Työttömyysyrittämispeli

Miten alkaa työttömänä yrittää sivutoimisesti työttömyystoimistosta huolimatta?

Olin yrittäjä toistakymmentä vuotta, Australiassa, Suomeen paluuseeni asti 2012. Olen siitä asti yrittänyt löytää keinoa jatkaa sivutoimista omaa työtä. Sen ainut estäjä on ollut työttömyystoimisto, ja on edelleen. Näen seuraavat vaihtoehdot:

1. Luopuminen. Luovun oman työn tekemishaaveista ja annan työttömyystoimiston määritellä minut passiiviseksi pitkäaikaistyöttömäksi ja aika ajoin rangaista minua sakolla (karenssi), koska en tule enää suostumaan ilmaistyöhön enkä työttömyystoimiston iljettäviin ‘toimenpiteisiin’, koska Suomen tahallaan aiheutettu työpaikkojen puute ei ole minun eikä satojen tuhansien muiden työkykyisten työnhakijoiden syy. Jatkan köyhtymistä. Kuolen stressin ja riittämättömän ruokavalion takia pian.

2. Arvauspeli 1. Käyn läpi työttömyystoimiston arvauspelin, jossa ensin neljä kuukautta ollaan yrittelevinään, ilmoitetaan tulot ja/vai tunnit ja sitä katsotaan sormien välistä, ja sitten neljän kuukauden lopussa eteeni isketään selvitysuhkaus: “Kerro, mitä olet tehnyt yrityksessäsi, mitä aiot jatkossa tehdä, ja yritäpä arvata, montako tuntia sallimme sinun kertovan työskenteleväsi, ennen kuin katkaisemme tukesi.” Sanotte, että teitä ei kiinnosta, tienaanko mitään, mutta minun on arvattava, mikä on teidän salaisten toimintaohjeidenne mukaan maksimituntimäärä omaa työtä, jonka voin teille kertoa. Jos arvaan tunninkin vikaan, katkaisette tukeni. Silloin joudun teidän mielestänne ‘uskottavasti’ todistamaan, että lopetan nyt kaiken yrittelemisen tähän ja jään passiiviseksi pitkäaikaistyöttömäksi ja aika ajoin rankaisette minua sakoilla (karenssi), koska jne.

3. Arvauspeli 2. Käyn läpi teidän neljän kuukauden arvauspelinne, onnistun tällä kertaa arvaamaan sallitun tuntimäärän oikein, ja saan jatkaa sovitellulla työmarkkinatuella. Joka kuukausi ilmoitan yritystuloni ja/vai tuntini ja teidän kenttätuomioistuimenne työllistää itseään arvioimalla kerran kuussa, olenko edelleen pysynyt sallituissa rajoissa. Tuloistani viis, se ei kiinnosta teitä, mutta teidän pelinne heitot pitää arvata oikein, jotta voisi säilyttää perusturvan. Ja teidän sääntönne ovat edelleen salaisia. Joka kuussa sama jännitys. Tätäkö teen loppuelämäni? No, loppuelämästä tulisi luultavasti armollisen lyhyt.

4. YEL-firmalle työskentely. Päätän tehdä sivutoimisesta yrityksestäni oikealta yritykseltä vaikuttavan siten, että alan maksaa YEL-maksua. Jos maksan vähintään parisataa euroa kuussa (onko se nyt 15 kk ajan), olen sen jälkeen oikeutettu heittäytymään vähäksi aikaa työttömyyspäivärahalle, joka on suunnilleen saman suuruinen kuin työmarkkinatuki olisi. Eli olisin jo siltä osin kolme tonnia köyhempi, unohtamatta sitä, että tuo kolme tonnia olisi pitänyt jostain löytyä, samoin asumiseen, ruokaan, sähköön, nettiin, polttoaineeseen ja kaikkeen muuhun välttämättömään menevät rahat. Omasta työstä ei olisi tullut paljon voittoa, ja työmarkkinatukihan katkaistiin heti, kun otin yrittäjäeläkevakuutuksen. Pankkilainaako minun olisi pitänyt ottaa saadakseni sitten työmarkkinatuen suuruisen tuen, kun lopulta myöntäisin, että ei se tosiaan tällä tavalla onnistu – kuten jo etukäteen tiesin?

5. Starttiraha. Haen starttirahaa ja olen aloittavinani yrittämisen täysillä. Tiedän kuitenkin jo etukäteen, että toiminta on sivutoimista ja voitot vähäiset. Jos työttömyyskenttätuomioistuin myöntää starttirahan, se tarkistaa puolen vuoden päästä, miten olen toiminut. Kun osoittautuu, että toimintani on ollut sivutoimista, kuten jo etukäteen tiesin, mutta en kertonut, starttirahaa ei jatketa. Ilmeisesti en sitten vaan ollut sopiva yrittäjäksi. Muutuin sopimattomaksi yrittäjyyteen, kun astuin suomalaiseen byrokratian viidakkoon. Tuolla ulkomailla, normaalimaailmassa, se onnistui minultakin.

6. Valehtelu. Valehtelen työttömyystoimistolle, että olen aloittanut sivutoimisen yrittämisen, ja annan jonkun summittaisen tuntimäärän. Katson, mitä he tekevät. Päätöksen saatuani kerron heille, että käytin valehtelua ainoana tiedonsaantikeinona, ja että vasta harkitsen yrittämistä.

Tiedättekö, nuo kuusi vaihtoehtoa eivät sovi suunnitelmiini. Haluan vaalia noita pieniä yrittelyn ituja ja kasvattaa niitä vähitellen. En halua niiden versovan ja kasvavan hennosti kohti valoa vain repäistäväksi taas irti kasvualustastaan. Mieluummin sitten vaihtoehto yksi, jota olen tähänkin asti noudattanut. Mutta on olemassa vielä yksi vaihtoehto:

7. Reilu peli. Ilmoitan sivutoimisen yrittämisen suunnitelmistani työttömyystoimistoon ja saan sieltä selkeät laintulkinnat ja ohjeet, miten pitää yrittelynsä työttömyystoimiston hyväksymissä rajoissa, jotta saan edelleen työmarkkinatukea miinus mahdolliset yritystulot. Jos vähitellen menestyisinkin paremmin kuin luulen, sanoisin iloiset jäähyväiset työnestotoimistolle. Jos tienaisin vaikka neljäsataa kuussa, eiköhän sillä jo toimeen tulisi. Kenen etu tämä vaihtoehto ei olisi?

Advertisements

Your comment - Sinun kommenttisi

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s