Hakupaikkoja

Työttömyystoimiston hakuvahti on pyynnöstäni toimittanut minulle jo muutaman vuoden ajan tämän maakunnan kaikkien avointen työpaikkojen ilmoitukset. Niitä on tipahdellut 1-5 kappaletta päivässä. Tässä kuussa niitä on ollut nelisenkymmentä, kaikilta aloilta: sosiaalityöntekijöitä, hallintojohtajia, traktorinkuljettajia, erityisopettajia, koneenkorjaajia, monitoimikoneen kuljettajia, lastentarhanopettajia, laatoittajia, sähköasentajia, kokkeja, leipureita, henkilökohtaisia avustajia, opettajia, LVI-asentajia, vammaispalvelun ohjaajia, koulusihteereitä, metsätyöntekijöitä, sihteereitä, perhetyöntekijöitä, terveydenhoitajia. Näistäpä nyt sitten valitse neljä uhria, jotka joutuvat lukemaan turhaksi tiedetyn hakemuksen. Ai mutta se ongelmahan on jo ratkaistu: työttömyystoimiston työtoritietokoneohjelma ei salli sinun hakea paikkoja, jotka eivät sen ohjelmoijien mielestä vastaa sille antamaasi listaa taidoistasi. Ongelma jää työnhakijalle: haluat työtä, haluat hakea työtä, mutta työtä ei ole haettavaksi.

Nyt tarvitsisimme edes muutaman lähimmäisrakkaan yrittäjän kullakin paikkakunnalla laatimaan seuraavantapaisen työpaikkailmoituksen:

“Etsitään työhaluisia, työkykyisiä ihmisiä työhön (keksi sopiva nimike). Työkokemusta ei tarvita. Työn voi suorittaa etätyönä tai tunneista voidaan sopia. Ikä (nuoruus tai vanhuus) ei ole este. Odotamme suurta hakemusten tulvaa, joten ole hyvä, älä tiedustele hakemuksesi perään. Otamme yhteyttä, jos valintamme osuu sinuun. Emme säilytä aikaisempia hakemuksia, joten olet tervetullut hakemaan viikoittain, jos olet edelleen kiinnostunut.”

Tällä saatat pelastaa monta lähimmäistäsi sakkorangaistukselta tuosta ‘rikkeestä’, että eivät ole lähettäneet yhtä hakemusta viikossa olemattomiin tai sopimattomiin työpaikkoihin. Lämmin kiitos jo etukäteen välittämisestäsi.

Advertisements

Paha ja vielä pahempi

Pari päivää sitten oli joku lehtijuttu (en löydä enää linkkiä, sori), jossa seliseliteltiin, että eihän tämä uusi työttömyyskorvausten leikkausmalli ole niin kovin paha; se oli paras kolmesta, neljästä vaihtoehdosta. Toisissa malleissa tukea olisi leikattu vielä enemmän.

Noinko helppo kansan ‘edustajia’ on hoopottaa? Mitä seuraavaksi? Jos virkaloiset tuovat eduskuntaan kumileimattavaksi uuden lakiluonnoksen, jossa määritellään työttömyys rikokseksi, josta saa rangaista nälkään tappamalla, hyväksyvätkö poliitikot ehdotuksen, jos sen vaihtoehdoiksi läväytetään versio 2: työttömät tapetaan kovapalkkaisen mestaajan toimesta giljotiinilla, versio 3: työttömiltä katkaistaan pää miekalla, versio 4: työttömät kidutetaan ja tapetaan ostopalveluna inkvisition toimesta ja versio 5: poliitikot pakotetaan itse omakätisesti tappamaan työttömät.

Hiukan kärjistän. Mutta tuohan on klassista aivopesua. Tuntevatko kokkareiden, kepun ja ‘sinisten’ puolueiden alaiset, eli poliitikot, tehneensä Suomen puolelle miljoonalle työnhakijalle palveluksen valitsemalla kiltisti sen ‘pienimmän pahan’? Sen sijaan, että olisivat nähneet bluffin läpi ja hylänneet kaikki arvottomat esitykset?

Oikein aktivoitu

Työnhakija ei päätä, ottaako yritys töihin hänet, tai ketään. Siksi työnhakijan rankaiseminen yrityksen päätöksestä on rikos. (Kelaa, työttömyystoimistoa, sosiaalitoimistoa, ministereitä, kansan ‘edustajia’ tai virkamiehiä ei tosin rangaista tuosta rikoksestaan.)

Käännettäisiinköhän tämä rankaisumalli ylösalaisin ja määrättäisiin pieni lisävero yrityksille siitä, että ne eivät ota työnhakijoita töihin? Sanotaan vaikka 32 euroa per torjuttu työnhakija. Mukaan laskettaisiin kaikki työtä siitä yrityksestä hakeneet, torjutut työttömät. Mitä enemmän hakijoita olisi, sitä enemmän nuivaa yritystä rangaistaisiin. Veron voisi välttää työllistämällä jokaisen hakeneen vähintään 18 tunniksi yhden viikon ajaksi, vuosineljänneksessä.

Epäreilua? Koska yritys ei voi itse vaikuttaa siihen, kuinka moni hakee heiltä töitä? Niinpä…

Otan työn

Poliitikoista ja virkamiehistä osa on sitä mieltä, että työtön työnhakija syyllistyy rikokseen, kun Suomen hupenevista yrityksistä yksikään ei ole antanut hänen tulla heille töihin 18 tunniksi, neljä kertaa vuodessa. Työtön on saattanut yltiöaktiivisesti lähettää hakemuksen vaikka jokaikiseen avoinna olevaan paikkaan, mutta jos kukaan työnantaja ei salli hänen tulla muutamaksi päiväksi lumetyöhön kaikkine sivukuluineen ja paperisotineen ja ajan tuhlaamisineen, rangaistaan työtöntä. Hänen jo ennestään leikatusta työttömyyskorvauksestaan leikataan satanen joka kolmas kuukausi.

Mikä neuvoksi? Jos työhönmenemättömyys käy noin kalliiksi, pitää sitten mennä töihin. Jos kutsua ei tule, pitää mennä omin luvin. Emme halua haitata yritysten toimintaa, koska niistähän toivomme vielä joskus löytävämme ihan oikeasti töitä. Mennään siis töihin Lindströmille, Sipilälle, ja mitä näitä on, jotka tämän uuden uhrinrankaisusysteemin keksivät. Neljä kertaa vuodessa mennään sinne töihin. Ne meistä, jotka asuvat kaukana heidän ‘kansanedustajan’ virkahuoneistaan, muutetaan työsuhteemme etätyöksi. Ei varmaankaan nämä hyväkkäät lyö virtuaaliovea naamaamme ja sitten rankaise meitä siitä, että eivät itse sallineet meidän tehdä työtämme, johon olimme ilmoittautuneet?

Töitä globaalifirmasta

Oletko työnhakuvimmassasi kolunnut läpi paikkakuntasi kaikki firmat, useaankin kertaan, ja saanut joiltakin niistä jo roskapostieston ja porttikiellon? Mikä olisi seuraava askel? Entäpä jos laajentaisit näköalojasi johonkin globaaliin firmaan? Näillä kunnailla kaikkein suurimpaan? Suomi Oy saattaa olla sinulle oikea paikka. Suomi Oy on monipuolinen, maailman mittakaavassakin huomattava yritys, joka tarjoaa työpaikkoja monen alan osaajille, palkalla ja ilman.

Joulukuussa 2014 kirjoitin tässä blogissa näin:

Suomen Valtio Oy
Yksityistäminen ja yhtiöittäminen on ollut muotia Suomessa ja maailmalla jo kauan. Suomen tasavallasta tehtiin yhtiö jo vuoden 1994 alusta; Suomen Valtio/Alv, Y-tunnus 0986674-0. Meille tosin ei muistettu kertoa. Meille ei kerrottu, että emme enää ole kansalaisia. Voiko yhtiöllä olla kansalaisia?

Yhtiöllä on osakkeenomistajia, rahoittajia, asiakkaita ja osakkeita. Voiko olla osakkeenomistaja tietämättään? Voiko olla osakkeenomistaja yhtiössä, olla saamatta siitä osinkoa ja maksaa veroa yhtiölle, ikäänkuin se olisi edelleen Suomen tasavalta?

Asiakkaita toki olemme yhtiössä ja sen monissa tytäryhtiöissä. Työtön on asiakas Kansaneläkelaitoksessa, Työvoimatoimistossa ja Verotoimistossa. Entinen kansalainen on nyt asiakas monessa yhtiössä, jotka Suomen tasavallassa olivat esimerkiksi tielaitos, posti, puhelinlaitos, koulut, sairaalat, rautatiet, postipankki. Oliko sähkölaitos joskus yhteisessä omistuksessa? Omistiko kansa minkään nykyisistä vakuutusyhtiöistä? Onko vesilaitos nykyään meidän omistamamme vai onko sekin jo luovutettu pois? Palveleeko poliisilaitos Suomen Valtio/Alv:a vai kansaa? Entä puolustusvoimat; onko sen tehtävä taata meille vapaus (vielä joskus) vai onko se yksityinen armeija? Takaako oikeuslaitos suomalaisille perustuslailliset oikeudet vai toimiiko sekin hyötyperiaatteella, Suomen Valtion tytäryhtiönä? Edustavatko poliitikot meitä vai ovatko he Suomen Valtion palkkarenkejä?

Miksi piti yksityistää Suomi? Amerikassahan perustettiin korporaatio nimeltä US jo 1871, mutta kenelle tuli mieleen tehdä meidänkin maastamme sellainen? Kuka sitä vaati? Kuka siitä hyötyi? Miksi siitä ei ole puhuttu? Tarjosiko jokin pankki Suomelle lainaa, sillä ehdolla, että maa yksityistettäisiin? Eikö tämä ole sen luokan asia maalle, että siitä olisi pitänyt järjestää kansanäänestys? Vai oliko lainan toisena ehtona, että kansalle ei kerrottaisi?

Vai onko Suomen Valtion Y-tunnus vain muodollisuus, joka helpottaa laskutusta? Mutta vaikka yhtiö olisikin yhtiö vain muodollisesti, pitää sillä kai olla myös omistaja, muodollisesti. Kuka se on? Onko kansan ennen yhdessä omistamia palveluja yhtiöitetty ja yksityistetty sen takia, että niitä on voitu myydä yksitellen ulkomaille, ja Suomen Valtion omaisuudeksi jää pelkkä maa-ala. Ai niin, metsälaitoskinhan jo taidettiin yksityistää. Mitä Suomen Valtio/Alv, Y-tunnus 0986674-0, sitten käsittää? Pelkän nimen yritysrekisterissä? Ihan muodollisesti vain? Nimen, jonka voi myydä jollekin, ihan muodollisesti tietysti? Tai se voi siirtyä pankin omistukseen, kun Suomen Valtio tekee konkurssin.

Mikä on Suomen tasavallan kansalaisten asema tässä kuviossa? Olemmeko me yleisöä? Osakkeenomistajia? Vai olemmeko me Suomen Valtion ottamien pankkilainojen pantti? Mitä arvoa meillä on? Me emme omista edes kiinteistöjämme, koska nehän viedään meiltä heti, kun lakkaamme maksamasta kiinteistöveroja – eli emme omista niitä todella. Yksi asia meillä vielä on: työpanoksemme. Onko meistä Suomen Valtio/Alv:lle mitään muuta rahallista hyötyä kuin meidän työpanoksemme?

Jos yhtiömuotoinen Suomen Valtio hyötyy meistä vain työmme kautta, ymmärrän hyvin, miksi niin suuri osa meistä halutaan saada töihin ilman palkkaa. Hyötysuhde on valtava. Vielä jonkin aikaa osa kansaa on pidettävä hyvillä palkoilla, ja käyttää heitä enemmistön kurissapitoon. Kun palkaton työ on juurrutettu yhteiskuntaan pysyvästi, ja riittävän suuri osa kansalaisia – ihmisiä, asiakkaita – on niin alistettu ja heikennetty, ettei heistä enää ole vaaraa, voidaan vartijoiden palkkoja tuoda alas ja siirtää heistäkin yhä kasvava osa orjiksi. Tuloksena on virtaviivainen, kustannustehokas yhtiö, jota voi ylpeästi markkinoida sijoittajille:

‘Myydään toimiva yritys EU:n pohjoisrajoilta. Erittäin luonnonkauniilla paikalla, hyvät liikenneyhteydet vesitse, maitse ja ilmateitse muualle Eurooppaan ja maailmalle.
Hyvin koulutettu työvoima (Human Resources -osasto on myynnissä erikseen, katso alla olevaa ilmoitusta ‘Koululaitos myytävänä’), kuitenkin palkkakulut erittäin pienet. Suuri osa työskentelee ilman palkkaa, ja uusi omistaja voi myös vapaasti saneerata heitäkin ulos, jos tarpeen – mitään entisten työntekijöiden jatkuvaa työllistämisvelvoitetta ei ole. Kauppaan kuuluu noin 400 000km2 maapinta-alaa, josta suuri osa hyvin hoidettua metsää, 200 000 järveä, monipuoliset mineraalivarat, ja mikä tärkeintä, runsaat puhtaan juomaveden pohjavesivarastot. Käytä nyt tätä tilaisuutta ostaa pala historiaa – tämä tarjous ei tule toistumaan. Kauppaan kuuluu noin viisi miljoonaa kiinteistöä, yksityinen vartijalaitos nykyaikaisin asein. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, voi mainita lähellä pintaa kulkevan peruskallion; se tarjoaa ovelalle sijoittajalle mahdollisuudet luoda ennen näkemätön varastointisysteemi vaikkapa ydinvoimalajätteen pitkäaikaiseen turvalliseen säilytykseen. Hinnasta voidaan neuvotella – tuo omat aseesi tai pankkiirisi mukaan neuvotteluihin. Jos tarvitset kauppaan lisärahoitusta, voimme järjestää sitä työntekijöiltämme, tytäryhtiömme kautta (tämäkin tytäryhtiö on nyt myytävänä, katso alla oleva ilmoitus ‘Verotoimisto’). Ehdoton luottamuksellisuus taattu.’

Kuulostaa sijoitukselta, josta ei voi kieltäytyä.
(Finland, Republic of näkyy myös US Inc:in sivuilla, yrityksenä: https://www.sec.gov/cgi-bin/browse-edgar?CIK=0000035946&action=getcompany Lukaisepa asiaan liittyvät dokumentit ja pohdi, mikä tämä kuvio oikein on.)

https://reilusuomi.wordpress.com/2014/11/26/suomen-valtio-alv/

Alentaa työllisyysastetta

Työttömyyskorvausten leikkurimalli on herättänyt kansalaiset osoittamaan mieltään. Kansalaisaloite on kerännyt vajaassa parissa viikossa yli 87 000 ääntä. Tarvittiin vain 50 000, jotta asia on otettava esille Eduskunnassa.

Myös Juhana vartiainen paljastaa mallin huonouden:

“Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen puolustaa mallia. Hän uskoo, että se alentaa työllisyysastetta pysyvästi.” (mtv.fi)

Ja sanotaan, ettei poliitikon suusta voi kuulla totuutta. Kyllä voi, vaikka sitten vahingossa.

Jalka oven väliin

Kyykytettävänkuja 6
16660 Työtönmäki

AVOIN HAKEMUS

“Hyvä paikallinen yrittäjä,

Kiitos tästä tilaisuudesta muistuttaa teitä olemassaolostani, taas. Aikaisempi palautteenne on ollut hyvin rohkaisevaa työnhaussani. Monethan eivät saa lainkaan palautetta, haastatteluista tai työpaikoista puhumattakaan. Olen oppinut sitkeyttä. En enää pahastu siitä, että katkaisette puheluni ja kerroitte ohjaavanne sähköpostini roskapostiksi. Onhan aina tämä vanhanajan paperikirjemahdollisuus. Tuon tämän avoimen hakemuksen taas postilaatikkoonne ja otan selfien pudottaessani sen laatikkoon, jotta voin todistaa työttömyystoimistolle, että olen hakenut paikkaa. Siis paikkaa, joka yrityksessänne mahdollisesti avautuu ompelualan ammattilaiselle. Sanoitte kerran, olikohan se viime vuonna, hauskasti, että tukkipuita ei ommella, vaan ne kaadetaan. Ymmärrän kantanne, mutta juuri tällaisista luovuuden haasteista erityisesti pidän!

Joskus alkuvuodesta, kun vielä vastailitte hakemuksiini, kysyitte, miksi otan yhteyttä teihin kerran kuussa. Voisin tosiaan kirjoittaa useamminkin – olemmehan näiden hakemusten kautta jo tulleet melko tutuiksi, ja mielelläni kirjoitan teille. Ehkä kuitenkin jatkan tätä aikataulua – pidän rutiineistani. Kylällämme on neljä yritystä, ja näin voin pitää yhteyttä jokaiseen niistä, ja jään rekrytoijille mieleen – uskoisin, että 13 hakemusta vuodessa riittää toistaiseksi. On ollut jotain huhuja, että yksi noista yrityksistä olisi lopettamassa toimintaansa. Jos niin käy, voin toki alkaa kirjoittaa teille joka kolmas viikko. Haluan tehostaa työnhakuani.

En tällä kertaa liitä ansioluetteloani. Ikävää, ettei käyttämäni paperi ole mielestänne hyvää saunan sytykkeenä. Tärkeintä kuitenkin on, että muistatte minut, jos jossain vaiheessa päätätte laajentaa metsäurakointitoimintaanne ompelu- tai neulealoille.

Peräänantamattomin terveisin”

(Johonkin tämäntapaiseen se johtanee, kun on pienilläkin paikkakunnilla haettava karenssin uhalla ainakin yhtä olematonta paikkaa viikossa.)