Perustulo aktivoisi

Kansalaispalkka/perustulo antaisi kansalaisten olla normaalin aktiivisia. Tekisimme töitä JOS ja kun niitä olisi, yrittäisimme itse, opiskelisimme. Itse kukin tietää oman elämänpolkunsa parhaiten.

Nythän meitä yritetään pakottaa täysin passiivisiksi rapatyöttömiksi, jotka vastahakoisina tuupitaan puuhapajoille, ja sillä tavalla loppuelämäkseen pilataan heidän imagonsa normaaleina ahkerina osaavina ihmisinä ja tehdään heistä jotain muka ‘työttömyysvammaisia’.

Minulle riittäisi viissatanen kuussa, jos sen mukana tulisi vapaus. Työtönhän voisi valita, mihin striimiin kuuluisi. Itsenäisemmät ja ahkerammat saisivat uransa taas alkuun tuon viissatasen avulla. Ne, jotka eivät siihen usko pystyvänsä, valitsisivat tonnin kuussa ja sen mukana tulevan kyykytyksen, pakkopuuhastelut, nöyryytykset ja puuhakerhojen rahallisen tukemisen.

Advertisements

Keppejä ja porkkanoita

Työttömyystoimistojen virkailijoille aletaan maksaa tulospalkkioita, jos pitkään työttömänä ollut löytää työpaikan. Joitakin vuosia on ollut käytössä palkkatuki, joka maksetaan työnantajalle, joka tarjoaa työpaikan pitkään työttömyydestä kärsineelle. Tuota tukea on viime aikoina ollut vaikea saada. Vedotaan rahapulaan. Nyt aletaan maksaa työttömyystoimistoille, työnantajien sijaan.

Hetkinen, miten tämä nyt menee. Kuka kärsii työttömän työttömyydestä? Työtön itse. Työnantajille on hyvä, että on aina työtöntä työreserviä pitämässä palkkoja alhaalla ja takaamassa työntekijän löytymisen, jos sellaista joskus tarvitaan. Työttömyystoimistoille on välttämätöntä, että on mahdollisimman suuri työttömyys, koska muutenhan koko virasto olisi tarpeeton. No, on ehkä nytkin, mutta silloin vielä selvemmin.

Työtön on siis se, joka kärsii. Hän kärsii tulojen puutteesta, ympäristön arvostuksen puutteesta, taitojensa vanhenemisesta, köyhyydestä. Hänellä ei ole varaa hoitaa itseään sairauksistaan. Hänen lapsensa kärsivät köyhyydestä. Häntä pakotetaan orjatyöhön ja kaikenlaisiin nöyryyttäviin puuhasteluihin, joista ei ole hänelle hyötyä ja joihin kulkeminen maksaa.

Jotakuta siis tulisi rangaista siitä, että työttömän niskaan on sälytetty tuo raskas taakka, työttömyys. Eikö? Onko rangaistu työttömyystoimistoja? Ei. Onko rangaistu työnantajia? Ei. On rangaistu työttömiä itseään siitä, että virkailija ei ole osannut löytää hänelle työpaikkaa ja siitä, että työnantaja ei ole häntä palkannut. Siis uhria rangaistaan.

Nyt aletaan maksaa palkkiota, kun työtön löytää töitä. Ei, ei makseta uhrille siitä, että hän nyt lopulta suostuu luopumaan kärsimyksestään. Ei makseta työnantajalle, että hän nyt tarvitsee työntekijän ja päätti palkata pitkään työttömänä olleen ihmisen. Vaan maksetaan virkailijalle, jonka osuus on ollut uhkailla, pelotella, pakottaa, nöyryyttää, rangaista, vähätellä ja syytellä työtöntä.

Jos tämä ei ole vääristynyttä, niin mikä sitten? Työttömästä kansalaisesta käydään taas uudella tavalla kauppaa ilman, että hän itse siitä mitään hyötyy. Tässä palkitaan noita diktatuurin menetelmiä: pakottamista, uhkailua, rankaisemista jne.

 

Perustuki

Haluaisin ehdottaa, että ne yli 50-vuotiaat, jotka haluaisivat jättää turhat ‘työllisyys’kurssit ja muut hömpötykset nuoremmille, voisivat anomuksestaan muuttaa työttömyyskorvauksensa vielä nykyistä työmarkkinatukea hiukan pienemmäksi summaksi, mutta saisivat sitten rauhassa keskittyä eläkeiän odottamiseen ja mahdollisten työpaikkojen hakemiseen. Kaikki tämä turha kiusaaminen turhauttaa sitä enemmän, mitä epätodennäköisempää on, että koskaan enää tässä maassa työllistyisi. Ei siksi, ettei pystyisi töihin yhtä hyvin kuin ennenkin, vaan siksi, että työpaikkoja on niin vähän ja nuorempia työnhakijoita niin paljon.

Kun on oppinut kitkuttelemaan viissatasella kuussa muutaman vuoden, voisi jatkaa samaa vaikka neljälläsadalla eurolla. Jos saisi olla rauhassa työttömyystoimiston tyrannian ‘toimenpiteiltä’, tuon hinnan mielellään maksaisi.

Jos työnestotoimistossa olisi töissä ihmisiä, robotisoituneiden, työuupuneiden sosionomien sijaan, voisin kuvitella, että halukkaille voitaisiin sallia tällainen tervetullut ‘väliinputoaminen’ ja ‘syrjäytyminen’ toimenpidemarkkinoilta. Taitaa kyllä olla niin, että tällainen ehdotus olisi turha. Kun on kerran ylempi taho antanut säännön, sitä pitää noudattaa ainakin sataprosenttisesti, jos ei keksi, miten voisi kumartaa lain edessä vielä syvemmälle.

Urakkatyötä Kelaan

Toimeentulon saajat kertovat, että tuen hakemisen siirtäminen Kelaan ei ole oikein toiminut. Päätökset usein viivästyvät ja ovat virheellisiä. Käsittelijöitä ei enää palkata virkasuhteeseen vaan määräaikaisiin työsuhteisiin. Ja kun yhden käsittelijän työsuhde loppuu, otetaan tilalle uusi. Syyksi annetaan, että henkilö ei ollut sopiva tehtävään.

Potkut saanut saattoi olla tunnollinen ja empaattinen, eli helmi tuensaajan näkökulmasta. Hän ei kuitenkaan käsitellyt yhtä monta hakemusta päivässä kuin virkasiskonsa. Siksi hän sai itse kenkää.

Entä jos voisi halutessaan valita, työskenteleekö urakkapalkalla vai kuukausipalkalla? Ahneet ja itsekkäät virkailijapsykopaatit saattaisivat ilahtua urakkapalkasta, koska he osaavat suoltaa tukipäätöksiä sen enempää ajattelematta, nopeasti. Lähimmäisrakkaat virkailijat taas voisivat valita urakkatyön irtisanomisensa sijaan. He haluavat olla avuksi köyhille kansalaisille ja ottavat mieluummin takkiinsa oman palkkansa pienentymisen muodossa kuin ryhtyvät suoltamaan hihastaan standardipäätöksiä kaikille. Kuukausipalkka olisi vaihtoehto myös, ja sen valitsisivat ne, jotka eivät ole erityisen eettisiä eivätkä kovin nopeita tuensuoltorobottejakaan.

Eikö tämä olisi kaikkien etu?

Kun pikaratkaistut hakemukset tulisivat takaisin, ne voitaisiin sitten antaa noille tunnollisille uudestaan läpikäytäväksi, koska heidän palautusprosenttinsahan on pienempi.

158 000 on 39%

Ylenanto tuli pläjäyksessään paljastaneeksi, että ainakin jonkun tilastoijan mukaan 158 000 aktiivimallin leikkurin uhria tarkoittaa 39 prosenttia kaikista työttömistä. Tuosta voi laskea, että työttömiä olisi ainakin yli 400 000, ei alle 300 000, kuten on väitetty.

158 000 ihmisen työmarkkinatuki on pudotettu 518 eurosta 492 euroon.

Työministeri Lindström sanoo: “…moni on joutunut korvausleikkurin kohteeksi. Se johtuu tietysti siitä, että aika vähän on saatu lisättyä aktiivimallin mukaisia toimenpiteitä.”

Eli leikkaamisetko eivät johdukaan siitä, että työpaikkoja ei ole, vaan siitä, että ei ole järjestetty tarpeeksi ‘toimenpiteitä’, eli ‘kuntouttavaa työtoimintaa’, palkatonta orjatyötä, turhia kursseja orjatöineen, ‘elämänhallinnan’ opetusta ynnä muuta sellaista turhaa ja kallista?

Jokainen ymmärtää, että se että työttömät työnhakijat eivät ole menneet töihin, johtuu siitä, että työpaikkoja ei ole ja olemattomiin työpaikkoihin ei noin vain mennä. Työttömiä rangaistaan siitä, että työpaikkoja ei ole olemassakaan. Voisihan sitä ilmoittautua ‘töihin’ kunnan sosiaalitoimistoon ja istua aulassa sen kuusi tuntia. Jos töitä ei anneta, onko se työn odottajan vika? Käy siellä istumassa kolmena päivänä sen kuusi tuntia, niin tulee ‘aktiivimalli’ täytettyä.

ominluvintöihin

Virsi huonolle hallinnolle

Juolahti mieleeni pohtia, kumpi näistä tilanteista on totuus ajasta, jossa elämme, ja kumpi olisi surullisempi vaihtoehto:

a) Suomalaiset poliitikot ja virkamiehet eivät ymmärrä, mihin ovat kansaamme ajamassa toteuttaessaan ulkomaisten käskyttäjien komentoa kurjistaa meidät, vaan luulevat toimivansa yhteiseksi hyväksi?

b) Suomalaiset poliitikot ja virkamiehet ymmärtävät kyllä, mihin ovat kansaamme ajamassa toteuttaessaan ulkomaisten käskyttäjien komentoa kurjistaa meidät, ja tekevät se pahuuttaan ja ahneuttaan?

Luterilaisen kirkon virsikirjan aikaisemmissa versioissa oli nykytilannetta hyvin kuvaava virsi, numero 440:

1. Jo vääryys vallan saapi
se huutaa taivaaseen,
se turmaa ennustaapi
vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta
nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta
nyt tahtois puolustaa?

2. Nyt viekas vilppi täällä
on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä
ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä
ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää
vääryyttä puoltamaan.

3. Kas, köyhän leivän syövät
nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät
ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi
kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi
tuon raukan huudoilta.

4. He armotonna veivät
osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät,
on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa
vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta
nuo viekkaat ryöstäjät.

5. Vaan voitonpäivän kerran
vaivaiset näkevät,
vanhurskaus kun Herran
lyö väärät, väkevät.
Oi Herra, voimas näytä,
kansaasi armahda
ja hurskaan pyynnöt täytä
ja päästä vaivasta.

 

Työkielto nuorille

Verkossa kiertää nyt tarina nuoresta, joka sai nyt syksyllä potkut työpaikasta, jossa oli ollut kolme vuotta. Hän otti tietysti yhteyttä työttömyystoimistoon järjestääkseen työttömyyskorvauksensa, kunnes saisi seuraavan työn.

Hänpä kuulikin nyt kummia. Sen sijaan, että olisi saanut korvauksen työttömyydestään, hän sai kolme kuukautta karenssia siitä, että ei ollut keväällä hakenut opiskelemaan. Ei ollut hakenut, koska oli ollut töissä ja suunnitellut jatkossakin olevansa töissä.

Alle 25-vuotiaat ovat nykyisen lain mukaan oikeutettuja työttömyyskorvaukseen vain, jos ovat pyrkineet opiskelemaan vähintään kahteen kouluun. Virkailija nyt kuitenkin muutteli lakia oman mutunsa mukaan (jos tarina on totta) ja rankaisi irtisanottua nuorta siitä, että hän oli luottanut työpaikkansa pysyvyyteen eikä ollut osannut ennustaa joutuvansa työttömäksi. Pitääkö Suomen nuorten olla ennustajaeukkoja?

Onko nuorella siis oikeutta tehdä töitä?
Eikö opiskelun tarkoitus ole antaa valmiuksia löytää töitä?
Jos työpaikan löytää ilman muodollisia opiskeluja, eikö siinä ole oikopolkua päästy tavoitteeseen, eli toimittu yhteiskunnan ja kansalaisen kannalta tehokkaasti ja järkevästi? Opiskellahan voi myöhemminkin, vaikka työn ohessa, jos siihen tarvetta tuntee.

Jos työssä käyvä nuori olisi hakenut joka vuosi opiskelupaikkoja ja jos hänet olisi valittu jonnekin, olisiko hänen sitten ollut irtisanouduttava työstään? Miten pitkä karenssi siitä olisi tullut? Olisiko hänen tullut kieltäytyä opiskelupaikasta työpaikkansa takia? Miten pitkä karenssi siitä olisi tullut? Olisiko hänen pitänyt osata hakea opiskelemaan jonnekin, minne tiesi, ettei pääsisi? Kenelle siitä olisi ollut hyötyä? Entä, jos hän pätevänä nuorena ja hyvänä näyttelijänä olisikin yllättäen saanut sen epätodennäköisen paikan? Olisivatko nuo karenssit alkaneet kulua heti, työnteon tai opiskelun ohella, vai vasta sitten, kun nuori syystä tai toisesta olisi jäänyt työttömäksi työnhakijaksi?

Miten työttömyystoimiston virkailija voi tulkita lakia niin, että opiskelu, tai ainakin opiskelemaan hakeminen, olisivat itseisarvo? Työskenteleehän hän itsekin tehtävissä, joihin vielä muutama vuosi sitten haettiin työntekijöitä pätevyysvaatimuksella: ‘Ei erityisiä taitoja’. Hyväpalkkaisiakin töitä on siis mahdollista saada ilman koulutusta. Itseoppinut on yleensä parhaiten oppinut (jos nyt ei aivokirurgiasta puhuta).

Jos tällä tavalla päätetään rangaista menneisyyden päätöksistä, sitähän voisi laajentaa, jotta mahdollisimman monet pääsisivät karenssien piiriin. Eläkeikää lähenevää työtöntä voisi rangaista siitä, että oli 80-luvulla niin tyhmä, että kouluttautui ompelu- ja neulealalle eikä koodariksi tai lähihoitajaksi. Voisi rangaista siitä, että ei keksinyt mennä aikoinaan esikouluun ja ehkä sillä tavalla oppia mahdollisimman sosiaaliseksi ja luoda elämänikäisiä verkostoja jo varhain. Vääristä työpaikkavalinnoista voisi jaella rangaistuksia. Kaikki pankkitiliotteensa ja kuittinsa tulisi esittää 18-vuotiaasta lähtien, ja jos havaittaisiin, ettei ole elänyt riittävän säästeliäästi, voisi tulla pysyvä karenssi. Ja oikeastaan kaikkia kansalaisia voitaisiin rangaista tänään, koska varmaan laiminlyömme juuri nyt jotain, joka tulee myöhemmin elämässämme maksamaan yhteiskunnalle jotakin.