Vastavuorotyötä

Ensi vuoden alusta on Suomen puolen miljoonan työttömän kyykkyynpanoa tarkoitus tehostaa. Pitää ‘mennä töihin’ viikoksi per vuosineljännes, tai työttömyyskorvausta leikataan.

Suurin osa meistä ei tule tekemään töitä, koska töitä ei edelleenkään ole. Ja siitä meitä rangaistaan leikkaamalla yhden päivän tuen per kuukausi (vai onko se per 4 vkoa, eivät näy hoksanneen, että työttömyyskorvausta ei makseta kuukausittain).

Entäs jos tulisit minulle töihin viikoksi kerran vuosineljänneksessä, ja minä tulisin sinulle. Taloustöitä ja siivoamista. Pitkän työmatkan vuoksi sovimme, että järjestämme sijaiset paikalle. Minä teen sinun työsi ja sinä minun, kumpikin omassa kodissaan. Kuulostaako hyvältä? Vältät melkein satasen menetyksen vuosineljänneksessä. Voimme sopia, että toisillemme tekemä työ on palkatonta. Paikkakunnan siivousfirmojen tulokseen toimintamme ei vaikuta, koska eihän meillä kuitenkaan olisi varaa käyttää niiden palveluja.

Jos tämä ei työnestotoimistolle käy, miksi ei?

Advertisements

Kun vammainen irtisanoo

Työkkärin lomakkeella ‘Ilmoitus työsuhteen päättämisestä’ ei ole kaikkia vaihtoehtoja. Moni työskentelee henkilökohtaisena avustajana aivovammaisella, mielisairaalla tai kehitysvammaisella henkilöllä, jota kutsutaan ‘työnantajaksi’. Kun tuollainen ihminen sitten ‘irtisanoo’, ihan muuten vaan, kun siltä tuntuu ja kun toinen sattuu olemaan siinä ottamassa paskaa niskaansa, mitäpä siinä sitten? Onko se työntekijän syy? Pitäisikö työntekijän vaan kylmän rauhallisesti jättää ‘irtisanominen’ omaan arvoonsa ja jatkaa työtään toisen kiljumisista välittämättä? No mutta silloinhan halveksisi hänen asemaansa ‘työnantajana’!

Lomakkeella on seuraavat vaihtoehdot:

Työnantaja (tai hänen edustajansa) täyttää, jos on kyseessä tuotannolliset tai taloudelliset syyt, on kyse purkamisesta koeaikana tai johtuu työnantajan mielestä työntekijästä. Tai työnantaja on kuollut tai tehnyt konkurssin. Työntekijä täyttää, jos hän itse irtisanoutuu työnantajasta johtuvista syistä. Eli ei ole vaihtoehtoa: Työnantaja irtisanoo työnantajasta johtuvista muista syistä. Eikä vaihtoehtoa: Työntekijä irtisanoutuu siirtyessään parempaan työhön.

Näkeekö työkkäri tämän karenssimahdollisuutena vai käyttääkö järkeään ja harkintaoikeuttaan?

Mallivammainen

En omista televisiota enkä katsele sen ohjelmia netistäkään, mutta viime viikonlopulla korviini sattui ylenannosta jutustelua, josta en tiedä, oliko se puhujan omia haaveiluja vai jonkun jo laaditun lain kuvailua. Nainen, anteeksi, henkilö, selosti siinä, että yritysten ja yhteisöjen, jotka työllistävät vähintään 20 ihmistä, on palkattava ainakin yksi vammainen, tai maksettava ‘sakkomaksua’ jollekin tuota asiaa valvovalle taholle. Ihan ensi kuulemalta se ilahdutti, mutta sitten kuvion absurdius iski.

Eihän meillä riitä vammaisia kaikille! Jostain lähteestä luin äsken, että työhön haluavia vammaisia on runsas parikymmentä tuhatta. Miten paljon yli 20 hengen yrityksiä on? Vammaisia ei voi sirotella ihan mihin tahansa paikkoihin, koska heilläkin on ammattitaitoa vain muutamalta alalta, jos miltään. Mitä tehdä, jos pitäisi löytyä mallivammainen, joka osaisi tehdäkin jotain yrityksessä?

Pitääkö suhtautua tuohon sakkoon taas yhtenä turhana verona, ja maksaa se vaikka pankkilainalla? Mitä muuta yrittäjä voisi tehdä? Jos vammaispulan takia ei voi tehdä vammaisesta työntekijää, tehdäänkö työntekijästä vammainen? Pyydetäänkö vapaaehtoisia vai vedetäänkö pitkää tikkua, kenen jalka tässä kuussa katkaistaan tai kenen päätä lyödään seinään, jotta saadaan tarvittu esimerkkiaivovammainen? Aletaanko laskea pitkäaikaistyöttömyys vammaksi, jolloin sellaisen palkkaaminen kävisi sakon asemesta? Pitääköhän sille Työttömälle maksaa palkkaa, vai riittääkö, että suostuu ottamaan sellaisen töihin?

Jokin tässä nyt taas haisee. En kyllä kuunnellut kovin tarkkaan enkä tehnyt muistiinpanoja. Oli valemedia-allergiakohtaus päällä. Voikohan sen laskea vammaksi? Se voisi olla valttikorttini, kun haen seuraavaa työpaikkaa.

 

Valehdellako pitäisi?

“Minulla on pari kirjaa, joiden kustantaja lopetti toimintansa. Voinko alkaa kustantaa niitä itse, kuten vuosia sitten teinkin, nyt työttömyyskorvauksen ohella? Kyseessä olisi hyvin pienet, satunnaiset tulot, ja mahdollisesti pitkään pelkkää menoa, ei tuloa lainkaan. Voisinko luottaa siihen, ettei työttömyyskorvaustani katkaista, jos alan painattaa ja myydä kirjojani?”

Näin voisin kysyä TE-toimiston virkailijalta. Luulen, että hän vastaisi näin:

“Työttömyysturvaryhmä käsittelee sivutoimiseen yrittämiseen liittyvät asiat. Minulla on kyllä asiakkaita, jotka ovat sivutoimisia… työttömyysturvaryhmä on katsonut sivutoimiseksi yrittäjyydeksi.”

“Mutta he katsovat asiaa vasta jälkikäteen, eikö vain? Ensin pitää aloittaa yritys?”

“Kyllä.”

“Millä perusteilla TE-toimisto määrittelee yrittämisen sivutoimiseksi? Minun tapauksessani se olisi hyvin sivutoimista ja taloudellisesti ainakin aluksi tappiollista.”

“Minä en valitettavasti voi antaa etukäteen lausuntoja. Se on se työttömyysturvaryhmä, joka sitten katsoo asiaa ja tekee päätöksen ja antaa lausunnon.”

“Eli riski on aina työttömän työnhakijan?”

“Niin, no…”

“Eli jos haluan saada työkkäristä lausunnon mahdollisen yrittämisen vaikutuksista tukeeni, minun on valehdeltava, että olen jo aloittanut yrittämisen, ja katsoa, mitä te teette?”

“Ei, eihän niin saa tehdä. Viranomaisten kanssa asioidessa on aina pyrittävä tuomaan totuudenmukaisesti esille kaikki vaadittavat asiat.”

“Mutta sanoit juuri, että et halua kertoa, mille laeille tulisitte päätöksenne perustamaan?”

“Ei se ole pelkästään työttömyysturvalaki, vaan meillä on myös omat ohjeistuksemme ja toimintatapamme…”

“Eli laki pärstäkertoimesta? Musta-tuntuu -säädös? Yksittäistapausohje?”

“Ei toki. Toimintaamme ohjaa Suomen laki. Niin, oletko siis aloittanut yritystoiminnan? Kirjoitanko tänne tietoihisi, että olet nyt kokoaikainen yrittäjä?”

“En sanonut niin. Kysyin, jäisinkö täysin ilman tuloja, jos alkaisin myydä kirjojani omalla kustannuksellani. Ei varmaan mikään ainutlaatuinen tilanne. Teillä täytyy olla jokin lainkohta, jonka perusteella päätöksenne tekisitte. Minulla on oikeus kuulla, mikä se lainkohta on. Vai mitä?”

“Kuten sanoin, ei se ole pelkästään se laki, vaan on muitakin näkökohtia, jotka on otettava huomioon. Enkä minä voi alkaa jakelemaan lausuntoja oletusten perusteella.”

“Eli en voi alkaa yrittää?”

“Se on täysin sinun oma valintasi. Kannustamme työttömiä yrittämään. Meillä olisi tämä starttiraha, jota voi hakea. Sinun tapauksessasi se ei ehkä tulisi kysymykseen, koska olet aikaisemmin ollut omakustantaja. Voit kuitenkin hakea sitä. Haluatko lisätietoja?”

“Starttiraha ei tässä auttaisi. Puolen vuoden jälkeen kirjatulot olisivat edelleen hyvin pienet, tai jopa miinuksella. Eli starttirahaa ei jatkettaisi, ja minua vaadittaisiin taas lopettamaan yrittelyni tai elämään ilman tuloja. Pieniä tulovirtoja monista eri lähteistä ei sallittaisi.”

“No, se on sinun tulkintasi asiasta. Laitan tänne, että yrittämisestä keskusteltiin. Seuraavassa tapaamisessa katsomme, miten asia on edennyt.”

Olet kai täysivaltainen?

Keskustelin hiljattain järkevän ihmisen kanssa ihan hyvässä hengessä ja tulin maininneeksi, että minut oli alkuvuodesta pakotettu orjatyöhön. “Miksi?”, hän kysyi.”Rangaistukseksi pitkäaikaisesta työttömyydestä”, vastasin. “Mutta kai sinulle sentään maksettiin palkkaa?” Kerroin, että ei maksettu, ja että työttömyyskorvaukseni olisi katkaistu, jos en olisi mennyt orjaksi. “He nimittävät sitä ‘kuntouttavaksi työtoiminnaksi’. Heidän mukaansa palkaton pakkotyö ‘auttaa elämänhallinnassa ja parantaa työllistymismahdollisuuksia'”

Hän katseli minua hetken kuin olisi kuullut jotain ristiriitaista ja kysyi sitten kummastellen: “Mutta etkös sinä ole täysivaltainen kansalainen, ei sinulla ole mitään edunvalvojaa tai sellaista?”

Hänen reaktionsa oli täysin looginen. Vain vammaisia kuntoutetaan, jos nykyään edes heitä – vai? Toisaalta hän näki edessään ihmisen, jolla ei näyttänyt olevan vaikeuksia hallita pikku elämäänsä, käydä töissä, ilmaista itseään, eli olla normaali Suomen kansalainen. Ei ole kumma, että ihminen, joka kuulee jonkun pistetyn pakkokuntoutukseen kuvittelee, että tuossa ‘kuntoutettavassa’ tosiaan täytyy olla jotain, mistä häntä yritetään ‘kuntouttaa’. Se varmaan on systeemin tarkoituskin. Yksi keino sorron repertuaarissa. Yksi keino musertaa ja viedä normaali kunnioitus ja omanarvontunto. Yritetäänkö muistaa aina laittaa tuo sanahirvitys lainausmerkkeihin ja selittää se asiaa tuntemattomille, jos lainkaan moista termiä käytämme. Kohtahan se muutetaan ‘työelämäkokeiluksi’, joten valmistautukaamme antamaan suomennokset siitäkin uusiosanasta.

Suomen puolen miljoonan ihmisen työttömyys ei ole Suomen puolen miljoonan työpaikattoman valinta, vaan tämän systeemin.

Yrittänyttä laitetaan

Miksei työtön yritä? Tämän kysymyksenhän sitä kuulee usein. Niin, miksi ei? Ja miksi tästäkin yrittäjästä tuli Suomeen palattuaan pelkkä työtön, tosin nyt lopulta osa-aikaisesti työllistetty työtön?

Työttömyysturvalaki hyväksyy yrittämisen työttömyystuen ohella, mikäli oma työ ei estä kokoaikatyön vastaanottamista, jos sellainen ihme vielä löytyisi edes teoriassa. TE-toimisto ja Kela taas toimivat omien pomojensa ohjeistuksen suitsissa ja määrittelevät melkein kaikki yrittelemistä suunnittelevatkin kokoaikaisiksi yrittäjiksi ja katkaisevat tuen, hyvä jos eivät vaadi maksamaan tukea takaisinkin, koska yrittämistä varmaan on pohdittu jo pitkään ennen kuin siitä poiki ilmeinen kokoaikayrittäjyys kuten vaikka ilmoituksen laittaminen paikallislehteen.

Nyt kohutaan musiikkia harrastavasta nuoresta miehestä, jolle virkailija suositteli kehittämään harrastustaan ja jonka tuki oitis katkaistiin ja takaisinperintää vaadittiin edellisvuodeltakin, kun hän lopulta alkoi musisoida ja säveltää. Hänhän oli nyt ‘yrittäjä’, vaikka puuha oli poikinut vain menoja, ei vielä yhtään tuloja.

Lippujen ompelu ei ehkä Suomessa lyö leiville. Meillä ei ole kovin laajaa liputuskulttuuria edes Suomen lipulla, saati yritysten, laitosten ja järjestöjen lipuilla. Siksi innostuinkin, kun tiedusteltiin entisen lipuntekijän kiinnostusta ommella urheiluseuralle lippu. Totta kai sen ompelin ja tietysti ilmaiseksi, koska työkkäri. Pitäisiköhän minun nyt kuitenkin ilmiantaa itseni TyönEstotoimistolle, jotta he voivat harkita, olenko nyt sitten kokopäiväinen yrittäjä? Puolustuksekseni voin sanoa, että minulla oli siinä ohessa tekeillä työpaikkahakemus, josta sitten poikikin pieni palkkatyö, josta tuli tulovirtojen hidastaja ja karenssiansa, mutta josta olen älyttömän kiitollinen. Ja olin koko ajan valmis ottamaan vastaan kokoaikatyön.
( työnäytteitä entisten vuosien varrelta )

lahjabanneri

Työ romuttaa talouden

Jos olet riippuvainen työttömyyskorvauksesta, ole varovainen, kun etsit osa-aikatöitä siihen tuen oheen. Voisi kuvitella, että vähänkin työtä on aina parempi kuin täysi työttömyys, mutta joskus se tosiaan jää kuvitelmaksi.

Mitä useampia pikkutöitä itsellesi haalit, sitä suurempi on riski, että ajaudut vaikeuksiin laskujesi kanssa. Jokaisesta työstä Kela odottaa joka kuukausi palkkaerittelyn, ennen kuin suostuu maksamaan työttömyystukea. Jokainen työnantaja voi rampauttaa taloutesi viivyttämällä tuon palkkaerittelyn lähettämistä. Tai kirje voi hukkua postissa tai viipyä viikkoja – nykyään sekin on hyvin mahdollista, kun Postia ollaan ajamassa alas ja myyntikuntoon.

Saat ehkä satasen yhdestä työstä, parisataa toisesta, ja palkanmaksupäiväkään ei kaikilla välttämättä ole heti kuun alussa. Noilla tuloilla sinun on kuitenkin pärjättävä, kunnes Kela on saanut todistuksen, että sovittu satanen kuussa ei olekin yhtäkkiä muuttunut tonniksi. Kolmesataa euroahan saa kuukaudessa tienata, ennen kuin työttömyyskorvausta aletaan pienentää.

Mielellään tietysti jättäytyisit pois työttömyystuilta ja kituuttaisit osa-aikatöillä. Se edellyttää, että työnantajat pitäytyvät sovituissa tunneissa. Jos olet riemuissasi hakenut työtä, jota luvattiin kolme kokonaista päivää viikossa – jolla palkalla jo pystyisit elämään juuri ja juuri – ja se osoittautuukin epämääräiseksi tunniksi tai pariksi, jos työnantaja sinua tarvitsee, olet edelleen Kelan alamainen, tahdoit tai et. Työsopimus ei näytä aina sitovan molempia osapuolia. Valehtelemalla työsopimuksessa saadaan hakijoita. Irtisanoutumisesta taas seuraa kolmen kuukauden karenssi, eli parin tonnin sakko siitä, että antoi pois parinsadan euron työn. Aika kohtuutonta sekin?

Onneksi työnteossa on paljon muutakin kuin palkka. Jotainhan siinä täytyy olla, mikä saa osa-aikatyöttömän ajamaan kotterollaan sata kilometriä kuoppaista metsätietä pitkin tunniksi tai pariksi kerrallaan. Tai näin sitä itselleen kertoo, että jaksaisi. Itsenäisestä ammatinharjoittajasta tehtiin Kelasta riippuvainen pitkäaikaistyötön. Nuo työntyngät saattavat olla alku uusille poluille, mutta polun alku on kovin hankala ja vaarallinen.