Elävänä tai kuolleena

Taas ollaan rustaamassa uutta keinoa tehdä rahaa työttömien työttömyydellä. Aiotaan valtuuttaa muutama ‘työnvälitysfirma’ ottamaan käsiinsä työttömien ‘työllistämisen’. Työtön käsketään valitsemaan noista yksityisistä firmoista joku, joka sitten pyrkii sijoittamaan hänet jonnekin. Jos työpaikka löytyy, maksettaisiin meidän yhteisistä varoistamme 1700 euron palkkio. Ei, arvasit väärin; sitä ei maksettaisi työnantajalle. Työnantajalle jäisi edelleen koko palkanmaksu kaikkine sivukuluineen. Ei, ei työntekijällekään. Summan saisi tuo ylimääräinen kolmas osapuoli!

Mikään työnvälitysfirma ei pysty työpaikoiksi muuttumaan, joten tässä palkitaan nyt väärää tahoa. Jos suostuisimmekin siihen, että verovarojamme aletaisiin käyttää työllistymisen palkitsemiseen (suostummeko?), ainakin se pitäisi kohdistaa loogisesti, työnantajalle. Miksei työnhakijaakin voisi palkita, mutta työpaikan löytyminen voi hänelle olla riittävä palkinto itsessään. Paitsi, jos löytynyt työpaikka on yksi niistä muutamista tuhansista, jotka avautuvat yhä uudelleen ja uudelleen, pitkiksi ajoiksi, koska ne ovat ns. kauhutyöpaikkoja. Ne sitovat työntekijän, vaikka niistä saadulla palkalla ei elä. Ne saattavat olla pari tuntia päivässä, pitkän matkan päässä, tai alipalkattuja. Ne voivat olla vastoin hänen etiikkaansa, esimerkiksi työttömien kyykytystä tai puhelinmyyntiä.

Jos yksityisellä työnvälitysfirmalla olisi piilossaan työpaikkoja, joita työnhakija ei muuta kautta löytäisi, ok, siitä voisi palkitakin, että on onnistunut tuollaisia kultahippuja löytämään. Mutta tämä lienee epätodennäköistä. Eiköhän tässä ole kyse niistä samoista työpaikanjämistä, mitä TE-toimiston sivuilta voi kuka tahansa nähdä. Tässä taitaa olla kyse etupäässä kyykytyksen yksityistämisestä.

Ja ehkä vielä olennaisempaa on se, että löydetyn työn ei tarvitse olla edes palkkatyötä. Noita yksityisiä työnvälitysfirmoja palkitaan siitäkin, jos ne saavat työttömän palkattomaan orjatyöhön tukiensa katkaisun uhalla. Palkkiosumma putoaa 500 euroon, mutta sitä kompensoi se, että näitä ilmaistyöpaikkoja varmaan on valtavan paljon enemmän kuin palkkatyöpaikkoja. Moni palkkatyöpaikka voi muuttua ilmaistyöpaikaksi, kun työnantajat oivaltavat, että heille ollaan oikein tuputtamalla tyrkkimässä orjatyöläisiä.

Onko seuraava askel, että myönnetään tarkoituksen olevan nimellisesti työttömien poistaminen tilastoista. Kun työttömästä tehdään orja, hän ei ole enää työtön, vaikka yhtä köyhä onkin kuin ennenkin. Siihen päästään silläkin tavalla, että orjatyöstä kieltäytyneen työttömän ruokaraha lopetetaan; kukaan ei elä syömättä. Näistä poistoista voi sitten palkita kyykyttänyttä orjasutenöörifirmaa. Ja loppusijoituksen voi järjestää edullisesti joukkohautaamisina, käyttäen orjatyövoimaa, tietysti.

Helpompaa tyranniaa

Työttömien kyykyttämisessä on ollut se inhottava puoli virkailijoiden kannalta, että uhri on pitänyt kohdata kasvokkain. Hänet on ollut nujerrettava orjaksi ja allekirjoittamaan orjasopimus, jonka virkailijat ovat laatineet. Joillekin psykopaateille tämä on varmaan ollut työnsä suurimpia iloja, mutta tavallinen normikyykyttäjä on saattanut kärsiä siitä. Hän on joutunut kohtamaan nöyryyttämänsä uhrin, näkemään hänen epätoivonsa, sietämään hänen raivonsa, vastaamaan hänen kysymyksiinsä. Virkailijakin on ihminen, ainakin jotkut heistä ovat. He ovat saattaneet taipua uhrinsa hädän edessä, kuunnella hänen järkisyitään, ja tehdä inhimillisiä päätöksiä. Tätä estämään alettiin noihin orjuutustilaisuuksiin laittaa vähintään kaksi virkailijaa; sosiaalitoimiston ja TE-toimiston virkailijat pystyivät siten olemaan toistensa henkisenä tukena työtöntä vastaan. Kumpikin pystyi myös valvomaan, että toinen virkailija muisti ohjeistukset: nöyryytä, alista, mitätöi, aliarvioi, jätä huomiotta, vaihda puheenaihetta, syytä, manipuloi, uhkaile ja kiristä. Jos toinen unohti roolinsa, toinen pystyi tulemaan heti apuun, tai raportoimaan inhimillisyyteen sortuneen kollegansa ylemmilleen, jos muu ei auttanut. Se oli silti epämiellyttävän stressaavaa monelle tavistottelijalle.

Kohta kaikki käy niin paljon helpommin, kun kyykyttäminen ulkoistetaan työttömälle työnhakijalle itselleen. Hän joutuu itse valitsemaan joka viikko listalta avoimen työpaikan ja hakemaan sitä, tai seuraa automaattisesti tonnin sakko (työttömyystuen menetys kahdeksi kuukaudeksi). Kun avoimia työpaikkoja ei ole, pitää valita listalta puhelinmyyntiä, nollasoppareita, orjatöitä tai ‘kuntouttavia palveluita’ (turhia kursseja ja lisää orjatöitä).

Tätä kaikkea valvoo ja analysoi tietokoneohjelma, ja tuen katkaisee nyt (kai) kone, joten virkailijan ei tarvitse ottaa vastuuta siitä. Virkailijalle jää yhä robottimaisempi rooli kolmen kuukauden välein kuulustelijana, ja senkin voi ulkoistaa yksityisille kuulustelu- ja orjuutusfirmoille. Tyrannia käy pian kuin leikki vaan.

Orjan havaintoja

Orjuutuksen näin lähetessä ensimmäisen vaiheensa loppua, haluan jakaa pari ajatustani sen tuloksista.

Myönteistäkin löytyy. Onnekseni asun paikkakunnalla, jossa ihmiset ovat epätavallisen huumorintajuisia ja hyväntahtoisia. Orjuuttani ei järjestänyt joku orjuuttamiseen erikoistunut orjilla tienaava puuhamaa, jossa työttömiä kohdellaan rikollisina tai vammaisina. Puuhastelin tavallisten palkkaorjien ja normikansalaisten joukossa, tai pyörin heidän jaloissaan, oikeastaan, ilman järkevää roolia. Olen tavannut lukuisia mukavia kuntalaisia. Tietysti sama olisi tapahtunut, vaikka minulle olisi maksettu palkkaakin, ja annettu jotain hyödyllistä tekemistä palkkaani vastaan…

Kielteisiä puolia on enemmän. En muista, milloin olisi aika kulkenut yhtä matelemalla kuin nuo tunnit orjuudessa. Jos saisinkin jotenkin ajan kulumaan yhtä hitaasti viikon muinakin päivinä, saisin niin paljon enemmän aikaan remontoinnissa, pihatöissä ja muussa, mitä teen. Mutta nuo viikon muut päivät ovat liitäneet kuin siivillä ja orjapäivä on ollut pallona jalassa, kuten lienee tarkoituskin. Sieltä palattua on mennyt päivä tai pari siitä toipumiseen, ja loppuviikko seuraavan orjapäivän lähenemisen painaessa raskaana niskassa.

Muutama mielenkiintoinen reaktio on tullut. Vierailulla kävi eräs kylän Tärkeä Akateeminen Henkilö, joka kiinnitti terävän katseensa minuun, luultavasti ihmetellen, mikä roolini on. Hän ehkä kysäisi asiasta paikalla olleilta henkilökunnan jäseniltä, ja luultavasti sai jonkinlaisen vastauksen, koska hän kävi kimppuuni seuraavin sanoin, kun oli lähtemässä ja minä satuin kävelemään hänen ohitseen: “Oletko sinä harjoittelija?” Hänen ilmeensä kertoi rivien välissä: “Minä tiedän, mikä sinä olet! Älä yritäkään näytellä, että olet normaali ihminen. Tiedän, että olet Työtön, ja täällä pakkotyössä kuntoutettavana. Nolaanpa sinut kysymykselläni ja puhun niin kuuluvasti, että kaikki kuulevat. Olen kasvatustieteiden maisteri ja minulla on mielipide.” Mitähän hän olisi vastannut, jos sen sijaan minä olisin ohi mennessäni huikannut hänelle: “Oletko sinä alkoholikuntoutuja?”

Orjapaikan johtaja, jolla ei mielestään ollut mitään auktoriteettia päättää, ottaako hänen johtamansa laitos orjia vai ei, sinnikkäästi kutsui minua ‘TE-keskuksen naiseksi, joka käy meillä maanantaisin’. Noille kahdelle ihmiselle minun orjuuteni oli negatiivisesti leimaava, heidän oman asenteensa takia, ei mikään positiivinen askel kohti työllistymistä avoimiin työpaikkoihin, joita ei ole. Tämä nykyhallinnon jalkapuusysteemi ei ole luonut tällekään kylälle yhtään uutta työpaikkaa, ei parantanut työkykyjäni, mutta on auttanut leimaamaan minut kunnan työttömyystilanteen osasyylliseksi ja luultavasti jotenkin vammaiseksi, koska kerran ‘kuntoutetaan’. Kukaan ei ole vielä suostunut kertomaan, mistä minua ‘kuntoutetaan’. Monet työnhakijat kertovat tekevänsä työtä orjina vuodesta toiseen samassa organisaatiossa, ja samaan aikaan saatetaan palkata ihmisiä oikeisiin töihin. Orjaa ei palkata, koska hänhän on orja. Miksi maksaa palkkaa, jos hän on jo alistunut työskentelemään ilmankin?

Ratkaisu epäongelmaan

Huono hallinto on ollut havaitsevinaan ongelman ja hakee nyt siihen ratkaisua. Heidän mielestään ongelmana on se, että puolella miljoonalla työttömällä ei ole mitään tekemistä. Niinpä he koettavat kaikin keinoin pakottaa työttömät puuhastelemaan jotain. Palkkatöitä ei ole, yrittäminen on työttömälle iso ‘no no!’, harrastaminen voi katkaista työttömyystuen, eikä opiskellakaan saa, joten puuhastelua järjestetään orjatyöhön.

Työtön näkee ongelman toisin. Ongelma on huono hallinto, joka on auttanut tuhoamaan aikaisemmin vaurasta taloutta, ajamaan teollisuutta ulkomaille ja tekemään palkkaamisesta kallista ja vaikeaa. Tämä on johtanut siihen, että on satoja tuhansia suomalaisia vailla tuloja. Tähän tulottomuuteen työtön tarvitsee ratkaisun, ja kun palkkatyöpaikkoja ei edelleenkään ole, työttömyyskorvaus käy väliaikaisratkaisusta – ilman rahaa kun ei Suomessa kukaan voi elää.

Väliaikaisesta ruokarahasta tulee kuitenkin yllättävän nopeasti pitkäaikainen järjestely. Työpaikkoja ei synny, vaikka työtön kuinka laatisi hakemuksia tai ‘kuntoutuisi’ orjatyössä. Hänellä on täysi oikeus vaatia palkkatyötä, oikeutta yrittää tai opiskella. Näiden sijaan huono hallinto kuitenkin kepittää lakkaamatta. Se vaatii häntä menemään töihin, töihin joita ei edelleenkään ole.

Orjatyö saattaa orjafirmojen omistajien mielestä ja niissä palkkaa vastaan työskentelevien orjuuttajien mielestä hyvinkin olla kätevä ratkaisu työttömyyteen – siis orjuuttajien työttömyyteen. Orjille se ei ole ratkaisu, vaan rankaisu.

‘Aktiivimalli’?

Huonon hallinnon suunnittelema uusi ‘aktiivimalli’ on vääristelevää newspeakia. Ei se ole ‘aktiivimalli’ yhtään enempää kuin orjatyö on ‘kuntoutusta’. Miksikä sitä nimittäisi systeemiä, jossa rangaistaan siitä, että joku toinen ei ole suostunut ottamaan sinua töihin edes ilmaiseksi? Keksiikö joku nasevamman termin kuin ‘uhrinrankaisumalli’?

Ja ottaisitko itse töihin jokaikisen kyselijän, joka tulee selittämään, että jos et ota, heiltä leikataan kolmekymppiä kuussa. Tuskin tunnet tarvetta edes korvata työnhakijalle tuota rangaistusmaksua, jonka kieltäytymiselläsi aiheutat heille. Jos sinulla ei ole työpaikkaa antaa, sinulla ei ole työpaikkaa antaa.

Kaikki puoli miljoonaa työtöntä työnhakijaa nyt sitten lähettämään pari kertaa viikossa hakemus Kelaan ja sossuun ja työkkäriin vaatien sieltä työpaikkaa. Nuo tahot ovat tyrannian työrukkasina komentamassa työttömiä tuosta noin vaan ottamaan työpaikan, rangaistuksen uhalla. Mennään ja otetaan. Jos eivät anna työtä ja sitten rankaisevat meitä siitä, että emme ole ottaneet heiltä työtä, se on jo niin naurettava juttu, että en tiedä nauraisinko vai itkisinkö.

18 tuntia tai orjaksi

Niin sanottua aktiivimallia valmisteleva sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ehdottaa, että työttömien työnhakijoiden työttömyyskorvausta leikattaisiin päivän verran kuukaudessa, jos he eivät mene vähintään 18 tunniksi töihin kolmen kuukauden kuulustelujakson aikana.

Työtön tietää, että avoimia työpaikkoja ei ole tuosta noin vaan otettaviksi.
Työkkäri käskee tuosta noin vaan ottamaan työpaikan viikoksi silloin tällöin. Eli työkkäri väittää uskovansa, että niitä työpaikkoja on olemassa. Heille siis kuuluu etsiä ne paikat ja todistaa työttömälle, että onhan näitä, kun vaan otat. Muutenhan tätä voi ihan hyvin verrata siihen, että Kela katkaisisi kaikkien tuet ja sanoisi, että ottakaa pieni lottovoitto kerran kolmessa kuussa, kyllä sillä elää.

Ja jotta mahdollinen osa-aikatyö ei pääsisi estämään leikkauksia, työryhmä on sekoittamassa asioita vielä perusteellisemmin. Ei riitä, että löytäisi jonkin siivouspaikan 1-3 tunniksi viikossa. Nuo 18 tuntia kun pitää saada kasaan neljässä viikossa. Ja kuka palkkaa ketään neljäksi viikoksi, neljä tuntia viikossa?

15 paikkaa tai 2kk karenssi

Virkamiesvalmistelussa on kaavailtu, että työnhakijalla olisi velvollisuus hakea esimerkiksi viittätoista työpaikkaa kolmen kuukauden kuulustelujakson aikana. Jos ei hakisi, työttömyyskorvaus katkaistaisiin kahdeksi kuukaudeksi. Eli työpaikkoja ei ole, mutta niitä joutuu hakemaan, ellei halua olla ilman tuloja kaksi kuukautta. Ja vaikka työpaikkoja ei ole, työssä pitää olla 18 tuntia per vuosineljännes, tai muuten tukea leikataan kolmekymppiä per kuukausi. Ja työttömyystuki ei edes ole kuukausittainen, vaan neljän viikon jaksoissa, alkaen kullakin milloin mihinkin aikaan kuusta. Eli tehdään yksityiskohdiltaan vielä mahdottomampaa sörsseliä keitoksesta, jonka aineksetkin on poimittu teurastamon lattialta.

Orjuus pelastaa?

Molemmat porukat kuitenkin tarjoavat työttömälle pelastusta karenssiin: orjatyö. Mene ilmaiseksi jonnekin töihin, jos nyt joku yritys tai laitos huolii edes palkattoman työntekijän kaikkine asiaan liittyvine riesoineen: työkkärin paperisota, työttömän työtaidot ja asenne, palkkatyöntekijöiden vastustus, työnantajan eettiset syyt.

Jos ‘harjoittelupaikkaa’ ei löydy sieltä kiven altakaan, tarjoudu sosiaalitoimiston kautta orjaksi; siellä kyllä löytyy orjafirma, joka ei pane vastaan, kun sosiaalitoimisto lähettää sinne muutaman uuden peukalonpyörittelijän. Onhan siitä oma vaivansa orjafirmalle, ja aiheuttaahan se jäynää työntekijöiden keskuudessa: Jos työtön orja tarjoutuu tekemään oikeaa työtä ilmaiseksi, se on uhka heidän palkkatyöpaikoilleen, ja jos hän vain seisoskelee mitään tekemättä, sekin raivostuttaa.

Eli noiden uusien valmisteilla olevien toimenpiteiden tarkoitus on ajaa kaikki työttömät orjiksi?