Ojasta allikkoon

Mitenkähän kauan Suomessa on harrastettu tätä työnantajuuden sälyttämistä vammaisten harteille, halusi vammainen sitä tai ei? Nyt joka tapauksessa näyttää olevan yleistä, että vaikka kunta maksaa vammaiselle henkilökohtaisen avustajan palkan, ja vaikka siinä välissä saattaa sählätä vielä parikin yksityistä hoivafirmaa ja tilitoimisto, nimellisesti työnantaja on nyt vammainen avustettava itse.

Kunta tai hoivafirma tietysti laatii työsopimuksen. Avustettava vammainen ei ole läsnä sopimusta tehdessä – silti häneen viitataan koko ajan ‘työnantajana’. Kunta, eli se oikea työnantaja, sanoittaa sopimuksen mahdollisimman edulliseksi omalta kannaltaan, eli sopimuksessa saattaa olla vaikkapa seuraavanlaisia kohtia:

“Työaika säännölliset kaksi päivää viikossa (ke, pe) 8t/pv.” Jos työssä on jotain puolia, joista monet työnhakijat eivät pidä, ne mainitaan vasta haastattelussa, jotta voidaan ilmiantaa siinä vaiheessa mielenkiintonsa menettävä hakija TE-toimistoon, jotta häntä voidaan rankaista tuen katkaisulla määräajaksi.

Käytännössä sopimusta ei kuitenkaan katsota, joten sen voisi sanoittaa rehellisestikin: “Työ on yleensä kahtena päivänä, tai jaettuna useammalle päivälle, ja työaika vaihtelee tunnista kahdeksaan. Ylitöitä saattaa olla ja sinut irtisanotaan, ellet suostu. Avustettava oikeastaan haluaisi sinun työskentelevän 7pv viikossa, tunnin aamuisin ja iltaisin ja olevan puhelimen ääressä valppaana, jos hän sattuisi tarvitsemaan sinua muinakin aikoina. Jos hän ei tarvitse sinua, et saa palkkaakaan. Työmatkoja ei korvata.”

Jos valitat kunnalle tai hoivafirmalle, että avustettava ei pitäydy sovituissa tunneissa, sinulle ilmoitetaan, että sinun tulee neuvotella ‘työnantajasi’ kanssa ja että asia ei heille kuulu lainkaan. Vaikka palkkasi jäisi sataseen tai pariin kuussa, työttömyystukesi evätään kolmeksi kuukaudeksi, jos irtisanoudut, eli saat parin tonnin sakot. Näin kannustetaan työttömiä työllistymään ja vaurastumaan?

Advertisements