Reilusuomi

Keskustellaan reilusta perusturvasta Suomeen.

reilusuomi

Advertisements

Sillisalaatista ura

Kukaan ei pysty tekemään mitä tahansa. Otan siis esimerkkinä nuo pahnanpohjimmaiset jämätyöt, joita nyt kroonisesti sairaana, lähes eläkeikäisenä, halvassa talossa mutta kaukana maaseudulla asuvana entisenä yrittäjänä haen ja olen valmis tekemään – jonkun järjen rajoissa. Puhun vammaisten avustamisesta. Periaatteessa melkein kuka tahansa pystyy jossain määrin auttamaan toista ihmistä. Ja henkilökohtaisen avustajan töitä on tässäkin maakunnassa lähes joka päivä. Miksi kuitenkaan en jokaiseen niistä hae? Katsotaanpa.

Oikeastihan suuri osa noista hoidokeista kuuluisi laitoksiin, jossa he saisivat avun peruselämiseensä. Tai jos heidän vammaisuutensa sen sallisi, heillä pitäisi käydä kunnallinen kodinhoitaja tarpeen mukaan. Kodinhoitajan työ oli vielä muutama vuosi(kymmen) sitten arvostettu ammatti ja sillä eli hyvin. Nyt tilanne on kuitenkin sekoitettu täysin. Kunnallisia kodinhoitajia ei ole olemassakaan. Nimike lienee nyt jokin kotiavustaja. Pari lähihoitajaa käväisee muutaman minuutin katsomassa, että vammainen on vielä elossa, ja sitten kurvaavat seuraavaan paikkaan. Monet vammaiset tuomitaan ‘työnantajiksi’, hakemaan henkilökohtaista avustajaa. Tämä on monella tavalla ongelmallista myös hoidokin kannalta, mutta ajatellaanpa nyt työnhaun näkökulmasta näitä hommia. Ilmoituksia on tyyliin:

‘Etsitään avustajaa 60-vuotiaalle perheelliselle miehelle, kodinhoidon tehtäviin ja ruoanlaittoon, 7 tuntia viikossa, 9.8 euroa tunnissa, työaika silloin, kun avustettavalle sopii.’ (Oikea työnimike olisi kai ‘piika’.)

‘Haen avustajaa peseytymiseen, liikkumiseen, kaikkeen kodinhoidon työhön. Myös katetrointia. Minulla on nostolaite, mutta en oikeastaan yhtään tykkää siitä, joten olethan hyvässä kunnossa (vielä). Tunnit silloin, kun työnantajalle sopii, yleensä välillä 7.00-22.00, ma-pe, joskus viikonloppuinakin.’

‘Sokea yrittäjä etsii henkilöä pyörittämään hänen perheyritystään ja olemaan silminä hänelle. Oma auto on välttämättömyys, koska hoidokki asuu korvessa. Tunteja seitsemän viikossa, jakautuen eri päiville sillä tavalla kuin työnantajalle sopii.’ (Siis jonkinlainen ‘liikekumppani’ ja koko perheen piika alle kympillä tunti.)

Ja sitten on vammautuneet juopot ärjyjät susikoirineen, tuittuiluineen, on dementoituneet lähentelijät, autistiset kommunikoimattomat, täysin liikuntakyvyttömät, hyväntuuliset terhakkaat kehitysvammaiset ja kaikenlaiset surulliset, vaikeat tapaukset, kaikki ilmoitusten mukaan tarjoten ‘joustavia työaikoja’, eli pari tuntia työtä silloin tällöin, usein kaikki samaan aikaan, eli aamupesun ja iltakakan aikoihin. Kuka repeää useaan paikkaan samalla aikaa? Kuka ajaa korpeen (tai korvesta) tunniksi tai pariksi joka päivä, saaden siitä palkakseen kympin tai pari miinus polttoainekulut? Kuka lähtee työntämään katetrointiputkea, jos ei ole lainkaan hoitoalalle koulutettu? Kuka haluaisi itselleen sellaisen katetroijan? Siinä taitaa tulla molemmille entisajan kotiavustajaa ja kotisairaanhoitajaa ikävä. Nykyään ei näköjään hoitoalaa arvosteta, kun laitetaan täysin amatööreja tuollaiseen työhön. Kuka hento vanheneva sairas nainen lähtee nostelemaan jotain sängyssä vuosia lojunutta ylipainoista hoidokkia särkien oman selkänsä? Miten sommitella yhteen jonkinlaiseksi edes osa-aikaiseksi työksi, saati kokoaikaiseksi, tuollaisen sillisalaatin? Jokainen hoidokki katsoo olevansa kaikkein tärkein. Kun sitten et jonnekin pysty menemään, koska olet jo sopinut avustavasi jotain toista ‘työnantajaasi’, toinen närkästyy ja irtisanoo ja saat olemattomasta työstä palkaksesi karenssin, eli ositeltu työttömyyskorvauksesi katkaistaan jopa kolmeksi kuukaudeksi. Se on hurja rankaisu siihen, että yritti työllistyä.

Ihan oma lukunsa ovat omaishoitajien sijaisuudet. Sekin olisi periaatteessa sopivaa lisätyötä monelle, mutta jotta siitäkin tehtäisiin hankalaa ja saataisiin työttömät vaikuttamaan vastahakoisilta, sijaisuus määritelläänkin ‘yrittämiseksi’. Ja mehän tiedämme, että työnestotoimistolle yrittäminen on punainen vaate. Tee kolme päivää sijaisuutta kuukaudessa ja sinut voidaan tuomita ‘päätoimiseksi yrittäjäksi’, jos sosionomipaatti sille tuulelle sattuu.

Jos taas ilmoitat itsesi jonnekin ‘hoiva’-yhtiöön, he lähettävät sinut minne haluavat, edelleen huomioimatta, että sinun on saatava työtuntisi edes minimaalisen inhimillisiksi. Pitäisi olla kuukausipalkka, jolloin työnantajan, eli palkan maksajan, oma etu olisi järjestää työ joustavasti ja tehokkaasti. Nykyään kaikki sälytetään köyhän osa-aikatyöntekijän ja vammaisen ‘työntantajan’ harteille. Tämä systeemi ei toimi. Syyllistäkää siinä sitten työttömiä!

Työ kielletty!

Ajatteletko, että kun olet muutaman vuoden kitunut työttömyyskorvauksilla tässä työpaikkapulasta kärsivässä maassa, pienikin työpaikka on iso ilo. Niin minäkin luulin. Hain ja sain paikan omaishoitajan sijaisena naapurikunnassa. Työtä olisi satunnaisesti, 0-3 vuorokautta kuussa. Palkka 70 euroa päivässä, joka tekee vajaan kolme euroa per tunti, tai hiukan enemmän, jos vuorokausi jää vajaaksi. Eli samaa luokkaa kuin omaishoitajille itselleen maksettu pikkuinen korvaus. Työmarkkinatuki on vajaa neljä euroa per työnhakupäivän tunti. Mutta rahaa se on kolme euroakin. Työ on mielekästä, ja jos omat taidot riittävät, siinä työssä pystyy olemaan enemmän tai vähemmän avuksi. Otin siis ilahtuneena vastaan tarjotun työn.

Työsopimus tulisi kunnassa toimivan yksityisen palveluntuottajan kautta. Posti ei valitettavasti tuonut sitä päivässä perille, joten läksin ensimmäiselle keikalle tietämättä työn ehtoja. Ne paljastuivat vasta kotiin palattuani. Hups! Kukaan ei ollut tullut maininneeksi, että kyseessä ei ollutkaan työttömyystoimiston ‘työksi’ määrittelemä juttu, vaan olisin näennäisesti ‘yrittäjä’. Vaikka palkka tulisi koko ajan samalta maksajalta ja vaikka en itse määritellyt palkkion suuruutta tai työaikoja. Yrittäminen on työnestotoimistolle punainen vaate. Se on heille tekosyy katkaista työttömyyskorvaus tai vaatia nyt osa-aikatyötöntä luopumaan löytämästään työstä tuen menettämisen uhalla. Eli tässä olisi nyt se vaara, että jäisin 0-200 euron tuloille. Siitä pois vero ja polttoainekulut. Etuina ruokailu työnantajan – anteeksi, toimeksiantajan – kotona, ja työkokemusta mukavasta työstä.

Kun hätä on suurin, on apukin lähellä? Noin minäkin luulin. Kirjoitin Jyväskylän työttömyystoimiston kahdelle yritysasioita hoitavalle virkailijalle, Kari Lintuselle ja Juhani Lehtoselle tuon alla olevan kirjeen. Vastausta ei kuulunut, joten kirjoitin heille uudelleen. Edelleen vastaamatta minulle he käänsivät kysymykseni työttömyysturvapuolelle, Kirsi Luosmalle, joka on puhunut parilla Youtube-videolla paneelikeskustelussa työttömien yrittäjyydestä. Hän kirjoitti mm näin (voit lukea koko viestin tämän jutun lopusta, jos haluat):

“TE-toimisto ei selvitä yritystoiminnan vaatimaa työmäärää neljän ensimmäisen kuukauden aikana, vaan vasta 4 kk:n jälkeiseltä ajalta. Jos yritystoiminta jatkuu 4 kk:n kokeiluajan jälkeenkin, TE-toimisto pyytää työnhakijalta selvitystä yritystoiminnan vaatimasta työmäärästä ja arvioi yritystoiminnan sivu- tai päätoimisuuden.

Jos työnhakija aloittaa omaishoitajan sijaisena (olipa kysymys omasta työstä tai yritystoiminnasta), TE-toimisto pyytää selvitystä toiminnan aloittamisajankohdasta, ja antaa saadun selvityksen perusteella työttömyysetuuden maksajalle myönteisen työvoimapoliittisen lausunnon 4 kuukauden ajalle.”

Virkailija varmaan omasta mielestään kirjoitti tuon ihan selkeästi, mutta työttömyysuossa vellovalle se parinkin lukukerran jälkeen kuulosti ristiriitaiselta; onko yrittävällä edes tuota neljän kuukauden armonaikaa, jonka jälkeen yrittely on lopetettava. Pyysin tarkennusta, mutta Kirsi Luosma ei enää vastannut. Tutkin sitten tekstin uudestaan täikammalla ja huomasin, että se ensimmäinen selvitysvaatimus koski vain työn aloittamispäivämäärää, ja varsinainen tuomitseminen ‘kokoaikaiseksi yrittäjäksi’ tapahtuisi vasta jälkeenpäin työnestotoimiston kenttätuomioistuimessa. Kirsi Luosma kirjoitti myös:

“TE-toimistolla ei ole olemassa mitään salaista tuntirajaa, jonka perusteella yritystoiminta katsottaisiin sivu- tai päätoimiseksi. Arviointi tehdään jokaisen yrittäjäasiakkaan kohdalla tapauskohtaisesti…”

Tämä oli huolestuttavaa. Vaikka heille kertoisi, että on sovittu 0-3 päivästä kuukaudessa, korkeintaan 200 euroa kuussa, ja vaikka heillä on neljä kuukautta aikaa vatvoa tuota monimutkaista asiaa, he alkavat setviä sitä rakaalla kalustollaan vasta neljän kuukauden kuluttua. Se tietää monen viikon viivytystä työttömyyskorvauksen maksuun, ja tosiaan siinä on se riski, että he vetäisevätkin hihoistaan sen ‘päätoiminen yrittäjyys’-kortin ja katkaisevat korvaukseni. Sitä tietysti olettaisi saavansa loogisia päätöksiä, mutta me puhumme tässä nyt samasta laitoksesta, jonka virkailija pystyy totisella naamalla ilmoittamaan, että auton ollessa ajokiellossa työttömän on ‘tavalla tai toisella’ siirrettävä itsensä kyykytystilaisuuteen tai karenssi. Luottamus heidän järkevyyteensä siis nolla.

Sen sijaan että olisin palauttanut maksavan firman laatiman ‘toimeksiantosopimuksen’ heille allekirjoitettavaksi, pyysin uutta sopimusta, jossa työstä sovittaisiin vain neljäksi kuukaudeksi. Se ei oikein tuntunut sopivan heille. Kysyin oman auton matkakorvauksista, jos joutuisin ajamaan avustettavan asioita, ja kuka vastaisi, jos minulle sattuisi jotain töissä tai työmatkalla. ‘Tietenkään’ ei maksettaisi kilometrikorvauksia, ja vakuutuksesta taas vataisi kunta. Palkka – tarkoitan palkkio – maksettaisiin työtä seuraavan kuun viimeisenä päivänä. He lupasivat palata asiaan, kun asiasta vastaava henkilö palaisi lomilta. He kysyivät vielä, olinko keskustellut avustettavan ja hänen avustajansa kanssa. En olisi halunnut vaivata heitä. Omaishoitajalla on varmasti ihan riittävästi tekemistä ilman, että joutuisi perehtymään vielä tähän työttömyys-yrittäjyys -sekasotkuun.

Asia oli niin ikävä yllätys ja tuntui niin suurelta riskiltä, että päätin toistaiseksi katsoa tuota tekemääni viikonloppua vapaaehtoistyönä. Täytin työttömyystukihakemuksen mainitsematta tuota ‘viikonloppuharrastusta’ ja jäin odottamaan uutta sopimusta. Jos olisin tiennyt kyseessä olevan muodollisesti yrittäjyys, olisin tiennyt olla aloittamatta työtä. Nyt kuitenkin olin aloittanut, pidin työstä ja halusin jatkaa sitä.

Tässä Kirsi Luosman viesti kokonaisuudessaan:

“Vuoden 2018 alussa työttömyysturvalakiin tuli muutos, joka mahdollistaa ns. 4 kuukauden yrittäjyyskokeilun. Työtön henkilö voi aloittaa yritystoiminnan ja saada työttömyysetuutta yritystoiminnan estämättä neljän ensimmäisen kuukauden ajalta. Yritystoiminnasta mahdollisesti saatavat ansiot tulee ilmoittaa työttömyysetuuden maksajalle, joka arvioi tulojen vaikutuksen työttömyysetuuden määrään. TE-toimisto ei selvitä yritystoiminnan vaatimaa työmäärää neljän ensimmäisen kuukauden aikana, vaan vasta 4 kk:n jälkeiseltä ajalta. Jos yritystoiminta jatkuu 4 kk:n kokeiluajan jälkeenkin, TE-toimisto pyytää työnhakijalta selvitystä yritystoiminnan vaatimasta työmäärästä ja arvioi yritystoiminnan sivu- tai päätoimisuuden. Jos yritystoiminnan katsotaan olevan päätoimista, oikeus työttömyysetuuteen päättyy. Ratkaisu koskee vain neljän kuukauden jälkeistä aikaa, eikä sillä ole takautuvaa vaikutusta. Jos yritystoiminnan katsotaan olevan sivutoimista, oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen jatkuu. Jos henkilö haluaa myöhemmin laajentaa sivutoimisen yritystoiminnan päätoimiseksi, hänellä on mahdollisuus hakea myös starttirahaa.

Yritystoimintaa pidetään päätoimisena, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että kokoaikatyön vastaanottaminen ei ole mahdollista. Vastaavasti, yritystoimintaa pidetään sivutoimisena, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin vähäinen, että kokoaikatyön tekeminen yritystoiminnan rinnalla on mahdollista. Ratkaisevaa pää-/sivutoimisuuden arvioinnissa on vain toiminnan vaatima työmäärä, ei yritystoiminnasta saatavat tulot tai voitto. TE-toimistolla ei ole olemassa mitään salaista tuntirajaa, jonka perusteella yritystoiminta katsottaisiin sivu- tai päätoimiseksi. Arviointi tehdään jokaisen yrittäjäasiakkaan kohdalla tapauskohtaisesti, ja arvioinnissa otetaan huomioon esimerkiksi yrityksen toimiala sekä se, minkä alan työtä henkilö hakee. Esimerkiksi graafisena suunnittelijana yrittäjäpohjalta toimiva henkilö voi tehdä yritystoiminnan vaatimat työt iltaisin ja viikonloppuisin, ja olla samaan aikaan kokoaikaisessa päivätyössä palkansaajana. Tällöin sivutoimisen yritystoiminnan työmäärä voi olla suurikin. Sen sijaan yrittäjälle, joka tekee päiväsaikaan asiakastöitä sitovasti (esim. kosmetologi), pienempikin työmäärä voi käytännössä olla esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle ja tekemiselle.

Lisää tietoa yritystoiminnan ja työttömyysturvan yhdistämisestä löytyy TE-palveluiden verkkosivuilta: http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/jos_jaat_tyottomaksi/tyottomyysturva/yrittaja_tyottomyysturva/index.html

Ystävällisesti,
Kirsi Luosma
Työttömyysturvan vastuuasiantuntija
0295 046 121
Keski-Suomen TE-palvelut
kirjaamo.keski-suomi@te-toimisto.fi

Toinen kirje yritysasiantuntijalle

En saanut edelliseen kirjeeseeni vastausta työttömyystoimiston yrittämisasiantuntijoilta Kari Lintunen ja Juhani Lehtonen. Kirjoitin siis uudestaan:

Voisitko kertoa, voiko työmarkkinatukea saava tehdä 0-3 päivää
kuukaudessa omaishoitajan sijaisuutta ‘toimeksiantosopimuksella’
työsopimuksen sijaan ilman, että TE-toimisto katkaisee työntekijän
työttömyystuen. Vai voiko sitä tehdä sen neljä kuukautta, jos sitten
‘todistettavasti’ lopettaa sen, onko siinäkin riski, että tuomitsisitte
tuon hyvin osa-aikaista työtä tehneen ‘yrittäjäksi’? Onko turvallisinta
allekirjoittaa toimeksiantosopimus vain neljäksi kuukaudeksi? Antaako
työttömyystoimisto siinä tapauksessa karenssia, jos itse on kieltäytynyt
allekirjoittamasta pitempää sopimusta?

Jos et vastaa kysymykseeni, estät tuon työn vastaanottamisen.
Tuomitaanko siitäkin sitten karenssiin? Työn hakeminen on työttömälle
suuri riski, kiitos TE-toimiston. Toivon, että autat selventämään tätä
tilannetta etukäteen, jotta et aja työtöntä tilanteeseen, jossa hän jää
täysin ilman tuloja.

Huom: Virkamiehen tulee vastata hänelle osoitettuihin tiedusteluihin.
Odotan vastaustasi sähköpostitse tai kirjeitse. Odotan myös vastausta
edelliseen viestiini, joka koski sivutoimisen yrittämisen tuntirajaa.

Kirje yritysasiantuntijalle

Lähetin alkuviikosta kirjeen Keski-Suomen kahdelle yrittämisasiantuntijalle, tänä vuonna eläkkeelle jääville Kari Lintuselle ja Juhani Lehtoselle. Odottelen edelleen vastausta. Viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä, joten eiköhän sieltä jotain vastata pian, mutta kerrotaanko se salainen tuntiraja, olennainen yrittämisen riski, este ja uhka?

“Hyvät Kari Lintunen ja/tai Juhani Lehtonen,

Seuraava artikkeli blogistani reilusuomi.wordpress.com kertoo asiani:  https://reilusuomi.wordpress.com/2019/03/17/tyottomyysyrittamispeli/ Pyytäisin neuvoa, miten pääsisin kohdan 7 tavalla tekemään sivutoimista omaa työtä. Tähän asti työttömyystoimisto on sen estänyt. Olen ollut useita vuosia työttömänä, paria määräaikaista työsuhdetta lukuunottamatta. Kävin lyhyen yrittäjäkurssin  tänä vuonna. Eikö olisi jo aika sallia pienimuotoinen yritteleminen?

Haluaisin siis tietää tuon TE-toimiston salaisen tuntirajan, jonka ylittävä oma työ tuomitaan kokoaikaiseksi. Jos ette tätä lukua minulle paljasta, jätän edelleen yrittelemättä, varmuuden vuoksi. En voi ottaa sitä riskiä, että jäisin täysin ilman tuloja.

Tuon TE-toimiston itse keskenään käyttöön ottaman tuntimäärän pitäminen salaisena on kuin liikennepoliisi laittaisi nopeusrajoitusmerkin päälle hupun ja sitten sakottaisi ne kuskit, jotka eivät satu arvaamaan, mikä alueen nopeusrajoitus oli!

Ystävällisin terveisin,”

Yrittelykysely

Työttömyystoimisto pyrkii kaikin tavoin estämään työttömiä ryhtymästä tekemään omaa työtä. Yksi heidän tehokkaimpia yritteliäisyyden estokeinojaan on Salaiset Ohjeistukset. Heillä on viraston sisällä sovittu maksimituntimäärä, jonka osa-aikaiseen työttömyyteen pyrkivä työtön saa omassa yrityksessään tehdä menettämättä oikeuttaan ositettuun työttömyyskorvaukseen. Tämä tuntimäärä kuitenkin on suuri salaisuus. Sitä ei paljasteta yrittäneelle työttömälle edes jälkikäteen, mutta se hihasta vedetty luku on se raja, minkä mukaan yrittäneet työttömät tuomitaan romuttamaan yrittelynsä tai jatkamaan sitä työttömyyskorvauksen ohessa. Joku on väittänyt tuon rajan olevan 18 tuntia viikossa, mutta olen myös kuullut väitteen, että kaksikin tuntia on työttömyystoimiston mielestä liikaa.

Oli se kaksi tuntia tai kahdeksantoista, se pitäisi kertoa etukäteen. Laki pitää olla kaikille sama eikä työttömyystoimiston kenttätuomioistuin saa määräillä tuomioita ‘tapauskohtaisesti’ jälkikäteen. Mehän olemme menossa siihen, että jokainen on koko ajan syyllinen johonkin, ja tarvitsee vain odottaa, mikä virkamiesporukka milloinkin kertoo sinulle, miksi sinua tällä kertaa rangaistaan. Tai eihän työttömyystoimisto edes kerro syytä, seurauksen vain!

Jokainen pienimuotoisesti yrittänyt tietää, että on mahdotonta pitää kirjaa joka minuutista, jonka yrityksensä eteen tekee. Toisaalta toiminta on joustavaa ja sen voi keskeyttää heti, jos siihen tulee tarvetta, esimerkiksi työmarkkinatuen säilyttäminen. Siksi on väkinäistä, että yrittänyt laitetaan arvailemaan, montako tuntia ilmoittaisi. Pitäisi reilusti kertoa viraston ‘oma laki’, ja työtön sitten ´päättäisi, pitäisikö yrittelynsä sallituissa rajoissa. Jos työttömyystoimisto katsoo vain (väitettyjä) työtunteja, ei tienattuja euroja, heidän tämän sääntönsä seuraaminen voi johtaa työttömän työskentelemään tehokkaammin. Mutta se sääntö pitää paljastaa kaikelle kansalle.

Tilannetta selkeyttäisi lyhyt kysely, jonka työtön voisi yrittämistä harkitessaan täyttää ja lähettää työttömyystoimistolle:

1. Miten paljon työtä tekisit yrityksessäsi?
a) Toimintani olisi sivutoimista (sivutoimisella TE-toimisto tarkoittaa alle x t/vko)
b) Toimintani olisi kokoaikaista (kokoaikaisella TE-toimisto tarkoittaa yli x t/vko)
(Tuo ‘x’ on tällä hetkellä suuri työttömyystoimiston salaisuus, mutta tämän kyselyn onnistumiseksi TE-toimiston täytyy nöyrtyä paljastamaan tuo heidän hihastaan vetämänsä tuntimäärä, jos he käyttävät sitä sivutoimisuuden määrittelyyn.)
c) En pysty ennustamaan tulevaisuutta, mutta pyrin pitämään toimintani tuon sallimanne x t rajoissa.
d) En pysty ennustamaan tulevaisuutta, mutta pyrkisin tulemaan omillani toimeen heti alusta asti, tai jos se ei heti onnistu, romuttaisin kaiken yrittelyni ja palaisin täystyöttömyyteen.

2. Emme ole ‘tarjonneet’ sinulle työpaikkoja, koska paikkoja ei ole eikä meillä muutenkaan ole aikaa etsiä ihmisille töitä, mutta jos nyt kuitenkin antaisimme sinulle käskyn hakea jotain paikkaa avoimien paikkojen listaltamme, jonka olet jo työpaikkavahdin kautta nähnytkin, miten oma työsi vaikuttaisi siihen?
a) Hakisin, koska muuten katkaisisitte tukeni, ja jos kuitenkin sattuisin olemaan se yksi kymmenistä tai sadoista, joka sen paikan saisi, ottaisin sen vastaan.
b) Kieltäytyisin hakemasta tuota listalta arpomaanne paikkaa, vedoten siihen, ettei minulla ole oman työni takia aikaa turhiin hakemuksiin.

3. Haluat aloittaa oman työn, koska palkkatyöpaikkoja on vain joka kymmenennelle, ja niistäkin harvoja, joita sinä pystyisit tekemään. Jos kuitenkin kokoaikainen palkkatyöpaikka löytyisi sinulle, pystyisitkö ottamaan sen vastaan?
a) Jos löytäisin kokoaikaisen työn, jättäisin heti oman työni tai tekisin sitä vain vapaa-aikoinani.
b) En pystyisi, koska se haittaisi omaa työtäni.

4. Miksi haluat aloittaa/olet aloittanut oman työn tai yrityksen? (Valitse kaikki sopivat.)
a) Haluan kartella TE-toimiston työnhakumääräyksiä.
b) Haluan käyttää vapaa-aikani ammatillisesti hyödyllisellä tavalla.
c) Haluan kohentaa talouttani.
d) Haluan antaa itselleni mahdollisuuden vähitellen siirtyä kokonaan oman työni varaan.

5. Haetko palkkatöitä?
a) Haen, kokoaikaisia, osa-aikaisia, määräaikaisia ja toistaiseksi jatkuvia.
b) Haen, osa-aikaisia.
c) En hae.

6. Pystytkö oman työsi takia osallistumaan työttömyystoimiston järjestämään ilmaistyöhön ja turhiin kursseihin?
a) Oma työni ei olisi se este.
b) En pystyisi, oman työn takia, vaikka muuten olisin niin kovin innokas alistumaan kyykytyksiinne.

Tai lyhyempi versio ilman Asennetta:

1. Miten paljon työtä tekisit yrityksessäsi?
a) Toimintani olisi sivutoimista (alle x t/vko)
b) Toimintani olisi kokoaikaista (yli x t/vko)

2. Jos tarjoaisimme sinulle kokoaikaista työpaikkaa, pystyisitkö ottamaan sen vastaan?
a) Hakisin, ja jos sen paikan saisin, ottaisin sen vastaan.
b) Kieltäytyisin hakemasta, tai ottamasta vastaan tuota paikkaa, oman työni vaatiman työmäärän takia.

3. Mitä tekisit yrityksellesi, jos saisit kokoaikaisen palkkatyöpaikan?
a) Jättäisin heti oman työni tai tekisin sitä vain vapaa-aikoinani.
b) Jatkaisin omaa työtäni ja jos mahdollista, tekisin palkkatyötä sen ohessa, ottaen vapaapäiviä tarvittaessa.

4. Miksi haluat aloittaa/olet aloittanut oman työn tai yrityksen? (Valitse kaikki sopivat.)
a) Haluan kartella TE-toimiston työnhakumääräyksiä.
b) Haluan käyttää vapaa-aikani ammatillisesti hyödyllisellä tavalla.
c) Haluan kohentaa talouttani.
d) Haluan antaa itselleni mahdollisuuden vähitellen siirtyä kokonaan oman työni varaan.

5. Haetko palkkatöitä?
a) Haen, kokoaikaisia, osa-aikaisia, määräaikaisia ja toistaiseksi jatkuvia.
b) Haen, osa-aikaisia.
c) En hae.

6. Pystytkö oman työsi takia osallistumaan työttömyystoimiston järjestämään ilmaistyöhön ja kursseihin?
a) Oma työni ei olisi se este.
b) En pystyisi, oman työn takia.

Työttömyysyrittämispeli

Miten alkaa työttömänä yrittää sivutoimisesti työttömyystoimistosta huolimatta?

Olin yrittäjä toistakymmentä vuotta, Australiassa, Suomeen paluuseeni asti 2012. Olen siitä asti yrittänyt löytää keinoa jatkaa sivutoimista omaa työtä. Sen ainut estäjä on ollut työttömyystoimisto, ja on edelleen. Näen seuraavat vaihtoehdot:

1. Luopuminen. Luovun oman työn tekemishaaveista ja annan työttömyystoimiston määritellä minut passiiviseksi pitkäaikaistyöttömäksi ja aika ajoin rangaista minua sakolla (karenssi), koska en tule enää suostumaan ilmaistyöhön enkä työttömyystoimiston iljettäviin ‘toimenpiteisiin’, koska Suomen tahallaan aiheutettu työpaikkojen puute ei ole minun eikä satojen tuhansien muiden työkykyisten työnhakijoiden syy. Jatkan köyhtymistä. Kuolen stressin ja riittämättömän ruokavalion takia pian.

2. Arvauspeli 1. Käyn läpi työttömyystoimiston arvauspelin, jossa ensin neljä kuukautta ollaan yrittelevinään, ilmoitetaan tulot ja/vai tunnit ja sitä katsotaan sormien välistä, ja sitten neljän kuukauden lopussa eteeni isketään selvitysuhkaus: “Kerro, mitä olet tehnyt yrityksessäsi, mitä aiot jatkossa tehdä, ja yritäpä arvata, montako tuntia sallimme sinun kertovan työskenteleväsi, ennen kuin katkaisemme tukesi.” Sanotte, että teitä ei kiinnosta, tienaanko mitään, mutta minun on arvattava, mikä on teidän salaisten toimintaohjeidenne mukaan maksimituntimäärä omaa työtä, jonka voin teille kertoa. Jos arvaan tunninkin vikaan, katkaisette tukeni. Silloin joudun teidän mielestänne ‘uskottavasti’ todistamaan, että lopetan nyt kaiken yrittelemisen tähän ja jään passiiviseksi pitkäaikaistyöttömäksi ja aika ajoin rankaisette minua sakoilla (karenssi), koska jne.

3. Arvauspeli 2. Käyn läpi teidän neljän kuukauden arvauspelinne, onnistun tällä kertaa arvaamaan sallitun tuntimäärän oikein, ja saan jatkaa sovitellulla työmarkkinatuella. Joka kuukausi ilmoitan yritystuloni ja/vai tuntini ja teidän kenttätuomioistuimenne työllistää itseään arvioimalla kerran kuussa, olenko edelleen pysynyt sallituissa rajoissa. Tuloistani viis, se ei kiinnosta teitä, mutta teidän pelinne heitot pitää arvata oikein, jotta voisi säilyttää perusturvan. Ja teidän sääntönne ovat edelleen salaisia. Joka kuussa sama jännitys. Tätäkö teen loppuelämäni? No, loppuelämästä tulisi luultavasti armollisen lyhyt.

4. YEL-firmalle työskentely. Päätän tehdä sivutoimisesta yrityksestäni oikealta yritykseltä vaikuttavan siten, että alan maksaa YEL-maksua. Jos maksan vähintään parisataa euroa kuussa (onko se nyt 15 kk ajan), olen sen jälkeen oikeutettu heittäytymään vähäksi aikaa työttömyyspäivärahalle, joka on suunnilleen saman suuruinen kuin työmarkkinatuki olisi. Eli olisin jo siltä osin kolme tonnia köyhempi, unohtamatta sitä, että tuo kolme tonnia olisi pitänyt jostain löytyä, samoin asumiseen, ruokaan, sähköön, nettiin, polttoaineeseen ja kaikkeen muuhun välttämättömään menevät rahat. Omasta työstä ei olisi tullut paljon voittoa, ja työmarkkinatukihan katkaistiin heti, kun otin yrittäjäeläkevakuutuksen. Pankkilainaako minun olisi pitänyt ottaa saadakseni sitten työmarkkinatuen suuruisen tuen, kun lopulta myöntäisin, että ei se tosiaan tällä tavalla onnistu – kuten jo etukäteen tiesin?

5. Starttiraha. Haen starttirahaa ja olen aloittavinani yrittämisen täysillä. Tiedän kuitenkin jo etukäteen, että toiminta on sivutoimista ja voitot vähäiset. Jos työttömyyskenttätuomioistuin myöntää starttirahan, se tarkistaa puolen vuoden päästä, miten olen toiminut. Kun osoittautuu, että toimintani on ollut sivutoimista, kuten jo etukäteen tiesin, mutta en kertonut, starttirahaa ei jatketa. Ilmeisesti en sitten vaan ollut sopiva yrittäjäksi. Muutuin sopimattomaksi yrittäjyyteen, kun astuin suomalaiseen byrokratian viidakkoon. Tuolla ulkomailla, normaalimaailmassa, se onnistui minultakin.

6. Valehtelu. Valehtelen työttömyystoimistolle, että olen aloittanut sivutoimisen yrittämisen, ja annan jonkun summittaisen tuntimäärän. Katson, mitä he tekevät. Päätöksen saatuani kerron heille, että käytin valehtelua ainoana tiedonsaantikeinona, ja että vasta harkitsen yrittämistä.

Tiedättekö, nuo kuusi vaihtoehtoa eivät sovi suunnitelmiini. Haluan vaalia noita pieniä yrittelyn ituja ja kasvattaa niitä vähitellen. En halua niiden versovan ja kasvavan hennosti kohti valoa vain repäistäväksi taas irti kasvualustastaan. Mieluummin sitten vaihtoehto yksi, jota olen tähänkin asti noudattanut. Mutta on olemassa vielä yksi vaihtoehto:

7. Reilu peli. Ilmoitan sivutoimisen yrittämisen suunnitelmistani työttömyystoimistoon ja saan sieltä selkeät laintulkinnat ja ohjeet, miten pitää yrittelynsä työttömyystoimiston hyväksymissä rajoissa, jotta saan edelleen työmarkkinatukea miinus mahdolliset yritystulot. Jos vähitellen menestyisinkin paremmin kuin luulen, sanoisin iloiset jäähyväiset työnestotoimistolle. Jos tienaisin vaikka neljäsataa kuussa, eiköhän sillä jo toimeen tulisi. Kenen etu tämä vaihtoehto ei olisi?