Elävänä tai kuolleena

Taas ollaan rustaamassa uutta keinoa tehdä rahaa työttömien työttömyydellä. Aiotaan valtuuttaa muutama ‘työnvälitysfirma’ ottamaan käsiinsä työttömien ‘työllistämisen’. Työtön käsketään valitsemaan noista yksityisistä firmoista joku, joka sitten pyrkii sijoittamaan hänet jonnekin. Jos työpaikka löytyy, maksettaisiin meidän yhteisistä varoistamme 1700 euron palkkio. Ei, arvasit väärin; sitä ei maksettaisi työnantajalle. Työnantajalle jäisi edelleen koko palkanmaksu kaikkine sivukuluineen. Ei, ei työntekijällekään. Summan saisi tuo ylimääräinen kolmas osapuoli!

Mikään työnvälitysfirma ei pysty työpaikoiksi muuttumaan, joten tässä palkitaan nyt väärää tahoa. Jos suostuisimmekin siihen, että verovarojamme aletaisiin käyttää työllistymisen palkitsemiseen (suostummeko?), ainakin se pitäisi kohdistaa loogisesti, työnantajalle. Miksei työnhakijaakin voisi palkita, mutta työpaikan löytyminen voi hänelle olla riittävä palkinto itsessään. Paitsi, jos löytynyt työpaikka on yksi niistä muutamista tuhansista, jotka avautuvat yhä uudelleen ja uudelleen, pitkiksi ajoiksi, koska ne ovat ns. kauhutyöpaikkoja. Ne sitovat työntekijän, vaikka niistä saadulla palkalla ei elä. Ne saattavat olla pari tuntia päivässä, pitkän matkan päässä, tai alipalkattuja. Ne voivat olla vastoin hänen etiikkaansa, esimerkiksi työttömien kyykytystä tai puhelinmyyntiä.

Jos yksityisellä työnvälitysfirmalla olisi piilossaan työpaikkoja, joita työnhakija ei muuta kautta löytäisi, ok, siitä voisi palkitakin, että on onnistunut tuollaisia kultahippuja löytämään. Mutta tämä lienee epätodennäköistä. Eiköhän tässä ole kyse niistä samoista työpaikanjämistä, mitä TE-toimiston sivuilta voi kuka tahansa nähdä. Tässä taitaa olla kyse etupäässä kyykytyksen yksityistämisestä.

Ja ehkä vielä olennaisempaa on se, että löydetyn työn ei tarvitse olla edes palkkatyötä. Noita yksityisiä työnvälitysfirmoja palkitaan siitäkin, jos ne saavat työttömän palkattomaan orjatyöhön tukiensa katkaisun uhalla. Palkkiosumma putoaa 500 euroon, mutta sitä kompensoi se, että näitä ilmaistyöpaikkoja varmaan on valtavan paljon enemmän kuin palkkatyöpaikkoja. Moni palkkatyöpaikka voi muuttua ilmaistyöpaikaksi, kun työnantajat oivaltavat, että heille ollaan oikein tuputtamalla tyrkkimässä orjatyöläisiä.

Onko seuraava askel, että myönnetään tarkoituksen olevan nimellisesti työttömien poistaminen tilastoista. Kun työttömästä tehdään orja, hän ei ole enää työtön, vaikka yhtä köyhä onkin kuin ennenkin. Siihen päästään silläkin tavalla, että orjatyöstä kieltäytyneen työttömän ruokaraha lopetetaan; kukaan ei elä syömättä. Näistä poistoista voi sitten palkita kyykyttänyttä orjasutenöörifirmaa. Ja loppusijoituksen voi järjestää edullisesti joukkohautaamisina, käyttäen orjatyövoimaa, tietysti.

Työnhaun vaaroja

Kun ihmiseltä on viety toimeentulo ja hän elää työttömyystuen varassa, häntä uhkaa vaaroja monelta yllättävältä taholta. Jopa työnhaussa on taloudellisia riskejä. Jos erehdyt tiedustelemaan vaikkapa jostain työpaikasta, joka osoittautuukin vuokrafirman nollasoppariksi, tuo vuokrafirma voi ‘ilmiantaa’ yhteydenottosi työkkäriin ja sinulle läimäistään yli tonnin sakot, eli tukesi katkaistaan kahdeksi kuukaudeksi, koska olet ‘kieltäytynyt työstä’.

On kaikenlaisia firmoja, jotka ovat etsivinään henkilökohtaisia avustajia, mutta eivät anna tietoja tunneista ja tuntien jakautumisesta päiville. Kun sitten otat yhteyttä, osoittautuu, että joutuisit menemään pariksi tunniksi päivässä jonnekin neljänkymmenen kilometrin päähän, tai kauemmaksikin, eli polttoainekulujen ja matkaan kuluvan ajan jälkeen käteesi jäisi yhden tunnin palkka neljästä tunnista, eli noista töistä se kympin seteli. Viikossa tienaisit viisikymppisen, miinus verot, ja tietysti muistaisit olla joustava, eli olisit varalla jatkuvasti, jos vaikka avustettavasi haluaisikin sinun tulevan jonain päivänä iltapäivällä aamun sijaan, ja jonain päivänä sinua ei ehkä tarvittaisi, joten sen päivän kymppi jäisi tienaamatta.

Kun nyt sitten etsit jonkin paremmin kurjaan taloudelliseen tilanteeseesi sopivan työn, vaikka neljä tuntia kunakin kahtena tai kolmena päivänä viikossa, ja irtisanoudut mahdottomasta aikaisemmasta työstäsi, työkkäri luultavasti lyö sinulta työttömyystuen poikki kahdeksi kuukaudeksi, eli saat toista tonnin sakot rangaistukseksi siitä, että edes yritit työllistyä.

Jos sitten opit olemaan hakematta työtä, työkkäri jossain vaiheessa pakottaa sinut tekemään vaikkapa juuri tuollaista työtä ilmaisena pakkotyönä. Eli hukassa ollaan mitä vain yrittääkin. Miksei sitä voisi antaa ihmisten edes jotenkin päästä työn syrjästä kiinni ja nostaa itseään yhteiskunnan ahneuden aiheuttamasta suosta? Miksi pitää yllä työkkärien ja vuokrafirmojen palkollisten armeijaa, joiden pääasiallinen tehtävä on talloa takaisin suonsilmäkkeeseen sieltä ylös punnertavia työttömiä?

Oman työn tekeminen on sitten ihan oma lukunsa. Yrittää voi vain, jos pystyy alkuajan elämään jonkin muun tulon varassa, tai on säästöjä, tai on äärimmäisen onnekas, tai pystyy aloittamaan lainan turvin.