Alentaa työllisyysastetta

Työttömyyskorvausten leikkurimalli on herättänyt kansalaiset osoittamaan mieltään. Kansalaisaloite on kerännyt vajaassa parissa viikossa yli 87 000 ääntä. Tarvittiin vain 50 000, jotta asia on otettava esille Eduskunnassa.

Myös Juhana vartiainen paljastaa mallin huonouden:

“Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen puolustaa mallia. Hän uskoo, että se alentaa työllisyysastetta pysyvästi.” (mtv.fi)

Ja sanotaan, ettei poliitikon suusta voi kuulla totuutta. Kyllä voi, vaikka sitten vahingossa.

Advertisements

Tonttupula

Kansalaisaloite työttömyyskorvausten suunnitellun leikkausmallin kumoamiseksi on saanut yli vaadittavat 50 000 kannattajaa runsaassa viikossa.
Ylenannon Ajantasassa tänä aamuna ohjelmaan tuotu henkilö puolusteli leikkurimallia melko tonttumaisin syin: Lapin matkailuyrittäjät eivät saa värvättyä suomalaisia tonttuja jouluruuhkatyöhön, vaan pitää käyttää tuontitonttuja.

Niin, voin kuvitella, että Lapin paikkakunnilla voi olla pulaa tontuista, kun työikäinen väki on ajettu etelään opiskelemaan ja töihin. Mahtaako monikaan jäädä työpaikkapulan erityisesti runtelemille seuduille siinä toivossa, että ehkä pääsee tonttuilemaan joulukuuksi? Sillä palkalla ei pitkälle pötki. Eikä se työttömyystoimiston mielestä edes ole ‘vaadittavaa aktiivisuutta’, jos työskentelee kuukauden vuodessa. Sellaiselta passivistilta leikataan työttömyyskorvausta kolmen vuosineljänneksen ajalta sen melkein viisi prosenttia.

Ilmeinen ratkaisu on jäänyt huomaamatta. Eduskunta on pullollaan tonttuja. He uskovat ‘joulupukkiin’, eli siihen, että kyllä heidät vielä palkitaan, kun tottelevat käskyttäjiään. Glöginjuonti sujuu, ja kaikenlainen tonttuilu. Yhtenäisessä punaunivormussa he pääsisivät toteuttamaan luontaista laumasieluisuuttaan. Vähemmän pahaa he siellä hankien keskellä ehtisivät tekemään kuin Eduskunnassa.

Äänestäjien poispotkimat entiset kansan ‘edustajat’ siirrettäisiin tietysti myös tonttuilemaan Lappiin sen sijaan, että heille maksettaisiin sopeutumiseläkettä siitä, että kansa on heidät huonoiksi havainnut ja pois potkinut.

Pitkäaikaistyöttömille tarjottaisiin ilmainen matka tuohon keikkatyöhön ja ilmainen majoitus työrupeaman ajaksi. Eihän työttömällä työnhakijalla ole varaa maksaa kahden asunnon vuokraa. Eikä kukaan varmaan ehdottane, että joku muuttaisi Helsingistä Lappiin siksi, että siellä saisi ehkä olla tonttu muutaman viikon joulun seutuun? Maaseutuahan yritetään toisaalta kaikin keinoin tyhjentää.

Kansalaisaloite työttömiä rankaisevasta leikkurimallista löytyy täältä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730

 

 

Jalka oven väliin

Kyykytettävänkuja 6
16660 Työtönmäki

AVOIN HAKEMUS

“Hyvä paikallinen yrittäjä,

Kiitos tästä tilaisuudesta muistuttaa teitä olemassaolostani, taas. Aikaisempi palautteenne on ollut hyvin rohkaisevaa työnhaussani. Monethan eivät saa lainkaan palautetta, haastatteluista tai työpaikoista puhumattakaan. Olen oppinut sitkeyttä. En enää pahastu siitä, että katkaisette puheluni ja kerroitte ohjaavanne sähköpostini roskapostiksi. Onhan aina tämä vanhanajan paperikirjemahdollisuus. Tuon tämän avoimen hakemuksen taas postilaatikkoonne ja otan selfien pudottaessani sen laatikkoon, jotta voin todistaa työttömyystoimistolle, että olen hakenut paikkaa. Siis paikkaa, joka yrityksessänne mahdollisesti avautuu ompelualan ammattilaiselle. Sanoitte kerran, olikohan se viime vuonna, hauskasti, että tukkipuita ei ommella, vaan ne kaadetaan. Ymmärrän kantanne, mutta juuri tällaisista luovuuden haasteista erityisesti pidän!

Joskus alkuvuodesta, kun vielä vastailitte hakemuksiini, kysyitte, miksi otan yhteyttä teihin kerran kuussa. Voisin tosiaan kirjoittaa useamminkin – olemmehan näiden hakemusten kautta jo tulleet melko tutuiksi, ja mielelläni kirjoitan teille. Ehkä kuitenkin jatkan tätä aikataulua – pidän rutiineistani. Kylällämme on neljä yritystä, ja näin voin pitää yhteyttä jokaiseen niistä, ja jään rekrytoijille mieleen – uskoisin, että 13 hakemusta vuodessa riittää toistaiseksi. On ollut jotain huhuja, että yksi noista yrityksistä olisi lopettamassa toimintaansa. Jos niin käy, voin toki alkaa kirjoittaa teille joka kolmas viikko. Haluan tehostaa työnhakuani.

En tällä kertaa liitä ansioluetteloani. Ikävää, ettei käyttämäni paperi ole mielestänne hyvää saunan sytykkeenä. Tärkeintä kuitenkin on, että muistatte minut, jos jossain vaiheessa päätätte laajentaa metsäurakointitoimintaanne ompelu- tai neulealoille.

Peräänantamattomin terveisin”

(Johonkin tämäntapaiseen se johtanee, kun on pienilläkin paikkakunnilla haettava karenssin uhalla ainakin yhtä olematonta paikkaa viikossa.)

Vammalla töihin

Mitähän alkava vuosi tuo työttömille työnhakijoille? Mukautuvatko yritykset tarjoamaan töitä satunnaisissa viikon pätkissä niitä kinuaville? Voisihan hakijoita ottaa ‘työkokeiluun’ – kai ne sitä viikon verran sietää. Näin voisi mahdollisesti pyörittää yritystä kokonaan tai suurelta osin ilman palkkakuluja, orjaliston naamojen vaihtumista viikoittain tuskin kukaan edes huomaisi.

Niitä vammaisten avustustöitä, joita minäkin tässä jonkin aikaa harrastin, osaa melkein kuka tahansa tehdä. Vammaisia vaan ei nykyisellään riitä kaikille. Alammekohan me työttömät työnhakijat piankin auttaa toinen toisiamme vammautumaan rahan takia? Sehän olisi win-win. Toinen voisi siitä löytää henkilökohtaisen avustajantyön, ja toinen saisi ansaitsemansa loman kyykytyksistä, kunnes kuntoutuisi takaisin työkykyiseksi työttömäksi.

Vähän raa’alta kuulostaa? Voi tuo tapahtua ilman tietoista ideointiakin, viinanhuurujen siivittämänä. Ainahan alkoholistit ovat kähinöineet ja kompuroittaneet toinen toisiaan känneissään. Siinä työllistetään Alkoa ja invatakseja ja fysioterapeutteja ja sairaanhoitajia ja lääkäreitä ja poliisejakin. Työllistätkö itse yhtä paljon väkeä kuin yksi holtiton juoppo?

Omin luvin töihin

Naurattaisi, jos ei niin itkettäisi. Työttömyyskorvaus on korvaus siitä, että ei ole töitä, jotka toisivat tuloja. Nyt ensi vuoden alusta tuota korvausta kuitenkin leikataan, ellei työtön työnhakija ole ei vain hakenut töitä mutta myös saanut töitä. Jos hän ei ole mennyt ja ollut töissä jossain, häntä rangaistaan, vaikka hän ei ole se henkilö, joka päättää, palkataanko hänet tai palkataanko ketään. Kärjistetysti: jos paikkakunnalla on jossain kuussa kymmenen paikkaa avoinna ja työnhakijoita on sata, mahdollisesti heistä kymmenen työllistyy, ja yhdeksääkymmentä rangaistaan siitä, etteivät ottaneet mallia ja menneet töihin.

Aletaanko kohta leikata sairaseläkkeitä, jos sairas ei ajoittain ole terve? Leskeneläkkeitä voisi leikata, jos ei silloin tällöin todista puolisonsa yhä elävän? Lapsilisästäkin voisi vähän napsaista, ellei perhe todista olleensa lapseton vähintään viikon ajan vuosineljänneksessä? Kansan Eduskunnasta pois potkimien ‘edustajien’ sopeutumiseläkkeestä prosentteja pois, ellei potkut saanut osoita työelämään sopeutuneisuutta vähintään viikon, kolmen kuukauden välein? Sama menetelmä käy myös yritystukiin, vammaistukiin ja pienellä sovittelulla melkein mihin vaan.

Kysely vammaiselle työnantajalle

Olen huomannut, että tällaiset kyselyt ovat joissain tapauksissa hyvä keino analysoida ongelmia. Seuraavia kysymyksiä voisi pohtia niin vammaiset ‘työnantajat’ kuin avustajat, sosiaalityöntekijät ja muut vammaiskuvioissa kärvistelevät. Jos joku suuttuu tästä, arvelen, että he havaitsevat itse ajattelevansa tai toimivansa tavalla, jonka tietävät huonoksi, vääräksi, epäeettiseksi tai laittomaksi. Jos taas ilahdut tästä kyselystä, olet luultavasti todella mukava avustettava, avustaja tai muu virkailija, ja sinun kanssasi on ilo tehdä töitä. Tämä on siis jonkinlainen testi, omalla pienimuotoisella tavallaan.

1. Jos saisit selville, kenen idea oli tehdä kehitysvammaisista, alkoholisteista, mielisairaista ja aivovammaisista ‘työnantajia’ henkilökohtaisille avustajilleen, mitä terveisiä haluaisit laittaa heille?
a) “Mikä ihmeen aivopieru tämä oli?”
b) “Upeaa tasa-arvoisuutta; näin voimaannutetaan vammaisia.”
c) “Kuka tahansa osaa olla työnantaja; nyt vaan sama idea päiväkoteihin, sairaaloihin, vanhainkoteihin ja vankiloihin.”
d) “Nokkelaa vastuunsiirtoa julkiselta puolelta vammaiselle ja hänen epätoivoiselle avustajalleen.”
e) “Saatuaan kokemusta työnantajana olosta vammaiset voisivat siirtyä (avustajineen) pomoiksi virastoihin, joissa tämä idea sikisi.”

2. Mitä jos henkilökohtaisen avustajan saadakseen avustajan palkka olisi maksettava itse, ja varattoman olisi tyydyttävä avustajiin, jotka muodollisestikin olisivat kunnan palkkalistoilla?
a) Vammaiset arvostaisivat avustajien työtä nykyistä enemmän.
b) Se opettaisi realismia ja lisäisi yhteistyöhalua.
c) Se tarjoaisi erilaisia mahdollisuuksia niin avustajille kuin autettavillekin.
d) Se eriarvoistaisi vammaisia heidän varallisuutensa perusteella, mutta tekisi työstä siedettävämpää avustajille.

3. Fyysinen vamma
a) antaa ihmiselle oikeuden kohdella toisia miten haluaa.
b) paranee vain, jos vammaisen joka oikkuun suostutaan ja käyttäytymisongelma ‘normalisoidaan’ reagoimalla itse ikäänkuin vammaisen kiukkuilu olisi aivan hyväksyttävää.
c) on fyysinen vamma eikä anna vammaiselle erityisiä diktaattorin oikeuksia.

4. Vammaiselle on lopulta parasta
a) peilata käyttäytymisensä ongelmia häntä avustavien ihmisten sanoissa ja teoissa, ja kasvaa ihmisenä.
b) tulla hyväksytyksi riidanhaluisena, kärtyisänä itsenään, jota virkamiehet, hoitajat ja avustajat tottelevat.

5. Vammautumisesta voi olla hyötyä, jos vammainen
a) käyttää kohtalonsa pakottaman joutoajan itsensä kehittämiseen.
b) rentoutuu mahdollisimman vähän aivojaan rasittaen: töllöttämällä televisiota, juopottelemalla, tupakoimalla.
c) oppii kontrolloimaan häntä avustavia ihmisiä pilkalla, räyhäämisellä, uhkailulla ja manipuloinnilla.

6. Mitä toivoisit, että sinun mielessäsi liikkuisi, jos joku päivä löytäisit itsesi kyvyttömänä pärjäämään arjessasi omin avuin?
a) Kiitollisuutta siitä, että tässä maassa ei (vielä) heitetä vammaisia kadulle, vaan hoivataan yhteisin varoin.
b) Katkeruutta siitä, että yhteiskunnan tuilla et elä yhtä laveasti kuin työtä tehdessäsi.
c) Päättäväisyyttä käyttää tilanne mahdollisimman hyödyllisesti.

7. Minkä luulet parhaiten takaavan elämisen ilon, kun kohtalo rusentaa pyörätuoliin tai sängyn pohjalle?
a) Jonkun toisen, vielä huonommassa tilanteessa olevan, auttaminen.
b) Se, että hoivahenkilökunta tekisi aina täsmällisesti kaiken, mitä vammainen käskee, ei koskaan toimisi vastoin hänen tahtoaan, ja mieluiten opettelisi lukemaan ajatuksia, jottei vammaisen tarvitsisi rasittua ohjeiden antamisessa.
c) Keskittymällä siihen, mitä vielä on eikä siihen, mitä on menettänyt.

Työhöntuppautujat

Valtio tai kunta pitäisi velvoittaa tarjoamaan työttömälle työnhakijalle ainakin sen yhden tai kaksi päivää viikossa (vastaa työmarkkinatuen 130 euroa viikossa) palkkatyötä kaikkine etuineen, työttömyyskorvauksen sijasta. Jos ei haluaisi tai voisi tehdä tuota velvoitetyötä, voisi valita toimeentulotuen, joka olisi sitten hiukan alhaisempi. Näin se toimisi.

Julkinen puoli on asemassa, jossa pystyy tarjoamaan työtä, niin se voidaan myös velvoittaa sitä tarjoamaan. Työtön ei ole missään asemassa tuosta noin vaan tekemään palkkatyötä, jos häntä ei oteta minnekään töihin, eli jos työntekijöistä ei nyt vaan ole tarvetta. Voisihan sitä yrittää mennä omalla päätöksellä viikoksi töihin työttömyystoimistoon, mutta arvelen, että turvamies kutsuttaisiin välittömästi poistamaan työhön tuppautuja.