Kirje yritysasiantuntijalle

Lähetin alkuviikosta kirjeen Keski-Suomen kahdelle yrittämisasiantuntijalle, tänä vuonna eläkkeelle jääville Kari Lintuselle ja Juhani Lehtoselle. Odottelen edelleen vastausta. Viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä, joten eiköhän sieltä jotain vastata pian, mutta kerrotaanko se salainen tuntiraja, olennainen yrittämisen riski, este ja uhka?

“Hyvät Kari Lintunen ja/tai Juhani Lehtonen,

Seuraava artikkeli blogistani reilusuomi.wordpress.com kertoo asiani:  https://reilusuomi.wordpress.com/2019/03/17/tyottomyysyrittamispeli/ Pyytäisin neuvoa, miten pääsisin kohdan 7 tavalla tekemään sivutoimista omaa työtä. Tähän asti työttömyystoimisto on sen estänyt. Olen ollut useita vuosia työttömänä, paria määräaikaista työsuhdetta lukuunottamatta. Kävin lyhyen yrittäjäkurssin  tänä vuonna. Eikö olisi jo aika sallia pienimuotoinen yritteleminen?

Haluaisin siis tietää tuon TE-toimiston salaisen tuntirajan, jonka ylittävä oma työ tuomitaan kokoaikaiseksi. Jos ette tätä lukua minulle paljasta, jätän edelleen yrittelemättä, varmuuden vuoksi. En voi ottaa sitä riskiä, että jäisin täysin ilman tuloja.

Tuon TE-toimiston itse keskenään käyttöön ottaman tuntimäärän pitäminen salaisena on kuin liikennepoliisi laittaisi nopeusrajoitusmerkin päälle hupun ja sitten sakottaisi ne kuskit, jotka eivät satu arvaamaan, mikä alueen nopeusrajoitus oli!

Ystävällisin terveisin,”

Advertisements

Yrittelykysely

Työttömyystoimisto pyrkii kaikin tavoin estämään työttömiä ryhtymästä tekemään omaa työtä. Yksi heidän tehokkaimpia yritteliäisyyden estokeinojaan on Salaiset Ohjeistukset. Heillä on viraston sisällä sovittu maksimituntimäärä, jonka osa-aikaiseen työttömyyteen pyrkivä työtön saa omassa yrityksessään tehdä menettämättä oikeuttaan ositettuun työttömyyskorvaukseen. Tämä tuntimäärä kuitenkin on suuri salaisuus. Sitä ei paljasteta yrittäneelle työttömälle edes jälkikäteen, mutta se hihasta vedetty luku on se raja, minkä mukaan yrittäneet työttömät tuomitaan romuttamaan yrittelynsä tai jatkamaan sitä työttömyyskorvauksen ohessa. Joku on väittänyt tuon rajan olevan 18 tuntia viikossa, mutta olen myös kuullut väitteen, että kaksikin tuntia on työttömyystoimiston mielestä liikaa.

Oli se kaksi tuntia tai kahdeksantoista, se pitäisi kertoa etukäteen. Laki pitää olla kaikille sama eikä työttömyystoimiston kenttätuomioistuin saa määräillä tuomioita ‘tapauskohtaisesti’ jälkikäteen. Mehän olemme menossa siihen, että jokainen on koko ajan syyllinen johonkin, ja tarvitsee vain odottaa, mikä virkamiesporukka milloinkin kertoo sinulle, miksi sinua tällä kertaa rangaistaan. Tai eihän työttömyystoimisto edes kerro syytä, seurauksen vain!

Jokainen pienimuotoisesti yrittänyt tietää, että on mahdotonta pitää kirjaa joka minuutista, jonka yrityksensä eteen tekee. Toisaalta toiminta on joustavaa ja sen voi keskeyttää heti, jos siihen tulee tarvetta, esimerkiksi työmarkkinatuen säilyttäminen. Siksi on väkinäistä, että yrittänyt laitetaan arvailemaan, montako tuntia ilmoittaisi. Pitäisi reilusti kertoa viraston ‘oma laki’, ja työtön sitten ´päättäisi, pitäisikö yrittelynsä sallituissa rajoissa. Jos työttömyystoimisto katsoo vain (väitettyjä) työtunteja, ei tienattuja euroja, heidän tämän sääntönsä seuraaminen voi johtaa työttömän työskentelemään tehokkaammin. Mutta se sääntö pitää paljastaa kaikelle kansalle.

Tilannetta selkeyttäisi lyhyt kysely, jonka työtön voisi yrittämistä harkitessaan täyttää ja lähettää työttömyystoimistolle:

1. Miten paljon työtä tekisit yrityksessäsi?
a) Toimintani olisi sivutoimista (sivutoimisella TE-toimisto tarkoittaa alle x t/vko)
b) Toimintani olisi kokoaikaista (kokoaikaisella TE-toimisto tarkoittaa yli x t/vko)
(Tuo ‘x’ on tällä hetkellä suuri työttömyystoimiston salaisuus, mutta tämän kyselyn onnistumiseksi TE-toimiston täytyy nöyrtyä paljastamaan tuo heidän hihastaan vetämänsä tuntimäärä, jos he käyttävät sitä sivutoimisuuden määrittelyyn.)
c) En pysty ennustamaan tulevaisuutta, mutta pyrin pitämään toimintani tuon sallimanne x t rajoissa.
d) En pysty ennustamaan tulevaisuutta, mutta pyrkisin tulemaan omillani toimeen heti alusta asti, tai jos se ei heti onnistu, romuttaisin kaiken yrittelyni ja palaisin täystyöttömyyteen.

2. Emme ole ‘tarjonneet’ sinulle työpaikkoja, koska paikkoja ei ole eikä meillä muutenkaan ole aikaa etsiä ihmisille töitä, mutta jos nyt kuitenkin antaisimme sinulle käskyn hakea jotain paikkaa avoimien paikkojen listaltamme, jonka olet jo työpaikkavahdin kautta nähnytkin, miten oma työsi vaikuttaisi siihen?
a) Hakisin, koska muuten katkaisisitte tukeni, ja jos kuitenkin sattuisin olemaan se yksi kymmenistä tai sadoista, joka sen paikan saisi, ottaisin sen vastaan.
b) Kieltäytyisin hakemasta tuota listalta arpomaanne paikkaa, vedoten siihen, ettei minulla ole oman työni takia aikaa turhiin hakemuksiin.

3. Haluat aloittaa oman työn, koska palkkatyöpaikkoja on vain joka kymmenennelle, ja niistäkin harvoja, joita sinä pystyisit tekemään. Jos kuitenkin kokoaikainen palkkatyöpaikka löytyisi sinulle, pystyisitkö ottamaan sen vastaan?
a) Jos löytäisin kokoaikaisen työn, jättäisin heti oman työni tai tekisin sitä vain vapaa-aikoinani.
b) En pystyisi, koska se haittaisi omaa työtäni.

4. Miksi haluat aloittaa/olet aloittanut oman työn tai yrityksen? (Valitse kaikki sopivat.)
a) Haluan kartella TE-toimiston työnhakumääräyksiä.
b) Haluan käyttää vapaa-aikani ammatillisesti hyödyllisellä tavalla.
c) Haluan kohentaa talouttani.
d) Haluan antaa itselleni mahdollisuuden vähitellen siirtyä kokonaan oman työni varaan.

5. Haetko palkkatöitä?
a) Haen, kokoaikaisia, osa-aikaisia, määräaikaisia ja toistaiseksi jatkuvia.
b) Haen, osa-aikaisia.
c) En hae.

6. Pystytkö oman työsi takia osallistumaan työttömyystoimiston järjestämään ilmaistyöhön ja turhiin kursseihin?
a) Oma työni ei olisi se este.
b) En pystyisi, oman työn takia, vaikka muuten olisin niin kovin innokas alistumaan kyykytyksiinne.

Tai lyhyempi versio ilman Asennetta:

1. Miten paljon työtä tekisit yrityksessäsi?
a) Toimintani olisi sivutoimista (alle x t/vko)
b) Toimintani olisi kokoaikaista (yli x t/vko)

2. Jos tarjoaisimme sinulle kokoaikaista työpaikkaa, pystyisitkö ottamaan sen vastaan?
a) Hakisin, ja jos sen paikan saisin, ottaisin sen vastaan.
b) Kieltäytyisin hakemasta, tai ottamasta vastaan tuota paikkaa, oman työni vaatiman työmäärän takia.

3. Mitä tekisit yrityksellesi, jos saisit kokoaikaisen palkkatyöpaikan?
a) Jättäisin heti oman työni tai tekisin sitä vain vapaa-aikoinani.
b) Jatkaisin omaa työtäni ja jos mahdollista, tekisin palkkatyötä sen ohessa, ottaen vapaapäiviä tarvittaessa.

4. Miksi haluat aloittaa/olet aloittanut oman työn tai yrityksen? (Valitse kaikki sopivat.)
a) Haluan kartella TE-toimiston työnhakumääräyksiä.
b) Haluan käyttää vapaa-aikani ammatillisesti hyödyllisellä tavalla.
c) Haluan kohentaa talouttani.
d) Haluan antaa itselleni mahdollisuuden vähitellen siirtyä kokonaan oman työni varaan.

5. Haetko palkkatöitä?
a) Haen, kokoaikaisia, osa-aikaisia, määräaikaisia ja toistaiseksi jatkuvia.
b) Haen, osa-aikaisia.
c) En hae.

6. Pystytkö oman työsi takia osallistumaan työttömyystoimiston järjestämään ilmaistyöhön ja kursseihin?
a) Oma työni ei olisi se este.
b) En pystyisi, oman työn takia.

Työttömyysyrittämispeli

Miten alkaa työttömänä yrittää sivutoimisesti työttömyystoimistosta huolimatta?

Olin yrittäjä toistakymmentä vuotta, Australiassa, Suomeen paluuseeni asti 2012. Olen siitä asti yrittänyt löytää keinoa jatkaa sivutoimista omaa työtä. Sen ainut estäjä on ollut työttömyystoimisto, ja on edelleen. Näen seuraavat vaihtoehdot:

1. Luopuminen. Luovun oman työn tekemishaaveista ja annan työttömyystoimiston määritellä minut passiiviseksi pitkäaikaistyöttömäksi ja aika ajoin rangaista minua sakolla (karenssi), koska en tule enää suostumaan ilmaistyöhön enkä työttömyystoimiston iljettäviin ‘toimenpiteisiin’, koska Suomen tahallaan aiheutettu työpaikkojen puute ei ole minun eikä satojen tuhansien muiden työkykyisten työnhakijoiden syy. Jatkan köyhtymistä. Kuolen stressin ja riittämättömän ruokavalion takia pian.

2. Arvauspeli 1. Käyn läpi työttömyystoimiston arvauspelin, jossa ensin neljä kuukautta ollaan yrittelevinään, ilmoitetaan tulot ja/vai tunnit ja sitä katsotaan sormien välistä, ja sitten neljän kuukauden lopussa eteeni isketään selvitysuhkaus: “Kerro, mitä olet tehnyt yrityksessäsi, mitä aiot jatkossa tehdä, ja yritäpä arvata, montako tuntia sallimme sinun kertovan työskenteleväsi, ennen kuin katkaisemme tukesi.” Sanotte, että teitä ei kiinnosta, tienaanko mitään, mutta minun on arvattava, mikä on teidän salaisten toimintaohjeidenne mukaan maksimituntimäärä omaa työtä, jonka voin teille kertoa. Jos arvaan tunninkin vikaan, katkaisette tukeni. Silloin joudun teidän mielestänne ‘uskottavasti’ todistamaan, että lopetan nyt kaiken yrittelemisen tähän ja jään passiiviseksi pitkäaikaistyöttömäksi ja aika ajoin rankaisette minua sakoilla (karenssi), koska jne.

3. Arvauspeli 2. Käyn läpi teidän neljän kuukauden arvauspelinne, onnistun tällä kertaa arvaamaan sallitun tuntimäärän oikein, ja saan jatkaa sovitellulla työmarkkinatuella. Joka kuukausi ilmoitan yritystuloni ja/vai tuntini ja teidän kenttätuomioistuimenne työllistää itseään arvioimalla kerran kuussa, olenko edelleen pysynyt sallituissa rajoissa. Tuloistani viis, se ei kiinnosta teitä, mutta teidän pelinne heitot pitää arvata oikein, jotta voisi säilyttää perusturvan. Ja teidän sääntönne ovat edelleen salaisia. Joka kuussa sama jännitys. Tätäkö teen loppuelämäni? No, loppuelämästä tulisi luultavasti armollisen lyhyt.

4. YEL-firmalle työskentely. Päätän tehdä sivutoimisesta yrityksestäni oikealta yritykseltä vaikuttavan siten, että alan maksaa YEL-maksua. Jos maksan vähintään parisataa euroa kuussa (onko se nyt 15 kk ajan), olen sen jälkeen oikeutettu heittäytymään vähäksi aikaa työttömyyspäivärahalle, joka on suunnilleen saman suuruinen kuin työmarkkinatuki olisi. Eli olisin jo siltä osin kolme tonnia köyhempi, unohtamatta sitä, että tuo kolme tonnia olisi pitänyt jostain löytyä, samoin asumiseen, ruokaan, sähköön, nettiin, polttoaineeseen ja kaikkeen muuhun välttämättömään menevät rahat. Omasta työstä ei olisi tullut paljon voittoa, ja työmarkkinatukihan katkaistiin heti, kun otin yrittäjäeläkevakuutuksen. Pankkilainaako minun olisi pitänyt ottaa saadakseni sitten työmarkkinatuen suuruisen tuen, kun lopulta myöntäisin, että ei se tosiaan tällä tavalla onnistu – kuten jo etukäteen tiesin?

5. Starttiraha. Haen starttirahaa ja olen aloittavinani yrittämisen täysillä. Tiedän kuitenkin jo etukäteen, että toiminta on sivutoimista ja voitot vähäiset. Jos työttömyyskenttätuomioistuin myöntää starttirahan, se tarkistaa puolen vuoden päästä, miten olen toiminut. Kun osoittautuu, että toimintani on ollut sivutoimista, kuten jo etukäteen tiesin, mutta en kertonut, starttirahaa ei jatketa. Ilmeisesti en sitten vaan ollut sopiva yrittäjäksi. Muutuin sopimattomaksi yrittäjyyteen, kun astuin suomalaiseen byrokratian viidakkoon. Tuolla ulkomailla, normaalimaailmassa, se onnistui minultakin.

6. Valehtelu. Valehtelen työttömyystoimistolle, että olen aloittanut sivutoimisen yrittämisen, ja annan jonkun summittaisen tuntimäärän. Katson, mitä he tekevät. Päätöksen saatuani kerron heille, että käytin valehtelua ainoana tiedonsaantikeinona, ja että vasta harkitsen yrittämistä.

Tiedättekö, nuo kuusi vaihtoehtoa eivät sovi suunnitelmiini. Haluan vaalia noita pieniä yrittelyn ituja ja kasvattaa niitä vähitellen. En halua niiden versovan ja kasvavan hennosti kohti valoa vain repäistäväksi taas irti kasvualustastaan. Mieluummin sitten vaihtoehto yksi, jota olen tähänkin asti noudattanut. Mutta on olemassa vielä yksi vaihtoehto:

7. Reilu peli. Ilmoitan sivutoimisen yrittämisen suunnitelmistani työttömyystoimistoon ja saan sieltä selkeät laintulkinnat ja ohjeet, miten pitää yrittelynsä työttömyystoimiston hyväksymissä rajoissa, jotta saan edelleen työmarkkinatukea miinus mahdolliset yritystulot. Jos vähitellen menestyisinkin paremmin kuin luulen, sanoisin iloiset jäähyväiset työnestotoimistolle. Jos tienaisin vaikka neljäsataa kuussa, eiköhän sillä jo toimeen tulisi. Kenen etu tämä vaihtoehto ei olisi?

Skypekyykytys

Jos alamme sallia kyykyttämisen tapahtuvan tietoturvattomalla Skypellä, pitää se ainakin olla molemminpuolista. Jos virkailijan ei tarvitse vaivautua paikalle, täytyy työttömyyden ja virkailijoiden uhrinkin voida ottaa osaa kenttätuomioistuimeen Skypen kautta.

Mutta eihän näin voi tehdä. Uhri voisi silloin itse päättää, käyttääkö kameraa, äänittääkö tilaisuuden, ja ketä on läsnä kameran kentän ulkopuolella.

Aiotteko te todella suostua siihen, että laiska virkailija kyykyttää teitä saapumaan jonnekin virastoon jostain syrjäkyliltä ja sitten itse eivät viitsi edes saapua paikalle vaan istuttavat sinut kameran eteen?

Vastaveto tyrannialle

Aika harva työttömyysvirkailija kohtelee työnhakijoita kuin vertaisiaan ihmisiä. Muistelen, että vain yhden virkailijan olen tavannut, joka puhui minulle niin kuin ihminen puhuu toiselle. Tapasin hänet tiskillä kahdesti ja hänen kanssaan oli ilo asioida.

Minusta moni virkailija on omaksunut esimiehiltään ja laitoksen ilmapiiristä puhetyylin, joka tavallaan henkisesti raiskaa niitä, jotka joutuvat työttömyystoimistossa asioimaan. Se ei paljon eroa siitä, miten jotkut puhuvat vangeille (elokuvissa – en ole kokenut oikeassa elämässä), vammaisille, vanhuksille, sairaille. Se on henkistä väkivaltaa.

Paras tapa sinnitellä pahenevaa tyranniaa vastaan on kohdella toinen toisiamme ihmisinä. Sitä ei esimies voi estää. En todellakaan usko, että kenellekään alimman tason virkailijalle on annettu määräys mitätöidä ja demonisoida työttömiä työnhakijoita. Se olettamus tulee rivien välissä, ja siihen voi päättää olla sortumatta, jos itse haluaa pysyä ihmisenä, tai kasvaa ihmiseksi.

Vapaassa valtiossa…

Ajatelkaapa, jos työttöminä voisitte mennä työnvälitystoimistoon ja tietää saavanne sieltä asiantuntevia neuvoja, kontakteja työnantajiin ja muuta informaatiota. Pieni myötätuntokaan ei olisi pahasta, vaikka ei välttämätöntä. Sieltä saattaisi jopa löytyä työpaikka, tai uusi ura tai koulutus.

Ja ajatelkaapa, jos voisitte sairastuessanne mennä terveyskeskukseen tietäen saavanne nopeasti kohtalaisen asiantuntevaa apua kohtuuhinnalla (tai ilmaiseksi) ja luottamuksellisesti.

Ja millaista olisi elää maassa, jossa kansanedustajat edustaisivat tosiaan kansaa?

Tässä tyrannian ihmemaassa ei ole yhteisillä varoilla toimivaa työnvälitystoimintaa, vaan on lähinnä työn esto- ja rankaisutoimintaa, josta itse veroillasi maksat. Et mielelläsi vapaaehtoisesti TE-toimistoon jalkaasi pistä, mutta ei sinun tarvitsekaan. Ovet ovat lukossa, osoitekin voi olla salainen. Kyykytys tapahtuu nyt netin välityksellä, puhelimitse tai skypellä, yksityisyydestä ei ole enää tietoakaan. Istut siinä virtuaalisen kenttätuomioistuimen edessä ja yrität epätoivoisesti selittää, että olet oikeasti ihan tavallinen työkykyinen ihminen, et tarvitse ‘kuntoutusta’ etkä ‘elämänhallintakursseja’ etkä ilmaistyötä, vaan tarvitset vain palkkatuloja tai mahdollisuutta tehdä omaa työtäsi. Nuo pakolliset tapaamiset tuskin koskaan auttavat sinua, vaan ovat työttömyyden ja köyhyyden raastamalle ihmiselle lisärasite, riski, jonka seuraukset saattavat olla sinulle musertavat. Et koskaan tiedä etukäteen, virkailijoiden vaihtuessa, olisiko sinun paras ottaa agressiivinen rooli vai toimisiko nöyrä kiltteys paremmin, tyydyttäisikö se heidän pätemisentarvettaan. Itse haluaisit olla oma normaali itsesi, mutta tepsiikö se näihin sosionomeihin ja sosiopaatteihin?

Yrität olla sairastumatta. Alat jo oppia, että sinne sairauskeskukseen ei kannata ihan ensioireiden kanssa vääntäytyä. Etkä voikaan, koska sinne on soitettava ensin, ja hoitaja arvioi puhelimessa, oletko hänen mielestään riittävän sairas ja jos olet, hoituuko pulmasi sairaanhoitajan avulla vai tarvitseeko vaivata kunnan hoonosoomilääkäriä. Pääsetpä sitten hoitajan tai lääkärin puheille, tiedät, että luottamuksellisuus on jäänyt vuosikymmenten taakse. Jokainen sanasi taltioidaan, ja kaikki sepustetaan kanta piste fi’hin – ei välttämättä täsmällisesti, mutta hiukan sinne päin. Jos et muista tarkistaa sepusteluita sitten, kun ne joskus kuukausien päästä sinne nettiin ilmestyvät, saattaa sairaushistoriaasi ilmestyä vaivoja yllättäviin ruumiinosiin. Jos ei muuta, niin jäät selaamaan omista valokuvistasi, oliko se katkennut jalka tosiaan vasen vai oliko se oikea, kun kanta piste fi antaa kummankin vaihtoehdon. Jos sinusta ei pidetä, syystä tai toisesta, tai jos lääkäristä tuntuu mukavalta järjestää vaihtelua jokapäiväisiin flunssiin ja vatsavaivoihin, sinulle keksitään jokin outo tauti, jota ainakin testaillaan, jos ei lääkitä. Jotain tirskumista hoitajillekin siinä sitten. Lasku kyllä tulee nopeasti ja käyntihinta nousee vuosi vuodelta ja arvauskeskukset vetäytyvät yhä kauemmas potilaista. Ehkä kohta on matkustettava Helsinkiin Lapista asti, jos haluaa mitään hoitoja.

Vaalit ovat tulossa. “Äänestäkää nykyiset väärintekijät pois eduskunnasta”, kuulee tuon tuostakin. Helppo sanoa. Ketä äänestäisit? Puolueet Oy on jakautunut tytärpuolueiksi, joilla kullakin on alaisia, joita kutsutaan ehdokkaiksi ja kansanedustajiksi, koska se kuuluu peliin. Kansaa he eivät kuitenkaan edusta, vaan työnantajaansa, Puolueet Oy:tä ja sen tytärpuoluetta. Meidän rahoillamme heidän palkkansa maksetaan, mutta ei se tee meistä heidän työnantajiaan. Olemme suuri tyhmä lypsylehmä. Ammuu.

https://reilusuomi.wordpress.com/2014/12/01/suomen-valtio-oy/

Tapa sulle, toinen mulle

Kun korpikylän työttömän auto seisoo autotallissa pukeilla, nokka purettuna, työttömyystoimiston virkailija neuvoo: “Tule kyykytykseen tavalla tai toisella tai saat karenssia.” Tai oikeastaan hän ei edes viitsi vastata työttömän sähköpostitse tehtyyn ajansiirtopyyntöön, vaan hän ilmoittaa eteenpäin, että työtön ei saapunut paikalle eikä esittänyt hyväksyttävää syytä.
ruttunenromu2

Koska työttömän tulee saapua paikalle, kun käsky käy, ‘tavalla tai toisella’; yksityiskohdat hän voi itse setviä.

Kun maakunnan pääkaupungin TE-toimistossa kynäänsä pyörittelevän virkailijanpunkeron oma kottero on korjaamolla, tai ei muuten hotsita lähteä köryyttelemään korpikylille pätö asian takia, ja kun julkista liikennettä sinne ei mene, ja kun virasto ei suostu maksamaan taksia, hän keksii keinon. Se ‘tapa tai toinen’ on oma pikku kännykkä. Sillä saa katevästi yhteyden. Harmi, että virkailija ei tullut keksineeksi tätä tapaa aikaisemmin; olisi voitu välttää turha karenssi ja turhat, monia virkamiehiä työllistävät valitukset.