Ja karenssi kuluu…

Jätin minityön (kuusi tuntia viikossa) kaksi kuukautta sitten, kun sain monituntisemman, viisipäiväisen työn. Olisin oikeutettu osittaiseen työttömyyskorvaukseen, koska palkka jää jonnekin alle 800 euroa kuussa. Työnestotoimisto on kuitenkin pantannut ‘työvoimapoliittista lausuntoaan’ jo kaksi kuukautta. He pohtivat sitä, oliko minulla oikeus irtisanoutua muutaman tunnin työstä naapurikunnassa, kun sain paremman työn, enemmän tunteja omasta kunnasta. Voihan olla, että minun olisikin pitänyt sitkeästi vaan jäädä turaamaan noita muutamaa tuntia pitkän ajomatkan päässä, koska se oli ‘pysyvä’ työ, ja tämä parempi työ on toistaiseksi voimassa oleva. Tai voihan olla, että minun olisi jotenkin pitänyt järjestää niin, että olisin käynyt kaksi tuntia siellä 50 kilometrin päässä aamulla ja sitten käydä kotona ja ajaa toiseen suuntaan 20 kilometria samana päivänä, kahdesti viikossa. Tai sitten olisin voinut alkaa työskennellä seitsemän päivää viikossa. Kyllä tässä varmasti karenssin paikka on, ja sitä sitä nyt pohditaan virkasiskojen kanssa kahvikupposten ääressä virkaintoa puhkuen.

Vielä kun vatkuttelevat asiaa joulun alle asti, niin voivat ilmoittaa minulle, että tässä nyt on kulunut kolme kuukautta ilman työttömyyskorvauksia, ja olen edelleen hengissä, eli ilmeisesti en sitä osittaista tukea tarvinnutkaan, joten kuitataan kolmen kuukauden karenssi täten suoritetuksi.

Kelalta tuli kirje, jossa kerrottiin työnestotoimiston ilmoittaneen heille, että alkavat ‘tutkia asiaa’, ja maksaminen on siksi aikaa keskeytetty. ‘Tutkimusten’ jälkeen työnestovirkailija kirjoittaa Kelalle uudestaan, jonka jälkeen Kela taas raportoi minulle, aikovatko ryhtyä maksamaan vai eivät. Minullekin työnestosta väsätään monisivuinen kirje, jossa kerrotaan, miksi työpaikan vaihtaminen oli muutaman tonnin rangaistuksen ansaitseva rikos, tai että he ovat tällä kertaa antaneet armon käydä oikeudesta, kunhan tämä ei toistu. Näin työllistetään virkailijoita ja taataan heidän työpaikkojensa jatkuvuus. Ja näin yritetään estää ihmisiä työllistymästä, edes niihin jämäpaikkoihin, mitä nyt enää puolelle miljoonalle työnhakijalle on saatavilla.

Advertisements

Työ tulee kalliiksi

Oltuaan pitkänkin uransa ajan siinä onnellisessa asemassa, että työtulot ovat kattaneet menot ja on jäänyt säästöönkin, työttömäksi ajautunut kansalainen havaitsee pian kummallisen asian. Työn etsiminen, työn saaminen ja työn tekeminen voi vaarantaa hänen taloutensa.

Ajatellaanpa vaikka, että olet muutamia vuosia selaillut työpaikkailmoituksia ja ottanut suoraankin yhteyttä yrityksiin, vaikka monien mielestä se on häiriköintiä. Oivallat, että sopivia työpaikkoja ei ole avoinna. Yrittämisen aloittamisen työnestotoimisto estää varsin tehokkaasti. Edessäsi häämöttää vain paikkakunnan virkamiestyrannian kavereiden orjuutusfirmojen hommia tai peukaloiden pyörittelyä jalkapuussa kunnan keskustassa.

Päätät sitten ryhtyä henkilökohtaiseksi avustajaksi. Kai se kahdeksankymmenen kilometrin matka suuntaansa menettelee, kun tunteja on kuitenkin sovittu 3-4 kahtena päivänä viikossa. Ja se, että avustajaa haetaan aloittamaan heti ei ehkä sittenkään tarkoita sitä, että edellinen avustaja otti ja lähti yllättäen, kun ei enää kestänyt. Se, että vammaista nimitetään ‘työnantajaksi’, on vain joku hupaisa erehdys oikealta työnantajalta, varmaan. Kyllä se siitä. Palkkakin melkein kymmenen euroa tunti. Huraa!

Lähetät siis hakemuksen. Seuraavana päivänä saat kutsun haastatteluun, sinne 80 kilometrin päähän. Menet, esität olevasi erittäin innostunut pyörätuolin työntelystä ja saat pestin. Aika kuluu. Käyt töissä sovittuina päivinä, mutta tunnit lipsuvat pariin tuntiin, joskus puoleentoista tuntiin. Kuukaudessa käteesi jää parisataa euroa, jotka viivästyttävät osittaisen työttömyyskorvauksen maksamista, koska papereita on läheteltävä sinne sun tänne. Silti puurrat töissä, koska vaihtoehtona on kolmen kuukauden karenssi, eli parin tonnin sakot. Ja tavallaan on mukavaa olla edes jonkinlaisissa töissä, pitäähän se virkamiesketkut loitolla. Niin ainakin toivot.

Avustettavasi, anteeksi, työnantajasi, irtisanoskelee sinua aina, kun hänestä siltä tuntuu. Annat sen mennä yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos, ja niin avustettava näyttää haluavankin sinun tekevän. Lopulta hän kuitenkin panee päälle sellaisen shown, että päätät ottaa senkertaisen irtisanomisen tosissasi. Tunnet helpotusta.

Kahden viikon irtisanomisajan ‘työnantaja’ kinuaa sinua jatkamaan, koska eihän hän oikeastaan mitään tarkoittanut. Lopulta suostut jatkamaan sillä ehdolla, että viikkotunnit tehdään yhtenä päivänä. Niin sovitaan. Jatkat töitä.

Tuohon oheen olet jossain vaiheessa löytänyt toisenkin avustustyön – on pakko, koska kahdellasadalla eurolla kuussa et elä. Nyt tuo toinen avustettava ilmoittaa, että työsi hänelle muuttuukin viisipäiväiseksi viikossa. Tämä on sinulle hyvä uutinen, mutta tilanteesta tulee kuitenkin vaarallinen, koska joudut nyt ilmoittamaan toiselle avustettavalle, että et tule enää hänelle töihin sittenkään. Mitähän työnestotoimisto siitä tuumaa?

No, työnestotoimisto lähettää sinulle selvitysvaatimuksen. Varmuuden vuoksi se tulee netin lisäksi paperikirjeenä, ja seuraavana päivänä vielä toisena kappaleena; molemmissa saman virkailijan nimi, mutta layoutiltaan erinäköiset kirjeet, eli luultavasti eri ihmisen tulostamat. Kaikissa vaaditaan selvitystä, miksi sinut on irtisanottu. Työttömyysturvatietoihisi ilmestyy teksti: “Maksueste xx.xx.2017 alkaen.”

Selität, että tässä on kyseessä hyvin osa-aikaisen työn vaihtaminen parempaan työhön omassa kunnassa, ja että et voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, etkä suostu työskentelemään seitsemää päivää viikossa.

Jos uusi työsi jatkuu, et toki tarvitse työnestotoimistoa mihinkään, toistaiseksi, mutta kukapa tällaisen työn jatkuvuutta voisi varmaksi tietää. Työnantaja voi mennä ja kuntoutua ja sinulta menee työpaikka alta.

Haeskelet siis siinä ohessa taas uutta avustajan paikkaa. Tapasi mukaan saat tämänkin paikan: yksi päivä viikossa, muutama tunti kerrallaan. Työnantaja-vammainen vaikuttaa mukavalta ihmiseltä. Rupattelette kahvikupposen ääressä ja naureskelette, että tästäkö vielä saa palkkaakin. Sovitte, että aloitat heti maanantaina. Seuraavana päivänä hän kuitenkin soittaa sinulle ja pahoittelee, että löysi vielä mukavamman avustajan, jolla tosin on vielä pitempi työmatka, mutta joka pääsee kumppaninsa kyydissä, eli tavallaan ilmaiset matkat. Mikäpä siinä. Sovitte, että jos hän joskus myöhemmin taas etsii avustajaa, hän on tervetullut ottamaan yhteyttä sinuun. Mitä teet työnestotoimiston kanssa? Jos jo ehdit ilmoittaa heille työn alkamisesta, miten selität, että suullinen sopimus purettiin ilman sinun syytäsi? Jos et vielä ilmoittanut, ilmoitatko? Ihan vaan kiusallasi kokeilet jäätä, koska osaathan uida? Haluat kiinnittää huomiota heikkojen jäiden vaaraan, omalla esimerkilläsi?

Eli on vaarallista olla töissä: voit menettää työpaikkasi. On vaarallista olla työtön: voit löytää työpaikan. Työpaikan löytäminen on vaarallista: voit joutua irtisanotuksi. Irtisanominen on vaarallista: voit menettää myös työttömyyskorvauksesi.

Kun vammainen irtisanoo

Työkkärin lomakkeella ‘Ilmoitus työsuhteen päättämisestä’ ei ole kaikkia vaihtoehtoja. Moni työskentelee henkilökohtaisena avustajana aivovammaisella, mielisairaalla tai kehitysvammaisella henkilöllä, jota kutsutaan ‘työnantajaksi’. Kun tuollainen ihminen sitten ‘irtisanoo’, ihan muuten vaan, kun siltä tuntuu ja kun toinen sattuu olemaan siinä ottamassa paskaa niskaansa, mitäpä siinä sitten? Onko se työntekijän syy? Pitäisikö työntekijän vaan kylmän rauhallisesti jättää ‘irtisanominen’ omaan arvoonsa ja jatkaa työtään toisen kiljumisista välittämättä? No mutta silloinhan halveksisi hänen asemaansa ‘työnantajana’!

Lomakkeella on seuraavat vaihtoehdot:

Työnantaja (tai hänen edustajansa) täyttää, jos on kyseessä tuotannolliset tai taloudelliset syyt, on kyse purkamisesta koeaikana tai johtuu työnantajan mielestä työntekijästä. Tai työnantaja on kuollut tai tehnyt konkurssin. Työntekijä täyttää, jos hän itse irtisanoutuu työnantajasta johtuvista syistä. Eli ei ole vaihtoehtoa: Työnantaja irtisanoo työnantajasta johtuvista muista syistä.

Näkeekö työkkäri tämän karenssimahdollisuutena vai käyttääkö järkeään ja harkintaoikeuttaan?