Orjasopimus

Paikalla maakunnan pääkaupungista vieraileva sosiaalijohtaja Heta Hyypiö ja Orja.
(Edellinen tilaisuus, jossa työtön nujerrettiin orjaksi, löytyy tästä: https://reilusuomi.wordpress.com/2017/02/21/orjamarkkinat/ )

Orja: Eikö vanhainkodin johtaja ollut tulossa tänne?
Heta: Ei. Annan sulle yhteystiedot, niin saat…
Orja: Ok, luulin, että…
Heta: Mutta tietää, että… Ei tiedä sun nimeäkään. Tietää, että on tulossa henkilö. Kukaan muu siellä ei vielä tiedä, koska minun periaate on, että en kerro asioista ennen kuin ne on oikeasti mustaa valkoisella. Ettei tule sitä pettymystä, että kaikki oli, että ‘Ihanaa, kun saadaan käsityöohjaaja tänne’, ja sitten ei saadakaan.
Orja: Niin.
Heta: Minä nyt sitten tiedotan sinne johtajalle, joka tiedottaa henkilökunnalle. Olen alustavasti puhunut hänen kanssaan.
Orja: Luulin, että voisin häneltä kysyä niistä ihmisistä siellä, että minkälaisesta…
Heta: Voit mennä käymään, jos haluat. Ei hän kerkiä tänne. Hän on niin hoitotyössä kiinni, kun siellä on nyt pitkään poissa olevia ihmisiä, niin ei pysty lähtemään sieltä.
Orja: Ei ole riittävästi orjatyöläisiä hänelle annettu?
Heta: Hei, sori, puhutaan ihan asiallisesti. Mulle käy sellainen kaikkein parhaiten.
Orja: Joo. No, sanon ihan asiallisesti, että minua inhottaa tämä tilanne – tajuat varmaan. Ja kun olen vihainen, minun on vaikea olla hyvin kohtelias.
Heta: Joo, eikä tarviikaan olla, mutta pyydän, että asiallisesti, se on niinkun minun mielestä…
Orja: Minäkin vaatisin ihmisiltä asiallisuutta, mutta sitä ei aina saa. Mutta se, että minä nyt työskentelisin täällä ilmaiseksi. Ei vapaaehtoistyötä, vaan pakotettua ilmaista työtä. Ainut joka siitä hyötyy on tämä kunta, joka hyötyy siitä, jos nyt olen oikein laskenut, viisisataa euroa kuussa, kuusituhatta vuodessa.
Heta: Ei kun se on siitä se kolmekymmentä prosenttia. En tiedä, kuinka pitkä työttömyysaika sinulla nyt on.
Orja: Viisi vuotta.
Heta: Niin. Se on siitä, tuota, se 70 prosenttia.
Orja: Niin, eli se on minun tuista suurinpiirtein sellainen viisisataa kuussa. Eli se on aika suuri summa.
Heta: Siis kuinka paljo sinä saat? (Kunnan sosiaalijohtaja ei tiennyt, miten pitkään hänen uhrinsa oli ollut työttömänä ja paljonko työmarkkinatuki oli.)
Orja: No se on neljässä viikossa, mitä se nyt on, mutta kuukaudessa suurinpiirtein 700 euroa brutto, muistaakseni.
Heta: Kunta sitten hyötyy siitä. Ja kunta saa vielä kymmenen euroa päivässä rahaa, ja sinä saat yhdeksän euroa ja sitten kunta maksaa nämä kilometrikorvaukset, vaikka niitä ei tarvitse maksaa.
Orja: Tuota niin, tuo… Minulla ei ole autoa, ja laina-autolla lähteminen… En ole ajanut talvella paljon. Nytkään en uskaltanut rattiin tuonne, tällaista asiaa varten, kaksikymmentä kilometriä kumpaankin suuntaan, yhteensä neljäkymmentä kilometriä.
Heta: Joo…
Orja: Ja tuolle liukkaalle tielle. Niin en lähtenyt yksin. Eli siinä menee kahden ihmisen aika.
(Hetken hiljaisuutta. Häviäjä on se, joka rikkoo hiljaisuuden.)
Orja: Sinä et tietysti ole kehitellyt tätä systeemiä…
Heta: En ole!
Orja: Mutta olet kuitenkin osana siinä.
Heta: Osana siinä, ja minun pitää toteuttaa sitä.
Orja: Valtio kiristää kuntia orjuuttamaan asukkaita, näinhän se menee, ja minä nyt olen tässä pahnan pohjimmaisena, enkä pidä tästä asemasta.
Heta: Joo…
Orja: Ei ole tarkoituskaan, että minä siitä pitäisin.
Heta: Niin, aivan, ja minulle tuli jo silloin edellisessä keskustelussa ymmärretyksi tämä asia. Ymmärsin ihan täysin, mitä silloin tarkoitit, tai ainakin oletan ymmärtäneeni suurimman osan, mitä tarkoitit.
Orja: En saanu itseäni kovin selkeästi ilmaistua silloin, koska tosiaan olin vihainen.
Heta: Joo. Ilmaisit itseäsi ihan selkeästi mielestäni. Tavallaan tämä yhteiskunta on katsonut yli kaksi vuotta läpi sormiensa tätä tilannetta. Koska se olisi voitu vaatia jo silloin…

(Katsonut läpi sormiensa työttömän syyllisyyttä työttömyyden rikokseen? Siis tässä tosiaan ollan puhumassa työttömyydestä rankaisemisesta, ei työllistymisessä auttamisesta – aika hassu lapsus häneltä. Virkailijakin voi olla rehellinen, jos sitten vaikka vahingossa.)

Orja: Minä olisin voinut… Jos olisin työvoimatoimistolta saanut vastauksen tiedusteluuni siitä ehdottamastani…
Heta: Kerroit, joo.
Orja: Olisin voinut jo kaksi vuotta tehdä sitä ilmaista korjausompelupalvelua, mikä olisi ollut hyödyllistä kuntalaisille, ja edelleenkin olisi. Taitojani vastaavaa… Siinä ei ole mitään negatiivista.
Heta: Ei, ei niin, mutta kun se ei tänä päivänä vielä kelpaa perusteeksi saada työmarkkinatukea.
Orja: Työmarkkinatuen peruste on se, että ei ole työtä. Tätä ollaan nyt viemässä siihen suuntaan, että työmarkkinatuki on palkka.
Heta: Mutta minä en ole sen puolen asiantuntija. Se…
Orja: (korottaa hiukan ääntään, yrittää puhua)
Heta: TE-toimiston asiantuntija puhui silloin nämä asiat. Minä en tunne niin syvästi sitä lakia kuin hän, ja hän sanoi näin. Siitä meidän ei kannata keskenämme taistella, koska se on ihan turhaa. Että nyt ollaan tätä kuntouttavan työtoiminnan asiaa tässä…
Orja: Minä en tarvitse kuntoutusta.
Heta: No, työtoimintaa, niinkun puhuttiin. Voidaan puhua…

(Hetki hiljaisuutta, kun virkailija naputtelee koneelleen jotain.)

Orja: Työttömyys jo itsessään on ihan riittävä rangaistus työttömyydestä.

(Hiukan pitempi hetki hiljaisuutta.)

Heta: Minun puolesta sinun ei tarvii soitella vanhainkodin johtajalle ennen kuin aloitat siellä. Minä ilmoitan… sovitaan, milloin päätät aloittaa, milloin aloitat, milloin tulet, niin voit siellä kysellä koko sen eka päivän ajan vaikka mitä. Tutustua henkilökuntaan, siihen fyysiseen ympäristöön, ja tehdä luettelo, mitä tarvitset. Seuraavan kerran, kun tulet, sinulle on siihen mennessä hankittu niitä materiaaleja, mitä mahdollisesti tarvitset. Siihen menee se ensimmäinen päivä.
Orja: Niin, turha on sitten laskea sen varaan, että minä nyt siellä työskentelisin, ikäänkuin syrjäyttäisin jonkun ihmisen työstä, jolle maksetaan palkkaa.
Heta: Siellä ei ole sellaista ammattinimikettä, eikä tule olemaan (Ai ei tule olemaan? Entä sitten ne edellisen keskustelun lupaukset, että ehkä siitä sukeutuisi työpaikka?) Askartelunohjaajaa siellä ei ole. (Nyt käsityöohjaaja muuttuikin askarteluohjaajaksi, ihan oma ala omine yhtä pitkine koulutuksineen kuin Orjan vanha opistotutkinto.) Sinä et syrjäytä ketään.
Orja: Niin, mutta on turha ajatella, että tulisin hiki hatussa siellä tekemään työtä. Olin ehdottanut sitä vapaaeht…
Heta: Ei kukaan sellaista odota. Sinä teet ihan omaan tahtiin ja ihan omassa rauhassa sillä tavalla kuin sinusta tuntuu. Se on aivan sallittua. Ei siellä kukaan rupea sinulle piiskuriksi. Sanotko, miten se sinun sukunimesi kirjoitetaan?
(Orja tavaa nimensä hänelle.)
Heta: Joo, hyvä. Hyvä hyvä.
(Hiljaisuus, kun hän naputtelee nimeä ruudulle.)
Orja: Mulla oikeastaan oli parempikin idea vanhusten kanssa tehtäväksi, mutta sen täytyisi olla vapaaehtoistyötä. En minä tämän systeemin puitteissa…
Heta: Joo, siitäkin oli puhetta. Kotona sitä ei voi tehä. (Olettaa tietävänsä, mitä orja tarkoitti.)
Orja: Kotona voi tehdä mitä haluaa.
Heta: Mutta tätä kuntouttavaa työmintaa ei voi tehdä kotona.
Orja: (Yrittää sanoa jotain.)
Heta: Siinä on nämä vakuutusasiat. Olet automaattisesti vakuutettu…
Orja: Onko minun…
Heta: Siinä ympäristössä…
Orja: Jos tänne tulee autolla, niin onko auto sitten vakuutettu?
Heta: Ei ole. Autoa koskee liikennevakuutus, niin kuin kaikilla muillakin. Koskee kaikkia työntekijöitä.
Orja: Se on turhaa ajamista. Neljäkymmentä…
Heta: Se vakuutus korvaa…
Orja: Entäs jos ottaisin siitä sinun lupauksesta vaarin, kun sinä tarjouduit käyttämään hyvin palkattua aikaasi, ja tulla hakemaan minut kotoa, ja viedä minut kotiin?
Heta: Hei, se oli senhetkinen tarjous. Nyt se ei ole enää voimassa. Se oli silloin. Minä en ole enää siihen asennoitunut. Silloin minä asennoiduin siihen ja olin tosissani. Että se on nyt näin.
Orja: Minä en tule ajamaan autolla yksin. Siinä on sitten… joudun pyytämään toista ihmistä avuksi. Se ei ole minun auto…
Heta: Kolmen kuukauden …
Orja: Ja jos auton omistajalla on autolle muuta käyttöä, niin minä en tietenkään sitten pyydä, että hän kahteen paikkaan ajaa.
Heta: Voi sopia aina eri päivän. Sinun ei tarvitse käydä silloin tiettynä päivänä. Voit sopia ja soittaa sinä päivänä, kun sinulla ei ole kyytiä, että tuletkin toisena päivänä. Se on yksi päivä viikossa, neljä tuntia, kolmen kuukauden ajan. Ja voit vaihtaa ajan…
Orja: Ja mitä kolmen kuukauden jälkeen?
Heta: Hei, minä en pysty keskittyymään.
(Taas vältellään vastaamasta tähän kysymykseen, kuten edelliselläkin kerralla.)
Me tehdään nyt tämä sopimus. Me ollaan se sovittu siellä ja ne, mitä siellä sovittiin, nyt pitää tässä ajassa… Minulla ei ole aikaa ruveta näitä uudestaan pohtimaan syvällisesti.
Orja: Silloin ei keskusteltu siitä…
Heta: Sinä voit kieltäytyä tästä. Nyt sinä päätät, lähdetkö sinä tähän vai et. Teenkö minä turhaan tämän sopimuksen vai en? Sinä tiedät, että työvoimatoimistosta, TE-keskuksesta tulee selvityspyyntö ja ne päättää sen mukaan, mitä tapahtuu. Minä en siihen vaikuta.
Orja: Minä…
Heta: Kerran…
Orja: Asiallinen kysymys. Kolmen kuukauden päästä…. Kun minulla ei ole nytkään mitään syytä mihinkään ‘kuntoutukseen’. Mitä sitten kolmen kuukauden päästä tapahtuu? Sittenkö vaan uusi kolmen kuukauden sopimus?
Heta: Ei… Sitten saat olla jonkun aikaa rauhassa. Eiköhän ne ole nykyään puolen vuoden välein ne keskustelut. Minun käsitykseni mukaan sinä saat sen kolmen kuukauden päästä olla puoli vuotta rauhassa.
(Olla rauhassa? Siis hänkin tajuaa, että tämä on kielteistä, haitallista toimintaa, ei auttamista.)
Edellisellä kerralla sait olla yli kaksi vuotta. Se on muuttunut, se on totta. Ne on kiristäneet, niin sanotusti, otettaan näissä asioissa.
(Edelleenkään hän ei kerro, millä kriteereillä orjatyöstä voisi vapautua, mutta vaikutelmaksi jää, että orjuus jatkuu puolen vuoden välein riippumatta siitä, ‘kuntoutuuko’ orja vai paheneeko hänen ’tilansa’.)

Orja: Mitä on nyt ne kolmen kuukauden kuulustelut? Jos mielestäni olen ihan…
Heta: En minä tiedä. Siis niistä en tiedä mitään. Ne ei kuulu minun toimenkuvaan. Ne tekee työvoima- ja elinkeinokeskus.
Orja: Niinku onko minut nyt sitten tavallaan siirretty tähän sosiaalitoimistoon?
Heta: Ei, ne keskustelut, minun mielestä ne on työvoimatoimiston edustajan kanssa, ei minun kanssa.
Orja: Mutta miksi minä täällä sitten keskustelen sinun kanssasi, enkä työvoimatoimiston kanssa?
Heta: Toivonkin, että me ei nyt keskusteltaisi muuta kuin tehtäisiin tämä sopimus. Jos sulle käy. Me ollaan nämä asiat puhuttu, nämä samat asiat silloin. Me tehdään nyt tämä… tämä, tämä, tuota… työllisyyteen liittyvä juttu tässä, niin saadaan… saadaan… (Taas kartellaan kysymykseen vastaamista reilusti.)
Orja: Minun kysymykset on ihan asiallisia.
Heta: On, mutta mä en osaa ikävä kyllä tämän enempää vastata. Puolen vuoden välein tulee sitten olemaan nämä – keskustelut. Laki on nyt muuttanut sitä siihen suuntaan. (Alkaa taas naputella tekstiä, on hetken aikaa hiljaista.)
Heta: Onks tää G isolla?
Orja: On. (Miksi vastata? Jos orjuuttaja ei tiedä edes uhrinsa nimeä, miksi auttaa häntä?)
Heta: Etunimet? Orja. Onko muita?
Orja: Orja riittää.
Heta: Tässä kysytään etunimiä ja tämä pitää täyttää sen mukaan, mitä tässä kysytään. Sitä me ei nyt enää ruveta tässä muuttamaan.
Orja: Eikö sinulla ole minun henkilötietojani?
Heta: Ei ole. Ei ole tässä nyt. Jos tämä menee tällä lailla… Joudun joka tapauksessa nämä kysyymään, niin tämä on ihan sama. En rupea kaivamaan niitä tuolta jostain Kelan tietojen kautta tai muuten.
(Hetken hiljaisuutta.)
Heta: Kerrotko toisen nimen? Toiset nimet, jos sinulla on enemmän kuin yksi. Kun tässä lomakkeessa tarvitaan nyt…
Orja: Keskustellaan nyt tällaisista olennaisista asioista. (Kertoo toisen nimensä.)
Heta: Joo. Ei siitä sen enempää tarvitse keskustella. Joo. Kaunis nimi. Ja kolmatta ei oo? Ja sitten työpaikka tulee olemaan Palvelukeskus – se on sillä nimellä nykyään. Meille tuli organisaatiomuutoksia. Eli sen verran voin kertoo, että siinä kombinaatiossa toimii kotihoito, vanhainkoti, ruokahuolto, vanhusten tukiasunnot, ja päiväkeskustoiminta kuuluu myös siihen (hänen puhelimensa alkaa soida), joka tapahtuu tuolla kyläkoulussa, se päiväkeskus. Se kuuluu tämän Palvelukeskuksen alaisuuteen, ja johtaja kertoo sinulle sitten, ja näyttää paikat ja tutustuttaa sinut henkilökuntaan, jota näet pikkuhiljaa, koska ne ei ole kaikki samaan aikaan kartalla. Ja työnantaja on kunta. Ja työpaikan yhteyshenkilö on Palvelukeskuksen johtaja. Ja hän on myös ohjaaja. Meillä ei ole tämmöisiä erillisiä… työpaikan ohjaajia, tai työohjaajia. (Kliketi kliketi klik) Mä laitan tuon johtajan puhelinnumeron sulle tuohon…

Orja: Käyttääkö tämä kunta paljonkin pakkotyöläisiä?
Heta: Kunta käyttää tarvittaessa kuntouttavan työntekijän. Kuntouttavassa työssä on henkilöitä.
Orja: Palkattomassa pakkotyössä.
Heta: Pakkotyöläisiä? Ei, kuule, ne ei tee nyt vaikutusta minuun tämmöiset erikoiset sanat ja orjat ja muut…
Orja: Olet väärä henkilö minun puhua, koska sinä vain toimit tässä koneistossa, mutta kenelle minä puhuisin?
Heta: Niin, no sekin on totta.
Orja: Kuten tiedät, pidän blogia…
Heta: Ota yhteyttä ihan näihin vaikuttajiin. Siis näihin, jotka on ylemmässä johdossa siellä TE-keskuksessa. Ikävä kyllä ne ei meidän kautta ne asiat… minä en ole missään johtokunnassa enkä toimikunnassa.
(‘Vaikuttajia’ ja ‘päättäjiä’? Ennen he olivat kansan palvelijoita ja kansan edustajia.)
Orja: Ymmärrän sen.
Heta: Sellaisiin ota yhteyttä. Koska en ollenkaan väitä, ettetkö olisi oikeassa. Kyse ei ole siitä.
Orja: Hmh.
Heta: Mutta se ei tee yhtään meidän oloa paremmaksi, vaikka me kuinka tässä nyt moitittaisiin yhdessä tätä systeemiä. Kun siihen pitäisi pystyä vaikuttamaan. Ja sinä pystyt siihen kyllä vaikuttamaan, kun otat…
Orja: Minä pystyn kirjoittamalla…
Heta: TE-keskuksen johtoon, suoraan vaikka heidän sähköpostiinsa.
Orja: Tuhlaan aikaani. Aikaa, mitä voisin käyttää hyödyllisemmin.
Heta: Jos koet, että tuhlaat aikaa, niin tätä ei tietystikään kannata tehdä, jos on semmoinen tunne. (Tunne? Tunteillako tässä pelataan?)
Heta: Milloinkas tämä oli tämä sinun aktivointisuunnitelman tarkistus – millon meillä oli se päivä? Se oli tässä tammikuussa, eikö ollut? Se oli yhdeksästoista päivä tammikuuta. Joo.
Orja: Oletko sinä lukenu sitä minun blogia?
Heta: En ole lukenut.
Orja: Ennen sitä meidän tapaamista kaksi viikkoa sitten, päivää ennen, siellä oli käynyt kovin monta ihmistä, tilastoista näkee, niin oletan, että se olit joko sinä tai Tyyne Turjake.
Heta: Siis minä en ainakaan käy. Siis en ole feisbukissa, en twitterissä, en missään näistä. En käytä tietokonetta…
Orja: Joo, olin tulostanut sieltä muutaman sivun, oli oikeastaan tarkoitus antaa niitä sinulle tai sille vanhainkodin johtajalle luettavaksi, mutta en nyt sitten tuonut kuitenkaan.
Heta: Olisin lukenut jos olisit tuonut. En käy tietokoneen sivuilla missään, vaan mitä päivittäin käytän työssä.
Orja: Tulen kirjoittamaan myös tästä kokemuksesta, koska se on kansalaisvelvollisuuteni.
Heta: Joo, ihan kaikista kokemuksista voit kirjoittaa.
Orja: Ja minun mielestä tämäkin kunta kuuluu…, On yksi porukka, joka pitää listaa Suomessa firmoista ja kunnista, jotka käyttävät ilmaistyövoimaa. Facebookissa on sellainen lista. Ja mielestäni tämäkin kunta kuuluu sille listalle.
Heta: Ai että pidetäänkö me kirjaa?
Orja: Ei kun siis Facebookissa on ryhmä, joka pitää listaa. Sen ryhmän nimi on Orjafirmat. Ja siinä on ainakin kolme kaupunkia tällä hetkellä, tätä kuntaa ei ole. Mielestä se kuuluisi sinne.
Heta: Jaa… Niin, kaikki kunnat varmaan, olettaisin, kuuluu siihen, koska kaikki toimii näiden lakien puitteissa. Ei niillä ole muuta mahdollisuutta. No, kun… okei. Mä laitan tähän, että työtoiminnan tavoitteena on parantaa elämänhallintaa, ylläpitää työkykyä, parantaa mahdollisuuksia sijoittua avoimille työmarkkinoille sekä kehittää koulutus- ja työelämän valmiuksia. Tämä on se lainmukainen tavoite. Ja…
Orja: (Melkein vapisevalla äänellä, vihaa puhisten.) Minä en tarvitse mitään ‘elämäntaito’…
Heta: (Nostaa ääntään ja keskeyttää) Millon sä ajattelit, että aloitat?
Orja: En voi allekirjoittaa tuollaista, jossa on, mikä se oli, elämäntaito. Minä en… tämä ei tule auttamaan minua missään…
Heta: Joo, mutta tämä on tässä lomakkeessa, joka on virallinen, ja täällä on näitä lakitekstejä. Sitten täällä on kuntouttavan työtoiminnan ehdot ja ohjeet. Ne voitaisin kyllä tässä tietysti lukea. Ennen kuin allekirjoitat, niin on tärkeetä…
Orja: Minä en voi tuollaisessa muodossa allekirjoittaa. Minä voin omin sanoin sen kirjoittaa ja lähettää sulle…
Heta: (Päättäväisesti) Ei käy. Ikävä kyllä tämä kaatuu nyt tähän, koska tämä lomake on virallinen ja tämä pitää täyttää, ja täällä on nämä tavoitteet. Jos et hyväksy niitä, niin sille ei voi mitään. Ei se tarkoita, että hyväksyt näitä tavotteita. Se vaan tarkoittaa, että nämä on sinulle tiedoksi annettu.
(Siis eihän nämä asiat kuulu orjalle, vai? Orjahan vain sattuu olemaan se henkilö, jolle he tekevät toimenpiteitä – hänen mielipiteistään viis?).

Heta: Sitten tässä on kuntouttavan työtoiminnan ehdot ja ohjeet. Nekin on sinulle tiedoksi. Niistä Tyyne varmaan silloin sanoikin sulle. Kuntouttavaan työtoimintaan sovelletaan työturvallisuus- ja työaikalakia. Kunta vakuuttaa työtoimintaan osallistuvat työtapaturman varalta, eli sinulle tulee automaattisesti tapaturmavakuutus voimaan. Työtapaturman sattuessa työntekijä ohjataan terveyskeskus- / akuuttisairaanhoitoon ja työtapaturmasta tehdään kiireellinen ilmoitus ohjaajalle sekä selvitys työtapaturmaan johtaneesta tilanteesta ja olosuhteista.

Myös erityisestä vaaratilanteesta tai vähältäpiti -tilanteesta tulee ilmoittaa ohjaajalle, mikäli työtapaturman yhteydessä tulee aineellista vahinkoa työntekijälle, toimitaan saman ilmoituskäytännön mukaisesti ja ohjaaja antaa tilannekohtaiset toimintaohjeet. Sairaustapauksissa työntekijän on toimitettava terveydenhoitajan todistus ensimmäisestä sairastumispäivästään alkaen kuntouttavan työtoiminnan ohjaajalle (Eli ajettava ne samat 20km suuntaansa ja jonotettava terveyskeskuksessa, paitsi, että se ei taida olla maanantaisin auki, eli on mentävä 30km päähän.). Lääkärintodistus tarvitaan yli kolme päivää kestävästä sairaudesta. Kuntouttavaan työtoimintaan ei sovelleta työterveyslakia. Tarvittaessa on käytettävissä kunnallinen terveydenhuolto. Työtoiminta-aika sovitaan oman työpaikkaohjaajan kanssa. Työtoiminnan ohjaajan on kuntouttavassa työtoiminnassa olevan tukena työjakson aikana. Kuntouttavassa työtoiminnassa henkilö on salassapitovelvollinen työssä kuulemistaan tai näkemistään asioista. Se pitää muistaa, että salassapitovelvollisuus kestää koko loppuiän.

Orja: Kuntouttava… Minä en tarvitse mitään kuntouttavaa.
Heta: Joo. Voidaan puhua työtoiminnasta, mutta ei ole nyt millään muulla nimikkeellä olevaa vastaavaa…
Orja: Saanko nähdä sen lomakkeen?
Heta: Tämän lomakkeen saat lukea, ennen kun allekirjoitat, mutta sitten pyydän, että menet lukemaan tuonne puolelle, kun minun pitää tehdä tiettyjä tehtäviä… Meillä lähtee posti tunnin päästä. Ja mun pitää olla puoli kahden aikaan muualla. Että se tässä vaan on tilanne. Saat lukea sen rauhassa tuossa käytävällä. No, sitten tehdäänkin niin, että en lue tätä yhtään enempää. Saat lukea sen rauhassa ja sitten allekirjoitat tai et allekirjoita. Työn kesto ja työaika. Sinulla on kolme kuukautta se minimi. Neljä tuntia yhtenä päivänä. Eli yksi päivä per viikko – sen varmaan voi laittaa. Neljä tuntia päivä, senkin voi laittaa. Milloin haluat aloittaa, jos aloitat?
Orja: Minä en ‘halua’ allekirjoittaa…
Heta: Niin niin, mutta milloin… jos koet, että sinun pitää, sinut pakotetaan aloittamaan, niin milloin haluat sen tapahtuvan?
Orja: Jos haluat pakottaa minut aloittamaan, niin mahdollisimman myöhään tietysti.
(Virkailija katsoo harmistuneena ja tekee hermostuneita liikkeitä ikäänkuin haluaisi heittää sopimukset roskiin.)
Orja: Jos vaikka voisin työllistää itseni siihen mennessä. Onhan se aina se mahdollisuus, kun oikein suuttuu.
Heta: Kyllä, se on totta.
Orja: Eli mahdollisimman myöhään. Miten paljon voit armoa antaa?
Heta: Maaliskuun alussa? Se on se takaraja. Joo. Hyvä. Olen samaa mieltä. Hienoa, jos työllistyt ennen sitä.
Orja: Jos saan vaikka kirjani julkaistua, niin sehän olisi ihan mahtavaa.
(Virkailijan puhelin soi.)
Heta: Se on totta. Maaliskuulta toukokuun loppuun. Maaliskuun loppuun, huhtikuun loppuun, toukokuun loppuun. Maalis, huhti, touko – kolme kuukautta.
(Puhelin soi edelleen, mutta Heta antaa sen soida.)
Heta: Työtehtävät… Käykö sinulle, että käsityöohjaaja, askarteluohjaaja, millä nimikkeellä haluat, että se olisi?
Orja: Voidaanko jättää niin, että juttelen vanhainkodin johtajan kanssa. Oikeastaan voisin tämän jälkeen – luuletko, että hän olisi paikalla, jos menen sinne? Ihan vaan vaihtamaan muutaman sanan?
Heta: Minä kysyn. (Ottaa puhelimensa.)
Orja: Tai ihan vaan katsomaan sitä paikkaa.
Heta: (Puhelimeen.) Millaisessa tilanteessa olet, kun täällä meidän… Teidän mahdollinen, ehkä mahdollinen tämmöinen työtoimintaan osallistuva henkilö olisi tulossa siellä pikaisesti käymään, ihan vaan nähdäkseen sinut ja paikan. Käykö? Joo, hyvä. Joo. Hän tulee… joo, osaa tulla, ja tulee itsekseen. Meillä on ajateltu, että jos hän aloittaa, niin hän aloittaa maaliskuun alussa. Eli meillä on tämä sopimus vielä allekirjoittamatta, mutta se ei haittaa mitään. Eli allekirjoitetaan sitten lähempänä varmaan sitä…
(Sulkee puhelimen)
Heta: Kyllä käy. Hänellä on lääkkeiden jako kesken, mutta ei haittaa mitään.

Orja: No, aloitetaan se aluksi sillä tavalla, että käsityötä… mitä se nyt sitten on… Menenkö sinne ja neulon sukkaa ja mummot juttelee?
Heta: Sillä ei ole merkitystä, mitä teet, kunhan saataisiin se liittymään jotenkin tällaiseen. Mutta tähän pitää laittaa jotain.
Orja: Laitetaan sinne se.
Heta: Kädentaitojen ohjaaja?
Orja: Niin, tai voin ottaa oman sukanneuleen mukaan ja…
Heta: Kyllä voit. Ja se, että voit tehdä niitä omia vapaaehtoisjuttujakin tuolla.
Orja: Se olisi tarkoitus.
Heta: Joo. Se on ikävä, että et voi tehdä kotona.
Orja: Tässä on olennaista se valvonta. Tää on niin… (naurahtaa) Kyllä kyllä, olet väärä henkilö minun siitä puhua, mutta se on…
Heta: Okei. Annan tämän raakileen. Tämä on täällä tallennettuna. Annan tän sulle mukaan. Voit tutustua rauhassa näihin.
Orja: Minä allekirjoitan sen nyt sitten, kuitenkin. Mutta jos haluan valittaa tästä prosesssista, niin kenelle?
Heta: No, sinne TE-keskukseen. Tämä liittyy heidän päätöksiin, ei meidän. Tämähän liittyy työvoimatoimiston lakeihin ihan täysin.
Orja: Pitkittynyt työttömyys ei saa olla syy kuntouttavaan toimintaan
Heta: Joo. Siellä tietävät kyllä valitusosoitteen. Että minä en niitä tiedä.
Orja: Hmh.
Heta: Että mihinkä valitat ja niin poispäin.
Orja: Ja sitten sen jälkeen seuraavaan instanssiin…
Heta: Onko tänään kolmas päivä? Niin, ja seuraavaan ja seuraavaan. Menee jonkun verran aikaa, ja lopussa… luulen, että ei mene käräjäoikeuteen varmaan, vaan hallinto-oikeuteen. Mutta tuskin ihan korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, mutta en ole varma. Tarkistan. Ainakin kaksi instanssia pystyy menemään läpi.
Orja: Sitä vaan ihmettelee, että minkä takia se on valtiolle, muka vähävaraiselle valtiolle, niin tärkeää orjuuttaa kansalaisia. En ole sitä vielä täysin käsittänyt.
Heta: Mut sinun kannattaa nyt lukea tämä loppuun… Kuntouttavan työtoiminnan etuuksista. Sinähän saat sen yhdeksän euroa. Oikeus matkakustannuskorvauksiin… Niin, tuo oikeus… Tehdään siitä toimeentulotuki… (puhaltaa ilmaa) Niin tai siitä ei tarvitse tehdä toimeentulotukipäätöstä, koska se pitäisi hakea Kelalta. Voin tehdä siitä täydentävän toimeentulotuen. Se helpottaa hakemista.
Orja: Mut siinä on tosiaan kahden ihmisen aika, koska minä en pysty…
Heta: Sille ei voi mitään. Se on eri juttu. Voitaisi ajatella, että maksettaisiin sitten kahden kyydissä olevan mukaan ne kilometrikorvaukset. Se tekee… Se ei paljon tee lisää. Sulla on se ajokortti, niin…
Orja: Hänen aikaansa ei arvosteta.
Heta: Ei niin, ettei arvosteta, mutta se ei kuulu tähän.
Orja: (Hiukan kovemmalla äänellä) Minun täytyy päästää hiukan höyryä ulos, vaikka ehkä olet väärä henkilö.
Heta: Joo, ei se haittaa, Orja. Minä olen aina tykännyt sinusta ihmisenä. Pidän, että sanot suoraan asiat.
Orja: En ole koskaan ollut hyvä puhuja. Sen takia kirjoitan. Ja tulen kirjoittamaan tästä orjatyökokemuksesta. En tietenkään vanhuksista henkilökohtaisesti, mutta…
Heta: Yleisellä tasolla voi kirjottaa, mutta et saa…
Orja: Minä kirjoitan. Käytän siihen omaa harkintakykyäni.
Heta: Hyvä. Koska…
Orja: Monet eivät tule kirjoittaneeksi, ja monet luulevat, että he ovat yksin tällaisessa kurimuksessa. Eikä minua edes kaikkein huonoiten ole kohdeltu.
Heta: Aivan. Niin. Kyllä.
Orja: Minäkään en sinua mitenkään vihaa ihmisenä, mutta inhoan tätä systeemiä, mihin Suomi on viety. Tämä on sietämätöntä.
Heta: Niin. Tietysti kaikki yrittää parhaansa, mutta eihän kaikki toimi, niinku…
Orja: Pahuus, ja pahan systeemi toimii, jos kaikki vaan tottelee: “Minä vain tein työni”.
Heta: En nyt tiedä, pahaa. Moni ainakin nuorena on saanut tästä innostusta, että tämä onkin mun juttu, ja tämä onkin se, mihin lähden opiskelemaan.
Orja: Vapaaehtoisuutta. Jos tämä olisi vapaaehtoista, ja joku haluaisi sitä tehdä, niin silloin hieno juttu, mutta se pakko se tässä on, ja se valvominen – ikäänkuin ihmisiin ei voisi luottaa. Sehän tässä on pahinta.
Heta: Joo…
Orja: Mutta minä kirjotan. Esitän ajatukseni myöhemmin.
Heta: Hyvä, että kirjoitat. Tosi hyvä, koska se on ainoa tapa… Jos tosiaan vie omia kannanottoja eteenpäin…
Orja: Jokaisella on ne omat taitonsa. Minulla ei ole taitoja viihdyttää mummuja, mutta nyt joudun tekemään, mitä käsketään.
Heta: Katsotaanpas, se tulee tuonne (viittaa tulostimeen huoneen nurkassa). Nyt katsot, luet sen läpi… En tässä voi niitä asiakasasioita alkaa soittelemaan. Kun en tiennyt, että tässä menee näin pitkään.
(Tuo paperit lähellä ovensuuta istuvalle orjalle.)
Heta: Lue nämä läpi vielä. Tässä allekirjoitetaan kaksi kappaletta. Lue läpi ne jutut. Tuossa on niitä tiettyjä ehtoja. Minä aikana arkipäivisin, ja sitten viikonloppuisin ei voi tehdä ja työaika on seitsemän ja kahdeksantoista välillä. Ja sitten on tässä nämä ehdot.
(Orja lukee nopeasti läpi orjasopimuksensa ja etsii kohtaa, mihin allekirjoituksensa pykäisi.)
Orja: Saanko yhden asian kysyä?
Heta: Juu.
Orja: Voinko yliviivata sanat ‘kuntouttava’?
Heta: Että kuinka voit tavallaan noita väliotsikoita… Kuntouttavan työtoiminnan ehdot ja… Et sinä niitä voi muuttaa.

Orja: Minä allekirjoitan. Minut on nujerrettu.
Heta: Nih. Voi kauheeta! Orja hei, ei sinua nujerra kukaan. Se on totuus. Kuulitko?
Orja: Mikä?
Heta: Ei sinua nujerra kukaan, ja se on hyvä juttu. (No, ainakin he ovat panneet pahimpansa peliin.)
Orja: Tunnen olevani aika nujerrettu.
Heta: Niin, aivan, mutta ne onneksi menee hetkessä ohi. Uskon sen.
Orja: Ehkä sitten, kun kirjani on julkaistu. Noin.
Heta: Tässäkin työssä, usko pois, on paljon…
Orja: Ne mummot on ihania, olen tavannut heitä…
Heta: (Katsoo allekirjoitettua lomaketta) Tuossa on päivämäärä. Miten… Mitä ihmeen lomaketta tämä on?
(Orja tarjoutuu ottamaan itselleen allekirjoittamansa lomakkeen, jossa paikkakunnan ja päivämäärän kohta oli jäänyt tyhjäksi.) Minä voin ottaa tuon, jossa ei ole…
Heta: (Sieppaa lomakkeen ja ojentaa toiset kaksi allekirjoitettavaksi) Eikun otetaan nämä. Työnantaja, no niin… (kirjoittaa nimensä) Mitä minun piti sanoa… Työnantaja. Laitoinkos minä oikein?
Orja: Hetkinen, niin sinäkö olet nyt työnantajani?
Heta: Joo, edustaja. En ole työnantajasi. Ja sitten voidaan tehdä toinen, saman tien allekirjoittaa alkuperäisen kanssa.

Heta: Niin se, että kyllähän tässäkin, tiedätkö, usko pois… On kahdeksan toimijaa perusturvan alueelta. Niin tässä on tiettyjä juttuja, joita minä en kerta kaikkiaan hyväksy, mutta minä vaan…
Orja: Sinä vaan teet.
Heta: Minä vaan teen, koska laki on määrännyt niin.
Orja: Koska sinä saat siitä rahaa.
Heta: Niin.
Orja: Minäkin voisin…
Heta: Niin mutta ei minulla ole varaa kieltäytyä. Olen tämän yhteiskunnan uhri. No niin. Minulla on velkaa, ei minulla ole varaa kieltäytyä.
Orja: Sen takia minäkään en voi viidestäsadasta kuussa kieltäytyä.
Heta: Tai siis, voit sä, voit tietysti, mutta ymmärrän, ettet voi. Ja sama se on minulla. Minäkin olen tiettyjen asioitten orja ja sillä siisti. Ja silloin, kun kaikennäköisiä ratkaisuja teki elämässään, ei ollut tätä viisautta vielä. Ja oli kakskyt vee ja risat. Mitkä vaikuttaa…vaikuttaa tänne asti.
Orja: Minä en…
Heta: Minä. Puhun itsestäni.
Orja: Mä en siltikään kadu Suomeen tuloa. Tämä on minunkin maa ja minua tarvitaan täällä. Vaikka sitten kirjoittamaan vihaisia kirjoja.
Heta: Niin, aivan.
Orja: Jos haluat joskus katsoa blogiani, niin minähän lähetin siitä sinulle linkin silloin kaksi vuotta sitten.
Heta: Joo, mutta en minä.. en siis ole lukenu mitään blogeja, en yhtään ainutta… Mutta olisin lukenut mielelläni, jos olisit tuonut sen…
Orja: Voin lähettää sen sinulle.
Heta: No lähetä. Koska uskon, että se on varmasti hyvä.
Orja: Saanko minä nyt yhden näistä?
Heta: Saat. Hienoa. Tervetuloa sitten.
Orja: Kiitos siitä huolimatta.
Heta:(Luottamukselliseen sävyyn, kun orjan käsi on jo oven kahvalla.) On sellaisia tilanteita, että joskus tuntuu – mikä sinun miehesi nimi on? Jos hän ei halua, ei pysty lähtemään, niin minä voin tulla. Sovitaan etukäteen, ja tulen hakemaan sinut ja vien sinut. (Hän asennoitui taas tällä tavalla. Että näin.)
Orja: Niin, se on vähän…
Heta: Jos tulee, tietsä, sellainen, että tiedät, että hänellä on menoja ja sinä olet luvannut sinä päivänä mennä tuonne…
Orja: Oletko sinä täällä joka viikonpäivä?
Heta: En. Eli se vaan, että kun tietää vaan ajoissa.
Orja: No, kiitos nyt joka tapauksessa, siitä huolimatta.

Mielistelyä: Olet siellä käsityöohjaaja, eli oikeastaan ihan melkein niinkuin oikea työntekijä, eikös olekin hienoa? Pidän sinusta ihmisenä. Sanot asiat suoraan. Sinua ei nujerreta. Olet oikeassa. Voin kyllä antaa sinulle kyydin.

Uhkauksia: Nyt sinä päätät, lähdetkö sinä tähän vai et. Teenkö minä turhaan tämän sopimuksen vai en? Sinä tiedät, että työvoimatoimistosta, TE-keskuksesta tulee selvityspyyntö ja ne päättää sen mukaan, mitä tapahtuu. Minä en siihen vaikuta.

Syyttelyä: Yhteiskunta on katsonut tätä tilannetta kaksi vuotta läpi sormien (eli ei ole rangaissut sinua, vaikka olet syyllistynyt työttömyyteen).

Kiitollisuuden vaatimista: Kunta maksaa matkakorvausta vaikkei sen tarvitse sitä tehdä.

Selittelyä: En ole TE-toimiston puolen asiantuntija. Minä vain teen mitä käsketään. Laki nyt vaan on sellainen.

Karttelua: Kun uhri kysyy, miten orjatyö pitäisi suorittaa, jotta siitä pääsisi vapaaksi, molemmissa tapaamisissa virkailijat vaihtavat puheenaihetta, kieltäytyvät vastaamasta.

Valehtelua: Ensin lupaillaan, että ‘käsityöohjaamisesta’ voisi tulla palkkatyö, mutta seuraavassa tilaisuudessa kerrotaan, ettei sellaista ammattinimiketta vanhainkodilla ole eikä tule. Luvataan (uhataan) tulla hakemaan kotoa mutta seuraavassa tapaamisessa kieltäydytään – ja sitten taas luvataan.

Koko tilanne on outo. Sosiaalijohtaja ja työvoimatoimiston virkailija ovat keskenään pohtineet, mitä he haluavat työttömälle tehdä, ja ovat alustavasti ilmoittaneet myös orjatyöpaikkaan, että tällaista saattaa olla tulossa. Kansalainen, työnhakija itse kuulee vasta näissä lyhyissä palavereissa, mihin hänet halutaan pakottaa. Häntä ei kuunnella, hänen mielipiteitään ei arvosteta. Häntä uhkaillaan tukien katkaisulla. Työnhausta ei puhuta mitään, vaikka väitetään, että halutaan ‘parantaa työvalmiuksia’. Toisaalta ei suostuta lainkaan käsittelemään niitä ‘puutteita’ joita tässä nyt sitten pakkokuntoutettaisiin. Eli muutaman minuutin sisällä uhri joutuu päättämään joko laittaa nimensä alle hänet sosiaalitapaukseksi leimaavaan lomakkeeseen, tai siirtyä toimeentulotuelle ja ottaa tuen leikkaus.

Voihan sen ymmärtää, että virkailija häpeää toimintaansa ja on siksi stressaantunut. Hän tajuaa palvelevansa vääryyden puolella, mutta ellei hän sitä tee, hän saa potkut. Yhteiskunnan muuttaminen täytyy jättää Jonkun Muun tehtäväksi, hän vain noudattaa ohjeita.

Mitä ajatuksia tämä tarina orjaksi alistumisesta sinussa herättää?
a) Myötätuntoa.
b) Vanhingoniloa.
c) Ihmettelyä.
d) Halua tehdä jotakin.

Mitä aiot tehdä luettuasi nyt esimerkiksi tämän orjuuttamistarinan?
a) Jos havaitsen keskustelussa jotain, jonka orja olisi voinut sanoa paremmin, tai jos huomaan ristiriitoja, manipulointia tai valheita virkailijan sanomisissa, kommentoin näitä keskustelupalstoilla ja tuttavapiirissäni.
b) Levitän tätä tarinaa esimerkkinä siitä, miten aivottomia, johdateltavia asennevammaisia hylkiöitä pitkäaikaistyöttömät ovat.
c) Alan ottaa selvää lainkohdista ja kysellä muiltakin orjuuteen pakotetuilta heidän kokemuksiaan; voiko tällainen edes olla totta!
d) Asetun ehdokkaaksi vaaleissa.
e) Hakeudun noihin virkoihin ja pyrin siellä tekemään työn eettisemmin.
f) Kirjoitan kansan ‘edustajille’ ja vaadin korjauksia ihmisten yksilönvapauden rikkomuksiin.
g) Levitän linkkiä tälle palstalle, jotta kaikki kiinnostuneet voivat käydä lukemassa, mitä työvoimavirkailijat tekevät työajallaan ja ihmetellä kuinka viranhaltija repii omasta päästä lakeja ja määräyksiä, joilla työtön painostetaan alistumaan ja samaan aikaan viranhaltija sysää vastuun omien perverssioiden tyydyttämisestä ‘systeemille’, joka pakottaa toimimaan näin.

Advertisements

6 thoughts on “Orjasopimus

  1. Mitä ajatuksia tämä tarina orjaksi alistumisesta sinussa herättää?
    e) lähinnä ärtymystä

    Mitä aiot tehdä luettuasi nyt esimerkiksi tämän orjuuttamistarinan?
    g) levitän linkkiä tälle palstalle, jotta kaikki kiinnostuneet voivat käydä lukemassa, mitä työvoimavirkailijat tekevät työajallaan ja ihmetellä kuinka viranhaltija repii omasta päästä lakeja ja määräyksiä, joilla työtön painostetaan alistumaan ja samaan aikaan viranhaltija sysää vastuun omien perverssioiden tyydyttämisestä “SYSTEEMILLE”, joka pakottaa toimimaan näin.

    Heta on yhdessä asiassa oikeassa, sillä kyseessä ei ole yhteiskunnan lait vaan todellakin ” työvoimatoimiston virkailijan keksimät lait” – (vrt. Tämähän liittyy työvoimatoimiston lakeihin ihan täysin.)

    Kannattaa muistaa, että kun se allekirjoitus on paperissa, niin tapahtumista riippumatta se tulkitaan vapaaehtoiseksi suostumukseksi. Jos haluaa valitaa asiasta, niin silloin pitäisi myös kieltäytyä allekirjoittamasta – tosin valittaminen on usein turhaa. Ei laki sanele, mitä työttömän pitää tehdä, vaan suunnitelma tehdään työttömän tarpeiden mukaan ja tavoitteena on työllistyminen (palkkatyöhön). Jos lailla voitaisiin sanella Hetan tulkinnan mukaisesti, niin lakiin olisi kirjattu suoraan velvollisuus kuntouttavaan työtoimintaan, vaikka tarvetta siihen ei ole.

    Mielestäni viranhaltija on sairaan hyvä manipuloimaan ja ehdottomasti nauttii valta-asemastaan.

    • Ehdottamasi g-kohta on hyvä ja täsmällinen, kiitos siitä. Saanko lisätä sen vaihtoehdoksi? Tämän tarinan orjaehdokas on ehkä keskivertaista alttiimpi manipuloinnille, koska hän osaa ajatella vasta jälkeenpäin. Olisi kiinnostavaa lukea muidenkin käymiä dialogeja, joissa työtön ei olekaan alistunut orjaksi, tai on muuten käsitellyt tilanteen tehokkaammin. Voisimme oppia toisiltamme. Tämä tarina opettaa ehkä lähinnä, mitä ei kannata tehdä. Mutta varoittaviakin esimerkkejä tarvitaan, ja minä nyt nöyrryn tässä paljastamaan itsestäni jotain, toivoen, että siitä voisi olla jollekin apua.

      • Ihan vapaasti saat hyödyntää g-kohdan.

        Minulla on nauhoitettuna pari suunnitelman laatimistilannetta, mutta ne ovat reippaasti yli tunnin kestäviä vääntöjä. Ihan saman kaltaisia mielistelyjä sain kuulla ja sellaista ympäripuhumisen paloa, että minulla ei koskaan riittäisi moraali sellaiseen muunnellun totuuden esittämiseen.

        Kovasti väitti etten voi tuomita jotakin toimintaa hyödyttömäksi ennen kuin olen itse osallistunut juuri nimenomaiselle työllisyyskurssille. Muutaman kerran toiston jälkeen kysyin, kuinka monelle työllisyyskurssille virkailija on itse osallistunut kun tietää ne niin hyödylliseksi. Kysymys oli selkeästi loukkaava ja vastus oli ei yhdellekkään.

        • “…kysyin, kuinka monelle työllisyyskurssille virkailija on itse osallistunut kun tietää ne niin hyödylliseksi. Kysymys oli selkeästi loukkaava ja vastus oli ei yhdellekkään.”

          On tavallaan aika hauskaa, miten totuus lipsahtaa tuonne rivien väliin ja satunnaisiin repliikkeihin, vaikka virkailija miten yrittäisi esittää jotain muuta!

  2. Ihan kivoja ja hyviä kirjoituksia. Tarvii ottaa lukien sun kirjas. Noi toimistonatsit ovat juuri tollaisia niljakkaita paskanpuhujia joilta ei saa asiallisia vastauksia vaikka miten kysyis. Mutta heidän ainoa tehtävä on täyttää paperit oikein ja toi liirumlaarumi on vaan sitä varten etteivät joudu näkemään omaa naurettavuuttaan jotta voisivat hyvillä mielin nostaa palkkaa.

    Vaikka tuollainen järmääminen, mitä tapaamisessa teit, oli sinunkin akuutin tilanteen kannalta turhaa niin, mielestäni on aina hyvä idea tehdä toimistonatsien paperin pyörittelystä mahdollisimman ikävää. Mista paukuttaa päätäs myös siellä orjafirmassa.

    • Niin, jos haluamme Suomeen muutosta, on ehkä turhaa odottaa, että se tulisi virkamiesten kautta. Nämä minua kiusanneet (tai minun kiusaamani) rouvat olivat vierailevia suuruuksia. Paikkakunnan vanhainkoti ei taas ole paikka, jossa oltaisiin syyllisiä siihen, että työpaikkoja ei ole, yrittäminen on (melkein) mahdotonta ja työttömyydestä rangaistaan työttömiä. Eli menen sinne omana itsenäni, en tällaisena propagandistina. Sinne en mene äänityslaite taskussa, enkä kosta vanhuksille sitä, että tunnen olevani yksi sorretuista. En vaihtaisi osaani heidän kanssaan. Ei Suomi monelle muullekaan kansanosalle kuin työttömille mikään onnela ole tätä nykyä. Ehkä vielä joskus…

Your comment - Sinun kommenttisi

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s