Työttömät yrittäjät

Kaikkein suurin tarve tuloille ja itsensä työllistämiselle on työttömillä ja varsinkin pitkään työttöminä olleilla. Mutta juuri he eivät voi alkaa yrittäjiksi! Jos vaikka hiukankin yrität yrittää, pahentaa työttömyystoimisto tilannettasi entisestään. Neljä kuukautta saat nykyään kokeilla toimintaasi ilman sanktioita, mutta sitten tulee selvityskäsky työttömyystoimistosta, ja vaikka miten selität, että toimintasi on hyvin vähäistä, riippuu täysin, siis täysin virkailijan rajoittuneesta ymmärryksestä ja mielioikusta, määritteleekö hän sinut ‘päätoimiseksi yrittäjäksi’. Ja ‘päätoiminen yrittäjä’ menettää heti työttömyystukensa. Ei tarvitse olla edes tienannut mitään; jos virkailijan päähän juolahtaa, että olet tehnyt ‘liikaa’ tunteja, se kuulemma estää ‘työn vastaanottamisen’. Työtä tosin ei ole vastaanotettavaksi… He eivät kerro, kuinka monta tuntia heidän mielestään saa toimia omassa työssään ja olla vielä sivutoiminen. Laki sallii sivutoimisen yrittämisen osittaisen työttömyyskorvauksen ohella, mutta käytännössä päätös on mielivaltainen ja salainen. Sinulle ei kerrota, miten voisit pitää yrittelysi ‘sallituissa rajoissa’, vaan tuomio tulee jälkikäteen. Sitten joudut romuttamaan kaiken, jotta pääset taas työmarkkinatuelle.

Mikä yritys lähtisi heti vauhtiin niin, että sillä tienaisi elantonsa? Harva! Laki mahdollistaa työttömälle yrittämisen aloittamisen, mutta työnestotoimiston käytäntö osoittaa, että pienyrittäjyys halutaan poliittisista syistä kitkeä maastamme pois. Kukin voi pohtia, miksi.

Minusta on oikein, että joku kampaaja tai tarjoilija saa toimeentulotukea tulojensa pudottua nollaan tai lähes nollaan. Tukea hakiessaan tulisi listata kaikki tulonsa. Ansiosidonnaiselle tai työmarkkinatuelle pääseminen väliaikaisesti kuulostaa väärältä, kun samaan aikaan Työttömät eivät samanlaista erityiskohtelua saa. Tuntuu, että tässä jaetaan suomalaiset kahteen eriarvoiseen kastiin. Niihin, jotka ovat ns. työttömiä, joilta kaikki ihmisoikeudet poistetaan, ja yrittäjiin, joille samainen tuki annetaan epävirallisesti ja heppoisemmin perustein. Itse olen pitkään työttömänä ollut entinen yrittäjä. Edelleen alkaisin heti taas yrittää, jos Suomi sen sallisi. Yritykseni oli ulkomailla. Palkkatyöpaikkoja ei edelleenkään ole, oli ‘pandemia’ tai ei.

Perustuki

Kansalaispalkka, eli perustulo, tai perustuki, voisi olla kaikille sama. Se voitaisiin verottaa pois niiltä, jotka tienaavat riittävästi. Se voisi olla myös se summa, jonka kukin saa ansaita verottomana. Esimerkiksi Australiassa, jossa työntekeminen ja ammatinharjoittaminen ovat sallittuja ja helppoja toteuttaa, toisin kuin Suomessa, kansalainen voi tienata vuodessa noin 14 000 euroa (A$18 000) ennen kuin on velvollinen maksamaan yhtään veroa. Tuotteissa ja palveluissa on 10% GST-vero, kyllä, mutta tässä on puhe palkka- ja yritystuloista ja esimerkiksi korkotuloista ja tekijänpalkkioista.

Perustuki voisi olla 500 euroa kuussa, verottomana. Se olisi vuodessa vain 6000 euroa. Sen lisäksi saisi (ei siis pitäisi vaan saisi, eli poistettaisiin nykyinen työnteon esto) tehdä työtä, harjoittaa ammattiaan, opiskella tai tehdä vapaaehtoistyötä. Jos työtä saisi tehdä vapaasti, harva jäisi tuille lepäämään. Jos joku jäisi, hänen rangaistuksenaan olisi se, että hän joutuisi kitkuttelemaan viissatasella kuussa. Ei mikään helppo juttu!

Normaalissa maassa saa tehdä työtä. Suomessa on lähes mahdotonta alkaa tehdä omaa työtä, jos on syystään tai syyttään ajautunut työttömyyteen. Tuo este on poistettava, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus taas elättää itsensä. Normaalissa vapaassa maassa se on itsestäänselvyys. Suomessa yritetään terve, työhaluinen, kouluttautunut ihminen musertaa holhokiksi ja sitten laittaa ilmaistöihin lisärangaistuksena. Ikäänkuin työttömyys olisi rikos, eikä kansalaisen henkilökohtainen tragedia. Suomen alentava, sortava, vähättelevä, rankaiseva, halventava työttömyyslaitos on purettava. Sen virkailijat perustuelle ja etsimään itselleen jotain järkevää tekemistä kanssakansalaistensa kiusaamisen sijaan.

https://reilusuomi.wordpress.com/2018/12/16/perustuki/

https://reilusuomi.wordpress.com/2019/01/22/perustulo-aktivoisi/

 

Tapauskohtainen laki

Sitä yrittää kaikkensa, että löytäisi työtä. Koska työpaikkoja on harvassa, niitä pitää hakea netistä ja katujen varsilta ja tuttavaverkostosta, sinnikkäästi ja jatkuvasti. Siinäkin pitää kuitenkin pitää kohtuu mielessään ja riskit. Kuten eilen saimme lukea uutisista, muutaman lauseen kirjoittaminen nettiin voi työttömyystoimiston mielestä olla este työn vastaanottamiselle. Heidän logiikkansa mukaan nettiin kirjoitellessaan työnhakija on poissa työmarkkinoilta, eli omasta syystään työtön. Tällaisen ‘työajalla’ omiaan kirjoittelevan he mielellään tuomitsevat ‘päätoimiseksi freelancer-kirjoittajaksi’ eli yrittäjäksi, ja katkaisevat hänen työttömyyskorvauksensa. Tuloista viis. Siis olemattomista.

Kun nyt istun tietokoneella ja selaan työnestotoimiston työpaikkailmoituksia, en voi samalla olla töissä. Yritän kyllä muistaa suorittaa selailuni ennen kello yhdeksää aamulla ja vasta myöhemmin illalla. Mutta riittääkö se varmistamaan, että olen työnantajien käytettävissä? Onhan olemassa myös varhaisaamutyötä ja ilta- ja yövuoroja. Tässä taitaa nyt olla vakava riski jäädä ilman potentiaalisia työpaikkoja. Niitä ei ole olemassa, mutta niitähän kuitenkin voisi olla, koska ne ovat potentiaalisia. Ja jos roikun työttömyystoimiston sivuilla, nuo olemattomat työpaikat valuvat ohi suun.

Kyllä tähän varmaan joku roti pitää saada. Nyt työttömyysasiantuntijoilla mutut heilumaan ja näppärät napinpainallussormet selvityspyyntöjä lähettelemään ja ne pikkuiset sosionomipaatinaivot tulkitsemaan lakia jokaisen työttömän kohdalla tapauskohtaisesti.

Työnhakupalstoilla roikkumisen lisäksi työtön työnhakija on voinut syyllistyä muuhunkin venkoiluun. Hän on saattanut käydä ruokakaupassa juuri, kun jossain päin maata olisi saattanut olla työpaikka auki juuri hänelle, jos hän vaan olisi juuri silloin ollut jossain muualla kuin ruokakaupassa. Jos työtön on työaikana, eli 24/7, tehnyt jotain muuta kuin istunut puhelimen ja sähköpostin ääressä, siistissä työasussa, valmiina säntäämään töihin, hän mahdollisesti karttelee töitä. Jatkuva istuminenkaan ei ole hyvä. Istuminen uuvuttaa. Odottamisen voi tehdä pitkänään sohvalla. Siinä ei kuitenkaan tule ylittää rajaa, jolloin makoilusta tulee sitä tyypillistä sohvalla makoilua, jota tiedämme työttömien harrastavan: kaljatölkki kädessä tuijotetaan TV:tä ja syljeskellään kattoon. Jos sellaiseen lipsutaan, se on työttömyyskorvauksen katkaisun paikka, ainakin selvityspyyntöjen ajaksi.

Erityislupa tehdä työtä

Lähetin työttömyystoimiston yritysvirkailija Teija Kunnarille seuraavan viestin. Kahden viikon jälkeen odotan edelleen vastausta:

TIIVISTELMÄ tästä viestistä:
Pitkään työnhakijana Suomessa ollut entinen yrittäjä etsii keinoa toteuttaa osa-aikaisen liiketoimintasuunnitelmansa ositellun työttömyyskorvauksen ohella. Liiketoimintasuunnitelma laadittu yrittäjäkurssilla ja lähetetty työttömyystoimiston Miia Markkanen-Romolle elokuussa, ilman mitään vastausta. Pyydän apuanne asiassa. Osa-aikainenkin työllistymiseni pitäisi olla myös työttömyystoimiston etu.

YKSITYISKOHTAISEMPI selostus:
Lähetin Miia Markkanen-Romolle sähköpostin liitteenä (TE-toimiston kirjaamon kautta) liiketoimintasuunnitelmani, jonka laadin yrittäjäkurssilla maaliskuussa. Olin luullut, että kurssittaja lähettää kopion suunnitelmasta automaattisesti työttömyystoimistolle, mutta elokuussa kuulin, että näin ei ollut tapahtunut. Mielestäni teillä on hyvä olla kopio, koska tämä suunnitelmani on yksityiskohtainen ja kattava tilanteestani: taitoni, tilanteen haasteet, mahdollisuudet yms realistisesti esitettyinä.

Miia Markkanen-Romo ei ole vastannut viestiini. Siksi lähetän nyt suunnitelmani myös sinulle. En löydä työttömyystoimiston sivuilta tietoa, että toimisit yritysasiantuntijana, mutta Markkanen-Romo kertoi sinun sellainen olevan. Ehkä sinusta on enemmän apua kuin eläkkeelle siirtymistään odottelevasta edeltäjästäsi, jolta maaliskuussa tiedustelin osa-aikaisen yrittämisen mahdollisuuksista, ja joka ei paneutunut asiaan lainkaan, käänsi vain viestini työttömyysturvaan, eli luultavasti samaiselle Markkanen-Romolle.

Olin täysin omalla työlläni elävä yrittäjä Australiassa, kunnes palasin Suomeen. Menin työttömyystoimistoon luullen helposti nappaavani osa-aikaisen työn tässä ‘työvoimapulan’ maassa, jonka ohessa olisin voinut jatkaa omaa työtäni. Kuitenkin havaitsin joutuneenikin rekisteröidyksi työttömäksi, eli tilanteeseen, josta nouseminen varsinkin yrittäjäksi ja varsinkin osa-aikaiseksi yrittäjäksi, on Suomessa tehty lähes mahdottomaksi. Siksi pyytäisin asiantuntija-apua.

Tarvitsen:

1. Kirjallisen vakuutuksen, että voin taas alkaa kehitellä tuloja useista lähteistä, kuten liiketoimintasuunnitelmassani selitän, ja raportoida mahdolliset tuloni työmarkkinatuen hakemuksissa ilman pelkoa, että leimaatte minut ‘päätoimiseksi yrittäjäksi’ ja pudotatte minut tyhjän päälle. Se työttömyystoimiston klisee: “Annamme sinun toimia neljä kuukautta, minkä jälkeen arvioimme, sallimmeko sinun jatkaa.” ei riitä. Se on liian suuri riski. Suomen taloudellinen ja poliittinen tilanne, kotini sijainti ja muut syyt tekevät yrittämisen laajenemisen epätodennäköiseksi, mutta pystyisin hyvin tekemään satunnaisia omia töitä, jos sallisitte minun tehdä sitä ilman riskiä, että teidän tuomiollanne jään täysin ilman tuloja.

2. Vapautuksen näistä yhä pahenevista työttömyystoimiston
kuulusteluista. Niistä ei ole mitään hyötyä, vain haittaa, ne vievät niin paljon hiipuvia voimavarojani, että niihin valmistautuminen ja niistä toipuminen ei jätä resursseja kehitellä omia töitä.

Kokoaikaisia ja osa-aikaisia töitä haen jatkuvasti. Tiedämme kuitenkin kaikki, miten vähän niitä on saatavilla. Jos asuisin kaupungissa, varmaan voisin täyttää päiväni sillisalaatilla, jossa olisi noita pari tuntia per päivä siivous- ja avustushommia. Niiden tuloilla en kuitenkaan pystyisi pitämään yllä kakkosasuntoa siellä, enkä aio muuttaa kotoani minnekään. Ajaminen autolla kaupunkiin parin tunnin työn takia olisi taloudellisesti järjettömin vaihtoehto. Osa-aikaisilla omilla töillä voin testata markkinoita ja jos vastoin kaikkia oletuksia työtä ja tuloa löytyisikin riittävästi, jättäisin työttömyyskorvausten hakemisen ja eläisin taas omilla tuloillani, kuten normaalisti olen tehnyt.

Pyydän apuasi tämän asian järjestämisessä. Kuvittelisin, että jos saisit jollakin luovalla tavalla pitkään työttömänä olleelle luvan yrittää tehdä omaa työtä, sinut saatettaisiin palkita jollain bonuksella. Varmaan on monia muitakin samantapaisessa tilanteessa kuin minä. Olisihan parempi olla edes osittain töissä kuin täysin työttömyyskorvauksen armoilla. Tietysti, jos virkamiehistön ja poliitikkojen pyrkimys on estää työllistyminen ja kurjistaa työttömät entisestään, se tavoite on minun kohdallani toteutumassa, kiitos huonojen lakien ja työttömyystoimiston vielä huonompien tulkintojen.

Liiketoimintasuunnitelmani pitäisi löytyä tiedoistani, tai Miia Markkanen-Romolta. Jos tarvitset lisätietoja, voit ottaa yhteyttä minuun sähköpostitse tai kirjeitse.

Toiveikkain terveisin,

Kansalaisaloite kevytyrittämisestä

Asiallinen, ajateltu kansalaisaloite tärkeästä asiasta: monimuotoisen oman työn salliminen myös niille, joille se olisi elintärkeää, eli työttömille. Kävin allekirjoittamassa, toivon, että monet muutkin käyvät lukemassa, ja jos ovat samaa mieltä, vahvistavat kannatuksensa nimellään.

Kevytyrittäjille mahdollisuus reiluun sosiaaliturvaan: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/4945

Tasa-arvoinen kyykkyleikki

Suurin osa Suomen yli puolesta miljoonasta työttömästä ja osa-aikaisesta köyhästä on luultavasti terve ja valmis töihin, joita tosin ei ole. Jos terveen työttömän osa on vaikea, vielä kurjemmaksi se muuttuu työkyvyn heikontuessa. Saatan itsekin olla menossa työkyvyttömyyttä kohti; jo nyt sairaus aiheuttaa jokapäiväistä väsymystä ja liikkumisen hankaluutta. Vielä olen hätyyttänyt sosionomipaatit kimpustani melko hyvin ja pysynyt muodollisesti työnhakijana osa-aikaisen työn ohessa. Omaa työtä pystyisin joustavin ajoin kotona tekemään loppuun asti, mutta sitähän ei tämä maa salli, eikä varsinkaan työnestotoimisto.

Kun lopulta työkykyni täysin hiipuu, eikö nykyään ole systeemi, että joudun Kelan ns. ‘kuntoutukseen’, mikä tarkoittaa, että minut pakkosijoitetaan tekemään ilmaistyötä jossain firmassa? Nyt kun olen vielä ainakin muodollisesti työkykyinen, minut myös pakotetaan ilmaispuuhasteluun. Siihen pakotetaan myös, jos selviää Kelan ns. kuntoutuksesta ‘työkykyisen’ papereilla. Eli palkaton pakkotyö alkaa kohta olla yhä useampien kansanosien kohtalo. Nyt sitä tekevät opiskelijat ‘työharjoitteluna’, kehitysvammaiset, työttömät, vammautuneet. Pitäisi saada vielä lapset ja vanhukset puuhapiiriin. Sitten voidaan jatkaa palkkatyöläisten palkkojen alentamista ja lomien lyhentämistä. Palkkaorjien työtä voidaan nakertaa pakottamalla koko kansa toimimaan kassaneiteinä, pankkivirkailijoina, roskakuskeina, lääkäreinään, omaishoitajina, postinkantajina jne jne. Jos kansalaisia ei saada tekemään jotain, aina löytyy robotti, joka tekee sen kyselemättä – ainakin vielä.

Työ, tai työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke ovat vain haave. Vielä rakkaampi haave on, että saisin tehdä omaa työtä ilman että työttömyystoimisto estää sen katkaisemalla ositellun työttömyyskorvaukseni. Ihan tyhjällä ei kukaan elä, mutta muutamakin kymppi tai satanen omaa tuloa olisi mielestäni parempi kuin täysi pakotettu työttömyys. Ei tosin näytä tämän poliittisen systeemin mielestä olevan. Kaikki köyhiksi ja kyykkyyn näyttää olevan vakaa pyrkimys.

Palkkatuki

Siis yksi public-private -rahavirta menee näin:

Kuntien asukkaat maksavat sakkomaksuina valtiolle kuntansa ihmisistä, joille ei ole tarjota työtä ja joiden oma yritteleminen on tehty mahdottomaksi työnestotoimiston tuenkatkaisukikalla heti ensimmäisistä yrittelemisen aikeista (neljän kuukauden armonajan jälkeen). Nyt sitten nuo valtiolle kerätyt rahat jaellaan yksityisiin firmoihin, jotta ne sallisivat noiden työttömien työnhakijoiden tulla heille töihin vähäksi aikaa. Kun palkkatuki lakkaa, loppuu myös työ, ja seuraava palkkatukilainen otetaan töihin. Näin kuntalaisten rahoja ohjataan yksityisille firmoille ja elätetään siinä välissä monenkirjava virkailijoiden lauma.

No, onhan palkkatukityökin työkokemusta, ellei sitä tukipuolta korosteta ansioluettelossa, eikä koko järjestelmää nimetä jollain uudella vähättelevällä termillä, vaikka ‘vajaakuntoisten palkkatuki’, ‘työelämään avustamisen tuki’ tai muu sellainen pilkka. Ja keräähän palkkatuettu työntekijä työeläkettä sen tukijakson ajan, tosin vähemmän kuin jos koko palkka tulisi työnantajalta.

Tilastoja saadaan kuitenkin kaunisteltua. Mitä siitä, että kulut ovat suuret ja tulokset pienet.

Tahkotaan rahaa työttömillä

Olen vuosien varrella hakenut ja päässyt kolmelle kurssille työnestotoimiston kautta. Ensimmäinen oli CV-kurssi, joka auttoi paluumuuttajaa suomalaiseen tapaan hakea työtä. Toinen oli kotipalveluihintutustumiskurssi Salpaus-opistossa ja toinen yrittäjäkurssi Cimsonilla. Nämä olivat ihan hyviä, minulle hyödyllisiä, monella tavalla. Kultakin kurssittajalta kysyin, paljonko meille veronmaksajille (muistetaanpa, että me työttömätkin maksamme veroa jokaisessa ruokaostoksessa, jokaisessa polttoainelitrassa, kilowattitunnissa, kaikessa, satunnaisten töiden verottamisen lisäksi) maksoi kyseinen kurssi. Sain kuulla, että hinta oli liikesalaisuus. Näin kansan rahoja ohjataan kavereiden firmoille, eikä maksaja, kansa, edes ole oikeutettu tietämään, paljonko häntä velotetaan siitä.

Kaiken maailman höpökursseja sitten on paljonkin, ja niistä osallistujalle lienee vain haittoja, ei hyötyä; matkakulut, mitätöinnin aiheuttama omanarvontunnon heikentyminen ym. Niitä on helppo järjestää ja niistä rahastaa, kun laatuvaatimuksia ei ole. Ehkä voisimme alkaa käyttää noita ‘kursseja’ verkostoitumiseen toisten työttömien kanssa. Puhuisimme suoraan, jakaisimme tietoa ja kokemuksia keskenämme (väliajoilla). Oletteko huomanneet, miten parina viime vuonna on laskeutunut yhä syvenevä hiljaisuus työttömyydestä keskusteluun? Onko meidät niin syvälle nujerrettu pakkokurssein ja ‘kuntouttavin’ ja tukien leikkauksin ja demonisoinnein, että kuvittelemme olevamme yksin tässä tilanteessa? Emme ole. Meitä on puoli miljoonaa.

Työ kielletty!

Ajatteletko, että kun olet muutaman vuoden kitunut työttömyyskorvauksilla tässä työpaikkapulasta kärsivässä maassa, pienikin työpaikka on iso ilo. Niin minäkin luulin. Hain ja sain paikan omaishoitajan sijaisena naapurikunnassa. Työtä olisi satunnaisesti, 0-3 vuorokautta kuussa. Palkka 70 euroa päivässä, joka tekee vajaan kolme euroa per tunti, tai hiukan enemmän, jos vuorokausi jää vajaaksi. Eli samaa luokkaa kuin omaishoitajille itselleen maksettu pikkuinen korvaus. Työmarkkinatuki on vajaa neljä euroa per työnhakupäivän tunti. Mutta rahaa se on kolme euroakin. Työ on mielekästä, ja jos omat taidot riittävät, siinä työssä pystyy olemaan enemmän tai vähemmän avuksi. Otin siis ilahtuneena vastaan tarjotun työn.

Työsopimus tulisi kunnassa toimivan yksityisen palveluntuottajan kautta. Posti ei valitettavasti tuonut sitä päivässä perille, joten läksin ensimmäiselle keikalle tietämättä työn ehtoja. Ne paljastuivat vasta kotiin palattuani. Hups! Kukaan ei ollut tullut maininneeksi, että kyseessä ei ollutkaan työttömyystoimiston ‘työksi’ määrittelemä juttu, vaan olisin näennäisesti ‘yrittäjä’. Vaikka palkka tulisi koko ajan samalta maksajalta ja vaikka en itse määritellyt palkkion suuruutta tai työaikoja. Yrittäminen on työnestotoimistolle punainen vaate. Se on heille tekosyy katkaista työttömyyskorvaus tai vaatia nyt osa-aikatyötöntä luopumaan löytämästään työstä tuen menettämisen uhalla. Eli tässä olisi nyt se vaara, että jäisin 0-200 euron tuloille. Siitä pois vero ja polttoainekulut. Etuina ruokailu työnantajan – anteeksi, toimeksiantajan – kotona, ja työkokemusta mukavasta työstä.

Kun hätä on suurin, on apukin lähellä? Noin minäkin luulin. Kirjoitin Jyväskylän työttömyystoimiston kahdelle yritysasioita hoitavalle virkailijalle, Kari Lintuselle ja Juhani Lehtoselle tuon alla olevan kirjeen. Vastausta ei kuulunut, joten kirjoitin heille uudelleen. Edelleen vastaamatta minulle he käänsivät kysymykseni työttömyysturvapuolelle, Kirsi Luosmalle, joka on puhunut parilla Youtube-videolla paneelikeskustelussa työttömien yrittäjyydestä. Hän kirjoitti mm näin (voit lukea koko viestin tämän jutun lopusta, jos haluat):

“TE-toimisto ei selvitä yritystoiminnan vaatimaa työmäärää neljän ensimmäisen kuukauden aikana, vaan vasta 4 kk:n jälkeiseltä ajalta. Jos yritystoiminta jatkuu 4 kk:n kokeiluajan jälkeenkin, TE-toimisto pyytää työnhakijalta selvitystä yritystoiminnan vaatimasta työmäärästä ja arvioi yritystoiminnan sivu- tai päätoimisuuden.

Jos työnhakija aloittaa omaishoitajan sijaisena (olipa kysymys omasta työstä tai yritystoiminnasta), TE-toimisto pyytää selvitystä toiminnan aloittamisajankohdasta, ja antaa saadun selvityksen perusteella työttömyysetuuden maksajalle myönteisen työvoimapoliittisen lausunnon 4 kuukauden ajalle.”

Virkailija varmaan omasta mielestään kirjoitti tuon ihan selkeästi, mutta työttömyysuossa vellovalle se parinkin lukukerran jälkeen kuulosti ristiriitaiselta; onko yrittävällä edes tuota neljän kuukauden armonaikaa, jonka jälkeen yrittely on lopetettava. Pyysin tarkennusta, mutta Kirsi Luosma ei enää vastannut. Tutkin sitten tekstin uudestaan täikammalla ja huomasin, että se ensimmäinen selvitysvaatimus koski vain työn aloittamispäivämäärää, ja varsinainen tuomitseminen ‘kokoaikaiseksi yrittäjäksi’ tapahtuisi vasta jälkeenpäin työnestotoimiston kenttätuomioistuimessa. Kirsi Luosma kirjoitti myös:

“TE-toimistolla ei ole olemassa mitään salaista tuntirajaa, jonka perusteella yritystoiminta katsottaisiin sivu- tai päätoimiseksi. Arviointi tehdään jokaisen yrittäjäasiakkaan kohdalla tapauskohtaisesti…”

Tämä oli huolestuttavaa. Vaikka heille kertoisi, että on sovittu 0-3 päivästä kuukaudessa, korkeintaan 200 euroa kuussa, ja vaikka heillä on neljä kuukautta aikaa vatvoa tuota monimutkaista asiaa, he alkavat setviä sitä rakaalla kalustollaan vasta neljän kuukauden kuluttua. Se tietää monen viikon viivytystä työttömyyskorvauksen maksuun, ja tosiaan siinä on se riski, että he vetäisevätkin hihoistaan sen ‘päätoiminen yrittäjyys’-kortin ja katkaisevat korvaukseni. Sitä tietysti olettaisi saavansa loogisia päätöksiä, mutta me puhumme tässä nyt samasta laitoksesta, jonka virkailija pystyy totisella naamalla ilmoittamaan, että auton ollessa ajokiellossa työttömän on ‘tavalla tai toisella’ siirrettävä itsensä kyykytystilaisuuteen tai karenssi. Luottamus heidän järkevyyteensä siis nolla.

Sen sijaan että olisin palauttanut maksavan firman laatiman ‘toimeksiantosopimuksen’ heille allekirjoitettavaksi, pyysin uutta sopimusta, jossa työstä sovittaisiin vain neljäksi kuukaudeksi. Se ei oikein tuntunut sopivan heille. Kysyin oman auton matkakorvauksista, jos joutuisin ajamaan avustettavan asioita, ja kuka vastaisi, jos minulle sattuisi jotain töissä tai työmatkalla. ‘Tietenkään’ ei maksettaisi kilometrikorvauksia, ja vakuutuksesta taas vataisi kunta. Palkka – tarkoitan palkkio – maksettaisiin työtä seuraavan kuun viimeisenä päivänä. He lupasivat palata asiaan, kun asiasta vastaava henkilö palaisi lomilta. He kysyivät vielä, olinko keskustellut avustettavan ja hänen avustajansa kanssa. En olisi halunnut vaivata heitä. Omaishoitajalla on varmasti ihan riittävästi tekemistä ilman, että joutuisi perehtymään vielä tähän työttömyys-yrittäjyys -sekasotkuun.

Asia oli niin ikävä yllätys ja tuntui niin suurelta riskiltä, että päätin toistaiseksi katsoa tuota tekemääni viikonloppua vapaaehtoistyönä. Täytin työttömyystukihakemuksen mainitsematta tuota ‘viikonloppuharrastusta’ ja jäin odottamaan uutta sopimusta. Jos olisin tiennyt kyseessä olevan muodollisesti yrittäjyys, olisin tiennyt olla aloittamatta työtä. Nyt kuitenkin olin aloittanut, pidin työstä ja halusin jatkaa sitä.

Tässä Kirsi Luosman viesti kokonaisuudessaan:

“Vuoden 2018 alussa työttömyysturvalakiin tuli muutos, joka mahdollistaa ns. 4 kuukauden yrittäjyyskokeilun. Työtön henkilö voi aloittaa yritystoiminnan ja saada työttömyysetuutta yritystoiminnan estämättä neljän ensimmäisen kuukauden ajalta. Yritystoiminnasta mahdollisesti saatavat ansiot tulee ilmoittaa työttömyysetuuden maksajalle, joka arvioi tulojen vaikutuksen työttömyysetuuden määrään. TE-toimisto ei selvitä yritystoiminnan vaatimaa työmäärää neljän ensimmäisen kuukauden aikana, vaan vasta 4 kk:n jälkeiseltä ajalta. Jos yritystoiminta jatkuu 4 kk:n kokeiluajan jälkeenkin, TE-toimisto pyytää työnhakijalta selvitystä yritystoiminnan vaatimasta työmäärästä ja arvioi yritystoiminnan sivu- tai päätoimisuuden. Jos yritystoiminnan katsotaan olevan päätoimista, oikeus työttömyysetuuteen päättyy. Ratkaisu koskee vain neljän kuukauden jälkeistä aikaa, eikä sillä ole takautuvaa vaikutusta. Jos yritystoiminnan katsotaan olevan sivutoimista, oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen jatkuu. Jos henkilö haluaa myöhemmin laajentaa sivutoimisen yritystoiminnan päätoimiseksi, hänellä on mahdollisuus hakea myös starttirahaa.

Yritystoimintaa pidetään päätoimisena, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että kokoaikatyön vastaanottaminen ei ole mahdollista. Vastaavasti, yritystoimintaa pidetään sivutoimisena, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin vähäinen, että kokoaikatyön tekeminen yritystoiminnan rinnalla on mahdollista. Ratkaisevaa pää-/sivutoimisuuden arvioinnissa on vain toiminnan vaatima työmäärä, ei yritystoiminnasta saatavat tulot tai voitto. TE-toimistolla ei ole olemassa mitään salaista tuntirajaa, jonka perusteella yritystoiminta katsottaisiin sivu- tai päätoimiseksi. Arviointi tehdään jokaisen yrittäjäasiakkaan kohdalla tapauskohtaisesti, ja arvioinnissa otetaan huomioon esimerkiksi yrityksen toimiala sekä se, minkä alan työtä henkilö hakee. Esimerkiksi graafisena suunnittelijana yrittäjäpohjalta toimiva henkilö voi tehdä yritystoiminnan vaatimat työt iltaisin ja viikonloppuisin, ja olla samaan aikaan kokoaikaisessa päivätyössä palkansaajana. Tällöin sivutoimisen yritystoiminnan työmäärä voi olla suurikin. Sen sijaan yrittäjälle, joka tekee päiväsaikaan asiakastöitä sitovasti (esim. kosmetologi), pienempikin työmäärä voi käytännössä olla esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle ja tekemiselle.

Lisää tietoa yritystoiminnan ja työttömyysturvan yhdistämisestä löytyy TE-palveluiden verkkosivuilta: http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/jos_jaat_tyottomaksi/tyottomyysturva/yrittaja_tyottomyysturva/index.html

Ystävällisesti,
Kirsi Luosma
Työttömyysturvan vastuuasiantuntija
0295 046 121
Keski-Suomen TE-palvelut
kirjaamo.keski-suomi@te-toimisto.fi

Toinen kirje yritysasiantuntijalle

En saanut edelliseen kirjeeseeni vastausta työttömyystoimiston yrittämisasiantuntijoilta Kari Lintunen ja Juhani Lehtonen. Kirjoitin siis uudestaan:

Voisitko kertoa, voiko työmarkkinatukea saava tehdä 0-3 päivää
kuukaudessa omaishoitajan sijaisuutta ‘toimeksiantosopimuksella’
työsopimuksen sijaan ilman, että TE-toimisto katkaisee työntekijän
työttömyystuen. Vai voiko sitä tehdä sen neljä kuukautta, jos sitten
‘todistettavasti’ lopettaa sen, onko siinäkin riski, että tuomitsisitte
tuon hyvin osa-aikaista työtä tehneen ‘yrittäjäksi’? Onko turvallisinta
allekirjoittaa toimeksiantosopimus vain neljäksi kuukaudeksi? Antaako
työttömyystoimisto siinä tapauksessa karenssia, jos itse on kieltäytynyt
allekirjoittamasta pitempää sopimusta?

Jos et vastaa kysymykseeni, estät tuon työn vastaanottamisen.
Tuomitaanko siitäkin sitten karenssiin? Työn hakeminen on työttömälle
suuri riski, kiitos TE-toimiston. Toivon, että autat selventämään tätä
tilannetta etukäteen, jotta et aja työtöntä tilanteeseen, jossa hän jää
täysin ilman tuloja.

Huom: Virkamiehen tulee vastata hänelle osoitettuihin tiedusteluihin.
Odotan vastaustasi sähköpostitse tai kirjeitse. Odotan myös vastausta
edelliseen viestiini, joka koski sivutoimisen yrittämisen tuntirajaa.