Leipä jonottajien suusta

Vanhentuvaa ruokaa on monista kaupoista jo vuosien ajan lahjoitettu köyhien ruoka-apuun. Nyt Kirkon Ulkomaanapu on avaamassa Helsinkiin puotia, jossa muualla myytäväksi kelpaamattomia mutta vielä syötäviä ruokia myydään. Onhan se tietysti hyvä, jos joku onnistuu tekemään bisnestä ruoalla, joka aikaisemmin meni suoraan köyhille tai jätteisiin. Muutama asia kuitenkin arveluttaa minua.

“WeFood-hävikkiruokakaupassa työntekijät myymäläpäällikköä lukuun ottamatta työskentelevät vapaaehtoisina. Hukkasen mukaan heillä on kuitenkin vireillä yhteistyö Kide-säätiön kanssa. Jos se onnistuu, myymälässä osa saattaa työskennellä työmarkkinatuella.”

Suomeksi sanottuna tuo tarkoittaa, että työttömät eivät voi tulla ja työskennellä vapaaehtoisesti, koska heidät tullaan pakottamaan tuohon palkattomaan hommaan! Miksi ihmeessä kaupalle ei kelpaa ihmisten ilmainen vapaaehtoinen apu? Miksi pitää sekottaa pakottaminen ja karensseilla uhkailu ja ihmisten vähättely ja mitätöinti ja kasteihin jakaminen tähänkin?

Kaiken kaikkiaan ylijäämäruokaa pitäisi jakaa ilmaiseksi köyhille. Nyt joku yrittää viedä köyhiltä senkin vähän avun ja tehdä rahaa toisten köyhyydellä. Ja vielä pakottaa ne ruokajonojen köyhät auttamaan tässä ennen heille tarjotun ruoan myymisessä työttömyyskorvauksen katkaisun tai leikkauksen uhalla! Potentiaalisesti hyvästäkin projektista voi näköjään saada pahaa jälkeä aikaan.

Ja tuo palkattomien pakkotyöläisten käyttöä suunnitteleva kirkon organisaatio aikoo avustaa osalla tuottojaan kehitysmaita, pidätettyään tietysti ensin toiminnan pyörittäjien palkat ja kulut. Työttömät työskentelevät kehitysmaiden köyhien hyväksi nälän kurniessa omassa vatsassa.

Advertisements

Työpaikkailmoituspula

Työpaikkojen puute luo työttömyyttä ja työttömyys köyhyyttä.

Osa-aikaisenkin työn puute leikkaa työttömän työmarkkinatukea sen viitisen prosenttia ja hänelle jää käteen enää 494 euroa joka neljäs viikko. Hänen rikoksensa: Kieltäytyi SAAMASTA osa-aikatyötä, jota tosin ei ollut saatavilla, mutta nih.

Työpaikkailmoitusten puute johtaa työttömän työnhakijan työttömyyskorvauksen katkaisemiseen kuukausiksi. Hänen rikoksensa: Kieltäytyi hakemasta tietokoneen ohjelmoijien mielestä hänen taitoihinsa sopivia paikkoja joka viikko, joita tosin ei ollut, mutta nih.

Työtöntä siis rangaistaan Suomen työpaikkojen puutteesta. Työmarkkinatuella eläminen jo sinänsä on rangaistus, vaikka toisaalta tietysti kiitollisuuden aihe, koska voihan sillä pysyä leivän syrjässä kiinni, juuri ja juuri. Jotkut saavat lisäksi asumistukea ja/tai toimeentulotukea, mutta eivät toki kaikki.

Osa-aikaisten, noiden pari tuntia viikossa töiden puutteesta tämä hallinto näkee hyväksi rangaista työtöntä sen viitisen prosenttia tuesta leikkaamalla, eli työttömän tuloilla se on noin 24 euroa, eli se vastaa jalankulkijan saamaa rikesakkoa tieliikennerikkomuksesta.

Työpaikkailmoitusten puutteesta työtöntä rangaistaan vielä rajummin, vaikka siihenkään hän ei voi itse mitenkään vaikuttaa. Jos viikottainen pakkohakeminen työtori-hakukoneen kautta tosiaan läväytetään niskaamme, ja sopivia töitä ei siihen ole listattu haettavaksi, työtöntä rangaistaan kuukauden, kahden tai kolmen kuukauden työttömyyskorvauksen menettämisellä, eli 500-1500 euron ‘sakolla’. Ylinopeutta ajaminen yli 15 k/h aiheuttaa ‘vain’ 200 euron sakon. Voimme siis nähdä, että avointen työpaikkailmoitusten puute on TYÖTTÖMÄN VIKA ja suuri rikos – tämän hallinnon mielestä.

 

Hakupaikkoja

Työttömyystoimiston hakuvahti on pyynnöstäni toimittanut minulle jo muutaman vuoden ajan tämän maakunnan kaikkien avointen työpaikkojen ilmoitukset. Niitä on tipahdellut 1-5 kappaletta päivässä. Tässä kuussa niitä on ollut nelisenkymmentä, kaikilta aloilta: sosiaalityöntekijöitä, hallintojohtajia, traktorinkuljettajia, erityisopettajia, koneenkorjaajia, monitoimikoneen kuljettajia, lastentarhanopettajia, laatoittajia, sähköasentajia, kokkeja, leipureita, henkilökohtaisia avustajia, opettajia, LVI-asentajia, vammaispalvelun ohjaajia, koulusihteereitä, metsätyöntekijöitä, sihteereitä, perhetyöntekijöitä, terveydenhoitajia. Näistäpä nyt sitten valitse neljä uhria, jotka joutuvat lukemaan turhaksi tiedetyn hakemuksen. Ai mutta se ongelmahan on jo ratkaistu: työttömyystoimiston työtoritietokoneohjelma ei salli sinun hakea paikkoja, jotka eivät sen ohjelmoijien mielestä vastaa sille antamaasi listaa taidoistasi. Ongelma jää työnhakijalle: haluat työtä, haluat hakea työtä, mutta työtä ei ole haettavaksi.

Nyt tarvitsisimme edes muutaman lähimmäisrakkaan yrittäjän kullakin paikkakunnalla laatimaan seuraavantapaisen työpaikkailmoituksen:

“Etsitään työhaluisia, työkykyisiä ihmisiä työhön (keksi sopiva nimike). Työkokemusta ei tarvita. Työn voi suorittaa etätyönä tai tunneista voidaan sopia. Ikä (nuoruus tai vanhuus) ei ole este. Odotamme suurta hakemusten tulvaa, joten ole hyvä, älä tiedustele hakemuksesi perään. Otamme yhteyttä, jos valintamme osuu sinuun. Emme säilytä aikaisempia hakemuksia, joten olet tervetullut hakemaan viikoittain, jos olet edelleen kiinnostunut.”

Tällä saatat pelastaa monta lähimmäistäsi sakkorangaistukselta tuosta ‘rikkeestä’, että eivät ole lähettäneet yhtä hakemusta viikossa olemattomiin tai sopimattomiin työpaikkoihin. Lämmin kiitos jo etukäteen välittämisestäsi.

Yrittäjäksi

Työttömiä yritetään nyt tuuppia ilmoittautumaan yrittäjiksi, jotta eivät menettäisi yhden päivän työttömyyskorvausta kuukaudessa. Ensi silmäyksellä tuo näyttää pinnallisesti askeleelta oikeaan suuntaan. Mutta siinä on ongelmia:

1. Jos olet neljän kuukauden ajan ilmoittanut saaneesi muutaman satasen tuloa omasta työstäsi, katkaistaanko työttömyyskorvaus olettaen, että nyt sitten olet ‘kokoaikainen yrittäjä’?

2. Ilmoitetaanko yritystulot vai liikevaihto?

3. Iskeekö yrittäjäeläkelaitos yrittelevää niskasta kiinni ja pakottaa maksamaan yrittäjäeläkemaksuja, jotka minimissäänkin voivat olla mahdottomuus?

4. Alkaako verotoimisto ennakkoverottaa ja arvioida, paljonko tulosi heidän mielestään olisi pitänyt olla ja vaatia maksua tyhjästä, vaikka ulosoton kautta?

Voi olla muitakin pulmia, joita en nyt tule ajatelleeksi.

Entä, jos pohtisimmekin uutta joustavaa mallia pois työttömyydestä vähitellen? Pienimuotoisesti yrittämistä aloitteleva voisi ilmoittaa tulonsa ja työttömyyskorvausta vähennettäisiin samalla tavalla kuin osa-aikapalkkatyötä tekevältä. Jos osa-aikatyötön yrittäjä voisi olla varma, ettei hän jää yrityksensä alussa tyhjän päälle, hän voisi keskittyä työhönsä, salakuoppien välttelyn sijaan. Voisi olla normaalin aktiivinen, työttömyystoimiston vaatiman passiivisuuden ja tottelevaisuuden sijaan.

Ajattelen tässä lähinnä työntekoa, joka ei vaadi suuria investointeja. Yrityslainan lyhentäminen pankille työttömyyskorvauksella ei olisi järkevää yhteisten rahojen käyttöä. Tässä mallissa yritys kasvaisi pikku hiljaa, vakaasti ja varmasti, ja jos toiminta hiipuisi, siitä ei seuraisi muuta kuin paluu täydelle työttömyyskorvaukselle. Kukapa ei mieluummin olisi osa-aikayrittäjä kuin työtön, jos sen voisi tehdä ilman kovin suurta taloudellista riskiä.

Ja tosiaan pitäisi laskea vain toiminnan tuloja, ei siihen käytettyjä tunteja. Ja palkkatyötä pitäisi olla teoriassa valmis ottamaan vastaan, jos niitä nyt kuitenkin jostain Lindströmin takataskusta löytyisi.

Mitä arvelette?

Työmarkkinatori

Koska työttömänä ei halua ‘ostaa sikaa säkissä’ eikä ryömiä ojasta allikkoon, halusin vilkaista työmarkkinatoria (eikö parempi nimi olisi työtori.fi tai työmarkkinat.fi?) sinne kirjautumatta. Voit itse tehdä samoin pyytämällä ystävääsi, joka on opiskelija, ‘varmassa’ työpaikassa, eläkkeellä, tai muuten ainakin toistaiseksi vapaa työttömyystoimiston mielivallasta, kirjautumaan työmarkkinatorille omilla tunnuksillaan. Ohessa on koottuna muutamia kohtia noilta sivuilta.

Sinulla tulee olla käytössäsi sähköposti ja puhelin, ja sinun täytyy myöntyä paljastamaan ne työmarkkinatorille. Oheisesta tietosuojaselosteesta näet, että antamasi tiedot ovat nähtävillä ympäri EU:ta ja ETA:aa. Lue myös, miten Gofore Oy käyttää tietojasi.

Kirjauduttuasi sinulle kerrotaan, että kohta puoleen on tulossa myös mahdollisuus selata mahdollisia työpaikkoja myös anonyymisti. Sitä ei kerrota, tapahtuuko tämä ennen kuin työmarkkinatorista tehdään pakollinen kaikille työttömille työnhakijoille, vai jo ennen sitä, ja milloin.

Kaikenlaista muutakin ajateltavaa nuo sivut herättävät, mutta pidän omat ajatukseni tällä kertaa omina tietoinani ja laitan tähän linkin pdf-koosteeseen työmarkkinatorin neljästä sivusta ja tuosta tietosuojaselosteesta (3 sivua): työmarkkinatori

Ei veljensä vartiainen

https://juhanavartiainen.fi/2018/lyhyt-kommentti-laiskuudesta/#comment-2513

Lähetin oman kommenttini tuohon Juhana Vartiaisen blogikirjoitukseen. Sitä ei julkaistu, joten laitan sen tähän:

“…alenemisen voi välttää osoittamalla aktiivisuutta työnteon tai yrittämisen piirissä.”

Ei, vaan alenemisen välttämiseksi on saatava työtä. Sen saaminen voi tapahtua ihan ‘passiivisestikin’, ei siinä työnhakijan aktiivinen säntäily ratkaise. Yrittämistä ei kannata yrittää, koska todennäköistä on, ettei se ala kannattaa neljässä kuukaudessa, ja silloin kuitenkin työttömyyskorvaus katkaistaan, vaikka laki toisaalta sallisi osa-aikaisen yrittämisen tuen ohella.

“Työttömyysturvan taso ja korvausaste voivat olla sitä parempia, mitä nopeammin työtön saadaan takaisin töihin.”

Saadaan töihin? Toisenlaisella asenteella olisi tuonkin kirjoittanut ‘mitä nopeammin työnhakija löytää taas töitä’. Valinta on kirjoittajan: onko työtön toimenpiteiden kohde, vai ihminen, jolla on ongelma, työttömyys.

“Aktivointipolitiikka perustuu siihen, että lähes kaikkien ihmisten taloudelliset valinnat riippuvat taloudellisista kannustimista.”

On paljon asioita, joita en suostuisi tekemään, vaikka tiedän, että niistä voisi saada ‘taloudellisia kannusteita’: voisin alkaa opiskella Lähi-Idän kieliä, ryhtyä ‘ilmastonmuutoksen’ airueeksi, perustaa orjilla toimivan työpajan, kouluttautua puhelintyrkytysmyyjäksi… Enkä tulisi vartiaisille siivoojaksi lupauksella, että vaikka ylettömän suurikin palkka ehkä vuoden lopussa maksetaan, koska minunhan pitäisi ensin uskoa, että toinen osapuoli pitäisi lupauksensa.

“…keikkatyöalustat kehittyvät koko ajan, ja keikkatyökin voi olla tie pysyvämpään työllisyyteen.”

Keikkatyöhön ei pidä pakottaa eikä siihen pakottamiseen luoda taas uusia ‘alustoja’, vaan pitää sallia ihmisten tehdä kaikenlaista työtä ilman, että se romuttaa heidän taloutensa. Omaehtoinen keikkailu ja yritteleminen ovat asioita, joiden tekemisen vapauden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä. Suomessa ei näy olevan.

“…suomalaisia on enää vaikeaa saada joihinkin matalapalkkatöihin.”

Kun ihmisiä ei johonkin työpaikkaan löydetä, pitää nostaa palkkaa tai muita ehtoja. Melkein jokaisella paikalla on hinta, jolla se kelpaa työnhakijoille. On kyllä monia töitä, joihin en moraalisyistä lähtisi.
Kirjoituksessa myös sekoitetaan käsitteet ‘kannustin’ ja ‘rangaistuksen välttäminen’. Jos Vartiaiselle määrättäisiin viiden prosentin leikkaus palkkaan ja sanottaisiin, että sen voi välttää kerjäämällä paikkakunnan mummoilta ja käsityöläisiltä uutta torkkupeittoa. Niksi olisi tietysti siinä, että kerjäämistä sinänsä ei luettaisi aktiivisuudeksi, vaan tuloksena olisi oltava ihan konkreettinen torkkupeitto, tai palkkaa pois.

“Toinen ja perustellumpi kritiikin kohde on siinä, että työvoimahallinnon voimavarat ovat riittämättömiä huolehtimaan työtilaisuuksien tarjonnasta ja tukialeneman peruuttavista aktivointitoimista.”

Ihminen ei työllisty ja saa oikeutettua toimeentuloa sillä, vaikka tuhat uutta työttömyystoimiston virkailijaa ‘tarjoaisi työtilaisuuksia’, eli arpoisi koneeltaan avoimia työpaikkoja, jotka työnhakija on jo omalta koneeltaan nähnyt. Työnhakumääräys ei johda työllistymiseen, ei vaikka niiden määrä moninkertaistettaisiin.

“Lisäksi kansalaispalautteesta ja valiokuntakuulemisesta voi päätellä, että työttömyysturvan varassa elää joukko ihmisiä, joiden työkyky on kehno ja jotka kuuluisivat kuntouttavaan toimintaan. On kerrassaan hyödyllistä, jos aktiivimalli vielä kirittää työvoimahallinnon järkeistämään toimintojaan ja saattamaan kuntoutuksen piiriin tai välityömarkkinoille sellaiset työttömät, joiden työllistymistodennäköisyys on lähellä nollaa.”

Ammatillinen kuntouttaminen olisi hyvä asia joillekin, mutta siitähän tässä ei puhuta, vaan niin sanotusta ‘kuntouttavasta työtoiminnasta’, joka ei millään tavalla paranna työnsaantimahdollisuuksia, vaan nöyryyttää työnhakijaa ja vie hänen viimeisenkin arvonsa – jos ei omissa niin toisten silmissä. Ja kuitenkin tällaiseen ihmisten omanarvontunteen murtamiseen halutaan varsinkin ne, jotka eivät systeemin mielestä tule koskaan työllistymään. Miksi? Mikä siinä köyhän ihmisen vapaa-ajassa niin kansan ‘edustajia’ pelottaa?

 

Rehellinen rekry

Haluaisin tehostaa työnhakuani lähettämällä henkilötietoni jollekin rekrytointifirmalle. Jotta en niin tehdessäni hyppäisi ojasta allikkoon, sen pitäisi olla rehellinen rekryfirma. Onko sellaisia? Vaatimukseni eivät ole kohtuuttomia. Etsin työnvälittäjää seuraavin minimiehdoin:

1. Kaikessa kirjeenvaihdossaan ja sähköposteissaan rekrytoija allekirjoittaa viestinsä omalla nimellään, eikä korvaa sitä nimellä ‘rekrytiimi’.

2. Rekryfirma etsii vapaita työmahdollisuuksia aktiivisesti, eikä vain tuputa työttömyystoimiston sivujen työpaikkailmoituksia, jotka työnhakija on jo nähnyt, ja on niihin reagoinut, jos ne olivat sopivia.

3. Kyseessä on suomalaisten omistama suomalaisin voimin toimiva, veroja Suomeen maksava avoin yritys, jonka kaikki olennaiset tiedot löytyvät heidän verkkosivuiltaan.

4. Rekrytoija, mielellään sama vakiovirkailija kullekin asiakkaalle, pyrkii perehtymään kunkin työnhakijan ja kunkin työnantajan erityisvaatimuksiin, jotta pystyy tarjoamaan molemmille osapuolille hyötyä. En tarvitse elämääni taas uutta karenssiansaa enkä komentelijaa.

Onkohan tällaisia olemassa muualla kuin kuvitelmissani?