Työttömyydestä omaan työhön

Suomen työttömyysturvalaki sallii ositellun työttömyysturvan sivutoimisen oman työn ohessa. Kuulostaa järkevältä. Parempi edes hiukan omaa työtä kuin täysin ilman työtä, eikö? Lain tarkoitus kuitenkin tyssääntyy työttömyystoimiston omiin ohjeistuksiin, jotka kohtelevat nuivasti yritteliästä työttömyystuen saajaa. Kumpi seuraavista olisi mielestäsi järkevämpää:

  1. Työtön voi alkaa tehdä omaa työtä, raportoida mahdolliset voittonsa ja saada ositeltua työttömyystukea. Työttömyystoimisto rehellisesti ja avoimesti kertoo jo etukäteen, miten se käytännössä määrittelee päätoimisuuden (jolloin tukeen ei ole oikeutta) ja sivutoimisuuden (oikeus työttömyystukeen). Työtön työnhakija voi harkita mahdollisuuksiaan pitää työtuntinsa tai voittonsa ‘sallituissa rajoissa’ sen aikaa, kun ei vielä pysty täysin elättämään itseään omalla työllään.
  2. Työtön saa kokeilla oman työn tekemistä neljä kuukautta, jonka jälkeen työttömyystoimiston virkailija lähettää selvitysmääräyksen, ja harkitsee oletko sivutoiminen vai Yrittäjä. Jos hän katsoo toimintasi sivutoimiseksi, saat luvan jatkaa ositellun työttömyystuen nauttimista. Työsi on kuitenkin koko ajan veitsenterällä, koska joka kuukausi sinut arvioidaan uudestaan, etkä koskaan tiedä, saatko edelleen jatkaa työtäsi vai onko sinun valittava täyden työttömyyden ja oman työn välillä, vaikka voittosi jäisivät liian pieniksi elämiseen.

    Se, että työttömyystoimisto pitää kriteerinsä salaisina ja ‘tapauskohtaisina’ ja ‘harkinnanvaraisina’, estää monia yrittämästä. Sehän on kuin liikennemerkki, joka käskee noudattamaan sallittua nopeutta, mutta ei kerro mikä se sallittu nopeus on! Neljä kilometriä saat ajaa ilman sakkoja, mutta sen jälkeen nopeutesi mitataan ja sinua rangaistaan, jos ylitit salaisen nopeusrajan.

    Jos ei itse ole kokenut tätä asiaa, ja jos on ammentanut ‘uutisensa’ lähinnä valtamedialta, vähättelee helposti jollain seuraavanlaisista fraaseista:
  • Eihän työttömistä edes ole yrittäjiksi.
  • Mutta täytyyhän yrittämisessä olla Yrittäjän Riski.
  • Yrittäjät ovat varakkaita eivätkä tarvitse työttömyyskorvauksia.
  • Menkää töihin.
  • Maassa on työvoimapula.

    Surkuhupaisaa on se, että vanhuuseläkeläisenä kyllä saa tehdä omaa työtä. Jopa työkyvyttömyyseläkkeellä saa tehdä työtä. Työtön tarvitsee oikeutta työn tekemiseen kaikkein kipeimmin, mutta häneltä se on lähes kielletty. Nykyhengen mukaista olisikin nyt se, että eläkeläisiltä vietäisiin oikeus lisätienesteihin, tai että eläkkeellepääsyä entisestään vaikeutettaisiin. Näin työttömiä olisi yhä enemmän, he olisivat yhä sairaampia ja vanhempia, eikä heillä olisi oikeutta yritteliäisyyteen.

Työttömät yrittäjät

Kaikkein suurin tarve tuloille ja itsensä työllistämiselle on työttömillä ja varsinkin pitkään työttöminä olleilla. Mutta juuri he eivät voi alkaa yrittäjiksi! Jos vaikka hiukankin yrität yrittää, pahentaa työttömyystoimisto tilannettasi entisestään. Neljä kuukautta saat nykyään kokeilla toimintaasi ilman sanktioita, mutta sitten tulee selvityskäsky työttömyystoimistosta, ja vaikka miten selität, että toimintasi on hyvin vähäistä, riippuu täysin, siis täysin virkailijan rajoittuneesta ymmärryksestä ja mielioikusta, määritteleekö hän sinut ‘päätoimiseksi yrittäjäksi’. Ja ‘päätoiminen yrittäjä’ menettää heti työttömyystukensa. Ei tarvitse olla edes tienannut mitään; jos virkailijan päähän juolahtaa, että olet tehnyt ‘liikaa’ tunteja, se kuulemma estää ‘työn vastaanottamisen’. Työtä tosin ei ole vastaanotettavaksi… He eivät kerro, kuinka monta tuntia heidän mielestään saa toimia omassa työssään ja olla vielä sivutoiminen. Laki sallii sivutoimisen yrittämisen osittaisen työttömyyskorvauksen ohella, mutta käytännössä päätös on mielivaltainen ja salainen. Sinulle ei kerrota, miten voisit pitää yrittelysi ‘sallituissa rajoissa’, vaan tuomio tulee jälkikäteen. Sitten joudut romuttamaan kaiken, jotta pääset taas työmarkkinatuelle.

Mikä yritys lähtisi heti vauhtiin niin, että sillä tienaisi elantonsa? Harva! Laki mahdollistaa työttömälle yrittämisen aloittamisen, mutta työnestotoimiston käytäntö osoittaa, että pienyrittäjyys halutaan poliittisista syistä kitkeä maastamme pois. Kukin voi pohtia, miksi.

Minusta on oikein, että joku kampaaja tai tarjoilija saa toimeentulotukea tulojensa pudottua nollaan tai lähes nollaan. Tukea hakiessaan tulisi listata kaikki tulonsa. Ansiosidonnaiselle tai työmarkkinatuelle pääseminen väliaikaisesti kuulostaa väärältä, kun samaan aikaan Työttömät eivät samanlaista erityiskohtelua saa. Tuntuu, että tässä jaetaan suomalaiset kahteen eriarvoiseen kastiin. Niihin, jotka ovat ns. työttömiä, joilta kaikki ihmisoikeudet poistetaan, ja yrittäjiin, joille samainen tuki annetaan epävirallisesti ja heppoisemmin perustein. Itse olen pitkään työttömänä ollut entinen yrittäjä. Edelleen alkaisin heti taas yrittää, jos Suomi sen sallisi. Yritykseni oli ulkomailla. Palkkatyöpaikkoja ei edelleenkään ole, oli ‘pandemia’ tai ei.

Perustuki

Kansalaispalkka, eli perustulo, tai perustuki, voisi olla kaikille sama. Se voitaisiin verottaa pois niiltä, jotka tienaavat riittävästi. Se voisi olla myös se summa, jonka kukin saa ansaita verottomana. Esimerkiksi Australiassa, jossa työntekeminen ja ammatinharjoittaminen ovat sallittuja ja helppoja toteuttaa, toisin kuin Suomessa, kansalainen voi tienata vuodessa noin 14 000 euroa (A$18 000) ennen kuin on velvollinen maksamaan yhtään veroa. Tuotteissa ja palveluissa on 10% GST-vero, kyllä, mutta tässä on puhe palkka- ja yritystuloista ja esimerkiksi korkotuloista ja tekijänpalkkioista.

Perustuki voisi olla 500 euroa kuussa, verottomana. Se olisi vuodessa vain 6000 euroa. Sen lisäksi saisi (ei siis pitäisi vaan saisi, eli poistettaisiin nykyinen työnteon esto) tehdä työtä, harjoittaa ammattiaan, opiskella tai tehdä vapaaehtoistyötä. Jos työtä saisi tehdä vapaasti, harva jäisi tuille lepäämään. Jos joku jäisi, hänen rangaistuksenaan olisi se, että hän joutuisi kitkuttelemaan viissatasella kuussa. Ei mikään helppo juttu!

Normaalissa maassa saa tehdä työtä. Suomessa on lähes mahdotonta alkaa tehdä omaa työtä, jos on syystään tai syyttään ajautunut työttömyyteen. Tuo este on poistettava, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus taas elättää itsensä. Normaalissa vapaassa maassa se on itsestäänselvyys. Suomessa yritetään terve, työhaluinen, kouluttautunut ihminen musertaa holhokiksi ja sitten laittaa ilmaistöihin lisärangaistuksena. Ikäänkuin työttömyys olisi rikos, eikä kansalaisen henkilökohtainen tragedia. Suomen alentava, sortava, vähättelevä, rankaiseva, halventava työttömyyslaitos on purettava. Sen virkailijat perustuelle ja etsimään itselleen jotain järkevää tekemistä kanssakansalaistensa kiusaamisen sijaan.

https://reilusuomi.wordpress.com/2018/12/16/perustuki/

https://reilusuomi.wordpress.com/2019/01/22/perustulo-aktivoisi/

 

Totuus vai valhe

Tuntuu sopivalta hetkeltä siteerata Adrian Rodgersia:

It is better to be divided by truth than to be united in error.
It is better to speak the truth that hurts and then heals, than falsehood that comforts and then kills.
It is better to be hated for telling the truth than to be loved for telling a lie.
Better to stand alone with the truth than to be wrong with the multitude.
It is better to ultimately succeed with truth than to temporarily succeed with a lie.

Turhat yel-maksut

Jos harrastusmainen oman työsi tekeminen muuttuu vakaammaksi, tai haluat väittää sen muuttuneen, seuraavasta taulukosta näet, miten paljon sinun tulee VÄITTÄÄ tienanneesi ja miten paljon yrittäjäeläkemaksua sinulta peritään, jotta olisit oikeutettu työttömyyskorvauksiin, jos rahasi loppuvat, etkä enää halua väittää tulojesi olleen korkeammat kuin ne olivat, vaan pudottaudut pois yel-maksuilta. Ja muista, tässä ei tosiaan ole kyse yrityksesi voitoista eikä edes liikevaihdosta, vaan summista, jotka vedät hihastasi, jotta pääset maksamaan eläkemaksuja ja olemaan siten ‘oikea yritys’. Perehdypä taulukkoon, niin huomaat, miten paljon sinun olisi kartutettava eläkefirman tiliä ennen kuin siitä olisi sinulle vähäistäkään hyötyä.

yel maksut

Tapauskohtainen laki

Sitä yrittää kaikkensa, että löytäisi työtä. Koska työpaikkoja on harvassa, niitä pitää hakea netistä ja katujen varsilta ja tuttavaverkostosta, sinnikkäästi ja jatkuvasti. Siinäkin pitää kuitenkin pitää kohtuu mielessään ja riskit. Kuten eilen saimme lukea uutisista, muutaman lauseen kirjoittaminen nettiin voi työttömyystoimiston mielestä olla este työn vastaanottamiselle. Heidän logiikkansa mukaan nettiin kirjoitellessaan työnhakija on poissa työmarkkinoilta, eli omasta syystään työtön. Tällaisen ‘työajalla’ omiaan kirjoittelevan he mielellään tuomitsevat ‘päätoimiseksi freelancer-kirjoittajaksi’ eli yrittäjäksi, ja katkaisevat hänen työttömyyskorvauksensa. Tuloista viis. Siis olemattomista.

Kun nyt istun tietokoneella ja selaan työnestotoimiston työpaikkailmoituksia, en voi samalla olla töissä. Yritän kyllä muistaa suorittaa selailuni ennen kello yhdeksää aamulla ja vasta myöhemmin illalla. Mutta riittääkö se varmistamaan, että olen työnantajien käytettävissä? Onhan olemassa myös varhaisaamutyötä ja ilta- ja yövuoroja. Tässä taitaa nyt olla vakava riski jäädä ilman potentiaalisia työpaikkoja. Niitä ei ole olemassa, mutta niitähän kuitenkin voisi olla, koska ne ovat potentiaalisia. Ja jos roikun työttömyystoimiston sivuilla, nuo olemattomat työpaikat valuvat ohi suun.

Kyllä tähän varmaan joku roti pitää saada. Nyt työttömyysasiantuntijoilla mutut heilumaan ja näppärät napinpainallussormet selvityspyyntöjä lähettelemään ja ne pikkuiset sosionomipaatinaivot tulkitsemaan lakia jokaisen työttömän kohdalla tapauskohtaisesti.

Työnhakupalstoilla roikkumisen lisäksi työtön työnhakija on voinut syyllistyä muuhunkin venkoiluun. Hän on saattanut käydä ruokakaupassa juuri, kun jossain päin maata olisi saattanut olla työpaikka auki juuri hänelle, jos hän vaan olisi juuri silloin ollut jossain muualla kuin ruokakaupassa. Jos työtön on työaikana, eli 24/7, tehnyt jotain muuta kuin istunut puhelimen ja sähköpostin ääressä, siistissä työasussa, valmiina säntäämään töihin, hän mahdollisesti karttelee töitä. Jatkuva istuminenkaan ei ole hyvä. Istuminen uuvuttaa. Odottamisen voi tehdä pitkänään sohvalla. Siinä ei kuitenkaan tule ylittää rajaa, jolloin makoilusta tulee sitä tyypillistä sohvalla makoilua, jota tiedämme työttömien harrastavan: kaljatölkki kädessä tuijotetaan TV:tä ja syljeskellään kattoon. Jos sellaiseen lipsutaan, se on työttömyyskorvauksen katkaisun paikka, ainakin selvityspyyntöjen ajaksi.

Erityislupa tehdä työtä

Lähetin työttömyystoimiston yritysvirkailija Teija Kunnarille seuraavan viestin. Kahden viikon jälkeen odotan edelleen vastausta:

TIIVISTELMÄ tästä viestistä:
Pitkään työnhakijana Suomessa ollut entinen yrittäjä etsii keinoa toteuttaa osa-aikaisen liiketoimintasuunnitelmansa ositellun työttömyyskorvauksen ohella. Liiketoimintasuunnitelma laadittu yrittäjäkurssilla ja lähetetty työttömyystoimiston Miia Markkanen-Romolle elokuussa, ilman mitään vastausta. Pyydän apuanne asiassa. Osa-aikainenkin työllistymiseni pitäisi olla myös työttömyystoimiston etu.

YKSITYISKOHTAISEMPI selostus:
Lähetin Miia Markkanen-Romolle sähköpostin liitteenä (TE-toimiston kirjaamon kautta) liiketoimintasuunnitelmani, jonka laadin yrittäjäkurssilla maaliskuussa. Olin luullut, että kurssittaja lähettää kopion suunnitelmasta automaattisesti työttömyystoimistolle, mutta elokuussa kuulin, että näin ei ollut tapahtunut. Mielestäni teillä on hyvä olla kopio, koska tämä suunnitelmani on yksityiskohtainen ja kattava tilanteestani: taitoni, tilanteen haasteet, mahdollisuudet yms realistisesti esitettyinä.

Miia Markkanen-Romo ei ole vastannut viestiini. Siksi lähetän nyt suunnitelmani myös sinulle. En löydä työttömyystoimiston sivuilta tietoa, että toimisit yritysasiantuntijana, mutta Markkanen-Romo kertoi sinun sellainen olevan. Ehkä sinusta on enemmän apua kuin eläkkeelle siirtymistään odottelevasta edeltäjästäsi, jolta maaliskuussa tiedustelin osa-aikaisen yrittämisen mahdollisuuksista, ja joka ei paneutunut asiaan lainkaan, käänsi vain viestini työttömyysturvaan, eli luultavasti samaiselle Markkanen-Romolle.

Olin täysin omalla työlläni elävä yrittäjä Australiassa, kunnes palasin Suomeen. Menin työttömyystoimistoon luullen helposti nappaavani osa-aikaisen työn tässä ‘työvoimapulan’ maassa, jonka ohessa olisin voinut jatkaa omaa työtäni. Kuitenkin havaitsin joutuneenikin rekisteröidyksi työttömäksi, eli tilanteeseen, josta nouseminen varsinkin yrittäjäksi ja varsinkin osa-aikaiseksi yrittäjäksi, on Suomessa tehty lähes mahdottomaksi. Siksi pyytäisin asiantuntija-apua.

Tarvitsen:

1. Kirjallisen vakuutuksen, että voin taas alkaa kehitellä tuloja useista lähteistä, kuten liiketoimintasuunnitelmassani selitän, ja raportoida mahdolliset tuloni työmarkkinatuen hakemuksissa ilman pelkoa, että leimaatte minut ‘päätoimiseksi yrittäjäksi’ ja pudotatte minut tyhjän päälle. Se työttömyystoimiston klisee: “Annamme sinun toimia neljä kuukautta, minkä jälkeen arvioimme, sallimmeko sinun jatkaa.” ei riitä. Se on liian suuri riski. Suomen taloudellinen ja poliittinen tilanne, kotini sijainti ja muut syyt tekevät yrittämisen laajenemisen epätodennäköiseksi, mutta pystyisin hyvin tekemään satunnaisia omia töitä, jos sallisitte minun tehdä sitä ilman riskiä, että teidän tuomiollanne jään täysin ilman tuloja.

2. Vapautuksen näistä yhä pahenevista työttömyystoimiston
kuulusteluista. Niistä ei ole mitään hyötyä, vain haittaa, ne vievät niin paljon hiipuvia voimavarojani, että niihin valmistautuminen ja niistä toipuminen ei jätä resursseja kehitellä omia töitä.

Kokoaikaisia ja osa-aikaisia töitä haen jatkuvasti. Tiedämme kuitenkin kaikki, miten vähän niitä on saatavilla. Jos asuisin kaupungissa, varmaan voisin täyttää päiväni sillisalaatilla, jossa olisi noita pari tuntia per päivä siivous- ja avustushommia. Niiden tuloilla en kuitenkaan pystyisi pitämään yllä kakkosasuntoa siellä, enkä aio muuttaa kotoani minnekään. Ajaminen autolla kaupunkiin parin tunnin työn takia olisi taloudellisesti järjettömin vaihtoehto. Osa-aikaisilla omilla töillä voin testata markkinoita ja jos vastoin kaikkia oletuksia työtä ja tuloa löytyisikin riittävästi, jättäisin työttömyyskorvausten hakemisen ja eläisin taas omilla tuloillani, kuten normaalisti olen tehnyt.

Pyydän apuasi tämän asian järjestämisessä. Kuvittelisin, että jos saisit jollakin luovalla tavalla pitkään työttömänä olleelle luvan yrittää tehdä omaa työtä, sinut saatettaisiin palkita jollain bonuksella. Varmaan on monia muitakin samantapaisessa tilanteessa kuin minä. Olisihan parempi olla edes osittain töissä kuin täysin työttömyyskorvauksen armoilla. Tietysti, jos virkamiehistön ja poliitikkojen pyrkimys on estää työllistyminen ja kurjistaa työttömät entisestään, se tavoite on minun kohdallani toteutumassa, kiitos huonojen lakien ja työttömyystoimiston vielä huonompien tulkintojen.

Liiketoimintasuunnitelmani pitäisi löytyä tiedoistani, tai Miia Markkanen-Romolta. Jos tarvitset lisätietoja, voit ottaa yhteyttä minuun sähköpostitse tai kirjeitse.

Toiveikkain terveisin,

Kansalaisaloite kevytyrittämisestä

Asiallinen, ajateltu kansalaisaloite tärkeästä asiasta: monimuotoisen oman työn salliminen myös niille, joille se olisi elintärkeää, eli työttömille. Kävin allekirjoittamassa, toivon, että monet muutkin käyvät lukemassa, ja jos ovat samaa mieltä, vahvistavat kannatuksensa nimellään.

Kevytyrittäjille mahdollisuus reiluun sosiaaliturvaan: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/4945

Tasa-arvoinen kyykkyleikki

Suurin osa Suomen yli puolesta miljoonasta työttömästä ja osa-aikaisesta köyhästä on luultavasti terve ja valmis töihin, joita tosin ei ole. Jos terveen työttömän osa on vaikea, vielä kurjemmaksi se muuttuu työkyvyn heikontuessa. Saatan itsekin olla menossa työkyvyttömyyttä kohti; jo nyt sairaus aiheuttaa jokapäiväistä väsymystä ja liikkumisen hankaluutta. Vielä olen hätyyttänyt sosionomipaatit kimpustani melko hyvin ja pysynyt muodollisesti työnhakijana osa-aikaisen työn ohessa. Omaa työtä pystyisin joustavin ajoin kotona tekemään loppuun asti, mutta sitähän ei tämä maa salli, eikä varsinkaan työnestotoimisto.

Kun lopulta työkykyni täysin hiipuu, eikö nykyään ole systeemi, että joudun Kelan ns. ‘kuntoutukseen’, mikä tarkoittaa, että minut pakkosijoitetaan tekemään ilmaistyötä jossain firmassa? Nyt kun olen vielä ainakin muodollisesti työkykyinen, minut myös pakotetaan ilmaispuuhasteluun. Siihen pakotetaan myös, jos selviää Kelan ns. kuntoutuksesta ‘työkykyisen’ papereilla. Eli palkaton pakkotyö alkaa kohta olla yhä useampien kansanosien kohtalo. Nyt sitä tekevät opiskelijat ‘työharjoitteluna’, kehitysvammaiset, työttömät, vammautuneet. Pitäisi saada vielä lapset ja vanhukset puuhapiiriin. Sitten voidaan jatkaa palkkatyöläisten palkkojen alentamista ja lomien lyhentämistä. Palkkaorjien työtä voidaan nakertaa pakottamalla koko kansa toimimaan kassaneiteinä, pankkivirkailijoina, roskakuskeina, lääkäreinään, omaishoitajina, postinkantajina jne jne. Jos kansalaisia ei saada tekemään jotain, aina löytyy robotti, joka tekee sen kyselemättä – ainakin vielä.

Työ, tai työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke ovat vain haave. Vielä rakkaampi haave on, että saisin tehdä omaa työtä ilman että työttömyystoimisto estää sen katkaisemalla ositellun työttömyyskorvaukseni. Ihan tyhjällä ei kukaan elä, mutta muutamakin kymppi tai satanen omaa tuloa olisi mielestäni parempi kuin täysi pakotettu työttömyys. Ei tosin näytä tämän poliittisen systeemin mielestä olevan. Kaikki köyhiksi ja kyykkyyn näyttää olevan vakaa pyrkimys.