhakuvalmennusta, kymmenen päivän työnhakuvalmennusta. Uravalmennus on sellainen, jossa on henkilökohtainen valmentaja. Aloitusjakso oli muistaakseni kymmenen päivää. Sitten oli tauko, jonka aikana haettiin työtä, ja jos ei se toteutunut, niin sitten oli kahdenkymmenen päivän uusi jakso.
Orja: Mehän tiedämme, että työpaikkoja ei ole…
Tyyne: Kymmenen päivää. Uravalmennus. Että näitä on, ja niitä voidaan tarjota, mutta kun minä en haluaisi sinulle niitä, kun sinä sitten ajaisit kaupunkiin ja se on kumminkin kustannuskysymys.
Heta: Tehdäänkö nyt niin, että sovitaan Orjan kanssa tulevaisuudessa aika… vähän aikaa miettiä?
Tyyne: Joo. Minä en nyt sitä suunnitelmaa pysty tekemään, kun ei päästy yhteisymmärrykseen…
Orja: Saanko kysyä?
Tyyne: Joo…?
Orja: Jos tulisin viihdyttämään mummoja päiväksi viikossa, niin onko sekin sitten niin, että sillä ei ole mitään loppua, eli sitä pidettäisiin sitten voimassa, kunnes…?
Tyyne: Minimi on alussa kolmen kuukauden jakso, ja sitten sen jälkeen katsotaan.
Heta: Voit itse päättää, jatkatko.
Tyyne: Niin.
Orja: Ja jos ei jatka, sittenkö katkaistaan tuet taas?
Tyyne: Ei, vaan työmarkkinatuki jatkuu sen jälkeen, jos ei sitten suunnitelma… (Toinen virkailija keskeyttää)
Heta: Sitten on taas se kolmen kuukauden tapaaminen, missä käydään näitä samoja asioita läpi. Se on se laki. Hallitus on päättänyt sellaisen systeemin.

(Seuraa hetken hiljaisuus. Orja vilkaisee tukihenkilöään ja miettii vastausta orjuuttajilleen.)

Orja: Minä olen työhaluinen, työkykyinen, enkä mikään kuntoutettava tapaus.
Tyyne: Se nimike tulee muuttumaan. Työtoiminnasta puhutaan.
Orja: Joku askartelu…?
Tyyne: Kuntouttava on sellainen, että siinä on se nimike kuntouttava… Työtoimintaa se on…
Orja: No, tiedättekö te näitä mummoja siellä, että minkälaisessa ‘työkunnossa’…?
Heta: Kyllä minä tiedän, joo.
Orja: Eli voiko jotain neulomista siellä…?
Heta: Niin, se pitää tietysti sitten kysyä tarkemmin… etten sano väärää tietoa… tuolta palvelukeskuksesta.
Orja: Jos on esimerkiksi joku vanhus, jolla on ollut tapana neuloa, mutta ei enää pysty siihen, voisi vähän kokeilla… Se voisi olla ihan hyödyllistä heille ainakin.
Heta: Se olisi tosi hienoa, jos joku heidän kanssaan tekisi sellaista (pakotettuna).
Orja: Viime kerran se ehdotus oli, että tulisin viihdyttämään heitä, ja se ei ole minä, ollenkaan.
Heta: Viriketoiminnasta oli varmaan puhe.
Orja: Mutta käsitöitä voisin ehkä tehdä.
Tyyne: No sitten minä teen suunnitelman sen perusteella, ei sovita mitään muuta toimenpidettä.
Heta: Kuntouttavan työtoiminnan sopimus tehdään.
Orja: Siis mehän yritettiin välttää sitä ‘kuntouttavaa’.
Tyyne: Minä panen työtoiminta.
Heta: Työtoiminnan sopimus. Lapussa vielä lukee kuntouttava, kun uusia lappuja ei oo…
Orja: Jatkuuko minulla työmarkkinatuki?
Tyyne: Jatkuu.
Heta: Juu.
Tyyne: Ja sitten hei, jos sinä löydät työpaikan (orja naurahtaa) tänä aikana, kun olet siinä työtoiminnassa, tai joku muu pitempiaikainen ratkaisu tulee, niin sinä voit jättää sen työtoiminnan (Ai tuokinko oli tarpeen kertoa?)
Orja: (Yrittää ottaa pöydältä takaisin ansioluettelonsa, jonka oli siihen tapaamisen alussa ojentanut luullen keskustelun kulkevan työpaikanhaussa.) Ansioluetteloni. Kiinnostaako teitä ollenkaan?
Tyyne: Kiinnostaa minua.
Heta: Niin, monenlaista kävi viimeksikin silloin ilmi.

Orja: Se tavallaan jonkun verran passivoi sitten. En pysty kaikkea tekemään. Yritän kuitenkin hyödyttää yhteisöä edes jollakin tavalla…
Tyyne: Mitä sinä pystyt ja osaat, niin sen mukaan varmaan tehdään.
Heta: Sehän se on aina kaikkien kohdalla, että kaikilla on rajansa, ja joillakin on erityistaitoja, joku on jossakin tosi hyvä, ja niin poispäin.
Orja: En tosiaan halua työllistää ketään sen takia, että minä olen työtön. Se on väärin. Se on yhteisten varojen väärinkäyttöä.
Tyyne: Esimerkiksi mitä tarkoitat?
Orja: Esimerkiksi osallistua johonkin työpajatoimintaan, jossa on perustettu yritys, joka saa tukea yhteisistä varoista, ja minä olen siellä niinkuin raaka-aineena.
Tyyne: Niin, joo, eihän tässä ole siitä kyse.

Tyyne: Mutta minun työnkuvaani mahtuu se, että minä teen sinun kanssasi nyt sen työtoiminnan sopimuksen.
Orja: Ymmärrän kyllä teidän tilannettakin. Te ette ole näitä huonoja lakeja säätänyt. Ettekä Suomen työttömyyttä aikaan saanut, enkä minäkään.
Tyyne: Niin, meilläkin on ne ohjeet.
Orja: Niin, on hyvin pienestä kiinni, että tekin olisitte minun laillani työttömiä.
Tyyne: Meillä on ne tarkastajat niskassa puhaltamassa.
Orja: Kyllä minä ymmärrän. Tekin voisitte olla työttöminä.

Tyyne: Milloin sinä haluat tavata tuon perusturvajohtajan?
Heta: Odotas nyt. Missäs me ollaan? Ensi viikolla ei ainakaan. Mites kolmas päivä?
Orja: Minulla on kalenteri vapaana. Ei ole mitään työpaikkoja, salaisia, pimeitä kuutamourakoita.
Heta: Niin.
Orja: Valitettavasti.
Heta: Teet ihan uskomattoman määrän vapaaehtoistyötä…
Tyyne: Minä haluan sinulle sanoa, että se on arvokasta. Se on arvokasta, mitä sinä tähän laitoit. Niin, että varmaan hirveän määrän olet sukkia neulonut?
Orja: No, ne menee romanialaisille lapsille. On myös suomalaisia köyhiä, mutta ne on vielä köyhempiä siellä.
Tyyne: Joo. Tarpeeseen menee. Se on todella arvokasta. Ja jos minä henkilökohtaisesti saisin nämä… Minä arvostaisin, ja katsoisin sen työksi. Mutta ei…
Heta: Niin, sitä minäkin ajattelin…
Tyyne: Niin, halusin tuoda sen esiin.
Heta: Tavallaan, tavallaan niinkuin vähän painostetaan osallistumaan (niinkuin vähän?) tällaiseen, kun ihminen voisi tehdä ihan omaa juttua. Totta kai. Siis jokaisen normaalin tuntevan ja ajattelevan ihmisen kohdalla, tälleen maalaisjärkisen, ilman muuta se pitäisi huomioida. Mut kun ei sitä vaan huomioida.
Orja: Australia on paljon inhimillisempi maa.
Heta: Joo, niin varmaan, ja monet muutkin…
Orja: Mutta me nyt eletään Suomessa, ja minä en aio täältä lähteä, vaan aion parantaa Suomea, jos voin.
Heta: Niin, aivan.

(Tukihenkilö tekee lähtöä)

Heta: Tuo kirja, joka sinulla on netissä, onko siihen tullut mitään kommentteja?
Orja: Juuri kukaan ei ole arvostellu sitä negatiivisesti. Ne, jotka ovat velvollisuudesta lukeneet sen, kuten hän täällä (viittaa tukihenkilöön), kehuu sitä… Julkaisisin sen, mutta Suomessa ei voi, koska se katkaisisi tukeni. Mutta se on siellä ilmaiseksi saatavilla.
Tyyne: Onko sinulla nettiyhteydet kotona?
Orja: Totta kai.
Tyyne: Minä laitan tämän suunnitelman sinulle allekirjotettavaksi. Kahden päivän sisällä käy kuittaamassa. Minä luen sulle nyt vielä… Aktivointihaastattelu. Se oli tämä. Ei tehty monialaisena, kun sinä sanoit… Jos et koe, niin silloin… Aktivointihaastattelussa sovittu, että aloittaa työtoiminnan yksi päivää viikko neljä tuntia päivä. Työtoiminnasta tehdään erillinen sopimus. Ja sitten, kun tämä tulee autom…, niin täällä lukee, että osallistuu kuntouttavaan, minä en saa sitä poistettua, mutta se on sitä työtoimintaa. Tapaa perusturvajohtajan helmikuussa, jolloin sopimus laaditaan.
Heta: Sä saat sen yhdeksän euroa sille päivälle lisää. Ja sitten tuetaan niitä kilometrikorvauksia. Ne on Kelan kilometrikorvausten mukaan. Eli se käytännössä tarkoittaa sitä, että todelliset kulut maksaa, ei mitään ylimääräistä.
Tyyne: Elikkä sinä menet sinne omaan… TE-palvelu.fi ja oma asiointi ja siellä näkyy…
Orja: Jos se toimii. Tänä aamuna ei toiminut, ja muulloinkin silloin tällöin siinä on jotain vikaa.
Tyyne: Joo, siellä on aina niitä häiriöitä. Jos et saa sitä allekirjoitettua, niin soita minulle…
Orja: Tai voinko laittaa sen sähköpostilla? Kirjoittaa sen ja laittaa tulemaan sähköpostin liitteenä?
Tyyne: Voi, voi.

Orja: Suomi on tosiaan syvällä nykyään.
Heta: Niin, on paljon asioita, jotka on huonosti. Mutta on myöskin paljon asioita, jotka on hyvin.
Orja: Kaikki me kolme saamme toimeentulomme yhteisistä varoista.
Heta: Niin. Kyllä

Tukihenkilö: Eihän näissä tarvitse päätään halkaista. Minä olin kerran 80-luvulla, ainoan kerran elämässäni työttömänä, ja kävin työvoimatoimistossa, ja siellä katsottiin paperit. Sanottiin ‘Joo, meillä on täällä tämmönen kurssi. Te voisitte osallistua siihen.’ Totta kai. Minähän olin aikasemmin opettajana sillä samasella kurssilla. (Nauraa) Niin, sinne vaan. Ei siinä tarvii olla järkee.
Heta: Ei niin. Pitää vaan jomman kumman osapuolen tyytyä.
Tyyne: Selvä. Minä en halunnut kiusaa sinulle tehdä.
Heta: Enkä minäkään mitään pahaa. Minulla on vielä kysymyksiä, mutta jätän ne väliin.
Orja: Kysellä kyllä voi.
Heta: Joo, niin. Mut tuolla on työterveyshoitaja, haluatko sinä siihen?
Orja: En. Ja muutenkin olen lukenut kanta.fi:stä, mitä siellä kirjoitetaan, ja se on sellaista soopaa, että en halua sitä tähän sotkea.
Heta: Okei.
Orja: Eikö olisi mahtavaa, jos olisi sellainen paikka, jossa voi mennä luottamuksellisesti puhumaan vaikka nyt lääkärille?
Heta: Ai, se olisi suurta edistystä. Mutta kaikkea hyvää. Ollaan yhteydessä.

Orjasopimuksen allekirjoitustaistelu löytyy täältä: https://reilusuomi.wordpress.com/2017/02/24/orjasopimus/

Rehellisyys: Kuvitellaanpa, että koko tapaaminen olisi suoritettu rehellisesti. Etukäteen olisi selitetty aikeet ja lait eikä olisi edes pyydetty tuomaan todistuksia, jos niitä ei kuitenkaan edes aiottu vilkaista. Jos olisi asiallisesti annettu vaihtoehdot jo kutsukirjeessä ja niistä heränneisiin kysymyksiin olisi valmistauduttu vastaamaan – työnhakija olisi voinut lähettää kysymyksiään etukäteen sähköpostitse.

Päämäärä: Mikä oli tämän keskustelun päämäärä virkailijoiden mielestä? Työnhakijan? Työnhakijan tilanteen parantaminen, jos työnhakija siihen apua pyysi? Työnhakijan latistaminen ja alistaminen ja passivointi? Oman uran varmistaminen? Bonukset?

Advertisements

2 thoughts on “Orjamarkkinat

  1. Eiköhän kyseessä ole lähinnä painostaminen.

    Sen lisäksi tuossa nöyrytetään asiakasta ja kyseenalaistetaan ihmisen arvo.

    Inhottavaa luettavaa. Hetan ja Tyynen suunnitelmat ovat selvät ja sitten väännetään asiasta, niin kauan kunnes työtön alistuu, vaikka selkärangattomat nilviäiset eivät edes uskalla sanoa, että “me ollaan päätetty, että sulle on hyväksi oppia vähän nöyryyttä ja siks me halutaan pistää sut kuntouttavaan työtöimintaan ja kieltäytymisestä seuraa työttömyyskorvausten menetys”.,

    • Minusta kuvaavinta oli se, mitä ei sanottu. Kun työtön kysyy, mitä tapahtuu kolmen kuukauden orjuuden jälkeen, eli miten hänen pitäisi tuo orjuusjakso suorittaa, jotta hänet sitten vapautettaisiin lisäorjuutuksesta, virkailija ei vastaa, ja sitten toinen alkaa puhua hänen päälleen, ja uhri ei muista palata aiheeseen. Miten se tosiaan on? Onko tarkoitus (muodollisesti) nujertaa ihminen, jossa tapauksessa orjuutta tietysti jatketaan, jos hän edelleen osoittaa työhalua tai omanarvontuntoa? Jos taas kyseessä on (muka) työllistymistaitoja parantava palvelu, noiden kahden asian vaikutus pitäisi olla se, että orja vapautetaan. Mutta jos tilanne on se, että orjaa ei vapauteta kummassakaan tapauksessa, sekin pitäisi edes sanoa rehellisesti heti alussa, jotta orja osaa tehdä päätöksensä harkitummin.

Your comment - Sinun kommenttisi

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s