Tasa-arvoinen kyykkyleikki

Suurin osa Suomen yli puolesta miljoonasta työttömästä ja osa-aikaisesta köyhästä on luultavasti terve ja valmis töihin, joita tosin ei ole. Jos terveen työttömän osa on vaikea, vielä kurjemmaksi se muuttuu työkyvyn heikontuessa. Saatan itsekin olla menossa työkyvyttömyyttä kohti; jo nyt sairaus aiheuttaa jokapäiväistä väsymystä ja liikkumisen hankaluutta. Vielä olen hätyyttänyt sosionomipaatit kimpustani melko hyvin ja pysynyt muodollisesti työnhakijana osa-aikaisen työn ohessa. Omaa työtä pystyisin joustavin ajoin kotona tekemään loppuun asti, mutta sitähän ei tämä maa salli, eikä varsinkaan työnestotoimisto.

Kun lopulta työkykyni täysin hiipuu, eikö nykyään ole systeemi, että joudun Kelan ns. ‘kuntoutukseen’, mikä tarkoittaa, että minut pakkosijoitetaan tekemään ilmaistyötä jossain firmassa? Nyt kun olen vielä ainakin muodollisesti työkykyinen, minut myös pakotetaan ilmaispuuhasteluun. Siihen pakotetaan myös, jos selviää Kelan ns. kuntoutuksesta ‘työkykyisen’ papereilla. Eli palkaton pakkotyö alkaa kohta olla yhä useampien kansanosien kohtalo. Nyt sitä tekevät opiskelijat ‘työharjoitteluna’, kehitysvammaiset, työttömät, vammautuneet. Pitäisi saada vielä lapset ja vanhukset puuhapiiriin. Sitten voidaan jatkaa palkkatyöläisten palkkojen alentamista ja lomien lyhentämistä. Palkkaorjien työtä voidaan nakertaa pakottamalla koko kansa toimimaan kassaneiteinä, pankkivirkailijoina, roskakuskeina, lääkäreinään, omaishoitajina, postinkantajina jne jne. Jos kansalaisia ei saada tekemään jotain, aina löytyy robotti, joka tekee sen kyselemättä – ainakin vielä.

Työ, tai työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke ovat vain haave. Vielä rakkaampi haave on, että saisin tehdä omaa työtä ilman että työttömyystoimisto estää sen katkaisemalla ositellun työttömyyskorvaukseni. Ihan tyhjällä ei kukaan elä, mutta muutamakin kymppi tai satanen omaa tuloa olisi mielestäni parempi kuin täysi pakotettu työttömyys. Ei tosin näytä tämän poliittisen systeemin mielestä olevan. Kaikki köyhiksi ja kyykkyyn näyttää olevan vakaa pyrkimys.

Advertisements

Palkkatuki

Siis yksi public-private -rahavirta menee näin:

Kuntien asukkaat maksavat sakkomaksuina valtiolle kuntansa ihmisistä, joille ei ole tarjota työtä ja joiden oma yritteleminen on tehty mahdottomaksi työnestotoimiston tuenkatkaisukikalla heti ensimmäisistä yrittelemisen aikeista (neljän kuukauden armonajan jälkeen). Nyt sitten nuo valtiolle kerätyt rahat jaellaan yksityisiin firmoihin, jotta ne sallisivat noiden työttömien työnhakijoiden tulla heille töihin vähäksi aikaa. Kun palkkatuki lakkaa, loppuu myös työ, ja seuraava palkkatukilainen otetaan töihin. Näin kuntalaisten rahoja ohjataan yksityisille firmoille ja elätetään siinä välissä monenkirjava virkailijoiden lauma.

No, onhan palkkatukityökin työkokemusta, ellei sitä tukipuolta korosteta ansioluettelossa, eikä koko järjestelmää nimetä jollain uudella vähättelevällä termillä, vaikka ‘vajaakuntoisten palkkatuki’, ‘työelämään avustamisen tuki’ tai muu sellainen pilkka. Ja keräähän palkkatuettu työntekijä työeläkettä sen tukijakson ajan, tosin vähemmän kuin jos koko palkka tulisi työnantajalta.

Tilastoja saadaan kuitenkin kaunisteltua. Mitä siitä, että kulut ovat suuret ja tulokset pienet.

Tahkotaan rahaa työttömillä

Olen vuosien varrella hakenut ja päässyt kolmelle kurssille työnestotoimiston kautta. Ensimmäinen oli CV-kurssi, joka auttoi paluumuuttajaa suomalaiseen tapaan hakea työtä. Toinen oli kotipalveluihintutustumiskurssi Salpaus-opistossa ja toinen yrittäjäkurssi Cimsonilla. Nämä olivat ihan hyviä, minulle hyödyllisiä, monella tavalla. Kultakin kurssittajalta kysyin, paljonko meille veronmaksajille (muistetaanpa, että me työttömätkin maksamme veroa jokaisessa ruokaostoksessa, jokaisessa polttoainelitrassa, kilowattitunnissa, kaikessa, satunnaisten töiden verottamisen lisäksi) maksoi kyseinen kurssi. Sain kuulla, että hinta oli liikesalaisuus. Näin kansan rahoja ohjataan kavereiden firmoille, eikä maksaja, kansa, edes ole oikeutettu tietämään, paljonko häntä velotetaan siitä.

Kaiken maailman höpökursseja sitten on paljonkin, ja niistä osallistujalle lienee vain haittoja, ei hyötyä; matkakulut, mitätöinnin aiheuttama omanarvontunnon heikentyminen ym. Niitä on helppo järjestää ja niistä rahastaa, kun laatuvaatimuksia ei ole. Ehkä voisimme alkaa käyttää noita ‘kursseja’ verkostoitumiseen toisten työttömien kanssa. Puhuisimme suoraan, jakaisimme tietoa ja kokemuksia keskenämme (väliajoilla). Oletteko huomanneet, miten parina viime vuonna on laskeutunut yhä syvenevä hiljaisuus työttömyydestä keskusteluun? Onko meidät niin syvälle nujerrettu pakkokurssein ja ‘kuntouttavin’ ja tukien leikkauksin ja demonisoinnein, että kuvittelemme olevamme yksin tässä tilanteessa? Emme ole. Meitä on puoli miljoonaa.

Työ kielletty!

Ajatteletko, että kun olet muutaman vuoden kitunut työttömyyskorvauksilla tässä työpaikkapulasta kärsivässä maassa, pienikin työpaikka on iso ilo. Niin minäkin luulin. Hain ja sain paikan omaishoitajan sijaisena naapurikunnassa. Työtä olisi satunnaisesti, 0-3 vuorokautta kuussa. Palkka 70 euroa päivässä, joka tekee vajaan kolme euroa per tunti, tai hiukan enemmän, jos vuorokausi jää vajaaksi. Eli samaa luokkaa kuin omaishoitajille itselleen maksettu pikkuinen korvaus. Työmarkkinatuki on vajaa neljä euroa per työnhakupäivän tunti. Mutta rahaa se on kolme euroakin. Työ on mielekästä, ja jos omat taidot riittävät, siinä työssä pystyy olemaan enemmän tai vähemmän avuksi. Otin siis ilahtuneena vastaan tarjotun työn.

Työsopimus tulisi kunnassa toimivan yksityisen palveluntuottajan kautta. Posti ei valitettavasti tuonut sitä päivässä perille, joten läksin ensimmäiselle keikalle tietämättä työn ehtoja. Ne paljastuivat vasta kotiin palattuani. Hups! Kukaan ei ollut tullut maininneeksi, että kyseessä ei ollutkaan työttömyystoimiston ‘työksi’ määrittelemä juttu, vaan olisin näennäisesti ‘yrittäjä’. Vaikka palkka tulisi koko ajan samalta maksajalta ja vaikka en itse määritellyt palkkion suuruutta tai työaikoja. Yrittäminen on työnestotoimistolle punainen vaate. Se on heille tekosyy katkaista työttömyyskorvaus tai vaatia nyt osa-aikatyötöntä luopumaan löytämästään työstä tuen menettämisen uhalla. Eli tässä olisi nyt se vaara, että jäisin 0-200 euron tuloille. Siitä pois vero ja polttoainekulut. Etuina ruokailu työnantajan – anteeksi, toimeksiantajan – kotona, ja työkokemusta mukavasta työstä.

Kun hätä on suurin, on apukin lähellä? Noin minäkin luulin. Kirjoitin Jyväskylän työttömyystoimiston kahdelle yritysasioita hoitavalle virkailijalle, Kari Lintuselle ja Juhani Lehtoselle tuon alla olevan kirjeen. Vastausta ei kuulunut, joten kirjoitin heille uudelleen. Edelleen vastaamatta minulle he käänsivät kysymykseni työttömyysturvapuolelle, Kirsi Luosmalle, joka on puhunut parilla Youtube-videolla paneelikeskustelussa työttömien yrittäjyydestä. Hän kirjoitti mm näin (voit lukea koko viestin tämän jutun lopusta, jos haluat):

“TE-toimisto ei selvitä yritystoiminnan vaatimaa työmäärää neljän ensimmäisen kuukauden aikana, vaan vasta 4 kk:n jälkeiseltä ajalta. Jos yritystoiminta jatkuu 4 kk:n kokeiluajan jälkeenkin, TE-toimisto pyytää työnhakijalta selvitystä yritystoiminnan vaatimasta työmäärästä ja arvioi yritystoiminnan sivu- tai päätoimisuuden.

Jos työnhakija aloittaa omaishoitajan sijaisena (olipa kysymys omasta työstä tai yritystoiminnasta), TE-toimisto pyytää selvitystä toiminnan aloittamisajankohdasta, ja antaa saadun selvityksen perusteella työttömyysetuuden maksajalle myönteisen työvoimapoliittisen lausunnon 4 kuukauden ajalle.”

Virkailija varmaan omasta mielestään kirjoitti tuon ihan selkeästi, mutta työttömyysuossa vellovalle se parinkin lukukerran jälkeen kuulosti ristiriitaiselta; onko yrittävällä edes tuota neljän kuukauden armonaikaa, jonka jälkeen yrittely on lopetettava. Pyysin tarkennusta, mutta Kirsi Luosma ei enää vastannut. Tutkin sitten tekstin uudestaan täikammalla ja huomasin, että se ensimmäinen selvitysvaatimus koski vain työn aloittamispäivämäärää, ja varsinainen tuomitseminen ‘kokoaikaiseksi yrittäjäksi’ tapahtuisi vasta jälkeenpäin työnestotoimiston kenttätuomioistuimessa. Kirsi Luosma kirjoitti myös:

“TE-toimistolla ei ole olemassa mitään salaista tuntirajaa, jonka perusteella yritystoiminta katsottaisiin sivu- tai päätoimiseksi. Arviointi tehdään jokaisen yrittäjäasiakkaan kohdalla tapauskohtaisesti…”

Tämä oli huolestuttavaa. Vaikka heille kertoisi, että on sovittu 0-3 päivästä kuukaudessa, korkeintaan 200 euroa kuussa, ja vaikka heillä on neljä kuukautta aikaa vatvoa tuota monimutkaista asiaa, he alkavat setviä sitä rakaalla kalustollaan vasta neljän kuukauden kuluttua. Se tietää monen viikon viivytystä työttömyyskorvauksen maksuun, ja tosiaan siinä on se riski, että he vetäisevätkin hihoistaan sen ‘päätoiminen yrittäjyys’-kortin ja katkaisevat korvaukseni. Sitä tietysti olettaisi saavansa loogisia päätöksiä, mutta me puhumme tässä nyt samasta laitoksesta, jonka virkailija pystyy totisella naamalla ilmoittamaan, että auton ollessa ajokiellossa työttömän on ‘tavalla tai toisella’ siirrettävä itsensä kyykytystilaisuuteen tai karenssi. Luottamus heidän järkevyyteensä siis nolla.

Sen sijaan että olisin palauttanut maksavan firman laatiman ‘toimeksiantosopimuksen’ heille allekirjoitettavaksi, pyysin uutta sopimusta, jossa työstä sovittaisiin vain neljäksi kuukaudeksi. Se ei oikein tuntunut sopivan heille. Kysyin oman auton matkakorvauksista, jos joutuisin ajamaan avustettavan asioita, ja kuka vastaisi, jos minulle sattuisi jotain töissä tai työmatkalla. ‘Tietenkään’ ei maksettaisi kilometrikorvauksia, ja vakuutuksesta taas vataisi kunta. Palkka – tarkoitan palkkio – maksettaisiin työtä seuraavan kuun viimeisenä päivänä. He lupasivat palata asiaan, kun asiasta vastaava henkilö palaisi lomilta. He kysyivät vielä, olinko keskustellut avustettavan ja hänen avustajansa kanssa. En olisi halunnut vaivata heitä. Omaishoitajalla on varmasti ihan riittävästi tekemistä ilman, että joutuisi perehtymään vielä tähän työttömyys-yrittäjyys -sekasotkuun.

Asia oli niin ikävä yllätys ja tuntui niin suurelta riskiltä, että päätin toistaiseksi katsoa tuota tekemääni viikonloppua vapaaehtoistyönä. Täytin työttömyystukihakemuksen mainitsematta tuota ‘viikonloppuharrastusta’ ja jäin odottamaan uutta sopimusta. Jos olisin tiennyt kyseessä olevan muodollisesti yrittäjyys, olisin tiennyt olla aloittamatta työtä. Nyt kuitenkin olin aloittanut, pidin työstä ja halusin jatkaa sitä.

Tässä Kirsi Luosman viesti kokonaisuudessaan:

“Vuoden 2018 alussa työttömyysturvalakiin tuli muutos, joka mahdollistaa ns. 4 kuukauden yrittäjyyskokeilun. Työtön henkilö voi aloittaa yritystoiminnan ja saada työttömyysetuutta yritystoiminnan estämättä neljän ensimmäisen kuukauden ajalta. Yritystoiminnasta mahdollisesti saatavat ansiot tulee ilmoittaa työttömyysetuuden maksajalle, joka arvioi tulojen vaikutuksen työttömyysetuuden määrään. TE-toimisto ei selvitä yritystoiminnan vaatimaa työmäärää neljän ensimmäisen kuukauden aikana, vaan vasta 4 kk:n jälkeiseltä ajalta. Jos yritystoiminta jatkuu 4 kk:n kokeiluajan jälkeenkin, TE-toimisto pyytää työnhakijalta selvitystä yritystoiminnan vaatimasta työmäärästä ja arvioi yritystoiminnan sivu- tai päätoimisuuden. Jos yritystoiminnan katsotaan olevan päätoimista, oikeus työttömyysetuuteen päättyy. Ratkaisu koskee vain neljän kuukauden jälkeistä aikaa, eikä sillä ole takautuvaa vaikutusta. Jos yritystoiminnan katsotaan olevan sivutoimista, oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen jatkuu. Jos henkilö haluaa myöhemmin laajentaa sivutoimisen yritystoiminnan päätoimiseksi, hänellä on mahdollisuus hakea myös starttirahaa.

Yritystoimintaa pidetään päätoimisena, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että kokoaikatyön vastaanottaminen ei ole mahdollista. Vastaavasti, yritystoimintaa pidetään sivutoimisena, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin vähäinen, että kokoaikatyön tekeminen yritystoiminnan rinnalla on mahdollista. Ratkaisevaa pää-/sivutoimisuuden arvioinnissa on vain toiminnan vaatima työmäärä, ei yritystoiminnasta saatavat tulot tai voitto. TE-toimistolla ei ole olemassa mitään salaista tuntirajaa, jonka perusteella yritystoiminta katsottaisiin sivu- tai päätoimiseksi. Arviointi tehdään jokaisen yrittäjäasiakkaan kohdalla tapauskohtaisesti, ja arvioinnissa otetaan huomioon esimerkiksi yrityksen toimiala sekä se, minkä alan työtä henkilö hakee. Esimerkiksi graafisena suunnittelijana yrittäjäpohjalta toimiva henkilö voi tehdä yritystoiminnan vaatimat työt iltaisin ja viikonloppuisin, ja olla samaan aikaan kokoaikaisessa päivätyössä palkansaajana. Tällöin sivutoimisen yritystoiminnan työmäärä voi olla suurikin. Sen sijaan yrittäjälle, joka tekee päiväsaikaan asiakastöitä sitovasti (esim. kosmetologi), pienempikin työmäärä voi käytännössä olla esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle ja tekemiselle.

Lisää tietoa yritystoiminnan ja työttömyysturvan yhdistämisestä löytyy TE-palveluiden verkkosivuilta: http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/jos_jaat_tyottomaksi/tyottomyysturva/yrittaja_tyottomyysturva/index.html

Ystävällisesti,
Kirsi Luosma
Työttömyysturvan vastuuasiantuntija
0295 046 121
Keski-Suomen TE-palvelut
kirjaamo.keski-suomi@te-toimisto.fi

Toinen kirje yritysasiantuntijalle

En saanut edelliseen kirjeeseeni vastausta työttömyystoimiston yrittämisasiantuntijoilta Kari Lintunen ja Juhani Lehtonen. Kirjoitin siis uudestaan:

Voisitko kertoa, voiko työmarkkinatukea saava tehdä 0-3 päivää
kuukaudessa omaishoitajan sijaisuutta ‘toimeksiantosopimuksella’
työsopimuksen sijaan ilman, että TE-toimisto katkaisee työntekijän
työttömyystuen. Vai voiko sitä tehdä sen neljä kuukautta, jos sitten
‘todistettavasti’ lopettaa sen, onko siinäkin riski, että tuomitsisitte
tuon hyvin osa-aikaista työtä tehneen ‘yrittäjäksi’? Onko turvallisinta
allekirjoittaa toimeksiantosopimus vain neljäksi kuukaudeksi? Antaako
työttömyystoimisto siinä tapauksessa karenssia, jos itse on kieltäytynyt
allekirjoittamasta pitempää sopimusta?

Jos et vastaa kysymykseeni, estät tuon työn vastaanottamisen.
Tuomitaanko siitäkin sitten karenssiin? Työn hakeminen on työttömälle
suuri riski, kiitos TE-toimiston. Toivon, että autat selventämään tätä
tilannetta etukäteen, jotta et aja työtöntä tilanteeseen, jossa hän jää
täysin ilman tuloja.

Huom: Virkamiehen tulee vastata hänelle osoitettuihin tiedusteluihin.
Odotan vastaustasi sähköpostitse tai kirjeitse. Odotan myös vastausta
edelliseen viestiini, joka koski sivutoimisen yrittämisen tuntirajaa.

Kirje yritysasiantuntijalle

Lähetin alkuviikosta kirjeen Keski-Suomen kahdelle yrittämisasiantuntijalle, tänä vuonna eläkkeelle jääville Kari Lintuselle ja Juhani Lehtoselle. Odottelen edelleen vastausta. Viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä, joten eiköhän sieltä jotain vastata pian, mutta kerrotaanko se salainen tuntiraja, olennainen yrittämisen riski, este ja uhka?

“Hyvät Kari Lintunen ja/tai Juhani Lehtonen,

Seuraava artikkeli blogistani reilusuomi.wordpress.com kertoo asiani:  https://reilusuomi.wordpress.com/2019/03/17/tyottomyysyrittamispeli/ Pyytäisin neuvoa, miten pääsisin kohdan 7 tavalla tekemään sivutoimista omaa työtä. Tähän asti työttömyystoimisto on sen estänyt. Olen ollut useita vuosia työttömänä, paria määräaikaista työsuhdetta lukuunottamatta. Kävin lyhyen yrittäjäkurssin  tänä vuonna. Eikö olisi jo aika sallia pienimuotoinen yritteleminen?

Haluaisin siis tietää tuon TE-toimiston salaisen tuntirajan, jonka ylittävä oma työ tuomitaan kokoaikaiseksi. Jos ette tätä lukua minulle paljasta, jätän edelleen yrittelemättä, varmuuden vuoksi. En voi ottaa sitä riskiä, että jäisin täysin ilman tuloja.

Tuon TE-toimiston itse keskenään käyttöön ottaman tuntimäärän pitäminen salaisena on kuin liikennepoliisi laittaisi nopeusrajoitusmerkin päälle hupun ja sitten sakottaisi ne kuskit, jotka eivät satu arvaamaan, mikä alueen nopeusrajoitus oli!

Ystävällisin terveisin,”

Yrittelykysely

Työttömyystoimisto pyrkii kaikin tavoin estämään työttömiä ryhtymästä tekemään omaa työtä. Yksi heidän tehokkaimpia yritteliäisyyden estokeinojaan on Salaiset Ohjeistukset. Heillä on viraston sisällä sovittu maksimituntimäärä, jonka osa-aikaiseen työttömyyteen pyrkivä työtön saa omassa yrityksessään tehdä menettämättä oikeuttaan ositettuun työttömyyskorvaukseen. Tämä tuntimäärä kuitenkin on suuri salaisuus. Sitä ei paljasteta yrittäneelle työttömälle edes jälkikäteen, mutta se hihasta vedetty luku on se raja, minkä mukaan yrittäneet työttömät tuomitaan romuttamaan yrittelynsä tai jatkamaan sitä työttömyyskorvauksen ohessa. Joku on väittänyt tuon rajan olevan 18 tuntia viikossa, mutta olen myös kuullut väitteen, että kaksikin tuntia on työttömyystoimiston mielestä liikaa.

Oli se kaksi tuntia tai kahdeksantoista, se pitäisi kertoa etukäteen. Laki pitää olla kaikille sama eikä työttömyystoimiston kenttätuomioistuin saa määräillä tuomioita ‘tapauskohtaisesti’ jälkikäteen. Mehän olemme menossa siihen, että jokainen on koko ajan syyllinen johonkin, ja tarvitsee vain odottaa, mikä virkamiesporukka milloinkin kertoo sinulle, miksi sinua tällä kertaa rangaistaan. Tai eihän työttömyystoimisto edes kerro syytä, seurauksen vain!

Jokainen pienimuotoisesti yrittänyt tietää, että on mahdotonta pitää kirjaa joka minuutista, jonka yrityksensä eteen tekee. Toisaalta toiminta on joustavaa ja sen voi keskeyttää heti, jos siihen tulee tarvetta, esimerkiksi työmarkkinatuen säilyttäminen. Siksi on väkinäistä, että yrittänyt laitetaan arvailemaan, montako tuntia ilmoittaisi. Pitäisi reilusti kertoa viraston ‘oma laki’, ja työtön sitten ´päättäisi, pitäisikö yrittelynsä sallituissa rajoissa. Jos työttömyystoimisto katsoo vain (väitettyjä) työtunteja, ei tienattuja euroja, heidän tämän sääntönsä seuraaminen voi johtaa työttömän työskentelemään tehokkaammin. Mutta se sääntö pitää paljastaa kaikelle kansalle.

Tilannetta selkeyttäisi lyhyt kysely, jonka työtön voisi yrittämistä harkitessaan täyttää ja lähettää työttömyystoimistolle:

1. Miten paljon työtä tekisit yrityksessäsi?
a) Toimintani olisi sivutoimista (sivutoimisella TE-toimisto tarkoittaa alle x t/vko)
b) Toimintani olisi kokoaikaista (kokoaikaisella TE-toimisto tarkoittaa yli x t/vko)
(Tuo ‘x’ on tällä hetkellä suuri työttömyystoimiston salaisuus, mutta tämän kyselyn onnistumiseksi TE-toimiston täytyy nöyrtyä paljastamaan tuo heidän hihastaan vetämänsä tuntimäärä, jos he käyttävät sitä sivutoimisuuden määrittelyyn.)
c) En pysty ennustamaan tulevaisuutta, mutta pyrin pitämään toimintani tuon sallimanne x t rajoissa.
d) En pysty ennustamaan tulevaisuutta, mutta pyrkisin tulemaan omillani toimeen heti alusta asti, tai jos se ei heti onnistu, romuttaisin kaiken yrittelyni ja palaisin täystyöttömyyteen.

2. Emme ole ‘tarjonneet’ sinulle työpaikkoja, koska paikkoja ei ole eikä meillä muutenkaan ole aikaa etsiä ihmisille töitä, mutta jos nyt kuitenkin antaisimme sinulle käskyn hakea jotain paikkaa avoimien paikkojen listaltamme, jonka olet jo työpaikkavahdin kautta nähnytkin, miten oma työsi vaikuttaisi siihen?
a) Hakisin, koska muuten katkaisisitte tukeni, ja jos kuitenkin sattuisin olemaan se yksi kymmenistä tai sadoista, joka sen paikan saisi, ottaisin sen vastaan.
b) Kieltäytyisin hakemasta tuota listalta arpomaanne paikkaa, vedoten siihen, ettei minulla ole oman työni takia aikaa turhiin hakemuksiin.

3. Haluat aloittaa oman työn, koska palkkatyöpaikkoja on vain joka kymmenennelle, ja niistäkin harvoja, joita sinä pystyisit tekemään. Jos kuitenkin kokoaikainen palkkatyöpaikka löytyisi sinulle, pystyisitkö ottamaan sen vastaan?
a) Jos löytäisin kokoaikaisen työn, jättäisin heti oman työni tai tekisin sitä vain vapaa-aikoinani.
b) En pystyisi, koska se haittaisi omaa työtäni.

4. Miksi haluat aloittaa/olet aloittanut oman työn tai yrityksen? (Valitse kaikki sopivat.)
a) Haluan kartella TE-toimiston työnhakumääräyksiä.
b) Haluan käyttää vapaa-aikani ammatillisesti hyödyllisellä tavalla.
c) Haluan kohentaa talouttani.
d) Haluan antaa itselleni mahdollisuuden vähitellen siirtyä kokonaan oman työni varaan.

5. Haetko palkkatöitä?
a) Haen, kokoaikaisia, osa-aikaisia, määräaikaisia ja toistaiseksi jatkuvia.
b) Haen, osa-aikaisia.
c) En hae.

6. Pystytkö oman työsi takia osallistumaan työttömyystoimiston järjestämään ilmaistyöhön ja turhiin kursseihin?
a) Oma työni ei olisi se este.
b) En pystyisi, oman työn takia, vaikka muuten olisin niin kovin innokas alistumaan kyykytyksiinne.

Tai lyhyempi versio ilman Asennetta:

1. Miten paljon työtä tekisit yrityksessäsi?
a) Toimintani olisi sivutoimista (alle x t/vko)
b) Toimintani olisi kokoaikaista (yli x t/vko)

2. Jos tarjoaisimme sinulle kokoaikaista työpaikkaa, pystyisitkö ottamaan sen vastaan?
a) Hakisin, ja jos sen paikan saisin, ottaisin sen vastaan.
b) Kieltäytyisin hakemasta, tai ottamasta vastaan tuota paikkaa, oman työni vaatiman työmäärän takia.

3. Mitä tekisit yrityksellesi, jos saisit kokoaikaisen palkkatyöpaikan?
a) Jättäisin heti oman työni tai tekisin sitä vain vapaa-aikoinani.
b) Jatkaisin omaa työtäni ja jos mahdollista, tekisin palkkatyötä sen ohessa, ottaen vapaapäiviä tarvittaessa.

4. Miksi haluat aloittaa/olet aloittanut oman työn tai yrityksen? (Valitse kaikki sopivat.)
a) Haluan kartella TE-toimiston työnhakumääräyksiä.
b) Haluan käyttää vapaa-aikani ammatillisesti hyödyllisellä tavalla.
c) Haluan kohentaa talouttani.
d) Haluan antaa itselleni mahdollisuuden vähitellen siirtyä kokonaan oman työni varaan.

5. Haetko palkkatöitä?
a) Haen, kokoaikaisia, osa-aikaisia, määräaikaisia ja toistaiseksi jatkuvia.
b) Haen, osa-aikaisia.
c) En hae.

6. Pystytkö oman työsi takia osallistumaan työttömyystoimiston järjestämään ilmaistyöhön ja kursseihin?
a) Oma työni ei olisi se este.
b) En pystyisi, oman työn takia.