Orjan havaintoja

Orjuutuksen näin lähetessä ensimmäisen vaiheensa loppua, haluan jakaa pari ajatustani sen tuloksista.

Myönteistäkin löytyy. Onnekseni asun paikkakunnalla, jossa ihmiset ovat epätavallisen huumorintajuisia ja hyväntahtoisia. Orjuuttani ei järjestänyt joku orjuuttamiseen erikoistunut orjilla tienaava puuhamaa, jossa työttömiä kohdellaan rikollisina tai vammaisina. Puuhastelin tavallisten palkkaorjien ja normikansalaisten joukossa, tai pyörin heidän jaloissaan, oikeastaan, ilman järkevää roolia. Olen tavannut lukuisia mukavia kuntalaisia. Tietysti sama olisi tapahtunut, vaikka minulle olisi maksettu palkkaakin, ja annettu jotain hyödyllistä tekemistä palkkaani vastaan…

Kielteisiä puolia on enemmän. En muista, milloin olisi aika kulkenut yhtä matelemalla kuin nuo tunnit orjuudessa. Jos saisinkin jotenkin ajan kulumaan yhtä hitaasti viikon muinakin päivinä, saisin niin paljon enemmän aikaan remontoinnissa, pihatöissä ja muussa, mitä teen. Mutta nuo viikon muut päivät ovat liitäneet kuin siivillä ja orjapäivä on ollut pallona jalassa, kuten lienee tarkoituskin. Sieltä palattua on mennyt päivä tai pari siitä toipumiseen, ja loppuviikko seuraavan orjapäivän lähenemisen painaessa raskaana niskassa.

Muutama mielenkiintoinen reaktio on tullut. Vierailulla kävi eräs kylän Tärkeä Akateeminen Henkilö, joka kiinnitti terävän katseensa minuun, luultavasti ihmetellen, mikä roolini on. Hän ehkä kysäisi asiasta paikalla olleilta henkilökunnan jäseniltä, ja luultavasti sai jonkinlaisen vastauksen, koska hän kävi kimppuuni seuraavin sanoin, kun oli lähtemässä ja minä satuin kävelemään hänen ohitseen: “Oletko sinä harjoittelija?” Hänen ilmeensä kertoi rivien välissä: “Minä tiedän, mikä sinä olet! Älä yritäkään näytellä, että olet normaali ihminen. Tiedän, että olet Työtön, ja täällä pakkotyössä kuntoutettavana. Nolaanpa sinut kysymykselläni ja puhun niin kuuluvasti, että kaikki kuulevat. Olen kasvatustieteiden maisteri ja minulla on mielipide.” Mitähän hän olisi vastannut, jos sen sijaan minä olisin ohi mennessäni huikannut hänelle: “Oletko sinä alkoholikuntoutuja?”

Orjapaikan johtaja, jolla ei mielestään ollut mitään auktoriteettia päättää, ottaako hänen johtamansa laitos orjia vai ei, sinnikkäästi kutsui minua ‘TE-keskuksen naiseksi, joka käy meillä maanantaisin’. Noille kahdelle ihmiselle minun orjuuteni oli negatiivisesti leimaava, heidän oman asenteensa takia, ei mikään positiivinen askel kohti työllistymistä avoimiin työpaikkoihin, joita ei ole. Tämä nykyhallinnon jalkapuusysteemi ei ole luonut tällekään kylälle yhtään uutta työpaikkaa, ei parantanut työkykyjäni, mutta on auttanut leimaamaan minut kunnan työttömyystilanteen osasyylliseksi ja luultavasti jotenkin vammaiseksi, koska kerran ‘kuntoutetaan’. Kukaan ei ole vielä suostunut kertomaan, mistä minua ‘kuntoutetaan’. Monet työnhakijat kertovat tekevänsä työtä orjina vuodesta toiseen samassa organisaatiossa, ja samaan aikaan saatetaan palkata ihmisiä oikeisiin töihin. Orjaa ei palkata, koska hänhän on orja. Miksi maksaa palkkaa, jos hän on jo alistunut työskentelemään ilmankin?

Advertisements