Naisia tutkitaan

Yle antoi uutisia Keski-Suomesta tänään 8.30:

Työttömien työllistymismahdollisuuksia lähdetään Keski-Suomessa ‘parantamaan’ uudenlaisella kokeilulla. TE-toimisto kokoaa kattavat tiedot työttömän kaikesta osaamisesta, myös harrastustoiminnasta, ja päivittää hänen taitonsa nykypäivän vaatimusten tasolle. Mukaan otetaan toimistotyöstä tai vaateteollisuudesta työttömäksi jääneitä. Työnvälitys- ja yrityspalvelujen palvelujohtaja Minna Heino Keski-Suomen TE-toimistosta:

“Perusteena tässä on se, että hakija ei ole kovinkaan motivoitunut suuntautumaan työmarkkinoille tai ei tunnista niitä työmarkkinoiden mahdollisuuksia. Siinä testataan niin sanotusti ammatinvalinta- ja uraohjauspalveluja uudella tavalla hyödyntäen sekä digitaalista menetelmää että tietenkin sitten psykologisia arvioita. Ja tätä ostetaan nyt ensimmäistä kertaa koko Suomessa.”

Jaha. Voimmeko nyt sitten varmasti luottaa siihen, että tämän pakkopalvelun ‘perusteena on se, että hakija ei ole kovinkaan motivoitunut suuntautumaan työmarkkinoille tai ei tunnista niitä työmarkkinoiden mahdollisuuksia’?

 

Eli kävisikö näin:

Puhelin soi. Työttömyystoimiston Asiantuntija Tyyne Turjake soittaa ompelutyöstä kauan sitten työttömäksi jääneelle työttömälle.

“Meillä alkaisi nyt ensi kuussa tällainen erityinen palvelu, jossa autetaan suuntautumaan työmarkkinoille työttömiä, jotka eivät ole motivoituneet eivätkä tunnista työmarkkinoiden mahdollisuuksia. Mitenkä sinua kiinnostaisi päästä tällaiseen osaamisen ja taitojen testaukseen?”

“Hienoa! Voin tuskin odottaa! Milloin voin aloittaa?”

“No, tämä nyt oli vaan tällainen alustava kartoituspuhelu. Kaikki hakijat eivät välttämättä pääse mukaan. Valintaseulamme on hyvin tarkka. Otamme vain niitä hakijoita, jotka eivät ole motivoituneita tähän.”

“Eli siis niitä, jotka eivät hae sinne?”

“Niin, juu, kyllä, tuota…”

 

Vai kulkisiko keskustelu tällä tavalla (Turjake taas luurissa):

“Meillä alkaisi nyt ensi kuussa tällainen erityinen palvelu, jossa autetaan suuntautumaan työmarkkinoille työttömiä, jotka eivät ole motivoituneet eivätkä tunnista työmarkkinoiden mahdollisuuksia. Mitenkä sinua kiinnostaisi päästä tällaiseen osaamisen ja taitojen testaukseen?”

“Kuule ei voisi vähempää kiinnostaa. Minulla ei ole mitään tarvetta esitellä yksityiselämääni, harrastustoimintaani, eikä mitään muutakaan. Haen niitä olemattomia töitä entisellä innolla, ja luotan siihen, että intoni jatkuu eläkeikään saakka.”

“Mainiota! Olet nimenomaan valintaperusteidemme mukainen hakija.”

“Hakija? Mutta juurihan sanoin, että en aio hakea tuollaiseen yksityisyyttä loukkaavaan, työttömiä syyllistävään turhakkeeseen.”

“Niinhän sinä sanoit. Ja juuri tuon motivoitumattomuutesi vuoksi olet ihan varmasti yksi valituista. Saat piakkoin virallisen kutsukirjeen. Se on sitten se kahden kuukauden karenssi, jos et saavu paikalle.”

 

Tai entä, jos se meneekin näin:

“Meillä alkaisi nyt ensi kuussa tällainen erityinen palvelu, jossa autetaan suuntautumaan työmarkkinoille työttömiä, jotka eivät ole motivoituneet eivätkä tunnista työmarkkinoiden mahdollisuuksia. Mitenkä sinua kiinnostaisi päästä tällaiseen osaamisen ja taitojen testaukseen?”

“Kyllä minä voisin tulla. Olisi varmaan ihan kiinnostavaa kartoittaa osaamiseni ja listata harrastukseni oikein Asiantuntijoiden toimesta. Opin varmaan paljon siitä.”

“Selvä! Hyvä, että haluat tulla mukaan. Laitan tähän, että sinulle on nyt alustavasti myönnetty testauspaikka. Saat pian kirjeen, jossa on tarkemmat tiedot.”

“Hetkinen, eihän sen näin pitänyt mennä. Luin jostain, että te otatte tuohon pakkotestaukseen vain niitä, jotka eivät näe sitä tarpeelliseksi eivätkä halua sinne. Minähän en kuulu kohderyhmäänne lainkaan!”

“Niin haluatko sinä nyt hakea tähän testaukseen vai et?”

“Haluan, olen oikein motivoitunut!”

“Hienoa kuulla. Harvoinpa meillä näin innokkaita pakkokurssitettavia höpökursseillemme tuleekaan. Ilmoitamme tosiaan sitten, kun testit alkavat.”

“Ei voi olla totta! Siis ihan oikeasti nyt. Minä en siis aio tulla mihinkään tuollaiseen, vaikka leikkaisitte tukeani. Johonkin on raja vedettävä. Työttömyys on riittävä haaste ilman, että teette siitä jonkinlaista ‘psykologista ongelmaa’!”

“Minusta alkaa nyt kuulostaa, että et ole kovin motivoitunut…”

“No, en todellakaan ole!”

“Mainiota! Juuri sellaisia etsimme. Siis mihin jäimmekään…”

 

Advertisements

Kansalaispalkka

Kävin juuri allekirjoittamassa kansalaisaloitteen otsikolla ‘Kansalaispalkka nyt’. Suora linkki: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2884

Olisihan se helpottavaa kaikin puolin, jos töitä voisi hakea vapaasti, ilman pelkoa, että pakotetaan ojasta allikkoon. Samat summat pyörisi pelissä, mutta byrokratiaa voisi vähentää, ja pudottaa turhia virkailijoita kansalaispalkalle ja työllistymään vapaasti.

Toinen aloite, jota kannatin, on tämä osa-aikaisesta opiskelusta: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2897

Voihan näitä allekirjoittaa. Vaikka kansan ääntä ei ‘edustajistossa’ kuunneltaisi, kertovathan ne ainakin meille itsellemme jotain.

Keisarin uudet työt

‘Työttömien pitää aktivoitua ja ottaa vastaan työtä’, toitottavat kansalaisten rahoilla maksetuissa viroissa rötköttävät poliitikot ja virkamiehet. Näitä töitä vaan on olemassa yhtä vähän kuin niitä tyhjillä kangaspuilla ja langattomilla neuloilla kyhäiltyjä uusia vaatteita sadun keisarille. ‘Eliitti’ oli näkevinään vaatteet, jottei olisi joutunut pois viroistaan tyhminä, koska kaikkihan tiesivät, että mitä fiksumpi, sen varmemmin hän näki nuo uudet vaatteet. Pienen lapsen suusta tuli sitten totuus, kun keisari patsasteli kadulla olemattomassa asussaan: “Keisarilla ei ole vaatteita.”

Ja kansa räjähti nauramaan, ja keisari kipitti kotiin naama punaisena. Tyhjänkutojat olivat jo asiantuntijatyöstään palkkansa saaneet ja olivat muuttaneet ulkomaille ennen tuota paraatia. Siirtyivätköhän he Suomeen uusien työpaikkojen luojiksi?

Pitäisikö meidän nyt löytää jostain joku lapsi, joka havaitsee, että Suomessa ei ole töitä? Vai pitäisikö työttömien toimia kuin tuo ympäristön mielipidettä pelkäävä keisari, ja olla olevinaan töissä, vaikka töitä ei olekaan? Tuota, voisiko joku selittää, miten se tehdään?

Väkinäinen ongelma

Palkkatyöläinen ja pienyrittäjä haluaisivat mahdollisimman taatut, riittävät tulot työstään. Työvoiman palkkaamista harkitsevat yritykset taas haluaisivat työvoimamassaa, josta voisi kuhunkin projektiin palkata mahdollisimman osaavan ihmisen mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman lyhyeksi aikaa.

Tähän asti on jatkuvasti ollut auki muutamia tuhansia työpaikkoja, joissa työtunnit vaihtelevat nollasta muutamaan. Näihin ei ole innolla haettu, koska ne ovat enempi riippakivi kuin toimeentulon lähde. Niihin haluttiin hakijoita. Mikä neuvoksi?

Entä jos luodaan keinotekoinen ongelma: määrätään, että työttömien työnhakijoiden on päästävä vähintään 18 tunniksi töihin, tai työttömyyskorvausta leikataan taas lähes 5%, viime vuosien leikkausten lisäksi. Näin tosiaan tämän vuoden alussa voimaan tulleessa lakihirvityksessä tehtiin. Oletko huomannut, että yhtäkkiä kaikki puhuvat tästä väkisin väännetystä ongelmasta: “Mistä löydän 18 tuntia töitä?”

Missä vaiheessa ilmestyy ‘ratkaisu’ tähän ‘ongelmaan’? On jo väläytelty jotain puhelimeen ladattavaa ohjelmaa, jossa voisi tyrkyttää itseään työnantajille määrättynä päivänä ja aikana ja tietyllä palkalla. (Lieneekö tuota ohjelmaa kehitelty yksityisin varoin vai meidän rahoillamme?) Rekrytointifirmat saattavat myös erikoistua näihin silpputöihin. Seisooko kohta aamuisin firmojen edustalla kurjalistoa kännykät pystyssä tappelemassa siitä, kuka uskaltaa polkea palkkoja alimmaksi, ennen kuin omien työpaikkojensa puolesta pelkäävät vakituiset palkkaorjat hyökkäävät kimppuun? Jos työhönkutsu tuleekin työnantajalta jostain kauempaa, työttömän on sinne jollain keinolla päästävä. Jos ei pääse, tai ei suostu tarjoukseen, applikaatio voidaan varmaan yhdistää Kelan ja kassojen ohjelmiin niin, että rankaisukarenssit läimäistään ilman, että ihmisvirkailijan tarvitsee tehdä sitä omalla nimellään. Kyykytys käy kuin leikki.

Teesi – antiteesi – synteesi. Ongelma ja ratkaisu. Fichte ja Hegel.