Reilu Suomi -palkinto

Voisimme perustaa yhdistyksen, joka etsii ja palkitsee niitä kansalaisia, jotka rohkenevat työssään tehdä jotain rehellistä, jotain kansan hyvinvointia ja vapautta parantavaa, vaikka oman taloudellisen hyötynsä uhalla. Sellaisia ‘kansan kynttilöitä’ on, ja he valaisevat meidän kaikkien elämää, ja he ansaitsisivat enemmän kiitosta. He eivät ehkä etene urallaan yhtä nopeasti kuin virkaveljensä, jotka yltiötottelevat esimiestään ja kyykyttävät kaksin käsin, jos ‘säännöt’ niin vaativat (tai sallivat).

Palkinnonsaajaa voisi ehdottaa kertomalla lyhyesti, mitä hän teki. Palkinto olisi vaikkapa pääsy listalle, jossa palkinnon saajan suostumuksesta esitellään hänen tekonsa, nimen ja kuvan kanssa.

Hyviä puolia: tutustuisimme ihmisiin, jotka uskaltavat toimia eettisesti omaa etuaan tavoittelematta.

Huonoja puolia: tuolta listalta työnantajat ehkä poimisivat seuraavat irtisanottavansa ja työhönotossaan ja ylentämisissään syrjään jätettävät.

Itsenäinenkö?

Ylen Radio Suomen 18.00 uutisissa eilen tiistaina uutistenlukija puhui Britannian erosta EU:sta Britannian itsenäistymisenä. Hän mainitsi sanan ‘itsenäistyminen’ ainakin kahdesti. Samainen Yle jauhaa jatkuvasti Suomen itsenäistymisen satavuotisjuhlasta, ikäänkuin Suomi olisi edelleen itsenäinen. Millähän perusteella Britannia ei ole ollut itsenäinen EU:ssa, ja Suomi on? Meidän oma markkammekinhan luovutettiin pois, kun Britannia säilytti puntansa.

Vihreellinen sähkölasku

Onko reilua, että sähkölasku vain kasvaa, vaikka vähentäisi sähkönkulutustaan? Siirtohinta nousee nousemistaan ja hinta kohoaa.

Lasku on ‘vihreellinen’. Pyritään saamaan ihmiset vähentämään sähkönkulutustaan, silti maksimoiden ulkomaisten sähköfirmojen voitot. Edellisessä asuinmaassani sähköfirmat tarjosivat asiakkaille aina senkin vaihtoehdon, että velotetaan pelkästään kulutuksesta. Hinta per kWh oli tietysti korkeahko, mutta sen pystyi pienentämään nollaan, jos ei käyttänyt sähköä lainkaan. Sama puhelinlaitoksella; oli se mahdollisuus, että ei ollut kuukausimaksuja, vaan pelkkä velotus per puhelu, korkealla hinnalla tosin, mutta laskun voi saada nollille, jos ei muuta kuin vastaili puhelimeensa.

Mitä sähkön ‘siirto’ edes tarkoittaa ja miten se eroaa sähkön kulutuksesta? Tätähän voisi laajentaa kaikille aloille. Ruokakaupoissa voisi olla ovella myymälämaksu. Sairaalassa voisi olla sairaalan ylläpitomaksu. Takseissa on jo perusmaksu, vaikka menisit vain korttelin päähän. Vesimaksuhan monella jo onkin (alati kasvava) könttäsumma, käytit vettä tai et. Yle maksatetaan köyhienkin tuloista pakkoverolla, vaikka kukapa ylenantoa edes kuuntelee enää. Kouluissa voisi olla lukukausimaksu, joka kattaa koulun remontoinnin, opettajien palkkauksen, rakennusten lämmityksen ja muun ylläpidon. Junan kiskurihintoihin voisi lisätä kiinteän raidemaksun. Oikeastaan näitä kaikkia maksuja voitaisiin periä suoraan ihmisten työttömyystuista ja eläkkeistä ja opintotuista, jotta ne varmasti tulisivat maksetuiksi ja kansalaisille varmistettaisiin laadukkaat hyvinvointipalvelut.

Yrittäjäksikö?

Esimerkiksi Australiassa yrittäjä voi ottaa yrittäjäeläkkeen, jos haluaa, mutta se ei todellakaan ole pakollista. Eikä siellä ole verotoimistoa, joka mututuntumalta arvioi ja ennakkoverottaa, oli tuloja tai ei! Suomessa siis kaadetaan yrityksiä näillä kahdella keinolla:

1. Kummallisella tavalla laskea, että yhden hengen yrittäjän on maksettava itselleen yrittäjäeläkettä sen mukaan, miten paljon hänen yrittäjäeläkefirman virkailijan mutulla olisi pitänyt omasta työstään maksaa jollekin olemattomalle ‘palkolliselle’. Siis että mitenkä?

2. Arvioimalla yrittäjän tulot verotoimiston virkailijan mutulla ja vaatia noita ‘verovelkoja’ vaikka ulosoton kautta, vaikka yritys olisi toiminut tappiolla tai vain juuri ja juuri elättänyt yrittäjän. Näin estetään suomalaisia yrittämästä.

Tähän sitten vielä se keino 3, jota käytetään työttömien yrittäjyyden tukahduttamiseksi: Heti, kun teet tunninkaan omaa työtä, työkkäri voi ‘harkintansa mukaan’ määritellä sinut ‘päätoimiseksi yrittäjäksi’ ja katkaista työttömyyskorvauksesi. Tämä pitää työttömät pelko rinnassa passiivisina, etteivät joutuisi puille paljaille.

Australiassa yhden hengen yrittäjän yritysVOITTO tai -tappio lasketaan yhteen hänen muiden tulojensa kanssa ja verotetaan reaalitulosta, jos sitä on. Verottomasti saa tienata, kaikista lähteistä, $18 000 vuodessa. Yrittäjäeläkevakuutusta ei ole pakko ottaa, eikä muitakaan vakuutuksia.

Nyt pitäisi vaan soveltaa tätä omaperäistä suomalaista kyykytystekniikkaa myös matalapalkkaisiin ja palkatta työskenteleviin orjiin: Verotoimiston virkailijan tulisi arvioida, paljonko sinun olisi tullut saada palkkaa, ja verottaa sinua siitä. Koska miksi verotoimiston pitäisi jäädä nuolemaan näppejään vain siitä tekosyystä, että puoli miljoonaa (tai jotain) kansalaista työskentelee ilman palkkaa tai nälkäpalkalla?

Orjuuden hyötyjä

Havahduin aamuyöstä muistoon muutaman vuosikymmenen takaa, kun minäkin olin orjuuttajana. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut häpeää siitä. Teinhän vain työni.

Pikkukylälle oli saatu rakennettua kaksiosastoinen työkeskus. Puutyöosastolla väsättiin yllättävän käyttökelpoisia huonekaluja, ja tekstiiliosastolla räsymattoja ja poppanoita. Niitä myytiin työkeskuksen myymälässä, ja kauppa kävi vilkkaasti, koska hinnat pidettiin kilpailukykyisinä. Tuotteita teki pieni porukka, joista suurin osa oli määritelty kehitysvammaisiksi, muutama oli juonut itsensä tärviölle ja jollekin oli virallisesti määritelty mielenterveysongelma. Kaikkien heidän rangaistuksenaan oli pakkotyö. Viisi päivää viikossa, olikohan se kahdeksasta kolmeen, he puursivat töissä ja saivat perjantaisin palkakseen muutaman markan. Työkeskuksen kaksi ohjaajaa, keittiötyöntekijä ja esimies nauttivat hyvää palkkaa etuineen.

Aina silloin tällöin joku esitti kysymyksen, miksi he eivät saa palkkaa. Toinen kysyi, miksi heidän oli pakko tulla töihin. Minulle nuo kysymykset olivat vain työn muutamia huonoja puolia – tai ei oikeastaan, olihan minulla syytä olla tyytyväinen omasta osastani, joten välitinkö heidän pakko-orjuudestaan. Tuskin. Se oli minulle vain työpaikka. En tullut edes ajatelleeksi paneutua ohjattavieni elämään ihmisenä ihmiselle. Joku, jossain, oli suunnitellut systeemin, minä sain siltä palkkani, eikä muiden tilanne kovasti kiinnostanut.

Miksi näin? Miksi rakentaa liian kallis rakennus, jonka toiminta perustui siihen, että vammaisia käytettiin ilmaistyöhön? Kenen etua se ajoi? No, henkilökunnan, tietysti, mutta tuskin kuntakaan siitä paljon hyötyi, koska tuotteiden hinnat olivat niin alhaalla, eikä tuotantovauhti päätä huimannut. Joku orjista mukautui tilanteeseen ja väitti nauttivansa työstään. Mutta miksi kaikki pakotettiin mukaan? Me neljä nyljimme toimeentulomme heidän selkänahastaan ja olimme vapaita lähtemään, kun saimme tarpeeksemme. Heille pelastus oli vain vanhuuseläkkeelle pääseminen.

Miksei voitu käyttää jotain jo olemassa olevaa kunnan omistamaa tilaa (niitäkin oli saatavilla), laittaa sinne muutama kangaspuu pystyyn ja antaa ne käyttöön niille, jotka halusivat tulla ja kutoa. Tuotteita olisi sitten voinut myydä, jos kutoja niin halusi, ja hän olisi itse saanut myyntihinnan, tai ainakin ison osan siitä. Se olisi kuntouttanut paremmin kuin toimiminen pakko-osana koneistossa ilman mitään hyötyä itselle.

No, kohtalo kouluttaa. Nyt olen itse orjana. Pahimmassa tapauksessa minua käytetään aktivoimaan vanhuksia toimintaan, johon heillä ei itsellään ole mitään innostusta, eli olisin orjuuttajana, taas, nyt vaan ilman palkkaa. Siitäpähän sain. Varmaan seuraavana on omien orjuuttajieni vuoro.

Eli niitä hyötyjä:
– Oppii empatiaa muita sorrettuja kohtaan.
– Oppii arvostamaan niitä päiviä, jolloin ei ole orjana.

Muuta hyötyä ei nyt tule mieleeni.

Vapaatyö

Kuinkahan moni työttömistä työnhakijoista haluaisi sellaista järjestelmää, että työttömyystukien sijaan voisi ihan laillisesti ja luvan kanssa työskennellä vapaasti, ilman verokarhun, pakkoeläkemaksujen tai karenssien pelkoa. Kokeiluun voisi ryhtyä tietyksi ajaksi, aluksi vaikka kolmeksi kuukaudeksi, puoleksi vuodeksi, tai vuodeksi. TE-toimiston kanssa allekirjoitettava sopimus kuuluisi jotenkin näin:

Vaihdan ___ kuukaudeksi alkaen __.__.2017 työmarkkinatuen oikeuteen tehdä vapaasti työtä ilman verotusta, ilman pakkoliittymistä yrittäjäeläkekassaan, ilman pakkovakuutuksia ja ilman mitään muutakaan byrokratiaa tai valvontaa. Tarjoan palvelujani valitsemallani tavalla ja hinnoittelen palveluni vapaasti, päätän työajastani vapaasti, enkä raportoi tuon kokeiluajan toiminnastani millekään virastolle, vaan keskityn toimeentuloni hankkimiseen. Kokeilun päätyttyä TE-toimisto ja minä tapaamme ja arvioimme kokeilun tuloksia. Kokeilua voidaan yhteisestä päätöksestä sen jälkeen jatkaa, voin siirtyä yrittäjäksi, jolla on riippakivenä verotoimiston ennakkoarvioverot ja eläke- ja vakuutusfirmojen pakkomaksut, tai voin valita siirtymisen takaisin työmarkkinatuelle.

Mitäs sanotte? Ai että harmaan työn valkopesua? Paremminkin paluuta normaaliin, inhimilliseen yhteiskuntaan, jossa ihminen voi tienata toimeentulonsa ilman palloa jalassa ja puomeja rotkoreunaisella tiellä.

Puolenkin vuoden työn jälkeen kansalainen ei enää olisi pitkäaikaistyötön. Hän voisi työnsä ohessa myös opiskella, käydä lyhyitä kursseja ja tehdä vapaaehtoistakin työtä. Tämä voisi tuoda Suomen työmarkkinoille matalapalkkaisten erittäin motivoituneiden työntekijöiden porukoita. Olisi se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin nykyinen orjatyömalli.

Työttömyyden hinta

Työtön saa noin 6800 euroa nettona vuodessa ja työssäkäyviä on noin 2 420 000. (http://www.findikaattori.fi/fi/41 ) Myös eläkeläiset ja työttömät maksavat veroa, joten hilataan tuota veronmaksajien lukua ylöspäin kolmeen miljoonaan. Oikea luku on paljon suurempi, mutta käytetään nyt tuota. Työttömiä on puoli miljoonaa. Kerrotaan siis 6800 puolella miljoonalla ja jaetaan sitten kolmella. Tulos on hiukan yli tonni vuodessa koko puolen miljoonan työttömän työnhakijan kansanryhmästä maksettavaa kullekin veronmaksajalle, itse työttömille mukaanluettuna. Tämä on keskiarvo; monet maksavat vähemmän, jotkut enemmän.

Oikeastihan veronmaksajia on vielä suurempi joukko, mukaanluettuna yritykset, joten kutakin kohden maksettava summa jää vielä pienemmäksi. Kyllähän tuo raha olisi mukavampi kunkin omassa kukkarossa, mutta työssäkäyvälle se on keskimäärin vain alle satanen kuussa. Veronmaksajille tämä ei siis ole yhtä valtava ongelma kuin työttömille, jotka joutuvat elämään viidelläsadalla kuussa. Tuotakin tukea nakerrettiin pari vuotta sitten 524 eurosta 522 euroon, ja nyt se on 519 euroa/4 vko.

Työttömyys on iso ongelma, mutta ajatellaan sitäkin edes suunnilleen oikeissa mittasuhteissa. Jokainen, joka lopettaa syöpätikkujen käryyttämisen, pitää elossa yhden tai useamman työttömän, itsensä lisäksi. Moni tilaa turhia aivopesumedian lehtiä tuolla summalla – siitäkin säästyisi rahaa ja oma ajattelu avartuisi. Alkoholiin saattaa joiltakin kulua tuon verran, ja raitistuminen auttaisi itseä ja muita. Sadantuhannen hyvävelituki rikkaalle yrittäjälle maksaisi sen tuensaajan osuuden sadalle työttömälle. Turhien tukien poistaminen tosiaan auttaisi Suomen taloutta, köyhien perustukien nakertaminen vain kurjistaa maata.