Mallivammainen

En omista televisiota enkä katsele sen ohjelmia netistäkään, mutta viime viikonlopulla korviini sattui ylenannosta jutustelua, josta en tiedä, oliko se puhujan omia haaveiluja vai jonkun jo laaditun lain kuvailua. Nainen, anteeksi, henkilö, selosti siinä, että yritysten ja yhteisöjen, jotka työllistävät vähintään 20 ihmistä, on palkattava ainakin yksi vammainen, tai maksettava ‘sakkomaksua’ jollekin tuota asiaa valvovalle taholle. Ihan ensi kuulemalta se ilahdutti, mutta sitten kuvion absurdius iski.

Eihän meillä riitä vammaisia kaikille! Jostain lähteestä luin äsken, että työhön haluavia vammaisia on runsas parikymmentä tuhatta. Miten paljon yli 20 hengen yrityksiä on? Vammaisia ei voi sirotella ihan mihin tahansa paikkoihin, koska heilläkin on ammattitaitoa vain muutamalta alalta, jos miltään. Mitä tehdä, jos pitäisi löytyä mallivammainen, joka osaisi tehdäkin jotain yrityksessä?

Pitääkö suhtautua tuohon sakkoon taas yhtenä turhana verona, ja maksaa se vaikka pankkilainalla? Mitä muuta yrittäjä voisi tehdä? Jos vammaispulan takia ei voi tehdä vammaisesta työntekijää, tehdäänkö työntekijästä vammainen? Pyydetäänkö vapaaehtoisia vai vedetäänkö pitkää tikkua, kenen jalka tässä kuussa katkaistaan tai kenen päätä lyödään seinään, jotta saadaan tarvittu esimerkkiaivovammainen? Aletaanko laskea pitkäaikaistyöttömyys vammaksi, jolloin sellaisen palkkaaminen kävisi sakon asemesta? Pitääköhän sille Työttömälle maksaa palkkaa, vai riittääkö, että suostuu ottamaan sellaisen töihin?

Jokin tässä nyt taas haisee. En kyllä kuunnellut kovin tarkkaan enkä tehnyt muistiinpanoja. Oli valemedia-allergiakohtaus päällä. Voikohan sen laskea vammaksi? Se voisi olla valttikorttini, kun haen seuraavaa työpaikkaa.

 

Advertisements

Valehdellako pitäisi?

“Minulla on pari kirjaa, joiden kustantaja lopetti toimintansa. Voinko alkaa kustantaa niitä itse, kuten vuosia sitten teinkin, nyt työttömyyskorvauksen ohella? Kyseessä olisi hyvin pienet, satunnaiset tulot, ja mahdollisesti pitkään pelkkää menoa, ei tuloa lainkaan. Voisinko luottaa siihen, ettei työttömyyskorvaustani katkaista, jos alan painattaa ja myydä kirjojani?”

Näin voisin kysyä TE-toimiston virkailijalta. Luulen, että hän vastaisi näin:

“Työttömyysturvaryhmä käsittelee sivutoimiseen yrittämiseen liittyvät asiat. Minulla on kyllä asiakkaita, jotka ovat sivutoimisia… työttömyysturvaryhmä on katsonut sivutoimiseksi yrittäjyydeksi.”

“Mutta he katsovat asiaa vasta jälkikäteen, eikö vain? Ensin pitää aloittaa yritys?”

“Kyllä.”

“Millä perusteilla TE-toimisto määrittelee yrittämisen sivutoimiseksi? Minun tapauksessani se olisi hyvin sivutoimista ja taloudellisesti ainakin aluksi tappiollista.”

“Minä en valitettavasti voi antaa etukäteen lausuntoja. Se on se työttömyysturvaryhmä, joka sitten katsoo asiaa ja tekee päätöksen ja antaa lausunnon.”

“Eli riski on aina työttömän työnhakijan?”

“Niin, no…”

“Eli jos haluan saada työkkäristä lausunnon mahdollisen yrittämisen vaikutuksista tukeeni, minun on valehdeltava, että olen jo aloittanut yrittämisen, ja katsoa, mitä te teette?”

“Ei, eihän niin saa tehdä. Viranomaisten kanssa asioidessa on aina pyrittävä tuomaan totuudenmukaisesti esille kaikki vaadittavat asiat.”

“Mutta sanoit juuri, että et halua kertoa, mille laeille tulisitte päätöksenne perustamaan?”

“Ei se ole pelkästään työttömyysturvalaki, vaan meillä on myös omat ohjeistuksemme ja toimintatapamme…”

“Eli laki pärstäkertoimesta? Musta-tuntuu -säädös? Yksittäistapausohje?”

“Ei toki. Toimintaamme ohjaa Suomen laki. Niin, oletko siis aloittanut yritystoiminnan? Kirjoitanko tänne tietoihisi, että olet nyt kokoaikainen yrittäjä?”

“En sanonut niin. Kysyin, jäisinkö täysin ilman tuloja, jos alkaisin myydä kirjojani omalla kustannuksellani. Ei varmaan mikään ainutlaatuinen tilanne. Teillä täytyy olla jokin lainkohta, jonka perusteella päätöksenne tekisitte. Minulla on oikeus kuulla, mikä se lainkohta on. Vai mitä?”

“Kuten sanoin, ei se ole pelkästään se laki, vaan on muitakin näkökohtia, jotka on otettava huomioon. Enkä minä voi alkaa jakelemaan lausuntoja oletusten perusteella.”

“Eli en voi alkaa yrittää?”

“Se on täysin sinun oma valintasi. Kannustamme työttömiä yrittämään. Meillä olisi tämä starttiraha, jota voi hakea. Sinun tapauksessasi se ei ehkä tulisi kysymykseen, koska olet aikaisemmin ollut omakustantaja. Voit kuitenkin hakea sitä. Haluatko lisätietoja?”

“Starttiraha ei tässä auttaisi. Puolen vuoden jälkeen kirjatulot olisivat edelleen hyvin pienet, tai jopa miinuksella. Eli starttirahaa ei jatkettaisi, ja minua vaadittaisiin taas lopettamaan yrittelyni tai elämään ilman tuloja. Pieniä tulovirtoja monista eri lähteistä ei sallittaisi.”

“No, se on sinun tulkintasi asiasta. Laitan tänne, että yrittämisestä keskusteltiin. Seuraavassa tapaamisessa katsomme, miten asia on edennyt.”