Yrittänyttä laitetaan

Miksei työtön yritä? Tämän kysymyksenhän sitä kuulee usein. Niin, miksi ei? Ja miksi tästäkin yrittäjästä tuli Suomeen palattuaan pelkkä työtön, tosin nyt lopulta osa-aikaisesti työllistetty työtön?

Työttömyysturvalaki hyväksyy yrittämisen työttömyystuen ohella, mikäli oma työ ei estä kokoaikatyön vastaanottamista, jos sellainen ihme vielä löytyisi edes teoriassa. TE-toimisto ja Kela taas toimivat omien pomojensa ohjeistuksen suitsissa ja määrittelevät melkein kaikki yrittelemistä suunnittelevatkin kokoaikaisiksi yrittäjiksi ja katkaisevat tuen, hyvä jos eivät vaadi maksamaan tukea takaisinkin, koska yrittämistä varmaan on pohdittu jo pitkään ennen kuin siitä poiki ilmeinen kokoaikayrittäjyys kuten vaikka ilmoituksen laittaminen paikallislehteen.

Nyt kohutaan musiikkia harrastavasta nuoresta miehestä, jolle virkailija suositteli kehittämään harrastustaan ja jonka tuki oitis katkaistiin ja takaisinperintää vaadittiin edellisvuodeltakin, kun hän lopulta alkoi musisoida ja säveltää. Hänhän oli nyt ‘yrittäjä’, vaikka puuha oli poikinut vain menoja, ei vielä yhtään tuloja.

Lippujen ompelu ei ehkä Suomessa lyö leiville. Meillä ei ole kovin laajaa liputuskulttuuria edes Suomen lipulla, saati yritysten, laitosten ja järjestöjen lipuilla. Siksi innostuinkin, kun tiedusteltiin entisen lipuntekijän kiinnostusta ommella urheiluseuralle lippu. Totta kai sen ompelin ja tietysti ilmaiseksi, koska työkkäri. Pitäisiköhän minun nyt kuitenkin ilmiantaa itseni TyönEstotoimistolle, jotta he voivat harkita, olenko nyt sitten kokopäiväinen yrittäjä? Puolustuksekseni voin sanoa, että minulla oli siinä ohessa tekeillä työpaikkahakemus, josta sitten poikikin pieni palkkatyö, josta tuli tulovirtojen hidastaja ja karenssiansa, mutta josta olen älyttömän kiitollinen, hullu kun olen. Ja olin koko ajan valmis ottamaan vastaan kokoaikatyön.

lahjabanneri

Advertisements

Naapuriapu verolle

Verovaroillamme on tarkoitus kustantaa meille palveluksia, esimerkiksi vanhusten ja lasten hoitoa. Jos samanlainen hoito voidaan saada yksinkertaisemmin, miksi ihmeessä pitäisi alkaa kierrättämään rahoja verotoimiston kautta?

Palkkatyöntekijä maksaa veroja rahatuloistaan. Eikös nyt sitten työnantajankin tule maksaa veroa saamastaan työpanoksesta? Jos aikapankissakin molempi osapuoli maksaa veroa!

Ja miten sitten orjatyö, johon työttömät Suomessa nykyään pakotetaan; maksaako köyhä työtön nyt sitten veroa saamastaan “työharjoittelusta” ja “opastuksesta”, ja maksaako orjatyönantaja veroa saamastaan työpanoksesta?

Suomen nykyiset puolueet poliitikkoineen ja virkamiehineen yrittävät tehdä kansalaisista vankeja – numeroituja, tarkasti valvottuja järjestelmän uhreja. Kukaan ei saa olla onnellinen, tai ainakin siitäkin joutuu pian verolle; johtaahan onnellisuus mahdollisesti vähentyneeseen lääkäripalvelujen käyttöön, ja mistä lääkärit sitten saavat potilaansa, joiden maksuista maksaisivat veroa, jotta valtio voi kustantaa palveluja, jotka tekevät kansalaisista tyytyväisiä ja onnellisia?

Osuuskunnissa työskentelemisestä tehtiin “yrittämistä”, jotta työtön työnhakija ei pystyisi niihin menemään. Talkootyö ja naapuriapu suunnitellaan nyt verotettavaksi. Mitä seuraavaksi? Pariskunta tekee palveluksia toisilleen – miten tätä verotetaan? Vanhemmat auttavat lapsiaan – verotetaanko lapsia siitä? Jos samassa taloudessa asuvat vielä saavat auttaa toisiaan ilman verotoimiston lupaa, alkaako kommuuniasuminen yleistyä? Vai miten olisi vanhempien, lasten, setien ja tätien ja serkkujen asuttamassa suurtaloudessa; jos täti auttaa sisarenpoikaansa, onko se veronalaista tuloa? Jos äiti auttaa tytärtään, entä se? Ilmeisesti tarvitsemme kokonaisen uuden virkamiesarmeijan setvimään tätä vaikeasti käsitettävää asiaa, ja laatimaan lait ja säännöt ja rangaistukset ja informaatiolehtiset ja verkkosivut ja puhelinpalvelut ja kotitarkastajat. Totta kai pitää olla tarkastajat, jotta pimeästi tiskaavat ja vauvojen pyllyjä pyyhkivät saadaan ruotuun.

Vaihtokauppa ja talkootyö

Joissakin maaseutukunnissa elää vieläkin jonkinasteinen talkoohenki; me autamme teitä ja te varmaan myöhemmin meitä. Vaihtokauppaa tehdään työpanoksella, rahaa ei tarvita.

Taas yksi porsaanreikä, ajattelevat poliitikot. Talkootyön verottamisesta on jo alettu puhua. Sekin pitäisi saada tukahdutettua. Vanhusten pitäisi odottaa kinostensa keskellä, että sosiaalitoimen kautta lähetetään paikkakunnan työttömiä orjatyöläisiä lumia luomaan. Se ei käy, että naapurin isäntä linkoaisi mummon pihamaan ja mummo toimisi heille lastenvahtina. Naapuri saa tulla traktoreineen, mutta mummon on laadittava asiallinen urakkasopimus ja maksettava verotoimistolle ja eläkelaitokselle osuuden, joka niiden mielestä niille kuuluu.

Olemmeko me verotoimistoa varten vai verotoimisto meitä? Olisiko niin, että me keräämme veroja, jotta voimme taata kansalaisille tietyt palvelut? Jos jokin palvelu järjestyy naapuriavulla, mihin siinä verotoimistoa tarvitaan?

Tämä vaihtokauppa on sukua aikapankeille ja WIR-järjestelmälle. Toivoisin, että ne yleistyvät Suomessa, niin kuin ne ovat yleistyneet Sveitsissä, Japanissa ja useissa muissa maissa.