Vastavuorotyötä

Ensi vuoden alusta on Suomen puolen miljoonan työttömän kyykkyynpanoa tarkoitus tehostaa. Pitää ‘mennä töihin’ viikoksi per vuosineljännes, tai työttömyyskorvausta leikataan.

Suurin osa meistä ei tule tekemään töitä, koska töitä ei edelleenkään ole. Ja siitä meitä rangaistaan leikkaamalla yhden päivän tuen per kuukausi (vai onko se per 4 vkoa, eivät näy hoksanneen, että työttömyyskorvausta ei makseta kuukausittain).

Entäs jos tulisit minulle töihin viikoksi kerran vuosineljänneksessä, ja minä tulisin sinulle. Taloustöitä ja siivoamista. Pitkän työmatkan vuoksi sovimme, että järjestämme sijaiset paikalle. Minä teen sinun työsi ja sinä minun, kumpikin omassa kodissaan. Kuulostaako hyvältä? Vältät melkein satasen menetyksen vuosineljänneksessä. Voimme sopia, että toisillemme tekemä työ on palkatonta. Paikkakunnan siivousfirmojen tulokseen toimintamme ei vaikuta, koska eihän meillä kuitenkaan olisi varaa käyttää niiden palveluja.

Jos tämä ei työnestotoimistolle käy, miksi ei?

Advertisements

Ja karenssi kuluu…

Jätin minityön (kuusi tuntia viikossa) kaksi kuukautta sitten, kun sain monituntisemman, viisipäiväisen työn. Olisin oikeutettu osittaiseen työttömyyskorvaukseen, koska palkka jää jonnekin alle 800 euroa kuussa. Työnestotoimisto on kuitenkin pantannut ‘työvoimapoliittista lausuntoaan’ jo kaksi kuukautta. He pohtivat sitä, oliko minulla oikeus irtisanoutua muutaman tunnin työstä naapurikunnassa, kun sain paremman työn, enemmän tunteja omasta kunnasta. Voihan olla, että minun olisikin pitänyt sitkeästi vaan jäädä turaamaan noita muutamaa tuntia pitkän ajomatkan päässä, koska se oli ‘pysyvä’ työ, ja tämä parempi työ on toistaiseksi voimassa oleva. Tai voihan olla, että minun olisi jotenkin pitänyt järjestää niin, että olisin käynyt kaksi tuntia siellä 50 kilometrin päässä aamulla ja sitten käydä kotona ja ajaa toiseen suuntaan 20 kilometria samana päivänä, kahdesti viikossa. Tai sitten olisin voinut alkaa työskennellä seitsemän päivää viikossa. Kyllä tässä varmasti karenssin paikka on, ja sitä sitä nyt pohditaan virkasiskojen kanssa kahvikupposten ääressä virkaintoa puhkuen.

Vielä kun vatkuttelevat asiaa joulun alle asti, niin voivat ilmoittaa minulle, että tässä nyt on kulunut kolme kuukautta ilman työttömyyskorvauksia, ja olen edelleen hengissä, eli ilmeisesti en sitä osittaista tukea tarvinnutkaan, joten kuitataan kolmen kuukauden karenssi täten suoritetuksi.

Kelalta tuli kirje, jossa kerrottiin työnestotoimiston ilmoittaneen heille, että alkavat ‘tutkia asiaa’, ja maksaminen on siksi aikaa keskeytetty. ‘Tutkimusten’ jälkeen työnestovirkailija kirjoittaa Kelalle uudestaan, jonka jälkeen Kela taas raportoi minulle, aikovatko ryhtyä maksamaan vai eivät. Minullekin työnestosta väsätään monisivuinen kirje, jossa kerrotaan, miksi työpaikan vaihtaminen oli muutaman tonnin rangaistuksen ansaitseva rikos, tai että he ovat tällä kertaa antaneet armon käydä oikeudesta, kunhan tämä ei toistu. Näin työllistetään virkailijoita ja taataan heidän työpaikkojensa jatkuvuus. Ja näin yritetään estää ihmisiä työllistymästä, edes niihin jämäpaikkoihin, mitä nyt enää puolelle miljoonalle työnhakijalle on saatavilla.

Työ tulee kalliiksi

Oltuaan pitkänkin uransa ajan siinä onnellisessa asemassa, että työtulot ovat kattaneet menot ja on jäänyt säästöönkin, työttömäksi ajautunut kansalainen havaitsee pian kummallisen asian. Työn etsiminen, työn saaminen ja työn tekeminen voi vaarantaa hänen taloutensa.

Ajatellaanpa vaikka, että olet muutamia vuosia selaillut työpaikkailmoituksia ja ottanut suoraankin yhteyttä yrityksiin, vaikka monien mielestä se on häiriköintiä. Oivallat, että sopivia työpaikkoja ei ole avoinna. Yrittämisen aloittamisen työnestotoimisto estää varsin tehokkaasti. Edessäsi häämöttää vain paikkakunnan virkamiestyrannian kavereiden orjuutusfirmojen hommia tai peukaloiden pyörittelyä jalkapuussa kunnan keskustassa.

Päätät sitten ryhtyä henkilökohtaiseksi avustajaksi. Kai se kahdeksankymmenen kilometrin matka suuntaansa menettelee, kun tunteja on kuitenkin sovittu 3-4 kahtena päivänä viikossa. Ja se, että avustajaa haetaan aloittamaan heti ei ehkä sittenkään tarkoita sitä, että edellinen avustaja otti ja lähti yllättäen, kun ei enää kestänyt. Se, että vammaista nimitetään ‘työnantajaksi’, on vain joku hupaisa erehdys oikealta työnantajalta, varmaan. Kyllä se siitä. Palkkakin melkein kymmenen euroa tunti. Huraa!

Lähetät siis hakemuksen. Seuraavana päivänä saat kutsun haastatteluun, sinne 80 kilometrin päähän. Menet, esität olevasi erittäin innostunut pyörätuolin työntelystä ja saat pestin. Aika kuluu. Käyt töissä sovittuina päivinä, mutta tunnit lipsuvat pariin tuntiin, joskus puoleentoista tuntiin. Kuukaudessa käteesi jää parisataa euroa, jotka viivästyttävät osittaisen työttömyyskorvauksen maksamista, koska papereita on läheteltävä sinne sun tänne. Silti puurrat töissä, koska vaihtoehtona on kolmen kuukauden karenssi, eli parin tonnin sakot. Ja tavallaan on mukavaa olla edes jonkinlaisissa töissä, pitäähän se virkamiesketkut loitolla. Niin ainakin toivot.

Avustettavasi, anteeksi, työnantajasi, irtisanoskelee sinua aina, kun hänestä siltä tuntuu. Annat sen mennä yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos, ja niin avustettava näyttää haluavankin sinun tekevän. Lopulta hän kuitenkin panee päälle sellaisen shown, että päätät ottaa senkertaisen irtisanomisen tosissasi. Tunnet helpotusta.

Kahden viikon irtisanomisajan ‘työnantaja’ kinuaa sinua jatkamaan, koska eihän hän oikeastaan mitään tarkoittanut. Lopulta suostut jatkamaan sillä ehdolla, että viikkotunnit tehdään yhtenä päivänä. Niin sovitaan. Jatkat töitä.

Tuohon oheen olet jossain vaiheessa löytänyt toisenkin avustustyön – on pakko, koska kahdellasadalla eurolla kuussa et elä. Nyt tuo toinen avustettava ilmoittaa, että työsi hänelle muuttuukin viisipäiväiseksi viikossa. Tämä on sinulle hyvä uutinen, mutta tilanteesta tulee kuitenkin vaarallinen, koska joudut nyt ilmoittamaan toiselle avustettavalle, että et tule enää hänelle töihin sittenkään. Mitähän työnestotoimisto siitä tuumaa?

No, työnestotoimisto lähettää sinulle selvitysvaatimuksen. Varmuuden vuoksi se tulee netin lisäksi paperikirjeenä, ja seuraavana päivänä vielä toisena kappaleena; molemmissa saman virkailijan nimi, mutta layoutiltaan erinäköiset kirjeet, eli luultavasti eri ihmisen tulostamat. Kaikissa vaaditaan selvitystä, miksi sinut on irtisanottu. Työttömyysturvatietoihisi ilmestyy teksti: “Maksueste xx.xx.2017 alkaen.”

Selität, että tässä on kyseessä hyvin osa-aikaisen työn vaihtaminen parempaan työhön omassa kunnassa, ja että et voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, etkä suostu työskentelemään seitsemää päivää viikossa.

Jos uusi työsi jatkuu, et toki tarvitse työnestotoimistoa mihinkään, toistaiseksi, mutta kukapa tällaisen työn jatkuvuutta voisi varmaksi tietää. Työnantaja voi mennä ja kuntoutua ja sinulta menee työpaikka alta.

Haeskelet siis siinä ohessa taas uutta avustajan paikkaa. Tapasi mukaan saat tämänkin paikan: yksi päivä viikossa, muutama tunti kerrallaan. Työnantaja-vammainen vaikuttaa mukavalta ihmiseltä. Rupattelette kahvikupposen ääressä ja naureskelette, että tästäkö vielä saa palkkaakin. Sovitte, että aloitat heti maanantaina. Seuraavana päivänä hän kuitenkin soittaa sinulle ja pahoittelee, että löysi vielä mukavamman avustajan, jolla tosin on vielä pitempi työmatka, mutta joka pääsee kumppaninsa kyydissä, eli tavallaan ilmaiset matkat. Mikäpä siinä. Sovitte, että jos hän joskus myöhemmin taas etsii avustajaa, hän on tervetullut ottamaan yhteyttä sinuun. Mitä teet työnestotoimiston kanssa? Jos jo ehdit ilmoittaa heille työn alkamisesta, miten selität, että suullinen sopimus purettiin ilman sinun syytäsi? Jos et vielä ilmoittanut, ilmoitatko? Ihan vaan kiusallasi kokeilet jäätä, koska osaathan uida? Haluat kiinnittää huomiota heikkojen jäiden vaaraan, omalla esimerkilläsi?

Eli on vaarallista olla töissä: voit menettää työpaikkasi. On vaarallista olla työtön: voit löytää työpaikan. Työpaikan löytäminen on vaarallista: voit joutua irtisanotuksi. Irtisanominen on vaarallista: voit menettää myös työttömyyskorvauksesi.

Kenen leipää syöt…

Perheessä lapsi tottelee vanhempiaan, jotka tarjoavat hänelle ruoan ja asunnon. Palkkatyöläinen tekee, mitä työnantaja on palkannut hänet tekemään, ja jos ei meno miellytä, etsii uuden työn. Kun yksittäinen ihminen syystä tai toisesta joutuu tilanteeseen, jossa hän selvitäkseen tarvitsee julkisten laitosten ja virkamiesten ‘toimenpiteitä’, hänelle lyödään eteen komennot, joiden mukaan on tanssittava, tai tuet seis.

Mutta entä virkamiehet ja poliitikot ja muut julkisen puolen työntekijät, jotka saavat oman leipänsä koko kansan varoista? Onko heidän laulunsa kansan säveltämää, vai kansaa käskyttävää taistelumarssia tai propagandalurituksia?

Olet kai täysivaltainen?

Keskustelin hiljattain järkevän ihmisen kanssa ihan hyvässä hengessä ja tulin maininneeksi, että minut oli alkuvuodesta pakotettu orjatyöhön. “Miksi?”, hän kysyi.”Rangaistukseksi pitkäaikaisesta työttömyydestä”, vastasin. “Mutta kai sinulle sentään maksettiin palkkaa?” Kerroin, että ei maksettu, ja että työttömyyskorvaukseni olisi katkaistu, jos en olisi mennyt orjaksi. “He nimittävät sitä ‘kuntouttavaksi työtoiminnaksi’. Heidän mukaansa palkaton pakkotyö ‘auttaa elämänhallinnassa ja parantaa työllistymismahdollisuuksia'”

Hän katseli minua hetken kuin olisi kuullut jotain ristiriitaista ja kysyi sitten kummastellen: “Mutta etkös sinä ole täysivaltainen kansalainen, ei sinulla ole mitään edunvalvojaa tai sellaista?”

Hänen reaktionsa oli täysin looginen. Vain vammaisia kuntoutetaan, jos nykyään edes heitä – vai? Toisaalta hän näki edessään ihmisen, jolla ei näyttänyt olevan vaikeuksia hallita pikku elämäänsä, käydä töissä, ilmaista itseään, eli olla normaali Suomen kansalainen. Ei ole kumma, että ihminen, joka kuulee jonkun pistetyn pakkokuntoutukseen kuvittelee, että tuossa ‘kuntoutettavassa’ tosiaan täytyy olla jotain, mistä häntä yritetään ‘kuntouttaa’. Se varmaan on systeemin tarkoituskin. Yksi keino sorron repertuaarissa. Yksi keino musertaa ja viedä normaali kunnioitus ja omanarvontunto. Yritetäänkö muistaa aina laittaa tuo sanahirvitys lainausmerkkeihin ja selittää se asiaa tuntemattomille, jos lainkaan moista termiä käytämme. Kohtahan se muutetaan ‘työelämäkokeiluksi’, joten valmistautukaamme antamaan suomennokset siitäkin uusiosanasta.

Suomen puolen miljoonan ihmisen työttömyys ei ole Suomen puolen miljoonan työpaikattoman valinta, vaan tämän systeemin.

Tyrannia ja vapaa maa

Tyranniaan pyrkivässä maassa:
– Virkamiehet ja virkailijat noudattavat toiminnassaan esimiestensä antamia ohjeita, joita ei pidetä julkisesti esillä ja joita ei virastossa asioivalle kansalaiselle anneta luettavaksi edes pyynnöstä.
– Kaikki on ‘yksittäistapauksia’; kutakin kansalaista koskevat päätökset pyritään tekemään tapauskohtaisesti.
– Virkailijan ‘mutu’ (m(in)usta tuntuu) usein määrää päätöksen, eikä sitä tarvitse perustella.
– Kansalaisen pärstäkerroin voi vaikuttaa virkailijan toimintaan.
– Toiminnan motiivina on suuryritysten ja poliitikkojen etu – kansa on vain hyötykarjaa tai ylijäämäroskaa.
– Virkamiehet ja virkailijat ovat kansalaisten hallitsijoita ja kansalaiset heidän alamaisiaan.
– Virkamies saa valehdella, jos siitä on lyhyt- tai pitkäaikaista hyötyä virastolle.
– Kansalaisen on pakko olla varuillaan ja jopa valehdella, jotta selviäisi virastojen tyranniassa hengissä.
– Se on hajota-ja-hallitse -menoa.
– Kansanryhmiä lietsotaan toisiaan vastaan: työpaikattomat ja palkkaorjat, vanhukset ja nuoriso, kaupunkilaiset ja maalaiset, hallitsijat ja alamaiset, palkalliset ja työnantajat, terveet ja sairaat, kieliryhmät, uskonnot, poliittiset puolueet, rikkaat ja köyhät, eläkeläiset ja vielä töissä olevat (tosin yhä useampi eläkeläinen jatkaa työntekoa, koska muuten ei pysy hengissä).
– On lista asioita, joita hallitsijat eivät hyväksy, ja lista asioita, joita poliitikot, media ja koululaitos hehkuttavat jatkuvasti: ilmastonmuutos, kansallisrajaton maailmanvaltio, ateismi, evokkiuskonto, luonnoton seksuaalisuus, työttömien syyllistäminen jne.
– Hallitseva luokka päättää, miten pitää ajatella ja pilkkaa ja syrjii niitä, jotka ajattelevat toisin. Ajattelun poliittinen korrektius on pakko, ellet halua syrjäytyä yhteiskunnasta.

Vapaiden ihmisten maassa:
– Virkamiesten ja virkailijoiden toimintaa säätelee kansan edustajien säätämät lait, joiden yksityiskohdat ovat avoimia kaikkien lukea ja keskustella.
– Jokainen on lain edessä yhdenvertainen ja virkailijoiden on aina osoitettava lainkohta, johon hän päätöksensä perustaa, ja siitä voidaan keskustella päätöksen kohteena olevan kansalaisen kanssa.
– Päätöksiin on oltava laillinen ja selvästi esille tuotu peruste, joka koskee kaikkia.
– Virkailijan asenteen ja käyttäytymisen on oltava kansalaisille hyväksyttävää, muuten hänestä voi tehdä valituksen ja hänet korvataan asiallisemmalla virkailijalla.
– Toiminnan motiivina on kansalaisten tahto, eli todennäköisesti kansan hyvinvointi.
– Virkamiehet ja virkailijat ovat kansan palvelijoita ja kansa on heidän kontrolloijansa ja pomonsa.
– Virkamiehen on puhuttava totta.
– Kansalainen pystyy aina toimimaan rehellisesti, koska laki ja virkamiehistö ovat koko kansan puolella.
– Kansan yhtenäisyyteen kuuluu kaikkien osaryhmien yhteistuumaisuus.
– Suomen kansan eri ryhmät koetaan oikeasti rikkautena tai yhteisenä haasteena; tunnetaan myötätuntoa niitä kohtaan, joilla menee huonommin ja pyritään toimimaan kaikkien eduksi.
– Poliitikot tekevät mitä heidän päättäjänsä, kansa, käskee. Koululaitos opettaa lapsia ajattelemaan itse. Media raportoi vapaasti ja rehellisesti tapahtumia.
– Kukin opettelee ajattelemaan itse ja kukin kunnioittaa toisten oikeutta ajatella toisin. Ajattelun vapaus on itseisarvo.