Uhrin syyllistäminen

Jos töitä olisi, työnhakijat hakisivat niitä. Tietysti. Nyt töitä ei ole, mutta niitä pakotetaan hakemaan joka viikko tuen katkaisun uhalla. Ja kun sitä olematonta työpaikkaa ei kukaan työnantaja kenellekään voi antaa, työnhakijan tukea leikataan rangaistukseksi. Joka kolmas kuukausi työttömät kuulustellaan (siihen kyllä riittää meidän rahojamme) ja rangaistukset jaellaan.

Työttömät työnhakijat ajetaan orjiksi tekemään ilman palkkaa töitä, joita palkkaorjat vielä äsken tekivät palkalla. Nyt hekin ovat kohta työttöminä ja samassa kurimuksessa kuin muutkin työttömät.

Ja samaan aikaan työttömän vapaaehtoista työtä rajoitetaan ja yrittäminen tehdään hyvin harmaaksi.

‘Aktiivimalli’?

Huonon hallinnon suunnittelema uusi ‘aktiivimalli’ on vääristelevää newspeakia. Ei se ole ‘aktiivimalli’ yhtään enempää kuin orjatyö on ‘kuntoutusta’. Miksikä sitä nimittäisi systeemiä, jossa rangaistaan siitä, että joku toinen ei ole suostunut ottamaan sinua töihin edes ilmaiseksi? Keksiikö joku nasevamman termin kuin ‘uhrinrankaisumalli’?

Ja ottaisitko itse töihin jokaikisen kyselijän, joka tulee selittämään, että jos et ota, heiltä leikataan kolmekymppiä kuussa. Tuskin tunnet tarvetta edes korvata työnhakijalle tuota rangaistusmaksua, jonka kieltäytymiselläsi aiheutat heille. Jos sinulla ei ole työpaikkaa antaa, sinulla ei ole työpaikkaa antaa.

Kaikki puoli miljoonaa työtöntä työnhakijaa nyt sitten lähettämään pari kertaa viikossa hakemus Kelaan ja sossuun ja työkkäriin vaatien sieltä työpaikkaa. Nuo tahot ovat tyrannian työrukkasina komentamassa työttömiä tuosta noin vaan ottamaan työpaikan, rangaistuksen uhalla. Mennään ja otetaan. Jos eivät anna työtä ja sitten rankaisevat meitä siitä, että emme ole ottaneet heiltä työtä, se on jo niin naurettava juttu, että en tiedä nauraisinko vai itkisinkö.

18 tuntia tai orjaksi

Niin sanottua aktiivimallia valmisteleva sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ehdottaa, että työttömien työnhakijoiden työttömyyskorvausta leikattaisiin päivän verran kuukaudessa, jos he eivät mene vähintään 18 tunniksi töihin kolmen kuukauden kuulustelujakson aikana.

Työtön tietää, että avoimia työpaikkoja ei ole tuosta noin vaan otettaviksi.
Työkkäri käskee tuosta noin vaan ottamaan työpaikan viikoksi silloin tällöin. Eli työkkäri väittää uskovansa, että niitä työpaikkoja on olemassa. Heille siis kuuluu etsiä ne paikat ja todistaa työttömälle, että onhan näitä, kun vaan otat. Muutenhan tätä voi ihan hyvin verrata siihen, että Kela katkaisisi kaikkien tuet ja sanoisi, että ottakaa pieni lottovoitto kerran kolmessa kuussa, kyllä sillä elää.

Ja jotta mahdollinen osa-aikatyö ei pääsisi estämään leikkauksia, työryhmä on sekoittamassa asioita vielä perusteellisemmin. Ei riitä, että löytäisi jonkin siivouspaikan 1-3 tunniksi viikossa. Nuo 18 tuntia kun pitää saada kasaan neljässä viikossa. Ja kuka palkkaa ketään neljäksi viikoksi, neljä tuntia viikossa?

15 paikkaa tai 2kk karenssi

Virkamiesvalmistelussa on kaavailtu, että työnhakijalla olisi velvollisuus hakea esimerkiksi viittätoista työpaikkaa kolmen kuukauden kuulustelujakson aikana. Jos ei hakisi, työttömyyskorvaus katkaistaisiin kahdeksi kuukaudeksi. Eli työpaikkoja ei ole, mutta niitä joutuu hakemaan, ellei halua olla ilman tuloja kaksi kuukautta. Ja vaikka työpaikkoja ei ole, työssä pitää olla 18 tuntia per vuosineljännes, tai muuten tukea leikataan kolmekymppiä per kuukausi. Ja työttömyystuki ei edes ole kuukausittainen, vaan neljän viikon jaksoissa, alkaen kullakin milloin mihinkin aikaan kuusta. Eli tehdään yksityiskohdiltaan vielä mahdottomampaa sörsseliä keitoksesta, jonka aineksetkin on poimittu teurastamon lattialta.

Orjuus pelastaa?

Molemmat porukat kuitenkin tarjoavat työttömälle pelastusta karenssiin: orjatyö. Mene ilmaiseksi jonnekin töihin, jos nyt joku yritys tai laitos huolii edes palkattoman työntekijän kaikkine asiaan liittyvine riesoineen: työkkärin paperisota, työttömän työtaidot ja asenne, palkkatyöntekijöiden vastustus, työnantajan eettiset syyt.

Jos ‘harjoittelupaikkaa’ ei löydy sieltä kiven altakaan, tarjoudu sosiaalitoimiston kautta orjaksi; siellä kyllä löytyy orjafirma, joka ei pane vastaan, kun sosiaalitoimisto lähettää sinne muutaman uuden peukalonpyörittelijän. Onhan siitä oma vaivansa orjafirmalle, ja aiheuttaahan se jäynää työntekijöiden keskuudessa: Jos työtön orja tarjoutuu tekemään oikeaa työtä ilmaiseksi, se on uhka heidän palkkatyöpaikoilleen, ja jos hän vain seisoskelee mitään tekemättä, sekin raivostuttaa.

Eli noiden uusien valmisteilla olevien toimenpiteiden tarkoitus on ajaa kaikki työttömät orjiksi?

Orjuuden hyötyjä

Havahduin aamuyöstä muistoon muutaman vuosikymmenen takaa, kun minäkin olin orjuuttajana. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut häpeää siitä. Teinhän vain työni.

Pikkukylälle oli saatu rakennettua kaksiosastoinen työkeskus. Puutyöosastolla väsättiin yllättävän käyttökelpoisia huonekaluja, ja tekstiiliosastolla räsymattoja ja poppanoita. Niitä myytiin työkeskuksen myymälässä, ja kauppa kävi vilkkaasti, koska hinnat pidettiin kilpailukykyisinä. Tuotteita teki pieni porukka, joista suurin osa oli määritelty kehitysvammaisiksi, muutama oli juonut itsensä tärviölle ja jollekin oli virallisesti määritelty mielenterveysongelma. Kaikkien heidän rangaistuksenaan oli pakkotyö. Viisi päivää viikossa, olikohan se kahdeksasta kolmeen, he puursivat töissä ja saivat perjantaisin palkakseen muutaman markan. Työkeskuksen kaksi ohjaajaa, keittiötyöntekijä ja esimies nauttivat hyvää palkkaa etuineen.

Aina silloin tällöin joku esitti kysymyksen, miksi he eivät saa palkkaa. Toinen kysyi, miksi heidän oli pakko tulla töihin. Minulle nuo kysymykset olivat vain työn muutamia huonoja puolia – tai ei oikeastaan, olihan minulla syytä olla tyytyväinen omasta osastani, joten välitinkö heidän pakko-orjuudestaan. Tuskin. Se oli minulle vain työpaikka. En tullut edes ajatelleeksi paneutua ohjattavieni elämään ihmisenä ihmiselle. Joku, jossain, oli suunnitellut systeemin, minä sain siltä palkkani, eikä muiden tilanne kovasti kiinnostanut.

Miksi näin? Miksi rakentaa liian kallis rakennus, jonka toiminta perustui siihen, että vammaisia käytettiin ilmaistyöhön? Kenen etua se ajoi? No, henkilökunnan, tietysti, mutta tuskin kuntakaan siitä paljon hyötyi, koska tuotteiden hinnat olivat niin alhaalla, eikä tuotantovauhti päätä huimannut. Joku orjista mukautui tilanteeseen ja väitti nauttivansa työstään. Mutta miksi kaikki pakotettiin mukaan? Me neljä nyljimme toimeentulomme heidän selkänahastaan ja olimme vapaita lähtemään, kun saimme tarpeeksemme. Heille pelastus oli vain vanhuuseläkkeelle pääseminen.

Miksei voitu käyttää jotain jo olemassa olevaa kunnan omistamaa tilaa (niitäkin oli saatavilla), laittaa sinne muutama kangaspuu pystyyn ja antaa ne käyttöön niille, jotka halusivat tulla ja kutoa. Tuotteita olisi sitten voinut myydä, jos kutoja niin halusi, ja hän olisi itse saanut myyntihinnan, tai ainakin ison osan siitä. Se olisi kuntouttanut paremmin kuin toimiminen pakko-osana koneistossa ilman mitään hyötyä itselle.

No, kohtalo kouluttaa. Nyt olen itse orjana. Pahimmassa tapauksessa minua käytetään aktivoimaan vanhuksia toimintaan, johon heillä ei itsellään ole mitään innostusta, eli olisin orjuuttajana, taas, nyt vaan ilman palkkaa. Siitäpähän sain. Varmaan seuraavana on omien orjuuttajieni vuoro.

Eli niitä hyötyjä:
– Oppii empatiaa muita sorrettuja kohtaan.
– Oppii arvostamaan niitä päiviä, jolloin ei ole orjana.

Muuta hyötyä ei nyt tule mieleeni.

Miksi Kelaan?

Yksi syy, miksi kunnan toimeentulotuki siirrettiin valtion Kelaan:

Vielä viime vuonna, kun työtöntä pitkäaikaistyönhakijaa alettiin kiristämällä ja uhkailemalla pakottaa orjaksi, työnhakijalla oli oma pieni kiristyskeinonsa tyranniaa vastaan. Hän saattoi jättäytyä toimeentulotuelle, jolloin kunta joutui maksamaan hänen tukensa.

Vaikka kunnat sittemmin pakotettiin maksamaan valtiolle sakkoa pitkään työttöminä olleista, elleivät ne pakottaneet heitä orjiksi, työttömällä oli edelleen mahdollisuus sanoa: “En suostu, joten maksakoon kunta 70%:n sijasta koko tukeni.”

Nyt sitä mahdollisuutta ei enää ole. Kuntien työkkärin ja sossun virkailijat (tai pikkukunnissa vierailevat naapurikaupungin virkailijat) pakottavat sinut orjaksi ja kuittaavat sakot pois, tai jos eivät onnistu sinua orjuuttamaan, siirryt toimeentulotuelle, ja tukesi maksaa valtio. Eli muutaman vuoden ajan kuntia kepitettiin orjuuttamaan ihmisiä. Nyt niitä motivoidaan porkkanalla, tuuppimaan työttömiä Kelan toimeentulotuelle. Eikö ole mielenkiintoista?

Tyranniakysely

Kysely tyranneille (TE-toimiston virkailijoille, sosiaalivirkailijoille, orjalaitoksille)

Häpeätkö jotain, mitä työssäsi teet?
a) En. Jos häpeäisin jotain, en tekisi sitä.
b) En enää; aluksi häpesin, mutta kaikkeen tottuu. Omatunto paatuu.
c) Häpeän sitä, että olen auttamassa orjayhteiskunnan luomisessa.
d) Häpeän sitä, että saan toimeentuloni toisten suomalaisten työttömyydestä.

Mitä tekisit rahasta?
a) Vain työtä, joka on moraalini ja eettisten vakaumusteni mukaista.
b) Kiristäisin työttömän suomalaisen palkattomaan pakkotyöhön eli orjaksi.
c) Valehtelisin (esim. työttömille, esimiehilleni, verotoimistolle).
d) Varastaisin.
e) Pahoinpitelisin fyysisesti.
f) Pahoinpitelisin henkisesti, eli kohtelisin toista ihmistä ikäänkuin hänellä ei olisi ihmisarvoa eikä itsemääräämisoikeutta.
g) Tappaisin.
h) Huoraisin.
i) Ryhtyisin huumeidenvälittäjäksi.
j) Myisin vaikka mummoni.

Jos sinä olet valmis tekemään rahasta jopa asioita, joita häpeät, minkä arvelisit olevan työttömän motiivi, kun hän kieltäytyy suostumasta orjaksi?
a) Hän ei halua vahingoittaa omanarvontuntoaan.
b) Hän ei halua olla mukana luomassa orjayhteiskuntaa.
c) Laiskuus, haluttomuus tehdä työtä.
d) Ilmeisesti hänellä on jokin tulolähde, eikä hän tarvitse työttömyystukea velvoitteineen.
e) Hän häpeää työttömyyttään, eikä halua näyttää naamaansa yhteisössään.
f) Hän ei halua leimautua yhteiskunnan ongelmajätteeksi, heikoksi, rasitteeksi, osaamattomaksi idiootiksi.
g) Aika harva kieltäytyy, joten kai he ymmärtävät, että työstä on heille hyötyä; tyhmää kutsua sitä orjatyöksi, vaikka se onkin pakollista ja palkatonta.
h) Aika moni kieltäytyy, joten kai orjuus on pahempi asia kuin luulisikaan, ennen kuin itse joutuu valitsemaan työmarkkinatuen ja pakkotyön välillä.

Orjafirman johtaja, etsiikö yrityksenne uutta henkilökuntaa?
a) Tarvitsemme ja etsimme.
b) Tarvitsemme ja etsimme ilmaistyövoimaa.
c) Paikkoja olisi, mutta ei varoja.
d) Emme yleensä palkkaa orjina olleita palkkatyöhön.

Missä tapauksessa kieltäytyisit ottamasta ilmaista pakkotyöläistä?
a) Jos hän on jo ollut meillä aikaisemmin, ja osoittautunut työkykyiseksi ja -haluiseksi.
b) Jos hän on jo ollut meillä aikaisemmin, ja osoittautunut työhaluttomaksi ja osaamattomaksi
c) En koskaan kieltäytyisi; saahan laitoksemme heistä rahaa veronmaksajilta.
d) En koskaan kieltäytyisi; onhan pakkotyöstä varmaan heille hyötyä.
e) Minulla ei ole auktoriteettia päättää, otammeko orjia vai emme: TE-toimisto ja sosiaalitoimisto sijoittavat heitä tänne.
f) Jos orjaksi pakotettava riittävän hartaasti pyytää, että en suostuisi sallimaan hänen orjuuttamistaan laitoksessamme.

Mikä mielestäsi on tärkeintä ottaa huomioon palkattomassa pakkotyössä?
a) Että orja pakkotyöjakson jälkeen palkataan tuohon samaiseen hyödylliseen työhön.
b) Että orja tekee hyödytöntä työtä, jota tekemään ei ketään palkattaisi.
c) Että orja viettää aikaa valvotuissa oloissa.
d) Että orja omasta mielestään hyötyy tekemästään pakkotyöstä.
e) Että orja oppii nöyrtymään osaansa halpatyövoimana.
f) Että orjuus aletaan nähdä normaalina osana yhteiskuntaa, jolloin yhä suurempi osa vielä nyt palkkaa nauttivista voidaan siirtää orjiksi, vaikkapa tekemään entistä työtään, nyt vaan ilman palkkaa; me vielä tienataan tälläkin.

Millä ehdoin orjafirman pitää mielestäsi kieltäytyä jatkamasta työttömän pakkotyötä ensimmäisen 3-6 kuukauden jälkeen?
a) Jos orja on tehnyt työtä innokkaasti ja taidolla ja hänestä on ollut hyötyä tai iloa yhteisölle.
b) Jos orja on tehnyt työtä vastahakoisesti, huonosti, tai kieltäytynyt tekemästä mitään.
c) Jos tilalle on tulossa seuraava orja, eikä pakkotyötä riitä kaikille.
d) Jos orja pyytää vapautusta pakkotyöstä, josta hän ei näe seuraavan muuta kuin haittaa?

Onko pitkään töitä hakeneen ihmisen pakottaminen työttömyyskorvauksen katkaisun uhalla pakkotyöhön mielestäsi orjalle
a) myönteinen asia, hänelle yhteiskunnan lahjoittama palvelu, joka auttaa häntä työllistymisessä tai ainakin arkielämänsä hallitsemisessa.
b) rangaistus työttömyydestä, johon hän on syyllistynyt.
c) lähes sama kuin palkkatyö, koska hänellehän maksetaan yhdeksän euroa per orjatyöpäivä.
d) elämänilon loppu.

Mitä käsität ‘elämänhallinnalla’?
a) Sitä, että osaa herätä aamulla, peseytyä, pukeutua, syödä, siivota, pyykätä, tiskata, harrastaa, tehdä muita kotitöitä ja mennä nukkumaan itsenäisesti keskivertostandardien mukaisesti.
b) Sitä, että oppii nöyrtymään ja tottelemaan ja tekemään, mitä vaikuttajat, päättäjät, kapot ja orjuuttajat käskevät.
c) Se on sitä, että työttömän elämä ja vapaa-aika saadaan virkamiesten hallintaan.

Mitä arvelisit pakkotyöstä aiheutuvan orjalle?
a) Itsetunnon heikentymistä.
b) Elämän ilon hiipumista, toivottomuutta, masennusta.
c) Omanarvontunnon kasvua.
d) Oma-aloitteisuuden parantumista.
e) Tottelevaisuuden kehittymistä ja passivoitumista.
f) Kaunaa, kostonhalua ja yhteiskunnallista ryhdistäytymistä.

Mitä ajattelet työttömästä, joka ei suostu lähtemään orjaksi, eli palkattomaan, hänelle vastenmieliseen pakkotyöhön?
a) Haluaisin itse oppia toimimaan yhtä eettisesti omassa työssäni; ihailen häntä, mutta ihmettelen, millä hän sitten elää.
b) Eikö niitä luusereita saa potkittua liikkeelle, vaikka työ tuodaan nenän eteen – tai ainakin 80 kilometrin päähän?
c) En ilmeisesti osannut selittää hänelle riittävän selvästi orjatyön hyötyjä.
d) En ilmeisesti osannut uhkailla ja kiristää häntä tarpeeksi tehokkaasti.
e) Kyllä routa vielä porsaan kotiin ajaa, kuten ajoi minutkin.

Vankilaan tuomittu voi joissain tapauksissa lyhentää tuomiotaan yhdyskuntapalvelulla. Tiedätkö, miten se eroaa pitkään työtä hakeneen työttömän orjatyöstä?
a) Yhdyskuntapalvelu on vapaaehtoista, työttömän orjatyö pakollista.
b) Yhdyskuntapalvelu lyhentää vankilatuomiota, orjatyö loppuu vasta eläkkeelle siirtymiseen, työllistymiseen tai kuolemaan.
c) Työttömän orjatyö on häntä auttavaa pakkopalvelua, kun taas rikollisen yhdyskuntapalvelu on rangaistus.
d) Ei eroa juuri mitenkään.

Jos sanot pitkäaikaistyönhakijalle: “Yhteiskunta on jo pitkään katsonut läpi sormiensa tätä tilannettasi” vastauksena hänen valitukseensa, että hänet yritetään pakottaa orjaksi, tarkoitat että:
a) pakollinen työtoiminta on rangaistus työttömyydestä, ja koska yhteiskunta (sinä) on jo kauan antanut armon käydä oikeudesta, on jo korkea aika saattaa rangaistus voimaan.
b) yhteiskunta (sinä) on laiminlyönyt velvollisuuttaan auttaa kansalaista työllistymään, ja puhkuu nyt auttamishalua.

Valtio on jo muutaman vuoden pakottanut pienetkin kunnat maksamaan 70% pitkään työtä etsineen työttömyyskorvauksesta, eli noin 500 euroa kuussa. Tuo maksu siirtyy takaisin valtiolle, jos kunta kohdistaa työnhakijaan ‘toimenpiteitä’ tai ‘sosiaalipalveluja’, eli pakkotyötä tai -koulutusta. Miten tärkeää osaa uskot tuon rahan (6000 euroa vuodessa) näyttelevän työttömien orjuuttamisessa?
a) Se on koko orjuuttamisen motiivi; pirullisen ovelaa valtion päättäjiltä.
b) Eipä juuri mitään, sehän on niin pieni summa.
c) En tiedä näistä asioista, Joku Muu hoitaa ne.

Kumman luulet olevan tehokkaampaa työttömän työllistymiselle:
a) Ilmainen vapaaehtoistyö?
b) Palkaton pakkotyö, jota tehdään työttömyyskorvauksen katkaisun uhalla?

Suomeen on luotu jo puolen miljoonan työikäisen ihmisen työttömyys. Avoimia työpaikkoja lienee alle 50 000. Mitä johtopäätöksiä vedät?
a) Kaikki eivät voi työllistyä entiseen tapaan palkkatyöhön, joten meidän pitää sallia jokaisen valita tekemisensä ilman haittabyrokratiaa.
b) Kaikki eivät voi työllistyä entiseen tapaan palkkatyöhön, joten meidän pitää sallia jokaisen tehdä työtä omaan pussiinsa ilman pienyrittämisen esteitä (työttömyysturvan välitön katkaisu, ennakkoarvioverotus, pakkoeläkemaksut, pakkovakuutukset yms).
c) Kaikki eivät voi työllistyä entiseen tapaan palkkatyöhön, joten kaikki ylijäämä jämä pitää pakottaa orjiksi.
d) Entäs ne piilotyöpaikat? Orjuus motivoi metsästämään niitä.

Oletko mielestäsi mukana luomassa systeemiä, johon itse mielelläsi putoat, kun sinut irtisanotaan tai kun yrityksesi kaatuu?
a) En nyt ajattele niin pitkälle ensi viikkoon; raha kouraan nyt, niin teen mitä tahansa.
b) En ole. Häpeän sitä. Teen mitä tahansa rahasta.
c) Kyllä. Pyrin heti kuntouttavaan työtoimintaan, jos kaikesta auliista nuoleskelustani huolimatta minut potkaistaisiin syrjään.

Orjuuteen tuupittu tarjoutuu tekemään sinun työsi ilman palkkaa. Miten suhtaudut?
a) Ilahdun ja vaihdan oitis paikkaa hänen kanssaan; palkkani onkin ollut kohtuuton kuluerä työnantajalleni, kansalle.
b) Nauran; pitkäaikaistyöttömissä ei ole ketään, joka kykenisi hoitamaan minun vaativan virkani.
c) Kiitän ideasta ja kerron työnantajalleni, että teen tästä lähtien työni ilman palkkaa; tavallaanhan olen työtön, koska saan toimeentuloni toisten työttömyydestä; sen jälkeen voin hyvillä mielin orjuuttaa lähimmäisenikin.

Työttömien pakottaminen kiristämällä, uhkailemalla ja valehtelemalla palkattomaan työhön on mielestäsi:
a) osoitus siitä, miten kekseliäs talousnero Suomen johto luo kilpailukykyä tässä maassa toimiville yrityksille ja palkkioita itselleen.
b) merkki siitä, miten inhimillinen maa kohtelee kansaansa.
c) oire siitä, miten diktatuuriin päin kallistuva valtio alistaa kansalaisia.

Sopisiko, että vastauksesi julkaistaisiin?
a) Ei! Vastasin rehellisesti, ja se voisi vaarantaa työpaikkani.
b) Ei! Vastasin vilpillisesti enkä halua, että tuttavani näkevät minut siinä valossa.
c) Mikäpä siinä, jos nyt jotakuta kiinnostaisi.
d) Käyhän se, mutta varmaan suurin osa olisi vastannut samoin, joten mitä mieltä?
e) Ei kannata; kysely oli niin kehno, etten juuri paneutunut siihen.
f) Työttömänä voit tehdä, mitä haluat; me vaikuttajat ja asiantuntijat kirjaamme asiakastietoihisi tämänkin osoituksesi syrjäytymisestäsi ja alamme suunnitella, miten tällaiset yhteiskuntarauhan horjuttajat saadaan kuriin.

Työttömän pakottaminen orjatyöhön työttömyyskorvauksen menettämisen uhalla on mielestäsi
a) rangaistus työttömyyteen syyllistymisestä.
b) palkkio hyvin suoritetusta työnhausta.
c) hoitokeino työttömyysvammaan.

Mitä tunteita toisten suomalaisten orjuuttamiseen osallistuminen sinussa herättää?
a) Häpeää.
b) Vahingoniloa.
c) Pelkoa ja epävarmuutta.
d) Ylpeyttä ja omahyväisyyttä.

Onko muiden kansalaisten pakottaminen työttömyystuen katkaisulla kiristämällä orjaksi pahinta, mitä rahan takia tekisit?
a) Ei toki. Teen mitä tahansa esimieheni käskevät. Teen vain työni. En ole vastuussa.
b) No, toistaiseksi se taitaa olla pahinta, mutta jos seuraavaksi minut käsketään teloittamaan työttömiä turhakkeita, ehkä senkin tekisin, jos siitä maksettaisiin riittävästi.

Orjasopimus

Paikalla maakunnan pääkaupungista vieraileva sosiaalijohtaja Heta Hyypiö ja Orja.
(Edellinen tilaisuus, jossa työtön nujerrettiin orjaksi, löytyy tästä: https://reilusuomi.wordpress.com/2017/02/21/orjamarkkinat/ )

Orja: Eikö vanhainkodin johtaja ollut tulossa tänne?
Heta: Ei. Annan sulle yhteystiedot, niin saat…
Orja: Ok, luulin, että…
Heta: Mutta tietää, että… Ei tiedä sun nimeäkään. Tietää, että on tulossa henkilö. Kukaan muu siellä ei vielä tiedä, koska minun periaate on, että en kerro asioista ennen kuin ne on oikeasti mustaa valkoisella. Ettei tule sitä pettymystä, että kaikki oli, että ‘Ihanaa, kun saadaan käsityöohjaaja tänne’, ja sitten ei saadakaan.
Orja: Niin.
Heta: Minä nyt sitten tiedotan sinne johtajalle, joka tiedottaa henkilökunnalle. Olen alustavasti puhunut hänen kanssaan.
Orja: Luulin, että voisin häneltä kysyä niistä ihmisistä siellä, että minkälaisesta…
Heta: Voit mennä käymään, jos haluat. Ei hän kerkiä tänne. Hän on niin hoitotyössä kiinni, kun siellä on nyt pitkään poissa olevia ihmisiä, niin ei pysty lähtemään sieltä.
Orja: Ei ole riittävästi orjatyöläisiä hänelle annettu?
Heta: Hei, sori, puhutaan ihan asiallisesti. Mulle käy sellainen kaikkein parhaiten.
Orja: Joo. No, sanon ihan asiallisesti, että minua inhottaa tämä tilanne – tajuat varmaan. Ja kun olen vihainen, minun on vaikea olla hyvin kohtelias.
Heta: Joo, eikä tarviikaan olla, mutta pyydän, että asiallisesti, se on niinkun minun mielestä…
Orja: Minäkin vaatisin ihmisiltä asiallisuutta, mutta sitä ei aina saa. Mutta se, että minä nyt työskentelisin täällä ilmaiseksi. Ei vapaaehtoistyötä, vaan pakotettua ilmaista työtä. Ainut joka siitä hyötyy on tämä kunta, joka hyötyy siitä, jos nyt olen oikein laskenut, viisisataa euroa kuussa, kuusituhatta vuodessa.
Heta: Ei kun se on siitä se kolmekymmentä prosenttia. En tiedä, kuinka pitkä työttömyysaika sinulla nyt on.
Orja: Viisi vuotta.
Heta: Niin. Se on siitä, tuota, se 70 prosenttia.
Orja: Niin, eli se on minun tuista suurinpiirtein sellainen viisisataa kuussa. Eli se on aika suuri summa.
Heta: Siis kuinka paljo sinä saat? (Kunnan sosiaalijohtaja ei tiennyt, miten pitkään hänen uhrinsa oli ollut työttömänä ja paljonko työmarkkinatuki oli.)
Orja: No se on neljässä viikossa, mitä se nyt on, mutta kuukaudessa suurinpiirtein 700 euroa brutto, muistaakseni.
Heta: Kunta sitten hyötyy siitä. Ja kunta saa vielä kymmenen euroa päivässä rahaa, ja sinä saat yhdeksän euroa ja sitten kunta maksaa nämä kilometrikorvaukset, vaikka niitä ei tarvitse maksaa.
Orja: Tuota niin, tuo… Minulla ei ole autoa, ja laina-autolla lähteminen… En ole ajanut talvella paljon. Nytkään en uskaltanut rattiin tuonne, tällaista asiaa varten, kaksikymmentä kilometriä kumpaankin suuntaan, yhteensä neljäkymmentä kilometriä.
Heta: Joo…
Orja: Ja tuolle liukkaalle tielle. Niin en lähtenyt yksin. Eli siinä menee kahden ihmisen aika.
(Hetken hiljaisuutta. Häviäjä on se, joka rikkoo hiljaisuuden.)
Orja: Sinä et tietysti ole kehitellyt tätä systeemiä…
Heta: En ole!
Orja: Mutta olet kuitenkin osana siinä.
Heta: Osana siinä, ja minun pitää toteuttaa sitä.
Orja: Valtio kiristää kuntia orjuuttamaan asukkaita, näinhän se menee, ja minä nyt olen tässä pahnan pohjimmaisena, enkä pidä tästä asemasta.
Heta: Joo…
Orja: Ei ole tarkoituskaan, että minä siitä pitäisin.
Heta: Niin, aivan, ja minulle tuli jo silloin edellisessä keskustelussa ymmärretyksi tämä asia. Ymmärsin ihan täysin, mitä silloin tarkoitit, tai ainakin oletan ymmärtäneeni suurimman osan, mitä tarkoitit.
Orja: En saanu itseäni kovin selkeästi ilmaistua silloin, koska tosiaan olin vihainen.
Heta: Joo. Ilmaisit itseäsi ihan selkeästi mielestäni. Tavallaan tämä yhteiskunta on katsonut yli kaksi vuotta läpi sormiensa tätä tilannetta. Koska se olisi voitu vaatia jo silloin…

(Katsonut läpi sormiensa työttömän syyllisyyttä työttömyyden rikokseen? Siis tässä tosiaan ollan puhumassa työttömyydestä rankaisemisesta, ei työllistymisessä auttamisesta – aika hassu lapsus häneltä. Virkailijakin voi olla rehellinen, jos sitten vaikka vahingossa.)

Orja: Minä olisin voinut… Jos olisin työvoimatoimistolta saanut vastauksen tiedusteluuni siitä ehdottamastani…
Heta: Kerroit, joo.
Orja: Olisin voinut jo kaksi vuotta tehdä sitä ilmaista korjausompelupalvelua, mikä olisi ollut hyödyllistä kuntalaisille, ja edelleenkin olisi. Taitojani vastaavaa… Siinä ei ole mitään negatiivista.
Heta: Ei, ei niin, mutta kun se ei tänä päivänä vielä kelpaa perusteeksi saada työmarkkinatukea.
Orja: Työmarkkinatuen peruste on se, että ei ole työtä. Tätä ollaan nyt viemässä siihen suuntaan, että työmarkkinatuki on palkka.
Heta: Mutta minä en ole sen puolen asiantuntija. Se…
Orja: (korottaa hiukan ääntään, yrittää puhua)
Heta: TE-toimiston asiantuntija puhui silloin nämä asiat. Minä en tunne niin syvästi sitä lakia kuin hän, ja hän sanoi näin. Siitä meidän ei kannata keskenämme taistella, koska se on ihan turhaa. Että nyt ollaan tätä kuntouttavan työtoiminnan asiaa tässä…
Orja: Minä en tarvitse kuntoutusta.
Heta: No, työtoimintaa, niinkun puhuttiin. Voidaan puhua…

(Hetki hiljaisuutta, kun virkailija naputtelee koneelleen jotain.)

Orja: Työttömyys jo itsessään on ihan riittävä rangaistus työttömyydestä.

(Hiukan pitempi hetki hiljaisuutta.)

Heta: Minun puolesta sinun ei tarvii soitella vanhainkodin johtajalle ennen kuin aloitat siellä. Minä ilmoitan… sovitaan, milloin päätät aloittaa, milloin aloitat, milloin tulet, niin voit siellä kysellä koko sen eka päivän ajan vaikka mitä. Tutustua henkilökuntaan, siihen fyysiseen ympäristöön, ja tehdä luettelo, mitä tarvitset. Seuraavan kerran, kun tulet, sinulle on siihen mennessä hankittu niitä materiaaleja, mitä mahdollisesti tarvitset. Siihen menee se ensimmäinen päivä.
Orja: Niin, turha on sitten laskea sen varaan, että minä nyt siellä työskentelisin, ikäänkuin syrjäyttäisin jonkun ihmisen työstä, jolle maksetaan palkkaa.
Heta: Siellä ei ole sellaista ammattinimikettä, eikä tule olemaan (Ai ei tule olemaan? Entä sitten ne edellisen keskustelun lupaukset, että ehkä siitä sukeutuisi työpaikka?) Askartelunohjaajaa siellä ei ole. (Nyt käsityöohjaaja muuttuikin askarteluohjaajaksi, ihan oma ala omine yhtä pitkine koulutuksineen kuin Orjan vanha opistotutkinto.) Sinä et syrjäytä ketään.
Orja: Niin, mutta on turha ajatella, että tulisin hiki hatussa siellä tekemään työtä. Olin ehdottanut sitä vapaaeht…
Heta: Ei kukaan sellaista odota. Sinä teet ihan omaan tahtiin ja ihan omassa rauhassa sillä tavalla kuin sinusta tuntuu. Se on aivan sallittua. Ei siellä kukaan rupea sinulle piiskuriksi. Sanotko, miten se sinun sukunimesi kirjoitetaan?
(Orja tavaa nimensä hänelle.)
Heta: Joo, hyvä. Hyvä hyvä.
(Hiljaisuus, kun hän naputtelee nimeä ruudulle.)
Orja: Mulla oikeastaan oli parempikin idea vanhusten kanssa tehtäväksi, mutta sen täytyisi olla vapaaehtoistyötä. En minä tämän systeemin puitteissa…
Heta: Joo, siitäkin oli puhetta. Kotona sitä ei voi tehä. (Olettaa tietävänsä, mitä orja tarkoitti.)
Orja: Kotona voi tehdä mitä haluaa.
Heta: Mutta tätä kuntouttavaa työmintaa ei voi tehdä kotona.
Orja: (Yrittää sanoa jotain.)
Heta: Siinä on nämä vakuutusasiat. Olet automaattisesti vakuutettu…
Orja: Onko minun…
Heta: Siinä ympäristössä…
Orja: Jos tänne tulee autolla, niin onko auto sitten vakuutettu?
Heta: Ei ole. Autoa koskee liikennevakuutus, niin kuin kaikilla muillakin. Koskee kaikkia työntekijöitä.
Orja: Se on turhaa ajamista. Neljäkymmentä…
Heta: Se vakuutus korvaa…
Orja: Entäs jos ottaisin siitä sinun lupauksesta vaarin, kun sinä tarjouduit käyttämään hyvin palkattua aikaasi, ja tulla hakemaan minut kotoa, ja viedä minut kotiin?
Heta: Hei, se oli senhetkinen tarjous. Nyt se ei ole enää voimassa. Se oli silloin. Minä en ole enää siihen asennoitunut. Silloin minä asennoiduin siihen ja olin tosissani. Että se on nyt näin.
Orja: Minä en tule ajamaan autolla yksin. Siinä on sitten… joudun pyytämään toista ihmistä avuksi. Se ei ole minun auto…
Heta: Kolmen kuukauden …
Orja: Ja jos auton omistajalla on autolle muuta käyttöä, niin minä en tietenkään sitten pyydä, että hän kahteen paikkaan ajaa.
Heta: Voi sopia aina eri päivän. Sinun ei tarvitse käydä silloin tiettynä päivänä. Voit sopia ja soittaa sinä päivänä, kun sinulla ei ole kyytiä, että tuletkin toisena päivänä. Se on yksi päivä viikossa, neljä tuntia, kolmen kuukauden ajan. Ja voit vaihtaa ajan…
Orja: Ja mitä kolmen kuukauden jälkeen?
Heta: Hei, minä en pysty keskittyymään.
(Taas vältellään vastaamasta tähän kysymykseen, kuten edelliselläkin kerralla.)
Me tehdään nyt tämä sopimus. Me ollaan se sovittu siellä ja ne, mitä siellä sovittiin, nyt pitää tässä ajassa… Minulla ei ole aikaa ruveta näitä uudestaan pohtimaan syvällisesti.
Orja: Silloin ei keskusteltu siitä…
Heta: Sinä voit kieltäytyä tästä. Nyt sinä päätät, lähdetkö sinä tähän vai et. Teenkö minä turhaan tämän sopimuksen vai en? Sinä tiedät, että työvoimatoimistosta, TE-keskuksesta tulee selvityspyyntö ja ne päättää sen mukaan, mitä tapahtuu. Minä en siihen vaikuta.
Orja: Minä…
Heta: Kerran…
Orja: Asiallinen kysymys. Kolmen kuukauden päästä…. Kun minulla ei ole nytkään mitään syytä mihinkään ‘kuntoutukseen’. Mitä sitten kolmen kuukauden päästä tapahtuu? Sittenkö vaan uusi kolmen kuukauden sopimus?
Heta: Ei… Sitten saat olla jonkun aikaa rauhassa. Eiköhän ne ole nykyään puolen vuoden välein ne keskustelut. Minun käsitykseni mukaan sinä saat sen kolmen kuukauden päästä olla puoli vuotta rauhassa.
(Olla rauhassa? Siis hänkin tajuaa, että tämä on kielteistä, haitallista toimintaa, ei auttamista.)
Edellisellä kerralla sait olla yli kaksi vuotta. Se on muuttunut, se on totta. Ne on kiristäneet, niin sanotusti, otettaan näissä asioissa.
(Edelleenkään hän ei kerro, millä kriteereillä orjatyöstä voisi vapautua, mutta vaikutelmaksi jää, että orjuus jatkuu puolen vuoden välein riippumatta siitä, ‘kuntoutuuko’ orja vai paheneeko hänen ’tilansa’.)

Orja: Mitä on nyt ne kolmen kuukauden kuulustelut? Jos mielestäni olen ihan…
Heta: En minä tiedä. Siis niistä en tiedä mitään. Ne ei kuulu minun toimenkuvaan. Ne tekee työvoima- ja elinkeinokeskus.
Orja: Niinku onko minut nyt sitten tavallaan siirretty tähän sosiaalitoimistoon?
Heta: Ei, ne keskustelut, minun mielestä ne on työvoimatoimiston edustajan kanssa, ei minun kanssa.
Orja: Mutta miksi minä täällä sitten keskustelen sinun kanssasi, enkä työvoimatoimiston kanssa?
Heta: Toivonkin, että me ei nyt keskusteltaisi muuta kuin tehtäisiin tämä sopimus. Jos sulle käy. Me ollaan nämä asiat puhuttu, nämä samat asiat silloin. Me tehdään nyt tämä… tämä, tämä, tuota… työllisyyteen liittyvä juttu tässä, niin saadaan… saadaan… (Taas kartellaan kysymykseen vastaamista reilusti.)
Orja: Minun kysymykset on ihan asiallisia.
Heta: On, mutta mä en osaa ikävä kyllä tämän enempää vastata. Puolen vuoden välein tulee sitten olemaan nämä – keskustelut. Laki on nyt muuttanut sitä siihen suuntaan. (Alkaa taas naputella tekstiä, on hetken aikaa hiljaista.)
Heta: Onks tää G isolla?
Orja: On. (Miksi vastata? Jos orjuuttaja ei tiedä edes uhrinsa nimeä, miksi auttaa häntä?)
Heta: Etunimet? Orja. Onko muita?
Orja: Orja riittää.
Heta: Tässä kysytään etunimiä ja tämä pitää täyttää sen mukaan, mitä tässä kysytään. Sitä me ei nyt enää ruveta tässä muuttamaan.
Orja: Eikö sinulla ole minun henkilötietojani?
Heta: Ei ole. Ei ole tässä nyt. Jos tämä menee tällä lailla… Joudun joka tapauksessa nämä kysyymään, niin tämä on ihan sama. En rupea kaivamaan niitä tuolta jostain Kelan tietojen kautta tai muuten.
(Hetken hiljaisuutta.)
Heta: Kerrotko toisen nimen? Toiset nimet, jos sinulla on enemmän kuin yksi. Kun tässä lomakkeessa tarvitaan nyt…
Orja: Keskustellaan nyt tällaisista olennaisista asioista. (Kertoo toisen nimensä.)
Heta: Joo. Ei siitä sen enempää tarvitse keskustella. Joo. Kaunis nimi. Ja kolmatta ei oo? Ja sitten työpaikka tulee olemaan Palvelukeskus – se on sillä nimellä nykyään. Meille tuli organisaatiomuutoksia. Eli sen verran voin kertoo, että siinä kombinaatiossa toimii kotihoito, vanhainkoti, ruokahuolto, vanhusten tukiasunnot, ja päiväkeskustoiminta kuuluu myös siihen (hänen puhelimensa alkaa soida), joka tapahtuu tuolla kyläkoulussa, se päiväkeskus. Se kuuluu tämän Palvelukeskuksen alaisuuteen, ja johtaja kertoo sinulle sitten, ja näyttää paikat ja tutustuttaa sinut henkilökuntaan, jota näet pikkuhiljaa, koska ne ei ole kaikki samaan aikaan kartalla. Ja työnantaja on kunta. Ja työpaikan yhteyshenkilö on Palvelukeskuksen johtaja. Ja hän on myös ohjaaja. Meillä ei ole tämmöisiä erillisiä… työpaikan ohjaajia, tai työohjaajia. (Kliketi kliketi klik) Mä laitan tuon johtajan puhelinnumeron sulle tuohon…

Orja: Käyttääkö tämä kunta paljonkin pakkotyöläisiä?
Heta: Kunta käyttää tarvittaessa kuntouttavan työntekijän. Kuntouttavassa työssä on henkilöitä.
Orja: Palkattomassa pakkotyössä.
Heta: Pakkotyöläisiä? Ei, kuule, ne ei tee nyt vaikutusta minuun tämmöiset erikoiset sanat ja orjat ja muut…
Orja: Olet väärä henkilö minun puhua, koska sinä vain toimit tässä koneistossa, mutta kenelle minä puhuisin?
Heta: Niin, no sekin on totta.
Orja: Kuten tiedät, pidän blogia…
Heta: Ota yhteyttä ihan näihin vaikuttajiin. Siis näihin, jotka on ylemmässä johdossa siellä TE-keskuksessa. Ikävä kyllä ne ei meidän kautta ne asiat… minä en ole missään johtokunnassa enkä toimikunnassa.
(‘Vaikuttajia’ ja ‘päättäjiä’? Ennen he olivat kansan palvelijoita ja kansan edustajia.)
Orja: Ymmärrän sen.
Heta: Sellaisiin ota yhteyttä. Koska en ollenkaan väitä, ettetkö olisi oikeassa. Kyse ei ole siitä.
Orja: Hmh.
Heta: Mutta se ei tee yhtään meidän oloa paremmaksi, vaikka me kuinka tässä nyt moitittaisiin yhdessä tätä systeemiä. Kun siihen pitäisi pystyä vaikuttamaan. Ja sinä pystyt siihen kyllä vaikuttamaan, kun otat…
Orja: Minä pystyn kirjoittamalla…
Heta: TE-keskuksen johtoon, suoraan vaikka heidän sähköpostiinsa.
Orja: Tuhlaan aikaani. Aikaa, mitä voisin käyttää hyödyllisemmin.
Heta: Jos koet, että tuhlaat aikaa, niin tätä ei tietystikään kannata tehdä, jos on semmoinen tunne. (Tunne? Tunteillako tässä pelataan?)
Heta: Milloinkas tämä oli tämä sinun aktivointisuunnitelman tarkistus – millon meillä oli se päivä? Se oli tässä tammikuussa, eikö ollut? Se oli yhdeksästoista päivä tammikuuta. Joo.
Orja: Oletko sinä lukenu sitä minun blogia?
Heta: En ole lukenut.
Orja: Ennen sitä meidän tapaamista kaksi viikkoa sitten, päivää ennen, siellä oli käynyt kovin monta ihmistä, tilastoista näkee, niin oletan, että se olit joko sinä tai Tyyne Turjake.
Heta: Siis minä en ainakaan käy. Siis en ole feisbukissa, en twitterissä, en missään näistä. En käytä tietokonetta…
Orja: Joo, olin tulostanut sieltä muutaman sivun, oli oikeastaan tarkoitus antaa niitä sinulle tai sille vanhainkodin johtajalle luettavaksi, mutta en nyt sitten tuonut kuitenkaan.
Heta: Olisin lukenut jos olisit tuonut. En käy tietokoneen sivuilla missään, vaan mitä päivittäin käytän työssä.
Orja: Tulen kirjoittamaan myös tästä kokemuksesta, koska se on kansalaisvelvollisuuteni.
Heta: Joo, ihan kaikista kokemuksista voit kirjoittaa.
Orja: Ja minun mielestä tämäkin kunta kuuluu…, On yksi porukka, joka pitää listaa Suomessa firmoista ja kunnista, jotka käyttävät ilmaistyövoimaa. Facebookissa on sellainen lista. Ja mielestäni tämäkin kunta kuuluu sille listalle.
Heta: Ai että pidetäänkö me kirjaa?
Orja: Ei kun siis Facebookissa on ryhmä, joka pitää listaa. Sen ryhmän nimi on Orjafirmat. Ja siinä on ainakin kolme kaupunkia tällä hetkellä, tätä kuntaa ei ole. Mielestä se kuuluisi sinne.
Heta: Jaa… Niin, kaikki kunnat varmaan, olettaisin, kuuluu siihen, koska kaikki toimii näiden lakien puitteissa. Ei niillä ole muuta mahdollisuutta. No, kun… okei. Mä laitan tähän, että työtoiminnan tavoitteena on parantaa elämänhallintaa, ylläpitää työkykyä, parantaa mahdollisuuksia sijoittua avoimille työmarkkinoille sekä kehittää koulutus- ja työelämän valmiuksia. Tämä on se lainmukainen tavoite. Ja…
Orja: (Melkein vapisevalla äänellä, vihaa puhisten.) Minä en tarvitse mitään ‘elämäntaito’…
Heta: (Nostaa ääntään ja keskeyttää) Millon sä ajattelit, että aloitat?
Orja: En voi allekirjoittaa tuollaista, jossa on, mikä se oli, elämäntaito. Minä en… tämä ei tule auttamaan minua missään…
Heta: Joo, mutta tämä on tässä lomakkeessa, joka on virallinen, ja täällä on näitä lakitekstejä. Sitten täällä on kuntouttavan työtoiminnan ehdot ja ohjeet. Ne voitaisin kyllä tässä tietysti lukea. Ennen kuin allekirjoitat, niin on tärkeetä…
Orja: Minä en voi tuollaisessa muodossa allekirjoittaa. Minä voin omin sanoin sen kirjoittaa ja lähettää sulle…
Heta: (Päättäväisesti) Ei käy. Ikävä kyllä tämä kaatuu nyt tähän, koska tämä lomake on virallinen ja tämä pitää täyttää, ja täällä on nämä tavoitteet. Jos et hyväksy niitä, niin sille ei voi mitään. Ei se tarkoita, että hyväksyt näitä tavotteita. Se vaan tarkoittaa, että nämä on sinulle tiedoksi annettu.
(Siis eihän nämä asiat kuulu orjalle, vai? Orjahan vain sattuu olemaan se henkilö, jolle he tekevät toimenpiteitä – hänen mielipiteistään viis?).

Heta: Sitten tässä on kuntouttavan työtoiminnan ehdot ja ohjeet. Nekin on sinulle tiedoksi. Niistä Tyyne varmaan silloin sanoikin sulle. Kuntouttavaan työtoimintaan sovelletaan työturvallisuus- ja työaikalakia. Kunta vakuuttaa työtoimintaan osallistuvat työtapaturman varalta, eli sinulle tulee automaattisesti tapaturmavakuutus voimaan. Työtapaturman sattuessa työntekijä ohjataan terveyskeskus- / akuuttisairaanhoitoon ja työtapaturmasta tehdään kiireellinen ilmoitus ohjaajalle sekä selvitys työtapaturmaan johtaneesta tilanteesta ja olosuhteista.

Myös erityisestä vaaratilanteesta tai vähältäpiti -tilanteesta tulee ilmoittaa ohjaajalle, mikäli työtapaturman yhteydessä tulee aineellista vahinkoa työntekijälle, toimitaan saman ilmoituskäytännön mukaisesti ja ohjaaja antaa tilannekohtaiset toimintaohjeet. Sairaustapauksissa työntekijän on toimitettava terveydenhoitajan todistus ensimmäisestä sairastumispäivästään alkaen kuntouttavan työtoiminnan ohjaajalle (Eli ajettava ne samat 20km suuntaansa ja jonotettava terveyskeskuksessa, paitsi, että se ei taida olla maanantaisin auki, eli on mentävä 30km päähän.). Lääkärintodistus tarvitaan yli kolme päivää kestävästä sairaudesta. Kuntouttavaan työtoimintaan ei sovelleta työterveyslakia. Tarvittaessa on käytettävissä kunnallinen terveydenhuolto. Työtoiminta-aika sovitaan oman työpaikkaohjaajan kanssa. Työtoiminnan ohjaajan on kuntouttavassa työtoiminnassa olevan tukena työjakson aikana. Kuntouttavassa työtoiminnassa henkilö on salassapitovelvollinen työssä kuulemistaan tai näkemistään asioista. Se pitää muistaa, että salassapitovelvollisuus kestää koko loppuiän.

Orja: Kuntouttava… Minä en tarvitse mitään kuntouttavaa.
Heta: Joo. Voidaan puhua työtoiminnasta, mutta ei ole nyt millään muulla nimikkeellä olevaa vastaavaa…
Orja: Saanko nähdä sen lomakkeen?
Heta: Tämän lomakkeen saat lukea, ennen kun allekirjoitat, mutta sitten pyydän, että menet lukemaan tuonne puolelle, kun minun pitää tehdä tiettyjä tehtäviä… Meillä lähtee posti tunnin päästä. Ja mun pitää olla puoli kahden aikaan muualla. Että se tässä vaan on tilanne. Saat lukea sen rauhassa tuossa käytävällä. No, sitten tehdäänkin niin, että en lue tätä yhtään enempää. Saat lukea sen rauhassa ja sitten allekirjoitat tai et allekirjoita. Työn kesto ja työaika. Sinulla on kolme kuukautta se minimi. Neljä tuntia yhtenä päivänä. Eli yksi päivä per viikko – sen varmaan voi laittaa. Neljä tuntia päivä, senkin voi laittaa. Milloin haluat aloittaa, jos aloitat?
Orja: Minä en ‘halua’ allekirjoittaa…
Heta: Niin niin, mutta milloin… jos koet, että sinun pitää, sinut pakotetaan aloittamaan, niin milloin haluat sen tapahtuvan?
Orja: Jos haluat pakottaa minut aloittamaan, niin mahdollisimman myöhään tietysti.
(Virkailija katsoo harmistuneena ja tekee hermostuneita liikkeitä ikäänkuin haluaisi heittää sopimukset roskiin.)
Orja: Jos vaikka voisin työllistää itseni siihen mennessä. Onhan se aina se mahdollisuus, kun oikein suuttuu.
Heta: Kyllä, se on totta.
Orja: Eli mahdollisimman myöhään. Miten paljon voit armoa antaa?
Heta: Maaliskuun alussa? Se on se takaraja. Joo. Hyvä. Olen samaa mieltä. Hienoa, jos työllistyt ennen sitä.
Orja: Jos saan vaikka kirjani julkaistua, niin sehän olisi ihan mahtavaa.
(Virkailijan puhelin soi.)
Heta: Se on totta. Maaliskuulta toukokuun loppuun. Maaliskuun loppuun, huhtikuun loppuun, toukokuun loppuun. Maalis, huhti, touko – kolme kuukautta.
(Puhelin soi edelleen, mutta Heta antaa sen soida.)
Heta: Työtehtävät… Käykö sinulle, että käsityöohjaaja, askarteluohjaaja, millä nimikkeellä haluat, että se olisi?
Orja: Voidaanko jättää niin, että juttelen vanhainkodin johtajan kanssa. Oikeastaan voisin tämän jälkeen – luuletko, että hän olisi paikalla, jos menen sinne? Ihan vaan vaihtamaan muutaman sanan?
Heta: Minä kysyn. (Ottaa puhelimensa.)
Orja: Tai ihan vaan katsomaan sitä paikkaa.
Heta: (Puhelimeen.) Millaisessa tilanteessa olet, kun täällä meidän… Teidän mahdollinen, ehkä mahdollinen tämmöinen työtoimintaan osallistuva henkilö olisi tulossa siellä pikaisesti käymään, ihan vaan nähdäkseen sinut ja paikan. Käykö? Joo, hyvä. Joo. Hän tulee… joo, osaa tulla, ja tulee itsekseen. Meillä on ajateltu, että jos hän aloittaa, niin hän aloittaa maaliskuun alussa. Eli meillä on tämä sopimus vielä allekirjoittamatta, mutta se ei haittaa mitään. Eli allekirjoitetaan sitten lähempänä varmaan sitä…
(Sulkee puhelimen)
Heta: Kyllä käy. Hänellä on lääkkeiden jako kesken, mutta ei haittaa mitään.

Orja: No, aloitetaan se aluksi sillä tavalla, että käsityötä… mitä se nyt sitten on… Menenkö sinne ja neulon sukkaa ja mummot juttelee?
Heta: Sillä ei ole merkitystä, mitä teet, kunhan saataisiin se liittymään jotenkin tällaiseen. Mutta tähän pitää laittaa jotain.
Orja: Laitetaan sinne se.
Heta: Kädentaitojen ohjaaja?
Orja: Niin, tai voin ottaa oman sukanneuleen mukaan ja…
Heta: Kyllä voit. Ja se, että voit tehdä niitä omia vapaaehtoisjuttujakin tuolla.
Orja: Se olisi tarkoitus.
Heta: Joo. Se on ikävä, että et voi tehdä kotona.
Orja: Tässä on olennaista se valvonta. Tää on niin… (naurahtaa) Kyllä kyllä, olet väärä henkilö minun siitä puhua, mutta se on…
Heta: Okei. Annan tämän raakileen. Tämä on täällä tallennettuna. Annan tän sulle mukaan. Voit tutustua rauhassa näihin.
Orja: Minä allekirjoitan sen nyt sitten, kuitenkin. Mutta jos haluan valittaa tästä prosesssista, niin kenelle?
Heta: No, sinne TE-keskukseen. Tämä liittyy heidän päätöksiin, ei meidän. Tämähän liittyy työvoimatoimiston lakeihin ihan täysin.
Orja: Pitkittynyt työttömyys ei saa olla syy kuntouttavaan toimintaan
Heta: Joo. Siellä tietävät kyllä valitusosoitteen. Että minä en niitä tiedä.
Orja: Hmh.
Heta: Että mihinkä valitat ja niin poispäin.
Orja: Ja sitten sen jälkeen seuraavaan instanssiin…
Heta: Onko tänään kolmas päivä? Niin, ja seuraavaan ja seuraavaan. Menee jonkun verran aikaa, ja lopussa… luulen, että ei mene käräjäoikeuteen varmaan, vaan hallinto-oikeuteen. Mutta tuskin ihan korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, mutta en ole varma. Tarkistan. Ainakin kaksi instanssia pystyy menemään läpi.
Orja: Sitä vaan ihmettelee, että minkä takia se on valtiolle, muka vähävaraiselle valtiolle, niin tärkeää orjuuttaa kansalaisia. En ole sitä vielä täysin käsittänyt.
Heta: Mut sinun kannattaa nyt lukea tämä loppuun… Kuntouttavan työtoiminnan etuuksista. Sinähän saat sen yhdeksän euroa. Oikeus matkakustannuskorvauksiin… Niin, tuo oikeus… Tehdään siitä toimeentulotuki… (puhaltaa ilmaa) Niin tai siitä ei tarvitse tehdä toimeentulotukipäätöstä, koska se pitäisi hakea Kelalta. Voin tehdä siitä täydentävän toimeentulotuen. Se helpottaa hakemista.
Orja: Mut siinä on tosiaan kahden ihmisen aika, koska minä en pysty…
Heta: Sille ei voi mitään. Se on eri juttu. Voitaisi ajatella, että maksettaisiin sitten kahden kyydissä olevan mukaan ne kilometrikorvaukset. Se tekee… Se ei paljon tee lisää. Sulla on se ajokortti, niin…
Orja: Hänen aikaansa ei arvosteta.
Heta: Ei niin, ettei arvosteta, mutta se ei kuulu tähän.
Orja: (Hiukan kovemmalla äänellä) Minun täytyy päästää hiukan höyryä ulos, vaikka ehkä olet väärä henkilö.
Heta: Joo, ei se haittaa, Orja. Minä olen aina tykännyt sinusta ihmisenä. Pidän, että sanot suoraan asiat.
Orja: En ole koskaan ollut hyvä puhuja. Sen takia kirjoitan. Ja tulen kirjoittamaan tästä orjatyökokemuksesta. En tietenkään vanhuksista henkilökohtaisesti, mutta…
Heta: Yleisellä tasolla voi kirjottaa, mutta et saa…
Orja: Minä kirjoitan. Käytän siihen omaa harkintakykyäni.
Heta: Hyvä. Koska…
Orja: Monet eivät tule kirjoittaneeksi, ja monet luulevat, että he ovat yksin tällaisessa kurimuksessa. Eikä minua edes kaikkein huonoiten ole kohdeltu.
Heta: Aivan. Niin. Kyllä.
Orja: Minäkään en sinua mitenkään vihaa ihmisenä, mutta inhoan tätä systeemiä, mihin Suomi on viety. Tämä on sietämätöntä.
Heta: Niin. Tietysti kaikki yrittää parhaansa, mutta eihän kaikki toimi, niinku…
Orja: Pahuus, ja pahan systeemi toimii, jos kaikki vaan tottelee: “Minä vain tein työni”.
Heta: En nyt tiedä, pahaa. Moni ainakin nuorena on saanut tästä innostusta, että tämä onkin mun juttu, ja tämä onkin se, mihin lähden opiskelemaan.
Orja: Vapaaehtoisuutta. Jos tämä olisi vapaaehtoista, ja joku haluaisi sitä tehdä, niin silloin hieno juttu, mutta se pakko se tässä on, ja se valvominen – ikäänkuin ihmisiin ei voisi luottaa. Sehän tässä on pahinta.
Heta: Joo…
Orja: Mutta minä kirjotan. Esitän ajatukseni myöhemmin.
Heta: Hyvä, että kirjoitat. Tosi hyvä, koska se on ainoa tapa… Jos tosiaan vie omia kannanottoja eteenpäin…
Orja: Jokaisella on ne omat taitonsa. Minulla ei ole taitoja viihdyttää mummuja, mutta nyt joudun tekemään, mitä käsketään.
Heta: Katsotaanpas, se tulee tuonne (viittaa tulostimeen huoneen nurkassa). Nyt katsot, luet sen läpi… En tässä voi niitä asiakasasioita alkaa soittelemaan. Kun en tiennyt, että tässä menee näin pitkään.
(Tuo paperit lähellä ovensuuta istuvalle orjalle.)
Heta: Lue nämä läpi vielä. Tässä allekirjoitetaan kaksi kappaletta. Lue läpi ne jutut. Tuossa on niitä tiettyjä ehtoja. Minä aikana arkipäivisin, ja sitten viikonloppuisin ei voi tehdä ja työaika on seitsemän ja kahdeksantoista välillä. Ja sitten on tässä nämä ehdot.
(Orja lukee nopeasti läpi orjasopimuksensa ja etsii kohtaa, mihin allekirjoituksensa pykäisi.)
Orja: Saanko yhden asian kysyä?
Heta: Juu.
Orja: Voinko yliviivata sanat ‘kuntouttava’?
Heta: Että kuinka voit tavallaan noita väliotsikoita… Kuntouttavan työtoiminnan ehdot ja… Et sinä niitä voi muuttaa.

Orja: Minä allekirjoitan. Minut on nujerrettu.
Heta: Nih. Voi kauheeta! Orja hei, ei sinua nujerra kukaan. Se on totuus. Kuulitko?
Orja: Mikä?
Heta: Ei sinua nujerra kukaan, ja se on hyvä juttu. (No, ainakin he ovat panneet pahimpansa peliin.)
Orja: Tunnen olevani aika nujerrettu.
Heta: Niin, aivan, mutta ne onneksi menee hetkessä ohi. Uskon sen.
Orja: Ehkä sitten, kun kirjani on julkaistu. Noin.
Heta: Tässäkin työssä, usko pois, on paljon…
Orja: Ne mummot on ihania, olen tavannut heitä…
Heta: (Katsoo allekirjoitettua lomaketta) Tuossa on päivämäärä. Miten… Mitä ihmeen lomaketta tämä on?
(Orja tarjoutuu ottamaan itselleen allekirjoittamansa lomakkeen, jossa paikkakunnan ja päivämäärän kohta oli jäänyt tyhjäksi.) Minä voin ottaa tuon, jossa ei ole…
Heta: (Sieppaa lomakkeen ja ojentaa toiset kaksi allekirjoitettavaksi) Eikun otetaan nämä. Työnantaja, no niin… (kirjoittaa nimensä) Mitä minun piti sanoa… Työnantaja. Laitoinkos minä oikein?
Orja: Hetkinen, niin sinäkö olet nyt työnantajani?
Heta: Joo, edustaja. En ole työnantajasi. Ja sitten voidaan tehdä toinen, saman tien allekirjoittaa alkuperäisen kanssa.

Heta: Niin se, että kyllähän tässäkin, tiedätkö, usko pois… On kahdeksan toimijaa perusturvan alueelta. Niin tässä on tiettyjä juttuja, joita minä en kerta kaikkiaan hyväksy, mutta minä vaan…
Orja: Sinä vaan teet.
Heta: Minä vaan teen, koska laki on määrännyt niin.
Orja: Koska sinä saat siitä rahaa.
Heta: Niin.
Orja: Minäkin voisin…
Heta: Niin mutta ei minulla ole varaa kieltäytyä. Olen tämän yhteiskunnan uhri. No niin. Minulla on velkaa, ei minulla ole varaa kieltäytyä.
Orja: Sen takia minäkään en voi viidestäsadasta kuussa kieltäytyä.
Heta: Tai siis, voit sä, voit tietysti, mutta ymmärrän, ettet voi. Ja sama se on minulla. Minäkin olen tiettyjen asioitten orja ja sillä siisti. Ja silloin, kun kaikennäköisiä ratkaisuja teki elämässään, ei ollut tätä viisautta vielä. Ja oli kakskyt vee ja risat. Mitkä vaikuttaa…vaikuttaa tänne asti.
Orja: Minä en…
Heta: Minä. Puhun itsestäni.
Orja: Mä en siltikään kadu Suomeen tuloa. Tämä on minunkin maa ja minua tarvitaan täällä. Vaikka sitten kirjoittamaan vihaisia kirjoja.
Heta: Niin, aivan.
Orja: Jos haluat joskus katsoa blogiani, niin minähän lähetin siitä sinulle linkin silloin kaksi vuotta sitten.
Heta: Joo, mutta en minä.. en siis ole lukenu mitään blogeja, en yhtään ainutta… Mutta olisin lukenut mielelläni, jos olisit tuonut sen…
Orja: Voin lähettää sen sinulle.
Heta: No lähetä. Koska uskon, että se on varmasti hyvä.
Orja: Saanko minä nyt yhden näistä?
Heta: Saat. Hienoa. Tervetuloa sitten.
Orja: Kiitos siitä huolimatta.
Heta:(Luottamukselliseen sävyyn, kun orjan käsi on jo oven kahvalla.) On sellaisia tilanteita, että joskus tuntuu – mikä sinun miehesi nimi on? Jos hän ei halua, ei pysty lähtemään, niin minä voin tulla. Sovitaan etukäteen, ja tulen hakemaan sinut ja vien sinut. (Hän asennoitui taas tällä tavalla. Että näin.)
Orja: Niin, se on vähän…
Heta: Jos tulee, tietsä, sellainen, että tiedät, että hänellä on menoja ja sinä olet luvannut sinä päivänä mennä tuonne…
Orja: Oletko sinä täällä joka viikonpäivä?
Heta: En. Eli se vaan, että kun tietää vaan ajoissa.
Orja: No, kiitos nyt joka tapauksessa, siitä huolimatta.

Mielistelyä: Olet siellä käsityöohjaaja, eli oikeastaan ihan melkein niinkuin oikea työntekijä, eikös olekin hienoa? Pidän sinusta ihmisenä. Sanot asiat suoraan. Sinua ei nujerreta. Olet oikeassa. Voin kyllä antaa sinulle kyydin.

Uhkauksia: Nyt sinä päätät, lähdetkö sinä tähän vai et. Teenkö minä turhaan tämän sopimuksen vai en? Sinä tiedät, että työvoimatoimistosta, TE-keskuksesta tulee selvityspyyntö ja ne päättää sen mukaan, mitä tapahtuu. Minä en siihen vaikuta.

Syyttelyä: Yhteiskunta on katsonut tätä tilannetta kaksi vuotta läpi sormien (eli ei ole rangaissut sinua, vaikka olet syyllistynyt työttömyyteen).

Kiitollisuuden vaatimista: Kunta maksaa matkakorvausta vaikkei sen tarvitse sitä tehdä.

Selittelyä: En ole TE-toimiston puolen asiantuntija. Minä vain teen mitä käsketään. Laki nyt vaan on sellainen.

Karttelua: Kun uhri kysyy, miten orjatyö pitäisi suorittaa, jotta siitä pääsisi vapaaksi, molemmissa tapaamisissa virkailijat vaihtavat puheenaihetta, kieltäytyvät vastaamasta.

Valehtelua: Ensin lupaillaan, että ‘käsityöohjaamisesta’ voisi tulla palkkatyö, mutta seuraavassa tilaisuudessa kerrotaan, ettei sellaista ammattinimiketta vanhainkodilla ole eikä tule. Luvataan (uhataan) tulla hakemaan kotoa mutta seuraavassa tapaamisessa kieltäydytään – ja sitten taas luvataan.

Koko tilanne on outo. Sosiaalijohtaja ja työvoimatoimiston virkailija ovat keskenään pohtineet, mitä he haluavat työttömälle tehdä, ja ovat alustavasti ilmoittaneet myös orjatyöpaikkaan, että tällaista saattaa olla tulossa. Kansalainen, työnhakija itse kuulee vasta näissä lyhyissä palavereissa, mihin hänet halutaan pakottaa. Häntä ei kuunnella, hänen mielipiteitään ei arvosteta. Häntä uhkaillaan tukien katkaisulla. Työnhausta ei puhuta mitään, vaikka väitetään, että halutaan ‘parantaa työvalmiuksia’. Toisaalta ei suostuta lainkaan käsittelemään niitä ‘puutteita’ joita tässä nyt sitten pakkokuntoutettaisiin. Eli muutaman minuutin sisällä uhri joutuu päättämään joko laittaa nimensä alle hänet sosiaalitapaukseksi leimaavaan lomakkeeseen, tai siirtyä toimeentulotuelle ja ottaa tuen leikkaus.

Voihan sen ymmärtää, että virkailija häpeää toimintaansa ja on siksi stressaantunut. Hän tajuaa palvelevansa vääryyden puolella, mutta ellei hän sitä tee, hän saa potkut. Yhteiskunnan muuttaminen täytyy jättää Jonkun Muun tehtäväksi, hän vain noudattaa ohjeita.

Mitä ajatuksia tämä tarina orjaksi alistumisesta sinussa herättää?
a) Myötätuntoa.
b) Vanhingoniloa.
c) Ihmettelyä.
d) Halua tehdä jotakin.

Mitä aiot tehdä luettuasi nyt esimerkiksi tämän orjuuttamistarinan?
a) Jos havaitsen keskustelussa jotain, jonka orja olisi voinut sanoa paremmin, tai jos huomaan ristiriitoja, manipulointia tai valheita virkailijan sanomisissa, kommentoin näitä keskustelupalstoilla ja tuttavapiirissäni.
b) Levitän tätä tarinaa esimerkkinä siitä, miten aivottomia, johdateltavia asennevammaisia hylkiöitä pitkäaikaistyöttömät ovat.
c) Alan ottaa selvää lainkohdista ja kysellä muiltakin orjuuteen pakotetuilta heidän kokemuksiaan; voiko tällainen edes olla totta!
d) Asetun ehdokkaaksi vaaleissa.
e) Hakeudun noihin virkoihin ja pyrin siellä tekemään työn eettisemmin.
f) Kirjoitan kansan ‘edustajille’ ja vaadin korjauksia ihmisten yksilönvapauden rikkomuksiin.
g) Levitän linkkiä tälle palstalle, jotta kaikki kiinnostuneet voivat käydä lukemassa, mitä työvoimavirkailijat tekevät työajallaan ja ihmetellä kuinka viranhaltija repii omasta päästä lakeja ja määräyksiä, joilla työtön painostetaan alistumaan ja samaan aikaan viranhaltija sysää vastuun omien perverssioiden tyydyttämisestä ‘systeemille’, joka pakottaa toimimaan näin.