Yrittäjäksi

Työttömiä yritetään nyt tuuppia ilmoittautumaan yrittäjiksi, jotta eivät menettäisi yhden päivän työttömyyskorvausta kuukaudessa. Ensi silmäyksellä tuo näyttää pinnallisesti askeleelta oikeaan suuntaan. Mutta siinä on ongelmia:

1. Jos olet neljän kuukauden ajan ilmoittanut saaneesi muutaman satasen tuloa omasta työstäsi, katkaistaanko työttömyyskorvaus olettaen, että nyt sitten olet ‘kokoaikainen yrittäjä’?

2. Ilmoitetaanko yritystulot vai liikevaihto?

3. Iskeekö yrittäjäeläkelaitos yrittelevää niskasta kiinni ja pakottaa maksamaan yrittäjäeläkemaksuja, jotka minimissäänkin voivat olla mahdottomuus?

4. Alkaako verotoimisto ennakkoverottaa ja arvioida, paljonko tulosi heidän mielestään olisi pitänyt olla ja vaatia maksua tyhjästä, vaikka ulosoton kautta?

Voi olla muitakin pulmia, joita en nyt tule ajatelleeksi.

Entä, jos pohtisimmekin uutta joustavaa mallia pois työttömyydestä vähitellen? Pienimuotoisesti yrittämistä aloitteleva voisi ilmoittaa tulonsa ja työttömyyskorvausta vähennettäisiin samalla tavalla kuin osa-aikapalkkatyötä tekevältä. Jos osa-aikatyötön yrittäjä voisi olla varma, ettei hän jää yrityksensä alussa tyhjän päälle, hän voisi keskittyä työhönsä, salakuoppien välttelyn sijaan. Voisi olla normaalin aktiivinen, työttömyystoimiston vaatiman passiivisuuden ja tottelevaisuuden sijaan.

Ajattelen tässä lähinnä työntekoa, joka ei vaadi suuria investointeja. Pankkilainan lyhentäminen työttömyyskorvauksella ei olisi järkevää yhteisten rahojen käyttöä. Tässä mallissa yritys kasvaisi pikku hiljaa, vakaasti ja varmasti, ja jos toiminta hiipuisi, siitä ei seuraisi muuta kuin paluu täydelle työttömyyskorvaukselle. Kukapa ei mieluummin olisi osa-aikayrittäjä kuin työtön, jos sen voisi tehdä ilman kovin suurta taloudellista riskiä.

Ja tosiaan pitäisi laskea vain toiminnan tuloja, ei siihen käytettyjä tunteja. Ja palkkatyötä pitäisi olla teoriassa valmis ottamaan vastaan, jos niitä nyt kuitenkin jostain Lindströmin takataskusta löytyisi.

Mitä arvelette?

Advertisements