Työ tulee kalliiksi

Oltuaan pitkänkin uransa ajan siinä onnellisessa asemassa, että työtulot ovat kattaneet menot ja on jäänyt säästöönkin, työttömäksi ajautunut kansalainen havaitsee pian kummallisen asian. Työn etsiminen, työn saaminen ja työn tekeminen voi vaarantaa hänen taloutensa.

Ajatellaanpa vaikka, että olet muutamia vuosia selaillut työpaikkailmoituksia ja ottanut suoraankin yhteyttä yrityksiin, vaikka monien mielestä se on häiriköintiä. Oivallat, että sopivia työpaikkoja ei ole avoinna. Yrittämisen aloittamisen työnestotoimisto estää varsin tehokkaasti. Edessäsi häämöttää vain paikkakunnan virkamiestyrannian kavereiden orjuutusfirmojen hommia tai peukaloiden pyörittelyä jalkapuussa kunnan keskustassa.

Päätät sitten ryhtyä henkilökohtaiseksi avustajaksi. Kai se kahdeksankymmenen kilometrin matka suuntaansa menettelee, kun tunteja on kuitenkin sovittu 3-4 kahtena päivänä viikossa. Ja se, että avustajaa haetaan aloittamaan heti ei ehkä sittenkään tarkoita sitä, että edellinen avustaja otti ja lähti yllättäen, kun ei enää kestänyt. Se, että vammaista nimitetään ‘työnantajaksi’, on vain joku hupaisa erehdys oikealta työnantajalta, varmaan. Kyllä se siitä. Palkkakin melkein kymmenen euroa tunti. Huraa!

Lähetät siis hakemuksen. Seuraavana päivänä saat kutsun haastatteluun, sinne 80 kilometrin päähän. Menet, esität olevasi erittäin innostunut pyörätuolin työntelystä ja saat pestin. Aika kuluu. Käyt töissä sovittuina päivinä, mutta tunnit lipsuvat pariin tuntiin, joskus puoleentoista tuntiin. Kuukaudessa käteesi jää parisataa euroa, jotka viivästyttävät osittaisen työttömyyskorvauksen maksamista, koska papereita on läheteltävä sinne sun tänne. Silti puurrat töissä, koska vaihtoehtona on kolmen kuukauden karenssi, eli parin tonnin sakot. Ja tavallaan on mukavaa olla edes jonkinlaisissa töissä, pitäähän se virkamiesketkut loitolla. Niin ainakin toivot.

Avustettavasi, anteeksi, työnantajasi, irtisanoskelee sinua aina, kun hänestä siltä tuntuu. Annat sen mennä yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos, ja niin avustettava näyttää haluavankin sinun tekevän. Lopulta hän kuitenkin panee päälle sellaisen shown, että päätät ottaa senkertaisen irtisanomisen tosissasi. Tunnet helpotusta.

Kahden viikon irtisanomisajan ‘työnantaja’ kinuaa sinua jatkamaan, koska eihän hän oikeastaan mitään tarkoittanut. Lopulta suostut jatkamaan sillä ehdolla, että viikkotunnit tehdään yhtenä päivänä. Niin sovitaan. Jatkat töitä.

Tuohon oheen olet jossain vaiheessa löytänyt toisenkin avustustyön – on pakko, koska kahdellasadalla eurolla kuussa et elä. Nyt tuo toinen avustettava ilmoittaa, että työsi hänelle muuttuukin viisipäiväiseksi viikossa. Tämä on sinulle hyvä uutinen, mutta tilanteesta tulee kuitenkin vaarallinen, koska joudut nyt ilmoittamaan toiselle avustettavalle, että et tule enää hänelle töihin sittenkään. Mitähän työnestotoimisto siitä tuumaa?

No, työnestotoimisto lähettää sinulle selvitysvaatimuksen. Varmuuden vuoksi se tulee netin lisäksi paperikirjeenä, ja seuraavana päivänä vielä toisena kappaleena; molemmissa saman virkailijan nimi, mutta layoutiltaan erinäköiset kirjeet, eli luultavasti eri ihmisen tulostamat. Kaikissa vaaditaan selvitystä, miksi sinut on irtisanottu. Työttömyysturvatietoihisi ilmestyy teksti: “Maksueste xx.xx.2017 alkaen.”

Selität, että tässä on kyseessä hyvin osa-aikaisen työn vaihtaminen parempaan työhön omassa kunnassa, ja että et voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, etkä suostu työskentelemään seitsemää päivää viikossa.

Jos uusi työsi jatkuu, et toki tarvitse työnestotoimistoa mihinkään, toistaiseksi, mutta kukapa tällaisen työn jatkuvuutta voisi varmaksi tietää. Työnantaja voi mennä ja kuntoutua ja sinulta menee työpaikka alta.

Haeskelet siis siinä ohessa taas uutta avustajan paikkaa. Tapasi mukaan saat tämänkin paikan: yksi päivä viikossa, muutama tunti kerrallaan. Työnantaja-vammainen vaikuttaa mukavalta ihmiseltä. Rupattelette kahvikupposen ääressä ja naureskelette, että tästäkö vielä saa palkkaakin. Sovitte, että aloitat heti maanantaina. Seuraavana päivänä hän kuitenkin soittaa sinulle ja pahoittelee, että löysi vielä mukavamman avustajan, jolla tosin on vielä pitempi työmatka, mutta joka pääsee kumppaninsa kyydissä, eli tavallaan ilmaiset matkat. Mikäpä siinä. Sovitte, että jos hän joskus myöhemmin taas etsii avustajaa, hän on tervetullut ottamaan yhteyttä sinuun. Mitä teet työnestotoimiston kanssa? Jos jo ehdit ilmoittaa heille työn alkamisesta, miten selität, että suullinen sopimus purettiin ilman sinun syytäsi? Jos et vielä ilmoittanut, ilmoitatko? Ihan vaan kiusallasi kokeilet jäätä, koska osaathan uida? Haluat kiinnittää huomiota heikkojen jäiden vaaraan, omalla esimerkilläsi?

Eli on vaarallista olla töissä: voit menettää työpaikkasi. On vaarallista olla työtön: voit löytää työpaikan. Työpaikan löytäminen on vaarallista: voit joutua irtisanotuksi. Irtisanominen on vaarallista: voit menettää myös työttömyyskorvauksesi.

Advertisements

Työnhaun vaaroja

Kun ihmiseltä on viety toimeentulo ja hän elää työttömyystuen varassa, häntä uhkaa vaaroja monelta yllättävältä taholta. Jopa työnhaussa on taloudellisia riskejä. Jos erehdyt tiedustelemaan vaikkapa jostain työpaikasta, joka osoittautuukin vuokrafirman nollasoppariksi, tuo vuokrafirma voi ‘ilmiantaa’ yhteydenottosi työkkäriin ja sinulle läimäistään yli tonnin sakot, eli tukesi katkaistaan kahdeksi kuukaudeksi, koska olet ‘kieltäytynyt työstä’.

On kaikenlaisia firmoja, jotka ovat etsivinään henkilökohtaisia avustajia, mutta eivät anna tietoja tunneista ja tuntien jakautumisesta päiville. Kun sitten otat yhteyttä, osoittautuu, että joutuisit menemään pariksi tunniksi päivässä jonnekin neljänkymmenen kilometrin päähän, tai kauemmaksikin, eli polttoainekulujen ja matkaan kuluvan ajan jälkeen käteesi jäisi yhden tunnin palkka neljästä tunnista, eli noista töistä se kympin seteli. Viikossa tienaisit viisikymppisen, miinus verot, ja tietysti muistaisit olla joustava, eli olisit varalla jatkuvasti, jos vaikka avustettavasi haluaisikin sinun tulevan jonain päivänä iltapäivällä aamun sijaan, ja jonain päivänä sinua ei ehkä tarvittaisi, joten sen päivän kymppi jäisi tienaamatta.

Kun nyt sitten etsit jonkin paremmin kurjaan taloudelliseen tilanteeseesi sopivan työn, vaikka neljä tuntia kunakin kahtena tai kolmena päivänä viikossa, ja irtisanoudut mahdottomasta aikaisemmasta työstäsi, työkkäri luultavasti lyö sinulta työttömyystuen poikki kahdeksi kuukaudeksi, eli saat toista tonnin sakot rangaistukseksi siitä, että edes yritit työllistyä.

Jos sitten opit olemaan hakematta työtä, työkkäri jossain vaiheessa pakottaa sinut tekemään vaikkapa juuri tuollaista työtä ilmaisena pakkotyönä. Eli hukassa ollaan mitä vain yrittääkin. Miksei sitä voisi antaa ihmisten edes jotenkin päästä työn syrjästä kiinni ja nostaa itseään yhteiskunnan ahneuden aiheuttamasta suosta? Miksi pitää yllä työkkärien ja vuokrafirmojen palkollisten armeijaa, joiden pääasiallinen tehtävä on talloa takaisin suonsilmäkkeeseen sieltä ylös punnertavia työttömiä?

Oman työn tekeminen on sitten ihan oma lukunsa. Yrittää voi vain, jos pystyy alkuajan elämään jonkin muun tulon varassa, tai on säästöjä, tai on äärimmäisen onnekas, tai pystyy aloittamaan lainan turvin.