Olet kai täysivaltainen?

Keskustelin hiljattain järkevän ihmisen kanssa ihan hyvässä hengessä ja tulin maininneeksi, että minut oli alkuvuodesta pakotettu orjatyöhön. “Miksi?”, hän kysyi.”Rangaistukseksi pitkäaikaisesta työttömyydestä”, vastasin. “Mutta kai sinulle sentään maksettiin palkkaa?” Kerroin, että ei maksettu, ja että työttömyyskorvaukseni olisi katkaistu, jos en olisi mennyt orjaksi. “He nimittävät sitä ‘kuntouttavaksi työtoiminnaksi’. Heidän mukaansa palkaton pakkotyö ‘auttaa elämänhallinnassa ja parantaa työllistymismahdollisuuksia'”

Hän katseli minua hetken kuin olisi kuullut jotain ristiriitaista ja kysyi sitten kummastellen: “Mutta etkös sinä ole täysivaltainen kansalainen, ei sinulla ole mitään edunvalvojaa tai sellaista?”

Hänen reaktionsa oli täysin looginen. Vain vammaisia kuntoutetaan, jos nykyään edes heitä – vai? Toisaalta hän näki edessään ihmisen, jolla ei näyttänyt olevan vaikeuksia hallita pikku elämäänsä, käydä töissä, ilmaista itseään, eli olla normaali Suomen kansalainen. Ei ole kumma, että ihminen, joka kuulee jonkun pistetyn pakkokuntoutukseen kuvittelee, että tuossa ‘kuntoutettavassa’ tosiaan täytyy olla jotain, mistä häntä yritetään ‘kuntouttaa’. Se varmaan on systeemin tarkoituskin. Yksi keino sorron repertuaarissa. Yksi keino musertaa ja viedä normaali kunnioitus ja omanarvontunto. Yritetäänkö muistaa aina laittaa tuo sanahirvitys lainausmerkkeihin ja selittää se asiaa tuntemattomille, jos lainkaan moista termiä käytämme. Kohtahan se muutetaan ‘työelämäkokeiluksi’, joten valmistautukaamme antamaan suomennokset siitäkin uusiosanasta.

Suomen puolen miljoonan ihmisen työttömyys ei ole Suomen puolen miljoonan työpaikattoman valinta, vaan tämän systeemin.

Tyrannia ja vapaa maa

Tyranniaan pyrkivässä maassa:
– Virkamiehet ja virkailijat noudattavat toiminnassaan esimiestensä antamia ohjeita, joita ei pidetä julkisesti esillä ja joita ei virastossa asioivalle kansalaiselle anneta luettavaksi edes pyynnöstä.
– Kaikki on ‘yksittäistapauksia’; kutakin kansalaista koskevat päätökset pyritään tekemään tapauskohtaisesti.
– Virkailijan ‘mutu’ (m(in)usta tuntuu) usein määrää päätöksen, eikä sitä tarvitse perustella.
– Kansalaisen pärstäkerroin voi vaikuttaa virkailijan toimintaan.
– Toiminnan motiivina on suuryritysten ja poliitikkojen etu – kansa on vain hyötykarjaa tai ylijäämäroskaa.
– Virkamiehet ja virkailijat ovat kansalaisten hallitsijoita ja kansalaiset heidän alamaisiaan.
– Virkamies saa valehdella, jos siitä on lyhyt- tai pitkäaikaista hyötyä virastolle.
– Kansalaisen on pakko olla varuillaan ja jopa valehdella, jotta selviäisi virastojen tyranniassa hengissä.
– Se on hajota-ja-hallitse -menoa.
– Kansanryhmiä lietsotaan toisiaan vastaan: työpaikattomat ja palkkaorjat, vanhukset ja nuoriso, kaupunkilaiset ja maalaiset, hallitsijat ja alamaiset, palkalliset ja työnantajat, terveet ja sairaat, kieliryhmät, uskonnot, poliittiset puolueet, rikkaat ja köyhät, eläkeläiset ja vielä töissä olevat (tosin yhä useampi eläkeläinen jatkaa työntekoa, koska muuten ei pysy hengissä).
– On lista asioita, joita hallitsijat eivät hyväksy, ja lista asioita, joita poliitikot, media ja koululaitos hehkuttavat jatkuvasti: ilmastonmuutos, kansallisrajaton maailmanvaltio, ateismi, evokkiuskonto, luonnoton seksuaalisuus, työttömien syyllistäminen jne.
– Hallitseva luokka päättää, miten pitää ajatella ja pilkkaa ja syrjii niitä, jotka ajattelevat toisin. Ajattelun poliittinen korrektius on pakko, ellet halua syrjäytyä yhteiskunnasta.

Vapaiden ihmisten maassa:
– Virkamiesten ja virkailijoiden toimintaa säätelee kansan edustajien säätämät lait, joiden yksityiskohdat ovat avoimia kaikkien lukea ja keskustella.
– Jokainen on lain edessä yhdenvertainen ja virkailijoiden on aina osoitettava lainkohta, johon hän päätöksensä perustaa, ja siitä voidaan keskustella päätöksen kohteena olevan kansalaisen kanssa.
– Päätöksiin on oltava laillinen ja selvästi esille tuotu peruste, joka koskee kaikkia.
– Virkailijan asenteen ja käyttäytymisen on oltava kansalaisille hyväksyttävää, muuten hänestä voi tehdä valituksen ja hänet korvataan asiallisemmalla virkailijalla.
– Toiminnan motiivina on kansalaisten tahto, eli todennäköisesti kansan hyvinvointi.
– Virkamiehet ja virkailijat ovat kansan palvelijoita ja kansa on heidän kontrolloijansa ja pomonsa.
– Virkamiehen on puhuttava totta.
– Kansalainen pystyy aina toimimaan rehellisesti, koska laki ja virkamiehistö ovat koko kansan puolella.
– Kansan yhtenäisyyteen kuuluu kaikkien osaryhmien yhteistuumaisuus.
– Suomen kansan eri ryhmät koetaan oikeasti rikkautena tai yhteisenä haasteena; tunnetaan myötätuntoa niitä kohtaan, joilla menee huonommin ja pyritään toimimaan kaikkien eduksi.
– Poliitikot tekevät mitä heidän päättäjänsä, kansa, käskee. Koululaitos opettaa lapsia ajattelemaan itse. Media raportoi vapaasti ja rehellisesti tapahtumia.
– Kukin opettelee ajattelemaan itse ja kukin kunnioittaa toisten oikeutta ajatella toisin. Ajattelun vapaus on itseisarvo.

 

Yrittänyttä laitetaan

Miksei työtön yritä? Tämän kysymyksenhän sitä kuulee usein. Niin, miksi ei? Ja miksi tästäkin yrittäjästä tuli Suomeen palattuaan pelkkä työtön, tosin nyt lopulta osa-aikaisesti työllistetty työtön?

Työttömyysturvalaki hyväksyy yrittämisen työttömyystuen ohella, mikäli oma työ ei estä kokoaikatyön vastaanottamista, jos sellainen ihme vielä löytyisi edes teoriassa. TE-toimisto ja Kela taas toimivat omien pomojensa ohjeistuksen suitsissa ja määrittelevät melkein kaikki yrittelemistä suunnittelevatkin kokoaikaisiksi yrittäjiksi ja katkaisevat tuen, hyvä jos eivät vaadi maksamaan tukea takaisinkin, koska yrittämistä varmaan on pohdittu jo pitkään ennen kuin siitä poiki ilmeinen kokoaikayrittäjyys kuten vaikka ilmoituksen laittaminen paikallislehteen.

Nyt kohutaan musiikkia harrastavasta nuoresta miehestä, jolle virkailija suositteli kehittämään harrastustaan ja jonka tuki oitis katkaistiin ja takaisinperintää vaadittiin edellisvuodeltakin, kun hän lopulta alkoi musisoida ja säveltää. Hänhän oli nyt ‘yrittäjä’, vaikka puuha oli poikinut vain menoja, ei vielä yhtään tuloja.

Lippujen ompelu ei ehkä Suomessa lyö leiville. Meillä ei ole kovin laajaa liputuskulttuuria edes Suomen lipulla, saati yritysten, laitosten ja järjestöjen lipuilla. Siksi innostuinkin, kun tiedusteltiin entisen lipuntekijän kiinnostusta ommella urheiluseuralle lippu. Totta kai sen ompelin ja tietysti ilmaiseksi, koska työkkäri. Pitäisiköhän minun nyt kuitenkin ilmiantaa itseni TyönEstotoimistolle, jotta he voivat harkita, olenko nyt sitten kokopäiväinen yrittäjä? Puolustuksekseni voin sanoa, että minulla oli siinä ohessa tekeillä työpaikkahakemus, josta sitten poikikin pieni palkkatyö, josta tuli tulovirtojen hidastaja ja karenssiansa, mutta josta olen älyttömän kiitollinen, hullu kun olen. Ja olin koko ajan valmis ottamaan vastaan kokoaikatyön.

lahjabanneri

Työ romuttaa talouden

Jos olet riippuvainen työttömyyskorvauksesta, ole varovainen, kun etsit osa-aikatöitä siihen tuen oheen. Voisi kuvitella, että vähänkin työtä on aina parempi kuin täysi työttömyys, mutta joskus se tosiaan jää kuvitelmaksi.

Mitä useampia pikkutöitä itsellesi haalit, sitä suurempi on riski, että ajaudut vaikeuksiin laskujesi kanssa. Jokaisesta työstä Kela odottaa joka kuukausi palkkaerittelyn, ennen kuin suostuu maksamaan työttömyystukea. Jokainen työnantaja voi rampauttaa taloutesi viivyttämällä tuon palkkaerittelyn lähettämistä. Tai kirje voi hukkua postissa tai viipyä viikkoja – nykyään sekin on hyvin mahdollista, kun Postia ollaan ajamassa alas ja myyntikuntoon.

Saat ehkä satasen yhdestä työstä, parisataa toisesta, ja palkanmaksupäiväkään ei kaikilla välttämättä ole heti kuun alussa. Noilla tuloilla sinun on kuitenkin pärjättävä, kunnes Kela on saanut todistuksen, että sovittu satanen kuussa ei olekin yhtäkkiä muuttunut tonniksi. Kolmesataa euroahan saa kuukaudessa tienata, ennen kuin työttömyyskorvausta aletaan pienentää.

Mielellään tietysti jättäytyisit pois työttömyystuilta ja kituuttaisit osa-aikatöillä. Se edellyttää, että työnantajat pitäytyvät sovituissa tunneissa. Jos olet riemuissasi hakenut työtä, jota luvattiin kolme kokonaista päivää viikossa – jolla palkalla jo pystyisit elämään juuri ja juuri – ja se osoittautuukin epämääräiseksi tunniksi tai pariksi, jos työnantaja sinua tarvitsee, olet edelleen Kelan alamainen, tahdoit tai et. Työsopimus ei näytä aina sitovan molempia osapuolia. Valehtelemalla työsopimuksessa saadaan hakijoita. Irtisanoutumisesta taas seuraa kolmen kuukauden karenssi, eli parin tonnin sakko siitä, että antoi pois parinsadan euron työn. Aika kohtuutonta sekin?

Onneksi työnteossa on paljon muutakin kuin palkka. Jotainhan siinä täytyy olla, mikä saa osa-aikatyöttömän ajamaan kotterollaan sata kilometriä kuoppaista metsätietä pitkin tunniksi tai pariksi kerrallaan. Tai näin sitä itselleen kertoo, että jaksaisi. Itsenäisestä ammatinharjoittajasta tehtiin Kelasta riippuvainen pitkäaikaistyötön. Nuo työntyngät saattavat olla alku uusille poluille, mutta polun alku on kovin hankala ja vaarallinen.

Ojasta allikkoon

Mitenkähän kauan Suomessa on harrastettu tätä työnantajuuden sälyttämistä vammaisten harteille, halusi vammainen sitä tai ei? Nyt joka tapauksessa näyttää olevan yleistä, että vaikka kunta maksaa vammaiselle henkilökohtaisen avustajan palkan, ja vaikka siinä välissä saattaa sählätä vielä parikin yksityistä hoivafirmaa ja tilitoimisto, nimellisesti työnantaja on nyt vammainen avustettava itse.

Kunta tai hoivafirma tietysti laatii työsopimuksen. Avustettava vammainen ei ole läsnä sopimusta tehdessä – silti häneen viitataan koko ajan ‘työnantajana’. Kunta, eli se oikea työnantaja, sanoittaa sopimuksen mahdollisimman edulliseksi omalta kannaltaan, eli sopimuksessa saattaa olla vaikkapa seuraavanlaisia kohtia:

“Työaika säännölliset kaksi päivää viikossa (ke, pe) 8t/pv. Jos työssä on jotain puolia, joista monet työnhakijat eivät pidä, ne mainitaan vasta haastattelussa, jotta voidaan ilmiantaa siinä vaiheessa mielenkiintonsa menettävä hakija TE-toimistoon, jotta häntä voidaan rankaista tuen katkaisulla määräajaksi.”

Käytännössä sopimusta ei kuitenkaan katsota, joten sen voisi sanoittaa rehellisestikin: “Työ on yleensä kahtena päivänä, tai jaettuna useammalle päivälle, ja työaika vaihtelee tunnista kahdeksaan. Ylitöitä saattaa olla ja sinut irtisanotaan, ellet suostu. Avustettava oikeastaan haluaisi sinun työskentelevän 7pv viikossa, tunnin aamuisin ja iltaisin ja olevan puhelimen ääressä valppaana, jos hän sattuisi tarvitsemaan sinua muinakin aikoina. Jos hän ei tarvitse sinua, et saa palkkaakaan. Työmatkoja ei korvata.”

Jos valitat kunnalle tai hoivafirmalle, että avustettava ei pitäydy sovituissa tunneissa, sinulle ilmoitetaan, että sinun tulee neuvotella ‘työnantajasi’ kanssa ja että asia ei heille kuulu lainkaan. Vaikka palkkasi jäisi sataseen tai pariin kuussa, työttömyystukesi evätään kolmeksi kuukaudeksi, jos irtisanoudut, eli saat parin tonnin sakot. Näin kannustetaan työttömiä työllistymään ja vaurastumaan?