Orjalakiesitys

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden alueellista tarjoamista ja työelämäkokeilua koskevasta kokeilusta
Täysistunto, maanantai 26.6.2017 klo 14.21—16.08
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_76+2017+10.aspx Tämä laki laillistaisi työttömien pakottamisen ilmaistyöhön, eli orjiksi, myös yksityisiin yrityksiin, julkisten laitosten lisäksi, joihin heitä tähän asti on sijoitettu, työttömyystukensa katkaisun uhalla.

Ensimmäinen käsittely eduskunnassa oli, kuten tällaiselle ihmisarvoa alentamaan pyrkivälle lakiesitykselle sopikin, juuri ennen juhannusta ja toinen heti juhannuksen jälkeen. Tämä laki olisi sellainen harppaus kohti yhä laajempaa orjuutta, että kannattaa perehtyä asiakirjoihin. Olen tähän koonnut muutamia huolestuttavimpia kansanedustajien puheenvuoroja omine kommentteineni (suluissa).

Merja Mäkisalo-Ropponen sos dem:
“Kokeilussa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta näin lyhytkestoisena tämä kokeilu tuskin antaa kovin paljon uutta näkökulmaa asiaan.” (Eli hän olisi halunnut pakottaa työttömät yrityksiin ilmaistöihin vielä pitemmäksi aikaa?)

“Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät ole työkykyisiä, eli henkilöille, jotka eivät ole kykeneviä tavanomaisiin työvoimapoliittisiin toimiin, esimerkiksi palkkatuettuun työhön, työkokeiluun (eli orjatyöhön toisella nimellä) tai koulutukseen (entä työhön?). Koska kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat eivät ole työkykyisiä, niin myös valiokunnassa kuultavina olevat työantajien edustajat totesivat, että yritykset tuskin pystyvät näitä henkilöitä ottamaan työpaikalle niin sanotusti kuntoutumaan.” (Eikö Merja Mäkisalo-Ropponen tiedä tai ymmärrä, vai valehteleeko hän? ‘Kuntouttava työtoiminta’ ei muutu kuntouttavaksi eikä siihen pakotetut kuntoutusta tarvitseviksi sillä, että tuota toimenpidettä kutsutaan kuntouttavaksi. Käytännössä siihen on tuen katkaisun uhalla pakotettu normaaleja terveitä työkykyisiä ja -haluisia suomalaisia, kuten minä. Tuohon toimintaan pakotettu vahingoittaa orjuutukseen suostumalla työnsaantimahdollisuuksiaan juuri Mäkisalo-Ropposen kaltaisten asenteiden johdosta, ei suinkaan paranna niitä.)

“Asian ymmärtämisessä ongelmana on varmaan osittain se, että meillä on lainsäädännössä toinenkin työkokeilu. Varsinainen työkokeilu on tarkoitettu työkykyisille henkilöille, jotka haluavat kokeilla esimerkiksi sitä, kiinnostaako tietty ala tai ammatti, tai selvittää, onko osaaminen ajan tasalla ja minkälaista lisäkoulutusta on kenties tarpeen hankkia. Tämä työkokeilu on jopa auttanut joitakin henkilöitä saamaan pysyvää työtä kokeilun jälkeen tai ainakin selkeyttämään urasuunnitelmiaan. Tässä lakiesityksessä ei kuitenkaan ole kysymys tästä työkokeilusta vaan työkyvyttömistä ihmisistä, jotka tarvitsevat lähinnä erilaisia kuntouttavia toimenpiteitä.” (Palkattomat orjatkin jaetaan eri karsinoihin, on muka vapaaehtoisesti ilmaistyötä tekevät ja siihen pakotetut. Sama orjuus, mutta pakotettuna vielä astetta pahempaa.)

“…kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitettu työkykyisille henkilöille.” (Miksi sitten normaaleja kansalaisia kiristetään tukien katkaisun uhalla ilmaistöihin ja läimäistään vielä selkään ‘kuntoutettavan’ leima, ja miksi tämä on ollut sallittu jo vuosia?)

Anna Kontula vasemmisto:
“Vasemmistolle tietysti ongelmallista on se, että siinä ihmisiä pakotetaan töihin ilman palkkaa, ja se, että ne ihmisryhmät — kuten tässä edellinen puhuja totesi — jotka tässä näin ovat kohteena, koostuvat lähinnä työkyvyttömistä ihmisistä, lain mukaan pääsääntöisesti työkyvyttömistä ihmisistä.” (Työkyky ei ole ollut minkäänlainen este ‘kuntouttavaan’ työtoimintaan pakottamiselle. Suurin osa orjuutetuista on varmaankin ollut täysin työkykyisiä – tekeekö se orjuutuksesta jotenkin hyväksyttävää Kontulan mielestä?)

“Ongelmallista on myös, että näissä kokeilukunnissa ei enää olisi saatavilla kuntouttavaa työtoimintaa…” (No sepä taitaa olla ainut asia tässä lakiesityksessä, joka EI ole ongelmallinen. Tosin ehdotettu vaihtoehto on vielä ‘kuntouttavaa’ työtoimintaakin pahempi, koska orjatyön kaupallinen käyttö siinä laillistettaisiin, eli sitä ei enää tarvitsisi tehdä laittomasti.)

Kari Uotila vasemmisto:
“Jokainen me ymmärrämme, että kun on kysymys työkyvyttömästä henkilöstä, niin hän tarvitsee monestakin syystä kuntouttavaa työtoimintaa: elämänhallintansa, työkykynsä palauttamisen, työmarkkinoille palaamisen näkökulmasta ja niin edelleen.” (Jokainen työtön työnhakija, joka on pakotettu tukiensa katkaisun uhalla hänen työnhakuaan vahingoittavaan ‘kuntouttavaan’ työtoimintaan, tietää, että sen tarkoituksena ei ole tehdä työkyvyttömistä työkykyisiä, vaan päinvastoin.)

Hannu Hoskonen, keskusta:
“…tämä asia on se hyvä asia, että kunnat velvoitetaan ja kunnille annetaan mahdollisuus luoda työpaikkoja ihmisille, jotka eivät muuten työllistyisi.” (Ei se ole työpaikkojen luomista, että ihmiset pakotetaan orjatöihin ilman palkkaa ja tukiensa katkaisun uhalla.)

“…kun saadaan uusia työpaikkoja syntymään tähän maahan, vienti lähtee vetämään, se luo sitten niitä niin sanottuja vähemmän koulutusta vaativia töitä, koska monesti pitkäaikaistyöttömällä henkilöllä on sellainen tausta, että hänellä ei ehkä se koulutuspohja ihan ole kunnossa. Mutta kun työpaikkoja on tarjolla, se luo myös niitä vähemmän koulutusta vaativia työpaikkoja, joita tässä maassa on todella paljon. Tekemätöntä työtä, kuten tiedämme, on todella paljon. Ei tarvitse kuin katsoa jokaisen kuntataajaman kadut ja puistot, niin kyllä siellä tekemätöntä työtä on vaikka kuinka paljon. Ei pidä olla ennakkoluuloinen. Minun mielestäni on tärkeätä, että työtön saa töitä. (Hannu Hoskonen taitaa ajatella, että on tärkeää muuttaa yritysmäinen ja palkallinen siistimistyö palkattomaksi orjatyöksi. Ja suurin osa työttömistä työnhakijoista on hyvin koulutettuja, kokeneita, työkykyisiä ihmisiä. Hoskosen kuvittelema taidoton työtön on valheellinen klisee, jota käytetään lyömäaseena.)

“…siellä on ihmisiä, joilla voi olla rankkoja päihdekokemuksia, hyvin syvää masennusta, muita tekijöitä, joiden takia nämä ihmiset ovat työkyvyttömiä. Juuri siksi heille on tähän asti tarjottu kuntoutusta, koulutusta, terveys- ja sosiaalipalveluja ja niin edelleen. Nyt tämän työelämäkokeilun avulla ja tuella kaikki nämä kuntouttavat mahdollisuudet viedään heiltä pois ja ainoana mahdollisuutena tilalle tulee se, että yksityinen yritys työllistää heidät. Siinä piilee se ongelma, koska ainakin Suomen Yrittäjien mukaan ei hevillä löydy sellaisia yrittäjiä, jotka ottavat työkyvyttömiä ihmisiä omille harteilleen, vastuulleen kannettavaksi. (Ei se muutu kuntoutukseksi, vaikka sitä miten nimitettäisiin ‘kuntouttavaksi’ työtoiminnaksi. Ja nuo ‘koulutukset’ ovat enimmäkseen olleet höpökursseja, joiden tarkoitus on pääasiassa ollut työllistää yksityisiä höpökurssittajia meidän verovaroillamme. Nyt, jos työkykyiset ihmiset pakotetaan yksityisiin yrityksiinkin saatteella: ‘Tämä on työkyvytön luuseri, orjuuttakaapa hänet, niin maksamme ehkä vielä jotain rahallista lahjustakin teille’, taataan, ettei kyseinen työnhakija tule koskaan työllistymään ainakaan siihen firmaan!)

Tarja Filatov, sos dem:
“…kokeiluaikaa pitäisi pidentää… …pidentää sitä kokeiluaikaa…” (Sekö tässä nyt olisi Tarja Filatoville ongelma, että työnhakijoiden pakottamiskokeilu yksityisiin firmoihin ei olisi riittävän pitkäksi aikaa?? Miten pitkä aika orjuutta riittäisi Tarja Filatoville?)

Anna Kontula, vasemmisto:
“Minä en usko, että kukaan, joka oikeasti on ollut kuntouttavan työtoiminnan, sen oikean kohderyhmän, kanssa tekemisissä, uskoo, että nämä ihmiset ehtivät tämän kokeilun aikana sellaiseen kuntoon, että he työllistyvät avoimille työmarkkinoille. Tämä ei vain ole realismia tässä maailmassa. Ja jos siellä joku sellaisessa kunnossa onkin, niin sitten hän on väärässä paikassa: sitten hänen ei kuuluisi olla kohderyhmässä lainkaan.” (Mitä Anna Kontula on tehnyt sen hyväksi, että ‘sellaisessa kunnossa’ olevia työnhakijoita, eli suurinta osaa työttömistä, ei pakko’kuntoutettaisi’? Ja jos ‘kuntoutksesta’ on hyötyä noille Kontulan kliseen työkelvottomillekaan, sen ei tarvitsisi olla pakollista – jos siitä olisi hyötyä, ihmiset jonottaisivat siihen.)

Merja Mäkisalo-Ropponen, sos dem:
“Kuntouttavaa työtoimintaa on tähän saakka toteutettu kunnissa ja yhdistyksissä, ja henkilöllä on ollut tämän ansiosta koko ajan tuki, kuntoutus ja ohjaus mukana tässä kuntouttavassa työtoiminnassa, ja nyt kun tämä siirtyy yrityksiin osittain, niin se tarkoittaa, että nämä työkyvyttömät henkilöt vain heitetään sinne yrityksiin ja he saavat siellä hengailla omalla tavallaan. Tämä on se syy, minkä takia myöskin työnantajat valiokunnan kuulemisissa sanoivat, että ei heillä ole mahdollisuutta ottaa näitä työkyvyttömiä ihmisiä sinne yrityksiin hengailemaan ja olemaan eikä heillä ole mahdollisuutta antaa sitä tukea, ohjausta ja kuntoutusta, mitä nämä ihmiset tarvitsisivat.” (Mikä ‘tuki, kuntoutus tai ohjaus’? Ja mitkä ‘työkyvyttömät’? Tässä ei puhuta työkyvyttömien kuntouttamisesta, vaan ‘kuntouttamisen’ avulla työnhakijoiden työkelvottomiksi tekemisestä pakolla ja valvonnalla. Ja nyt saadaan työnantajatkin karsastamaan näitä työnhakijoita ja pitämään heitä viallisina juoppoina vammaisina luusereina. Siihenkö on pyrittykin? Miksi? Mikä on seuraava askel tyrannian tiellä?)

Hannu Hoskonen, keskusta:
“…Sitä kyllä kannatan, että se olisi pidempi.”

“Hyvin menestyvä yritys esimerkiksi voi vaikka haluta palkata henkilön piha-alueita siistimään, koska monella yrityksellä sekin on merkittävä imagokysymys, että kaikki näyttää hyvältä.” (Näin saadaan huoltomiehetkin kortistoon ja huoltofirmat kukoistamaan, kun ne voivat pudottaa hintansa alas, käyttäessään orjatyövoimaa, vaikkapa työssään kokeneita entisiä palkallisia huoltomiehiä. Näin tienataan. Ja imago näyttää hyvältä. Miten sitten etiikan ja arvojen laita?)

Anna Kontula, vasemmisto:
“…uskotte, että vain ne laitetaan näihin aitoihin työympäristöihin, jotka sinne sopivat, eikä ketään hengailemaan. Se perusongelma onkin se, mihin laitetaan sitten ne, jotka eivät sovi, kun kuntouttava työtoiminta näistä kunnista lopetetaan. Miten heille käy? Mihin he menevät? Mitä heille tarjotaan? Vai eikö mitään? (Orjatyö ei sovi kenellekään. Kukaan ei tule itkemään ‘kuntouttavan’ työtoiminnan perään, mutta ehdotettu uusi ‘työelämäkokeilu’ tulisi aiheuttamaan vielä suurempaa pahaa. Tässä yritetään jakaa vielä orjatkin alalajeihin; niihin, jotka pystyvät menemään orjiksi yksityisiijn firmoihin ja niihin, jotka eivät ‘pysty’ edes siihen. Näinkö yritetään ‘kannustaa’ ihmisiä orjiksi, muka näyttämään, että pystyvät työhön, ja samalla muistutetaan työnantajaa, että tässä on sitten tämmöinen työkyvytön luuseri, jota teidän kuuluisi nyt kuntouttaa.)

Maria Tolppanen, sos dem:
“Jos kuntouttavaa työtoimintaa todellakin ryhdytään tekemään yrityksissä, niin ensimmäinen kysymys on se, mistä se yritys löytyy. Se on hyvin kaunis ajatus, mutta myös hyvin utopistinen ajatus, että yrittäjät ottavat hyvää hyvyyttään työntekijöitä sinne.” (Ajatteleeko Maria Tolppanen tosiaan, että orjuus on kaunis ajatus? Ja onko hän tosiaan sitä mieltä, että yritys, joka ottaa pakko-orjan, tekee sen hyvyydestään? Eikö yhtään ahneudestaan?)

Heli Järvinen, vihreä:
“Itse toivon vilpittömästi, että tämän kokeilun turvin löytyy niitä helmiä, löytyy sellaisia onnistumisia, joissa jotkut kuntouttavaa työtoimintaa kaipaavat pitkäaikaistyöttömät, elämänhallinnaltaan hieman hukassa olevat ihmiset, löytäisivät elämälleen uuden uran ja yritys saisi osaavaa työvoimaa. Mutta harmillista on se, että vaikka näitä helmiä löytyisi, ne löytyvät nyt niiden toisten kuntalaisten selkänahasta eli niiden kuntalaisten, jotka kaipaavat kuntouttavaa työtoimintaa vielä kipeämmin, jotka eivät pääse työelämäkokeiluun yrityksiin mutta joilta kuitenkin viedään erilaiset kuntoutus- ja terveys- ja sosiaalipalvelut sen tiimoilta pois, että muunlainen kuntouttava työtoiminta näissä kokeilukunnissa loppuu, ja siihen toivoisin muutosta. Rinnakkain nämä voisivat vielä toimia hyvin. (Eli hänen mielestään työttömien parhaimmisto, ‘helmet’, on kuitenkin elämänhallinnaltaan kuntoutusta kaipaavia? Heli Järvisen mielestä ‘kuntouttavaan’ työtoimintaanko on ollut oikein hinkua? Voisiko Järvinen mainita nimeltä vaikka vain muutaman työttömän, joka on kinunnut ‘päästä’ orjaksi, oli orjuutus sitten millä nimikkeellä tahansa. Siinä tämä vihreä on varmaan oikeassa, että yksityisiin firmoihin joutuisi juuri työkykyisiä työnhakijoita (joita suurin osa työttömistä on) – heitä vaan nimitettäisiin elämänhallinnaltaan hukassa oleviksi kuntoutusta kaipaaviksi.)
“Mitä tulee tähän itse kokeiluun, kokeilut ovat ilman muuta hyviä, mutta kuten hyvin moni asiantuntija, ja myöskin valiokunta kuultuaan kaikki asiantuntijat, on todennut, tämän kokeilun pitäisi olla pidempi.” (Järvisen mielestä orjuus on hyvä asia, kunhan se kestää tarpeeksi pitkään?)

Merja Mäkisalo-Ropponen, sos dem:
“Nyt kun kuuntelen tätä, niin minä luulen, että kuntouttava työtoiminta ja palkkatuettu työ jotenkin nyt sekottuvat keskenään tässä keskustelussa.
Palkkatuetussa työssä olevat ihmiset ovat kuitenkin työkykyisiä sillä tavalla, että osa heistä jopa siirtyy avoimille työmarkkinoille oltuaan jonkun aikaa tässä palkkatuetussa työssä tai sitten jatkaa siellä yhdistyksessä yhteiskunnallisesti tärkeitä tehtäviä vanhusten, nuorten tai lasten parissa. Mutta nyt, kun me puhumme kuntouttavan työtoiminnan asiakkaasta, niin kuntouttavan työtoiminnan asiakas on todellakin ihan jotain muuta. Hän on siis työkyvytön henkilö, jonka voimavarat ovat todella pieniä. Voi olla, että hän joutuu opettelemaan päihteetöntä elämää tai sitä, miten siellä jossakin yhteisössä jaksaa olla kaksi tai kolme tuntia, ja sekin voi viedä jo kaikki voimat tältä ihmiseltä.
Minä nyt luulen, että me emme puhu samasta ihmisryhmästä, kun täällä käydään tätä keskustelua, kuka voi siirtyä yrityksiin tekemään kuntouttavaa työtoimintaa. Minun mielestäni tämä asia pitäisi nyt selkeyttää ennen kuin tätä keskustelua jatketaan. Me puhumme kahdesta aivan täysin eri asiasta.

(Onko Merja Mäkisalo-Ropponen todellakin sitä mieltä, että ‘kuntouttavaan’ työtoimintaan tukien katkaisun uhalla pakotetut työnhakijat ovat työkyvyttömiä ja päihdeongelmaisia? Tuo on kunnianloukkaus kaikkia kymmeniä, ellei satojatuhansia työttömiä työnhakijoita kohtaan, joista itsekin olen yksi, jotka on pakotettu orjaksi vaihtoehtonaan työttömyysturvan katkaiseminen. Jos hän on sitä mieltä, että ‘kuntouttava’ työtoiminta on vain kuntoutusta tarvitseville, mitä hän on käytännössä tehnyt varmistaakseen, että näin toimitaan? Ja miten hän perustelee sitä, että tuo ‘kuntoutus’ on pakollista?)

Anna Kontula, vasemmisto:
“…Suomen Yrittäjiä tosiaan kuultiin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, ja Suomen Yrittäjät totesi, että he suhtautuvat erittäin skeptisesti siihen, että sellaisia yrityksiä löytyisi, joihin näitä henkilöitä sitten voitaisiin sijoittaa varsinkin tässä tilanteessa, kun yrityksiin on tarjolla paljon muutakin erilaista yhteisen hyvän puolesta tehtävää työtä ja harjoittelutoimintaa. (‘Yrityksiin on tarjolla yhteisen hyvän puolesta tehtävää työtä’ tarkoittaa mitä? Sitäkö, että orjia on tarjolla, pakolla, ja heidän ottamisensa on yhteiseksi hyväksi? Hyväksi kenelle? TE-toimistolle ja orjafirmalle?)

Advertisements

Kirkkokin orjuuttamaan

http://www.kytkin.fi/kirkko-tyo-ja-tyottomyys-tyoryhman-raportti-ja-toimenpide-esitykset/#comment-51 (Kirkkohallituksen virastokollegio nimesi Kirkko, työ ja työttömyys -työryhmän 19.5.2016 (§275).

Lähetin äsken tämän kommentin:

‘Onko mielestänne kirkon tehtävä rukoilla orjuutetuille vapautusta, auttaa heitä, vai ryhtyä itsekin orjuuttajaksi? Kristityn tehtävä lienee rukoilla ja auttaa, mutta entä teidän kirkkonne kanta asiaan?

Vapaaehtoistyöhön tulee mielestäni kannustaa ja se tulee sallia. Palkattomaan pakkotyöhön kiristäminen on ihmisoikeusrikos. Uskooko Suomen luterilainen kirkko täyttävänsä tehtävänsä parhaiten tottelemalla kansan ‘edustajia’ vai toimimalla Raamatun hengessä? Kummalla tavalla saadaan ihmiset palaamaan kirkkoihin – ja onko se edes tarkoituksenne?

Kunhan kyselen.’

Orjuutta laajennetaan

Eipä ole ‘uutisista’ kuullut tästä asiasta ei etukäteen eikä jälkeenpäin, mutta työttömät tuntevat pian selkänahassaan, että orjuuden instituutiota ollaan vakiinnuttamassa ‘länsimaisten arvojen’ ja ‘vapauden’ Suomeen. Orjatyötä ollaan laajentamassa yksityisiin firmoihin – niihin, jotka ovat riittävän moraalittomia orjia ottamaan. Edelleen pakollista, edelleen palkatonta, edelleen erittäin vahingollista työttömän työnhakijan työnsaantimahdollisuuksille ja maineelle. Ja tietysti raivaa tietä palkkatyön poistumiseen tyystin, koska miksi maksaa palkkaa kenellekään, jos kohta kaikki työ saadaan tehtyä ilmaiseksikin.

Lukekaapa, mitä Saku Timonen asiasta kirjoittaa. Hyvä, että olet taas ollut valppaana, Saku: http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/06/23/kavipa-taas-helposti/

Uhrin syyllistäminen

Jos töitä olisi, työnhakijat hakisivat niitä. Tietysti. Nyt töitä ei ole, mutta niitä pakotetaan hakemaan joka viikko tuen katkaisun uhalla. Ja kun sitä olematonta työpaikkaa ei kukaan työnantaja kenellekään voi antaa, työnhakijan tukea leikataan rangaistukseksi. Joka kolmas kuukausi työttömät kuulustellaan (siihen kyllä riittää meidän rahojamme) ja rangaistukset jaellaan.

Työttömät työnhakijat ajetaan orjiksi tekemään ilman palkkaa töitä, joita palkkaorjat vielä äsken tekivät palkalla. Nyt hekin ovat kohta työttöminä ja samassa kurimuksessa kuin muutkin työttömät.

Ja samaan aikaan työttömän vapaaehtoista työtä rajoitetaan ja yrittäminen tehdään hyvin harmaaksi.

‘Aktiivimalli’?

Huonon hallinnon suunnittelema uusi ‘aktiivimalli’ on vääristelevää newspeakia. Ei se ole ‘aktiivimalli’ yhtään enempää kuin orjatyö on ‘kuntoutusta’. Miksikä sitä nimittäisi systeemiä, jossa rangaistaan siitä, että joku toinen ei ole suostunut ottamaan sinua töihin edes ilmaiseksi? Keksiikö joku nasevamman termin kuin ‘uhrinrankaisumalli’?

Ja ottaisitko itse töihin jokaikisen kyselijän, joka tulee selittämään, että jos et ota, heiltä leikataan kolmekymppiä kuussa. Tuskin tunnet tarvetta edes korvata työnhakijalle tuota rangaistusmaksua, jonka kieltäytymiselläsi aiheutat heille. Jos sinulla ei ole työpaikkaa antaa, sinulla ei ole työpaikkaa antaa.

Kaikki puoli miljoonaa työtöntä työnhakijaa nyt sitten lähettämään pari kertaa viikossa hakemus Kelaan ja sossuun ja työkkäriin vaatien sieltä työpaikkaa. Nuo tahot ovat tyrannian työrukkasina komentamassa työttömiä tuosta noin vaan ottamaan työpaikan, rangaistuksen uhalla. Mennään ja otetaan. Jos eivät anna työtä ja sitten rankaisevat meitä siitä, että emme ole ottaneet heiltä työtä, se on jo niin naurettava juttu, että en tiedä nauraisinko vai itkisinkö.

18 tuntia tai orjaksi

Niin sanottua aktiivimallia valmisteleva sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ehdottaa, että työttömien työnhakijoiden työttömyyskorvausta leikattaisiin päivän verran kuukaudessa, jos he eivät mene vähintään 18 tunniksi töihin kolmen kuukauden kuulustelujakson aikana.

Työtön tietää, että avoimia työpaikkoja ei ole tuosta noin vaan otettaviksi.
Työkkäri käskee tuosta noin vaan ottamaan työpaikan viikoksi silloin tällöin. Eli työkkäri väittää uskovansa, että niitä työpaikkoja on olemassa. Heille siis kuuluu etsiä ne paikat ja todistaa työttömälle, että onhan näitä, kun vaan otat. Muutenhan tätä voi ihan hyvin verrata siihen, että Kela katkaisisi kaikkien tuet ja sanoisi, että ottakaa pieni lottovoitto kerran kolmessa kuussa, kyllä sillä elää.

Ja jotta mahdollinen osa-aikatyö ei pääsisi estämään leikkauksia, työryhmä on sekoittamassa asioita vielä perusteellisemmin. Ei riitä, että löytäisi jonkin siivouspaikan 1-3 tunniksi viikossa. Nuo 18 tuntia kun pitää saada kasaan neljässä viikossa. Ja kuka palkkaa ketään neljäksi viikoksi, neljä tuntia viikossa?

15 paikkaa tai 2kk karenssi

Virkamiesvalmistelussa on kaavailtu, että työnhakijalla olisi velvollisuus hakea esimerkiksi viittätoista työpaikkaa kolmen kuukauden kuulustelujakson aikana. Jos ei hakisi, työttömyyskorvaus katkaistaisiin kahdeksi kuukaudeksi. Eli työpaikkoja ei ole, mutta niitä joutuu hakemaan, ellei halua olla ilman tuloja kaksi kuukautta. Ja vaikka työpaikkoja ei ole, työssä pitää olla 18 tuntia per vuosineljännes, tai muuten tukea leikataan kolmekymppiä per kuukausi. Ja työttömyystuki ei edes ole kuukausittainen, vaan neljän viikon jaksoissa, alkaen kullakin milloin mihinkin aikaan kuusta. Eli tehdään yksityiskohdiltaan vielä mahdottomampaa sörsseliä keitoksesta, jonka aineksetkin on poimittu teurastamon lattialta.

Orjuus pelastaa?

Molemmat porukat kuitenkin tarjoavat työttömälle pelastusta karenssiin: orjatyö. Mene ilmaiseksi jonnekin töihin, jos nyt joku yritys tai laitos huolii edes palkattoman työntekijän kaikkine asiaan liittyvine riesoineen: työkkärin paperisota, työttömän työtaidot ja asenne, palkkatyöntekijöiden vastustus, työnantajan eettiset syyt.

Jos ‘harjoittelupaikkaa’ ei löydy sieltä kiven altakaan, tarjoudu sosiaalitoimiston kautta orjaksi; siellä kyllä löytyy orjafirma, joka ei pane vastaan, kun sosiaalitoimisto lähettää sinne muutaman uuden peukalonpyörittelijän. Onhan siitä oma vaivansa orjafirmalle, ja aiheuttaahan se jäynää työntekijöiden keskuudessa: Jos työtön orja tarjoutuu tekemään oikeaa työtä ilmaiseksi, se on uhka heidän palkkatyöpaikoilleen, ja jos hän vain seisoskelee mitään tekemättä, sekin raivostuttaa.

Eli noiden uusien valmisteilla olevien toimenpiteiden tarkoitus on ajaa kaikki työttömät orjiksi?

Orjuuden hyötyjä

Havahduin aamuyöstä muistoon muutaman vuosikymmenen takaa, kun minäkin olin orjuuttajana. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut häpeää siitä. Teinhän vain työni.

Pikkukylälle oli saatu rakennettua kaksiosastoinen työkeskus. Puutyöosastolla väsättiin yllättävän käyttökelpoisia huonekaluja, ja tekstiiliosastolla räsymattoja ja poppanoita. Niitä myytiin työkeskuksen myymälässä, ja kauppa kävi vilkkaasti, koska hinnat pidettiin kilpailukykyisinä. Tuotteita teki pieni porukka, joista suurin osa oli määritelty kehitysvammaisiksi, muutama oli juonut itsensä tärviölle ja jollekin oli virallisesti määritelty mielenterveysongelma. Kaikkien heidän rangaistuksenaan oli pakkotyö. Viisi päivää viikossa, olikohan se kahdeksasta kolmeen, he puursivat töissä ja saivat perjantaisin palkakseen muutaman markan. Työkeskuksen kaksi ohjaajaa, keittiötyöntekijä ja esimies nauttivat hyvää palkkaa etuineen.

Aina silloin tällöin joku esitti kysymyksen, miksi he eivät saa palkkaa. Toinen kysyi, miksi heidän oli pakko tulla töihin. Minulle nuo kysymykset olivat vain työn muutamia huonoja puolia – tai ei oikeastaan, olihan minulla syytä olla tyytyväinen omasta osastani, joten välitinkö heidän pakko-orjuudestaan. Tuskin. Se oli minulle vain työpaikka. En tullut edes ajatelleeksi paneutua ohjattavieni elämään ihmisenä ihmiselle. Joku, jossain, oli suunnitellut systeemin, minä sain siltä palkkani, eikä muiden tilanne kovasti kiinnostanut.

Miksi näin? Miksi rakentaa liian kallis rakennus, jonka toiminta perustui siihen, että vammaisia käytettiin ilmaistyöhön? Kenen etua se ajoi? No, henkilökunnan, tietysti, mutta tuskin kuntakaan siitä paljon hyötyi, koska tuotteiden hinnat olivat niin alhaalla, eikä tuotantovauhti päätä huimannut. Joku orjista mukautui tilanteeseen ja väitti nauttivansa työstään. Mutta miksi kaikki pakotettiin mukaan? Me neljä nyljimme toimeentulomme heidän selkänahastaan ja olimme vapaita lähtemään, kun saimme tarpeeksemme. Heille pelastus oli vain vanhuuseläkkeelle pääseminen.

Miksei voitu käyttää jotain jo olemassa olevaa kunnan omistamaa tilaa (niitäkin oli saatavilla), laittaa sinne muutama kangaspuu pystyyn ja antaa ne käyttöön niille, jotka halusivat tulla ja kutoa. Tuotteita olisi sitten voinut myydä, jos kutoja niin halusi, ja hän olisi itse saanut myyntihinnan, tai ainakin ison osan siitä. Se olisi kuntouttanut paremmin kuin toimiminen pakko-osana koneistossa ilman mitään hyötyä itselle.

No, kohtalo kouluttaa. Nyt olen itse orjana. Pahimmassa tapauksessa minua käytetään aktivoimaan vanhuksia toimintaan, johon heillä ei itsellään ole mitään innostusta, eli olisin orjuuttajana, taas, nyt vaan ilman palkkaa. Siitäpähän sain. Varmaan seuraavana on omien orjuuttajieni vuoro.

Eli niitä hyötyjä:
– Oppii empatiaa muita sorrettuja kohtaan.
– Oppii arvostamaan niitä päiviä, jolloin ei ole orjana.

Muuta hyötyä ei nyt tule mieleeni.