Tasa-arvoinen kyykkyleikki

Suurin osa Suomen yli puolesta miljoonasta työttömästä ja osa-aikaisesta köyhästä on luultavasti terve ja valmis töihin, joita tosin ei ole. Jos terveen työttömän osa on vaikea, vielä kurjemmaksi se muuttuu työkyvyn heikontuessa. Saatan itsekin olla menossa työkyvyttömyyttä kohti; jo nyt sairaus aiheuttaa jokapäiväistä väsymystä ja liikkumisen hankaluutta. Vielä olen hätyyttänyt sosionomipaatit kimpustani melko hyvin ja pysynyt muodollisesti työnhakijana osa-aikaisen työn ohessa. Omaa työtä pystyisin joustavin ajoin kotona tekemään loppuun asti, mutta sitähän ei tämä maa salli, eikä varsinkaan työnestotoimisto.

Kun lopulta työkykyni täysin hiipuu, eikö nykyään ole systeemi, että joudun Kelan ns. ‘kuntoutukseen’, mikä tarkoittaa, että minut pakkosijoitetaan tekemään ilmaistyötä jossain firmassa? Nyt kun olen vielä ainakin muodollisesti työkykyinen, minut myös pakotetaan ilmaispuuhasteluun. Siihen pakotetaan myös, jos selviää Kelan ns. kuntoutuksesta ‘työkykyisen’ papereilla. Eli palkaton pakkotyö alkaa kohta olla yhä useampien kansanosien kohtalo. Nyt sitä tekevät opiskelijat ‘työharjoitteluna’, kehitysvammaiset, työttömät, vammautuneet. Pitäisi saada vielä lapset ja vanhukset puuhapiiriin. Sitten voidaan jatkaa palkkatyöläisten palkkojen alentamista ja lomien lyhentämistä. Palkkaorjien työtä voidaan nakertaa pakottamalla koko kansa toimimaan kassaneiteinä, pankkivirkailijoina, roskakuskeina, lääkäreinään, omaishoitajina, postinkantajina jne jne. Jos kansalaisia ei saada tekemään jotain, aina löytyy robotti, joka tekee sen kyselemättä – ainakin vielä.

Työ, tai työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke ovat vain haave. Vielä rakkaampi haave on, että saisin tehdä omaa työtä ilman että työttömyystoimisto estää sen katkaisemalla ositellun työttömyyskorvaukseni. Ihan tyhjällä ei kukaan elä, mutta muutamakin kymppi tai satanen omaa tuloa olisi mielestäni parempi kuin täysi pakotettu työttömyys. Ei tosin näytä tämän poliittisen systeemin mielestä olevan. Kaikki köyhiksi ja kyykkyyn näyttää olevan vakaa pyrkimys.

Käteinen vai pankin orjuus

Hyvä kirjoitus pankkien suunnittelemasta käteisen käytön vähittäisestä lakkauttamisesta: http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278047-ala-koskaan-luovu-kateisen-rahan-kayttamisesta

Samalta kirjoittajalta toinen kommentti aiheesta kolmen vuoden takaa: http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220852-kateinen-raha-on-vapauden-ja-demokratian-tunnusmerkki

Toimeentulotukea saava yhä kasvava kansanryhmä on jo vuosia ollut virastojen syynissä jokaisesta eurostaan. Tätä ollaan laajentamassa kaikkiin kansalaisiin, pikkuhiljaa, puolustellen sitä turvallisuudella ja helppoudella. Helppo on kuvitella, että pian työtön työnhakija, saadakseen työttömyyskorvausta, joutuu allekirjoittamaan ‘vapaaehtoisen’ luvan työttömyystoimistolle ja Kelalle päästä hänen tilitietoihinsa käsiksi. Ja jos kaikki raha olisi digimuodossa yksityisten pankkien tileillä, ne omistaisivat kaikkien kaiken rahavarallisuuden.

Paras keino hidastaa tätä vääryyttä lienee pitää pankissa vain minimimäärä rahaa, käteisen käyttö aina, kun se on mahdollista, ja rahojensa siirtäminen pankkiin, joka ei ainakaan vielä sano olevansa luopumassa käteisestä.

Ilmaistyö Suomessa

Juolahti mieleeni pohtia palkattoman työn tekemistä maassamme. Sitä on ainakin seuraavia lajeja:

1. Vapaaehtoinen työ. Sitä tekevät nuoret ja vanhat, työssä käyvät ja työtä etsivät, terveet ja hiukan raihnaisemmatkin. Palkkana hyvä mieli, parempi yhteisö ja omien taitojen ylläpito ja kehittäminen.

2. Kelan ammatillinen kuntoutus. Se on nykyään palkatonta työkokeilua. Tähän ryhmään joutuu, jos lääkärit ovat todenneet työkyvyttömäksi, mutta työkyvyttömyyseläkettä ei vielä ole myönnetty. Tähän ilmaistyökuntoutukseen ei kuulu enää lääkärin palveluja, vaan vammautunutta tai sairasta ihmistä valmennetaan yksityisten firmojen toimesta. Tarkoituksena on todistaa, että vammautunut tai sairas ihminen kykenee työhön. Kun tämä saadaan todistettua, hänet voidaan siirtää seuraavaan kategoriaan (3).

3. Työttömyystoimiston kuntouttava työtoiminta. Siihen pakotetaan työttömyyskorvauksen menettämisen uhalla terveitä, työkykyisiä ja -ikäisiä ihmisiä. Sen tarkoituksena on todistaa, että itseään normaaliksi työkykyiseksi ihmiseksi väittävä ihminen onkin työhön kykenemätön sosiaali- tai mielenterveystapaus. Kun kansalainen on saatu näin nujerrettua, hänet voidaan siirtää edelliseen kategoriaan (2).

4. Opiskelijoiden harjoittelu. Melkein kaikissa ammattikouluissa ja monilla kursseilla joutuu tutkinnon osana suorittamaan työharjoittelua useita kuukausiakin. Tästä ei yleensä enää makseta palkkaa (vielä ainakin 80-luvulla maksettiin). Tarkoitus on totuttaa nuoria työelämään ja totuttaa yrityksiä siihen, että innokasta nuorta työvoimaa pullahtaa joka vuosi uusi satsi, eikä se maksa mitään.

5. Vankien yhdyskuntapalvelu. Toisin kuin työttömien, vammaisten ja opiskelijoiden ilmaistyö, vankien yhdyskuntapalvelu on vapaaehtoista, ja sillä voi lyhentää vankeustuomiotaan, koska se katsotaan rajummaksi rangaistukseksi kuin sellissä istuminen.

6. Kehitysvammaisten työ työkeskuksissa. Jaa, mutta siitähän taidetaan maksaa jotakin?

Näkeekö joku toinenkin tuossa listassa outouksia?
Onko tämä kattava lista? Onko harkittu, miten lasten ja vanhusten työvoimaa voitaisiin nykyistä paremmin hyödyntää? Päiväkerhoissa voitaisiin kohtalaisen helposti asentaa kokoonpanolinjoja, tai lapsia voitaisiin käyttää vaikka roskien keräämiseen katujen varsilta. Vanhuksilla on paljon aikaa vapisevissa käsissään, eikä sitäkään tulisi väheksyä. Yhdessä saamme Suomen nousuun.

Anteeksi vammaiset

Kansalaisten orjuuttaminen on edennyt Suomessa hitaasti, ihmisryhmä kerrallaan. Jotain, mihin koko kansaa ei pystyisi alistamaan yhdellä rysäyksellä, saavutetaan salavihkaa, pikkuhiljaa.

Olin itsekin orjuuttaja 90-luvun alussa. “Tottelin vain esimiehiäni.” Hakiessani käsityöohjaajan paikkaa korpikylän työkeskuksessa en tuntenut halua orjuuttaa ketään. Se vaan oli työ, jota arvelin osaavani tehdä, syrjäisellä paikkakunnalla, kehitysvammaisten parissa – luultavasti helppo saada. Ja sainkin.

Työkeskuksessa kävi parikymmentä kunnan kehitysvammaiseksi, alkoholistiksi tai mielenterveyskuntoutujaksi määriteltyä kuntalaista. Luulin aluksi, että he tulivat töihin mielellään. He kutoivat mattoja ja poppanaliinoja, neuloivat, ja puutyöpuolella rakensivat huonekaluja. Tuotteita myytiin työkeskuksen pikku myymälässä ja tilaustöitäkin otettiin vastaan. Tuotteiden laatua kehuttiin. Hinnat voitiin pitää kilpailukykyisinä, kun oli palkkakulut vain kahdelle ohjaajalle, siivoojalle ja esimiehelle.

Vammaisiksi luokitellut saivat joka perjantai lapaseensa muutaman markan. Hämärä muistoni on, että mielenterveyskuntoutujalle maksettiin eniten, koska hän paiski töitä normaaliin tahtiin, mutta ‘palkka’ jäi muutamaan kymmeneen markkaan viikossa. Muut olivat kuka enempi, kuka vähempi tuotteliaita. Heille taskurahaksi kilautettiin muutama markka ja kehuttiin ahkeruutta ja työn laatua.

Vähitellen minulle selvisi, että vapaaehtoisesti siellä oli työssä vain muutama. Muut oli pakotettu sinne. En tiedä, mitä kiristyskeinoja käytettiin. On vaikea ajatella, että heiltä olisi katkaistu vammaistuki tai mikä heidän avustuksensa nimi tuolloin oli. Tuskin heitä olisi käyty raastamassa kotoaan. Ei heitä olisi viety putkaan eikä mielisairaalaan. Vai olisiko? Olisiko pullikoija pakkolääkitty tottelevaiseksi? Olisiko hänet suljettu vammaislaitokseen? He kaikki arvostivat sitä vähäistäkin itsenäisyyttä, mitä heillä vielä oli.

Millä keinoilla heidät töihin tuotiin, sitä en paljon pohtinut silloin. Sainhan itse ihan hyvää palkkaa. Tuotteiden myynti ei kattanut neljän ihmisen palkkaa, mutta jos nuo myyntitulot olisi jaettu tuotteiden valmistajien kesken, ja jos työkeskus olisi ollut paikka, jonne olisi saanut vapaaehtoisesti tulla hiukan tienaamaan ja oppimaan, se olisi saattanut tarjota tien ‘oikeaan’ työllistymiseen ainakin muutamille heistä. Tuollaisenaan se kuitenkin oli neljän kunnan työntekijän suojatyöpaikka ja vammaisille se oli pakkotyölaitos. Nöyryyttävä, raivostuttava pakkotyölaitos.

Siitä on jo melkein kolmekymmentä vuotta. Jotkut noista orjuudessa ahertavista ovat varmaan jo haudassa. Niiltä, jotka vielä elävät, haluaisin pyytää anteeksi sokeuttani. Otin osaa heidän ihmisoikeuksiensa riistoon, enkä edes välittänyt. Nyt minua ja puolta miljoonaa muuta tervettä, työkykyistä taviskansalaista ollaan orjuuttamassa. Välittääkö kukaan meistä? Mikä ihmisryhmä on seuraavana? Jaksammeko kohta enää itsekään välittää? Miten kauan ja miten tehokkaasti on tavallista ihmistä nöyryytettävä, kiristettävä, painostettava, uhkailtava, rangaistava ja syyllistettävä ennen kuin hänen omanarvontuntonsa rippeetkin saadaan riekaloitua niin, että hän alistuu tahdottomaksi, nöyräksi holhokiksi?

Virsi huonolle hallinnolle

Juolahti mieleeni pohtia, kumpi näistä tilanteista on totuus ajasta, jossa elämme, ja kumpi olisi surullisempi vaihtoehto:

a) Suomalaiset poliitikot ja virkamiehet eivät ymmärrä, mihin ovat kansaamme ajamassa toteuttaessaan ulkomaisten käskyttäjien komentoa kurjistaa meidät, vaan luulevat toimivansa yhteiseksi hyväksi?

b) Suomalaiset poliitikot ja virkamiehet ymmärtävät kyllä, mihin ovat kansaamme ajamassa toteuttaessaan ulkomaisten käskyttäjien komentoa kurjistaa meidät, ja tekevät se pahuuttaan ja ahneuttaan?

Luterilaisen kirkon virsikirjan aikaisemmissa versioissa oli nykytilannetta hyvin kuvaava virsi, numero 440:

1. Jo vääryys vallan saapi
se huutaa taivaaseen,
se turmaa ennustaapi
vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta
nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta
nyt tahtois puolustaa?

2. Nyt viekas vilppi täällä
on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä
ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä
ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää
vääryyttä puoltamaan.

3. Kas, köyhän leivän syövät
nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät
ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi
kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi
tuon raukan huudoilta.

4. He armotonna veivät
osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät,
on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa
vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta
nuo viekkaat ryöstäjät.

5. Vaan voitonpäivän kerran
vaivaiset näkevät,
vanhurskaus kun Herran
lyö väärät, väkevät.
Oi Herra, voimas näytä,
kansaasi armahda
ja hurskaan pyynnöt täytä
ja päästä vaivasta.

 

Hakupaikkoja

Työttömyystoimiston hakuvahti on pyynnöstäni toimittanut minulle jo muutaman vuoden ajan tämän maakunnan kaikkien avointen työpaikkojen ilmoitukset. Niitä on tipahdellut 1-5 kappaletta päivässä. Tässä kuussa niitä on ollut nelisenkymmentä, kaikilta aloilta: sosiaalityöntekijöitä, hallintojohtajia, traktorinkuljettajia, erityisopettajia, koneenkorjaajia, monitoimikoneen kuljettajia, lastentarhanopettajia, laatoittajia, sähköasentajia, kokkeja, leipureita, henkilökohtaisia avustajia, opettajia, LVI-asentajia, vammaispalvelun ohjaajia, koulusihteereitä, metsätyöntekijöitä, sihteereitä, perhetyöntekijöitä, terveydenhoitajia. Näistäpä nyt sitten valitse neljä uhria, jotka joutuvat lukemaan turhaksi tiedetyn hakemuksen. Ai mutta se ongelmahan on jo ratkaistu: työttömyystoimiston työtoritietokoneohjelma ei salli sinun hakea paikkoja, jotka eivät sen ohjelmoijien mielestä vastaa sille antamaasi listaa taidoistasi. Ongelma jää työnhakijalle: haluat työtä, haluat hakea työtä, mutta työtä ei ole haettavaksi.

Nyt tarvitsisimme edes muutaman lähimmäisrakkaan yrittäjän kullakin paikkakunnalla laatimaan seuraavantapaisen työpaikkailmoituksen:

“Etsitään työhaluisia, työkykyisiä ihmisiä työhön (keksi sopiva nimike). Työkokemusta ei tarvita. Työn voi suorittaa etätyönä tai tunneista voidaan sopia. Ikä (nuoruus tai vanhuus) ei ole este. Odotamme suurta hakemusten tulvaa, joten ole hyvä, älä tiedustele hakemuksesi perään. Otamme yhteyttä, jos valintamme osuu sinuun. Emme säilytä aikaisempia hakemuksia, joten olet tervetullut hakemaan viikoittain, jos olet edelleen kiinnostunut.”

Tällä saatat pelastaa monta lähimmäistäsi sakkorangaistukselta tuosta ‘rikkeestä’, että eivät ole lähettäneet yhtä hakemusta viikossa olemattomiin tai sopimattomiin työpaikkoihin. Lämmin kiitos jo etukäteen välittämisestäsi.

Paha ja vielä pahempi

Pari päivää sitten oli joku lehtijuttu (en löydä enää linkkiä, sori), jossa seliseliteltiin, että eihän tämä uusi työttömyyskorvausten leikkausmalli ole niin kovin paha; se oli paras kolmesta, neljästä vaihtoehdosta. Toisissa malleissa tukea olisi leikattu vielä enemmän.

Noinko helppo kansan ‘edustajia’ on hoopottaa? Mitä seuraavaksi? Jos virkaloiset tuovat eduskuntaan kumileimattavaksi uuden lakiluonnoksen, jossa määritellään työttömyys rikokseksi, josta saa rangaista nälkään tappamalla, hyväksyvätkö poliitikot ehdotuksen, jos sen vaihtoehdoiksi läväytetään versio 2: työttömät tapetaan kovapalkkaisen mestaajan toimesta giljotiinilla, versio 3: työttömiltä katkaistaan pää miekalla, versio 4: työttömät kidutetaan ja tapetaan ostopalveluna inkvisition toimesta ja versio 5: poliitikot pakotetaan itse omakätisesti tappamaan työttömät.

Hiukan kärjistän. Mutta tuohan on klassista aivopesua. Tuntevatko kokkareiden, kepun ja ‘sinisten’ puolueiden alaiset, eli poliitikot, tehneensä Suomen puolelle miljoonalle työnhakijalle palveluksen valitsemalla kiltisti sen ‘pienimmän pahan’? Sen sijaan, että olisivat nähneet bluffin läpi ja hylänneet kaikki arvottomat esitykset?

Oikein aktivoitu

Työnhakija ei päätä, ottaako yritys töihin hänet, tai ketään. Siksi työnhakijan rankaiseminen yrityksen päätöksestä on rikos. (Kelaa, työttömyystoimistoa, sosiaalitoimistoa, ministereitä, kansan ‘edustajia’ tai virkamiehiä ei tosin rangaista tuosta rikoksestaan.)

Käännettäisiinköhän tämä rankaisumalli ylösalaisin ja määrättäisiin pieni lisävero yrityksille siitä, että ne eivät ota työnhakijoita töihin? Sanotaan vaikka 32 euroa per torjuttu työnhakija. Mukaan laskettaisiin kaikki työtä siitä yrityksestä hakeneet, torjutut työttömät. Mitä enemmän hakijoita olisi, sitä enemmän nuivaa yritystä rangaistaisiin. Veron voisi välttää työllistämällä jokaisen hakeneen vähintään 18 tunniksi yhden viikon ajaksi, vuosineljänneksessä.

Epäreilua? Koska yritys ei voi itse vaikuttaa siihen, kuinka moni hakee heiltä töitä? Niinpä…

Otan työn

Poliitikoista ja virkamiehistä osa on sitä mieltä, että työtön työnhakija syyllistyy rikokseen, kun Suomen hupenevista yrityksistä yksikään ei ole antanut hänen tulla heille töihin 18 tunniksi, neljä kertaa vuodessa. Työtön on saattanut yltiöaktiivisesti lähettää hakemuksen vaikka jokaikiseen avoinna olevaan paikkaan, mutta jos kukaan työnantaja ei salli hänen tulla muutamaksi päiväksi lumetyöhön kaikkine sivukuluineen ja paperisotineen ja ajan tuhlaamisineen, rangaistaan työtöntä. Hänen jo ennestään leikatusta työttömyyskorvauksestaan leikataan satanen joka kolmas kuukausi.

Mikä neuvoksi? Jos työhönmenemättömyys käy noin kalliiksi, pitää sitten mennä töihin. Jos kutsua ei tule, pitää mennä omin luvin. Emme halua haitata yritysten toimintaa, koska niistähän toivomme vielä joskus löytävämme ihan oikeasti töitä. Mennään siis töihin Lindströmille, Sipilälle, ja mitä näitä on, jotka tämän uuden uhrinrankaisusysteemin keksivät. Neljä kertaa vuodessa mennään sinne töihin. Ne meistä, jotka asuvat kaukana heidän ‘kansanedustajan’ virkahuoneistaan, muutetaan työsuhteemme etätyöksi. Ei varmaankaan nämä hyväkkäät lyö virtuaaliovea naamaamme ja sitten rankaise meitä siitä, että eivät itse sallineet meidän tehdä työtämme, johon olimme ilmoittautuneet?

Töitä globaalifirmasta

Oletko työnhakuvimmassasi kolunnut läpi paikkakuntasi kaikki firmat, useaankin kertaan, ja saanut joiltakin niistä jo roskapostieston ja porttikiellon? Mikä olisi seuraava askel? Entäpä jos laajentaisit näköalojasi johonkin globaaliin firmaan? Näillä kunnailla kaikkein suurimpaan? Suomi Oy saattaa olla sinulle oikea paikka. Suomi Oy on monipuolinen, maailman mittakaavassakin huomattava yritys, joka tarjoaa työpaikkoja monen alan osaajille, palkalla ja ilman.

Joulukuussa 2014 kirjoitin tässä blogissa näin:

Suomen Valtio Oy
Yksityistäminen ja yhtiöittäminen on ollut muotia Suomessa ja maailmalla jo kauan. Suomen tasavallasta tehtiin yhtiö jo vuoden 1994 alusta; Suomen Valtio/Alv, Y-tunnus 0986674-0. Meille tosin ei muistettu kertoa. Meille ei kerrottu, että emme enää ole kansalaisia. Voiko yhtiöllä olla kansalaisia?

Yhtiöllä on osakkeenomistajia, rahoittajia, asiakkaita ja osakkeita. Voiko olla osakkeenomistaja tietämättään? Voiko olla osakkeenomistaja yhtiössä, olla saamatta siitä osinkoa ja maksaa veroa yhtiölle, ikäänkuin se olisi edelleen Suomen tasavalta?

Asiakkaita toki olemme yhtiössä ja sen monissa tytäryhtiöissä. Työtön on asiakas Kansaneläkelaitoksessa, Työvoimatoimistossa ja Verotoimistossa. Entinen kansalainen on nyt asiakas monessa yhtiössä, jotka Suomen tasavallassa olivat esimerkiksi tielaitos, posti, puhelinlaitos, koulut, sairaalat, rautatiet, postipankki. Oliko sähkölaitos joskus yhteisessä omistuksessa? Omistiko kansa minkään nykyisistä vakuutusyhtiöistä? Onko vesilaitos nykyään meidän omistamamme vai onko sekin jo luovutettu pois? Palveleeko poliisilaitos Suomen Valtio/Alv:a vai kansaa? Entä puolustusvoimat; onko sen tehtävä taata meille vapaus (vielä joskus) vai onko se yksityinen armeija? Takaako oikeuslaitos suomalaisille perustuslailliset oikeudet vai toimiiko sekin hyötyperiaatteella, Suomen Valtion tytäryhtiönä? Edustavatko poliitikot meitä vai ovatko he Suomen Valtion palkkarenkejä?

Miksi piti yksityistää Suomi? Amerikassahan perustettiin korporaatio nimeltä US jo 1871, mutta kenelle tuli mieleen tehdä meidänkin maastamme sellainen? Kuka sitä vaati? Kuka siitä hyötyi? Miksi siitä ei ole puhuttu? Tarjosiko jokin pankki Suomelle lainaa, sillä ehdolla, että maa yksityistettäisiin? Eikö tämä ole sen luokan asia maalle, että siitä olisi pitänyt järjestää kansanäänestys? Vai oliko lainan toisena ehtona, että kansalle ei kerrottaisi?

Vai onko Suomen Valtion Y-tunnus vain muodollisuus, joka helpottaa laskutusta? Mutta vaikka yhtiö olisikin yhtiö vain muodollisesti, pitää sillä kai olla myös omistaja, muodollisesti. Kuka se on? Onko kansan ennen yhdessä omistamia palveluja yhtiöitetty ja yksityistetty sen takia, että niitä on voitu myydä yksitellen ulkomaille, ja Suomen Valtion omaisuudeksi jää pelkkä maa-ala. Ai niin, metsälaitoskinhan jo taidettiin yksityistää. Mitä Suomen Valtio/Alv, Y-tunnus 0986674-0, sitten käsittää? Pelkän nimen yritysrekisterissä? Ihan muodollisesti vain? Nimen, jonka voi myydä jollekin, ihan muodollisesti tietysti? Tai se voi siirtyä pankin omistukseen, kun Suomen Valtio tekee konkurssin.

Mikä on Suomen tasavallan kansalaisten asema tässä kuviossa? Olemmeko me yleisöä? Osakkeenomistajia? Vai olemmeko me Suomen Valtion ottamien pankkilainojen pantti? Mitä arvoa meillä on? Me emme omista edes kiinteistöjämme, koska nehän viedään meiltä heti, kun lakkaamme maksamasta kiinteistöveroja – eli emme omista niitä todella. Yksi asia meillä vielä on: työpanoksemme. Onko meistä Suomen Valtio/Alv:lle mitään muuta rahallista hyötyä kuin meidän työpanoksemme?

Jos yhtiömuotoinen Suomen Valtio hyötyy meistä vain työmme kautta, ymmärrän hyvin, miksi niin suuri osa meistä halutaan saada töihin ilman palkkaa. Hyötysuhde on valtava. Vielä jonkin aikaa osa kansaa on pidettävä hyvillä palkoilla, ja käyttää heitä enemmistön kurissapitoon. Kun palkaton työ on juurrutettu yhteiskuntaan pysyvästi, ja riittävän suuri osa kansalaisia – ihmisiä, asiakkaita – on niin alistettu ja heikennetty, ettei heistä enää ole vaaraa, voidaan vartijoiden palkkoja tuoda alas ja siirtää heistäkin yhä kasvava osa orjiksi. Tuloksena on virtaviivainen, kustannustehokas yhtiö, jota voi ylpeästi markkinoida sijoittajille:

‘Myydään toimiva yritys EU:n pohjoisrajoilta. Erittäin luonnonkauniilla paikalla, hyvät liikenneyhteydet vesitse, maitse ja ilmateitse muualle Eurooppaan ja maailmalle.
Hyvin koulutettu työvoima (Human Resources -osasto on myynnissä erikseen, katso alla olevaa ilmoitusta ‘Koululaitos myytävänä’), kuitenkin palkkakulut erittäin pienet. Suuri osa työskentelee ilman palkkaa, ja uusi omistaja voi myös vapaasti saneerata heitäkin ulos, jos tarpeen – mitään entisten työntekijöiden jatkuvaa työllistämisvelvoitetta ei ole. Kauppaan kuuluu noin 400 000km2 maapinta-alaa, josta suuri osa hyvin hoidettua metsää, 200 000 järveä, monipuoliset mineraalivarat, ja mikä tärkeintä, runsaat puhtaan juomaveden pohjavesivarastot. Käytä nyt tätä tilaisuutta ostaa pala historiaa – tämä tarjous ei tule toistumaan. Kauppaan kuuluu noin viisi miljoonaa kiinteistöä, yksityinen vartijalaitos nykyaikaisin asein. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, voi mainita lähellä pintaa kulkevan peruskallion; se tarjoaa ovelalle sijoittajalle mahdollisuudet luoda ennen näkemätön varastointisysteemi vaikkapa ydinvoimalajätteen pitkäaikaiseen turvalliseen säilytykseen. Hinnasta voidaan neuvotella – tuo omat aseesi tai pankkiirisi mukaan neuvotteluihin. Jos tarvitset kauppaan lisärahoitusta, voimme järjestää sitä työntekijöiltämme, tytäryhtiömme kautta (tämäkin tytäryhtiö on nyt myytävänä, katso alla oleva ilmoitus ‘Verotoimisto’). Ehdoton luottamuksellisuus taattu.’

Kuulostaa sijoitukselta, josta ei voi kieltäytyä.
(Finland, Republic of näkyy myös US Inc:in sivuilla, yrityksenä: https://www.sec.gov/cgi-bin/browse-edgar?CIK=0000035946&action=getcompany Lukaisepa asiaan liittyvät dokumentit ja pohdi, mikä tämä kuvio oikein on.)

https://reilusuomi.wordpress.com/2014/11/26/suomen-valtio-alv/