Miksi Kelaan?

Yksi syy, miksi kunnan toimeentulotuki siirrettiin valtion Kelaan:

Vielä viime vuonna, kun työtöntä pitkäaikaistyönhakijaa alettiin kiristämällä ja uhkailemalla pakottaa orjaksi, työnhakijalla oli oma pieni kiristyskeinonsa tyranniaa vastaan. Hän saattoi jättäytyä toimeentulotuelle, jolloin kunta joutui maksamaan hänen tukensa.

Vaikka kunnat sittemmin pakotettiin maksamaan valtiolle sakkoa pitkään työttöminä olleista, elleivät ne pakottaneet heitä orjiksi, työttömällä oli edelleen mahdollisuus sanoa: “En suostu, joten maksakoon kunta 70%:n sijasta koko tukeni.”

Nyt sitä mahdollisuutta ei enää ole. Kuntien työkkärin ja sossun virkailijat (tai pikkukunnissa vierailevat naapurikaupungin virkailijat) pakottavat sinut orjaksi ja kuittaavat sakot pois, tai jos eivät onnistu sinua orjuuttamaan, siirryt toimeentulotuelle, ja tukesi maksaa valtio. Eli muutaman vuoden ajan kuntia kepitettiin orjuuttamaan ihmisiä. Nyt niitä motivoidaan porkkanalla, tuuppimaan työttömiä Kelan toimeentulotuelle. Eikö ole mielenkiintoista?

Tyranniakysely

Kysely tyranneille (TE-toimiston virkailijoille, sosiaalivirkailijoille, orjalaitoksille)

Häpeätkö jotain, mitä työssäsi teet?
a) En. Jos häpeäisin jotain, en tekisi sitä.
b) En enää; aluksi häpesin, mutta kaikkeen tottuu. Omatunto paatuu.
c) Häpeän sitä, että olen auttamassa orjayhteiskunnan luomisessa.
d) Häpeän sitä, että saan toimeentuloni toisten suomalaisten työttömyydestä.

Mitä tekisit rahasta?
a) Vain työtä, joka on moraalini ja eettisten vakaumusteni mukaista.
b) Kiristäisin työttömän suomalaisen palkattomaan pakkotyöhön eli orjaksi.
c) Valehtelisin (esim. työttömille, esimiehilleni, verotoimistolle).
d) Varastaisin.
e) Pahoinpitelisin fyysisesti.
f) Pahoinpitelisin henkisesti, eli kohtelisin toista ihmistä ikäänkuin hänellä ei olisi ihmisarvoa eikä itsemääräämisoikeutta.
g) Tappaisin.
h) Huoraisin.
i) Ryhtyisin huumeidenvälittäjäksi.
j) Myisin vaikka mummoni.

Jos sinä olet valmis tekemään rahasta jopa asioita, joita häpeät, minkä arvelisit olevan työttömän motiivi, kun hän kieltäytyy suostumasta orjaksi?
a) Hän ei halua vahingoittaa omanarvontuntoaan.
b) Hän ei halua olla mukana luomassa orjayhteiskuntaa.
c) Laiskuus, haluttomuus tehdä työtä.
d) Ilmeisesti hänellä on jokin tulolähde, eikä hän tarvitse työttömyystukea velvoitteineen.
e) Hän häpeää työttömyyttään, eikä halua näyttää naamaansa yhteisössään.
f) Hän ei halua leimautua yhteiskunnan ongelmajätteeksi, heikoksi, rasitteeksi, osaamattomaksi idiootiksi.
g) Aika harva kieltäytyy, joten kai he ymmärtävät, että työstä on heille hyötyä; tyhmää kutsua sitä orjatyöksi, vaikka se onkin pakollista ja palkatonta.
h) Aika moni kieltäytyy, joten kai orjuus on pahempi asia kuin luulisikaan, ennen kuin itse joutuu valitsemaan työmarkkinatuen menettämisen ja pakkotyön välillä.

Orjafirman johtaja, etsiikö yrityksenne uutta henkilökuntaa?
a) Tarvitsemme ja etsimme.
b) Tarvitsemme ja etsimme ilmaistyövoimaa.
c) Paikkoja olisi, mutta ei varoja.
d) Emme yleensä palkkaa orjina olleita palkkatyöhön.

Missä tapauksessa kieltäytyisit ottamasta ilmaista pakkotyöläistä?
a) Jos hän on jo ollut meillä aikaisemmin, ja osoittautunut työkykyiseksi ja -haluiseksi.
b) Jos hän on jo ollut meillä aikaisemmin, ja osoittautunut työhaluttomaksi ja osaamattomaksi
c) En koskaan kieltäytyisi; saahan laitoksemme heistä rahaa veronmaksajilta.
d) En koskaan kieltäytyisi; onhan pakkotyöstä varmaan heille hyötyä.
e) Minulla ei ole auktoriteettia päättää, otammeko orjia vai emme: TE-toimisto ja sosiaalitoimisto sijoittavat heitä tänne.
f) Jos orjaksi pakotettava riittävän hartaasti pyytää, että en suostuisi sallimaan hänen orjuuttamistaan laitoksessamme.

Mikä mielestäsi on tärkeintä ottaa huomioon palkattomassa pakkotyössä?
a) Että orja pakkotyöjakson jälkeen palkataan tuohon samaiseen hyödylliseen työhön.
b) Että orja tekee hyödytöntä työtä, jota tekemään ei ketään palkattaisi.
c) Että orja viettää aikaa valvotuissa oloissa.
d) Että orja omasta mielestään hyötyy tekemästään pakkotyöstä.
e) Että orja oppii nöyrtymään osaansa halpatyövoimana.
f) Että orjuus aletaan nähdä normaalina osana yhteiskuntaa, jolloin yhä suurempi osa vielä nyt palkkaa nauttivista voidaan siirtää orjiksi, vaikkapa tekemään entistä työtään, nyt vaan ilman palkkaa; me vielä tienataan tälläkin.

Millä ehdoin orjafirman pitää mielestäsi kieltäytyä jatkamasta työttömän pakkotyötä ensimmäisen 3-6 kuukauden jälkeen?
a) Jos orja on tehnyt työtä innokkaasti ja taidolla ja hänestä on ollut hyötyä tai iloa yhteisölle.
b) Jos orja on tehnyt työtä vastahakoisesti, huonosti, tai kieltäytynyt tekemästä mitään.
c) Jos tilalle on tulossa seuraava orja, eikä pakkotyötä riitä kaikille.
d) Jos orja pyytää vapautusta pakkotyöstä, josta hän ei näe seuraavan muuta kuin haittaa?

Onko pitkään töitä hakeneen ihmisen pakottaminen työttömyyskorvauksen katkaisun uhalla pakkotyöhön mielestäsi orjalle
a) myönteinen asia, hänelle yhteiskunnan lahjoittama palvelu, joka auttaa häntä työllistymisessä tai ainakin arkielämänsä hallitsemisessa.
b) rangaistus työttömyydestä, johon hän on syyllistynyt.
c) lähes sama kuin palkkatyö, koska hänellehän maksetaan yhdeksän euroa per orjatyöpäivä.
d) elämänilon loppu.

Mitä käsität ‘elämänhallinnalla’?
a) Sitä, että osaa herätä aamulla, peseytyä, pukeutua, syödä, siivota, pyykätä, tiskata, harrastaa, tehdä muita kotitöitä ja mennä nukkumaan itsenäisesti keskivertostandardien mukaisesti.
b) Sitä, että oppii nöyrtymään ja tottelemaan ja tekemään, mitä vaikuttajat, päättäjät, kapot ja orjuuttajat käskevät.
c) Se on sitä, että työttömän elämä ja vapaa-aika saadaan virkamiesten hallintaan.

Mitä arvelisit pakkotyöstä aiheutuvan orjalle?
a) Itsetunnon heikentymistä.
b) Elämän ilon hiipumista, toivottomuutta, masennusta.
c) Omanarvontunnon kasvua.
d) Oma-aloitteisuuden parantumista.
e) Tottelevaisuuden kehittymistä ja passivoitumista.
f) Kaunaa, kostonhalua ja yhteiskunnallista ryhdistäytymistä.

Mitä ajattelet työttömästä, joka ei suostu lähtemään orjaksi, eli palkattomaan, hänelle vastenmieliseen pakkotyöhön?
a) Haluaisin itse oppia toimimaan yhtä eettisesti omassa työssäni; ihailen häntä, mutta ihmettelen, millä hän sitten elää.
b) Eikö niitä luusereita saa potkittua liikkeelle, vaikka työ tuodaan nenän eteen – tai ainakin 80 kilometrin päähän?
c) En ilmeisesti osannut selittää hänelle riittävän selvästi orjatyön hyötyjä.
d) En ilmeisesti osannut uhkailla ja kiristää häntä tarpeeksi tehokkaasti.
e) Kyllä routa vielä porsaan kotiin ajaa, kuten ajoi minutkin.

Vankilaan tuomittu voi joissain tapauksissa lyhentää tuomiotaan yhdyskuntapalvelulla. Tiedätkö, miten se eroaa pitkään työtä hakeneen työttömän orjatyöstä?
a) Yhdyskuntapalvelu on vapaaehtoista, työttömän orjatyö pakollista.
b) Yhdyskuntapalvelu lyhentää vankilatuomiota, orjatyö loppuu vasta eläkkeelle siirtymiseen, työllistymiseen tai kuolemaan.
c) Työttömän orjatyö on häntä auttavaa pakkopalvelua, kun taas rikollisen yhdyskuntapalvelu on rangaistus.
d) Ei eroa juuri mitenkään.

Jos sanot pitkäaikaistyönhakijalle: “Yhteiskunta on jo pitkään katsonut läpi sormiensa tätä tilannettasi” vastauksena hänen valitukseensa, että hänet yritetään pakottaa orjaksi, tarkoitat että:
a) pakollinen työtoiminta on rangaistus työttömyydestä, ja koska yhteiskunta (sinä) on jo kauan antanut armon käydä oikeudesta, on jo korkea aika saattaa rangaistus voimaan.
b) yhteiskunta (sinä) on laiminlyönyt velvollisuuttaan auttaa kansalaista työllistymään, ja puhkuu nyt auttamishalua.

Valtio on jo muutaman vuoden pakottanut pienetkin kunnat maksamaan 70% pitkään työtä etsineen työttömyyskorvauksesta, eli noin 500 euroa kuussa. Tuo maksu siirtyy takaisin valtiolle, jos kunta kohdistaa työnhakijaan ‘toimenpiteitä’ tai ‘sosiaalipalveluja’, eli pakkotyötä tai -koulutusta. Miten tärkeää osaa uskot tuon rahan (6000 euroa vuodessa) näyttelevän työttömien orjuuttamisessa?
a) Se on koko orjuuttamisen motiivi; pirullisen ovelaa valtion päättäjiltä.
b) Eipä juuri mitään, sehän on niin pieni summa.
c) En tiedä näistä asioista, Joku Muu hoitaa ne.

Kumman luulet olevan tehokkaampaa työttömän työllistymiselle:
a) Ilmainen vapaaehtoistyö?
b) Palkaton pakkotyö, jota tehdään työttömyyskorvauksen katkaisun uhalla?

Suomeen on luotu jo puolen miljoonan työikäisen ihmisen työttömyys. Avoimia työpaikkoja lienee alle 50 000. Mitä johtopäätöksiä vedät?
a) Kaikki eivät voi työllistyä entiseen tapaan palkkatyöhön, joten meidän pitää sallia jokaisen valita tekemisensä ilman haittabyrokratiaa.
b) Kaikki eivät voi työllistyä entiseen tapaan palkkatyöhön, joten meidän pitää sallia jokaisen tehdä työtä omaan pussiinsa ilman pienyrittämisen esteitä (työttömyysturvan välitön katkaisu, ennakkoarvioverotus, pakkoeläkemaksut, pakkovakuutukset yms).
c) Kaikki eivät voi työllistyä entiseen tapaan palkkatyöhön, joten kaikki ylijäämä jämä pitää pakottaa orjiksi.
d) Entäs ne piilotyöpaikat? Orjuus motivoi metsästämään niitä.

Oletko mielestäsi mukana luomassa systeemiä, johon itse mielelläsi putoat, kun sinut irtisanotaan tai kun yrityksesi kaatuu?
a) En nyt ajattele niin pitkälle ensi viikkoon; raha kouraan nyt, niin teen mitä tahansa.
b) En ole. Häpeän sitä. Teen mitä tahansa rahasta.
c) Kyllä. Pyrin heti kuntouttavaan työtoimintaan, jos kaikesta auliista nuoleskelustani huolimatta minut potkaistaisiin syrjään.

Orjuuteen tuupittu tarjoutuu tekemään sinun työsi ilman palkkaa. Miten suhtaudut?
a) Ilahdun ja vaihdan oitis paikkaa hänen kanssaan; palkkani onkin ollut kohtuuton kuluerä työnantajalleni, kansalle.
b) Nauran; pitkäaikaistyöttömissä ei ole ketään, joka kykenisi hoitamaan minun vaativan virkani.
c) Kiitän ideasta ja kerron työnantajalleni, että teen tästä lähtien työni ilman palkkaa; tavallaanhan olen työtön, koska saan toimeentuloni toisten työttömyydestä; sen jälkeen voin hyvillä mielin orjuuttaa lähimmäisenikin.

Työttömien pakottaminen kiristämällä, uhkailemalla ja valehtelemalla palkattomaan työhön on mielestäsi:
a) osoitus siitä, miten kekseliäs talousnero Suomen johto luo kilpailukykyä tässä maassa toimiville yrityksille ja palkkioita itselleen.
b) merkki siitä, miten inhimillinen maa kohtelee kansaansa.
c) oire siitä, miten diktatuuriin päin kallistuva valtio alistaa kansalaisia.

Sopisiko, että vastauksesi julkaistaisiin?
a) Ei! Vastasin rehellisesti, ja se voisi vaarantaa työpaikkani.
b) Ei! Vastasin vilpillisesti enkä halua, että tuttavani näkevät minut siinä valossa.
c) Mikäpä siinä, jos nyt jotakuta kiinnostaisi.
d) Käyhän se, mutta varmaan suurin osa olisi vastannut samoin, joten mitä mieltä?
e) Ei kannata; kysely oli niin kehno, etten juuri paneutunut siihen.
f) Työttömänä voit tehdä, mitä haluat; me vaikuttajat ja asiantuntijat kirjaamme asiakastietoihisi tämänkin osoituksesi syrjäytymisestäsi ja alamme suunnitella, miten tällaiset yhteiskuntarauhan horjuttajat saadaan kuriin.

Työttömän pakottaminen orjatyöhön työttömyyskorvauksen menettämisen uhalla on mielestäsi
a) rangaistus työttömyyteen syyllistymisestä.
b) palkkio hyvin suoritetusta työnhausta.
c) hoitokeino työttömyysvammaan.

Mitä tunteita toisten suomalaisten orjuuttamiseen osallistuminen sinussa herättää?
a) Häpeää.
b) Vahingoniloa.
c) Pelkoa ja epävarmuutta.
d) Ylpeyttä ja omahyväisyyttä.

Onko muiden kansalaisten pakottaminen työttömyystuen katkaisulla kiristämällä orjaksi pahinta, mitä rahan takia tekisit?
a) Ei toki. Teen mitä tahansa esimieheni käskevät. Teen vain työni. En ole vastuussa.
b) No, toistaiseksi se taitaa olla pahinta, mutta jos seuraavaksi minut käsketään teloittamaan työttömiä turhakkeita, ehkä senkin tekisin, jos siitä maksettaisiin riittävästi.

Orjasopimus

Paikalla maakunnan pääkaupungista vieraileva sosiaalijohtaja Heta Hyypiö ja Orja.
(Edellinen tilaisuus, jossa työtön nujerrettiin orjaksi, löytyy tästä: https://reilusuomi.wordpress.com/2017/02/21/orjamarkkinat/ )

Orja: Eikö vanhainkodin johtaja ollut tulossa tänne?
Heta: Ei. Annan sulle yhteystiedot, niin saat…
Orja: Ok, luulin, että…
Heta: Mutta tietää, että… Ei tiedä sun nimeäkään. Tietää, että on tulossa henkilö. Kukaan muu siellä ei vielä tiedä, koska minun periaate on, että en kerro asioista ennen kuin ne on oikeasti mustaa valkoisella. Ettei tule sitä pettymystä, että kaikki oli, että ‘Ihanaa, kun saadaan käsityöohjaaja tänne’, ja sitten ei saadakaan.
Orja: Niin.
Heta: Minä nyt sitten tiedotan sinne johtajalle, joka tiedottaa henkilökunnalle. Olen alustavasti puhunut hänen kanssaan.
Orja: Luulin, että voisin häneltä kysyä niistä ihmisistä siellä, että minkälaisesta…
Heta: Voit mennä käymään, jos haluat. Ei hän kerkiä tänne. Hän on niin hoitotyössä kiinni, kun siellä on nyt pitkään poissa olevia ihmisiä, niin ei pysty lähtemään sieltä.
Orja: Ei ole riittävästi orjatyöläisiä hänelle annettu?
Heta: Hei, sori, puhutaan ihan asiallisesti. Mulle käy sellainen kaikkein parhaiten.
Orja: Joo. No, sanon ihan asiallisesti, että minua inhottaa tämä tilanne – tajuat varmaan. Ja kun olen vihainen, minun on vaikea olla hyvin kohtelias.
Heta: Joo, eikä tarviikaan olla, mutta pyydän, että asiallisesti, se on niinkun minun mielestä…
Orja: Minäkin vaatisin ihmisiltä asiallisuutta, mutta sitä ei aina saa. Mutta se, että minä nyt työskentelisin täällä ilmaiseksi. Ei vapaaehtoistyötä, vaan pakotettua ilmaista työtä. Ainut joka siitä hyötyy on tämä kunta, joka hyötyy siitä, jos nyt olen oikein laskenut, viisisataa euroa kuussa, kuusituhatta vuodessa.
Heta: Ei kun se on siitä se kolmekymmentä prosenttia. En tiedä, kuinka pitkä työttömyysaika sinulla nyt on.
Orja: Viisi vuotta.
Heta: Niin. Se on siitä, tuota, se 70 prosenttia.
Orja: Niin, eli se on minun tuista suurinpiirtein sellainen viisisataa kuussa. Eli se on aika suuri summa.
Heta: Siis kuinka paljo sinä saat? (Kunnan sosiaalijohtaja ei tiennyt, miten pitkään hänen uhrinsa oli ollut työttömänä ja paljonko työmarkkinatuki oli.)
Orja: No se on neljässä viikossa, mitä se nyt on, mutta kuukaudessa suurinpiirtein 700 euroa brutto, muistaakseni.
Heta: Kunta sitten hyötyy siitä. Ja kunta saa vielä kymmenen euroa päivässä rahaa, ja sinä saat yhdeksän euroa ja sitten kunta maksaa nämä kilometrikorvaukset, vaikka niitä ei tarvitse maksaa.
Orja: Tuota niin, tuo… Minulla ei ole autoa, ja laina-autolla lähteminen… En ole ajanut talvella paljon. Nytkään en uskaltanut rattiin tuonne, tällaista asiaa varten, kaksikymmentä kilometriä kumpaankin suuntaan, yhteensä neljäkymmentä kilometriä.
Heta: Joo…
Orja: Ja tuolle liukkaalle tielle. Niin en lähtenyt yksin. Eli siinä menee kahden ihmisen aika.
(Hetken hiljaisuutta. Häviäjä on se, joka rikkoo hiljaisuuden.)
Orja: Sinä et tietysti ole kehitellyt tätä systeemiä…
Heta: En ole!
Orja: Mutta olet kuitenkin osana siinä.
Heta: Osana siinä, ja minun pitää toteuttaa sitä.
Orja: Valtio kiristää kuntia orjuuttamaan asukkaita, näinhän se menee, ja minä nyt olen tässä pahnan pohjimmaisena, enkä pidä tästä asemasta.
Heta: Joo…
Orja: Ei ole tarkoituskaan, että minä siitä pitäisin.
Heta: Niin, aivan, ja minulle tuli jo silloin edellisessä keskustelussa ymmärretyksi tämä asia. Ymmärsin ihan täysin, mitä silloin tarkoitit, tai ainakin oletan ymmärtäneeni suurimman osan, mitä tarkoitit.
Orja: En saanu itseäni kovin selkeästi ilmaistua silloin, koska tosiaan olin vihainen.
Heta: Joo. Ilmaisit itseäsi ihan selkeästi mielestäni. Tavallaan tämä yhteiskunta on katsonut yli kaksi vuotta läpi sormiensa tätä tilannetta. Koska se olisi voitu vaatia jo silloin…

(Katsonut läpi sormiensa työttömän syyllisyyttä työttömyyden rikokseen? Siis tässä tosiaan ollan puhumassa työttömyydestä rankaisemisesta, ei työllistymisessä auttamisesta – aika hassu lapsus häneltä. Virkailijakin voi olla rehellinen, jos sitten vaikka vahingossa.)

Orja: Minä olisin voinut… Jos olisin työvoimatoimistolta saanut vastauksen tiedusteluuni siitä ehdottamastani…
Heta: Kerroit, joo.
Orja: Olisin voinut jo kaksi vuotta tehdä sitä ilmaista korjausompelupalvelua, mikä olisi ollut hyödyllistä kuntalaisille, ja edelleenkin olisi. Taitojani vastaavaa… Siinä ei ole mitään negatiivista.
Heta: Ei, ei niin, mutta kun se ei tänä päivänä vielä kelpaa perusteeksi saada työmarkkinatukea.
Orja: Työmarkkinatuen peruste on se, että ei ole työtä. Tätä ollaan nyt viemässä siihen suuntaan, että työmarkkinatuki on palkka.
Heta: Mutta minä en ole sen puolen asiantuntija. Se…
Orja: (korottaa hiukan ääntään, yrittää puhua)
Heta: TE-toimiston asiantuntija puhui silloin nämä asiat. Minä en tunne niin syvästi sitä lakia kuin hän, ja hän sanoi näin. Siitä meidän ei kannata keskenämme taistella, koska se on ihan turhaa. Että nyt ollaan tätä kuntouttavan työtoiminnan asiaa tässä…
Orja: Minä en tarvitse kuntoutusta.
Heta: No, työtoimintaa, niinkun puhuttiin. Voidaan puhua…

(Hetki hiljaisuutta, kun virkailija naputtelee koneelleen jotain.)

Orja: Työttömyys jo itsessään on ihan riittävä rangaistus työttömyydestä.

(Hiukan pitempi hetki hiljaisuutta.)

Heta: Minun puolesta sinun ei tarvii soitella vanhainkodin johtajalle ennen kuin aloitat siellä. Minä ilmoitan… sovitaan, milloin päätät aloittaa, milloin aloitat, milloin tulet, niin voit siellä kysellä koko sen eka päivän ajan vaikka mitä. Tutustua henkilökuntaan, siihen fyysiseen ympäristöön, ja tehdä luettelo, mitä tarvitset. Seuraavan kerran, kun tulet, sinulle on siihen mennessä hankittu niitä materiaaleja, mitä mahdollisesti tarvitset. Siihen menee se ensimmäinen päivä.
Orja: Niin, turha on sitten laskea sen varaan, että minä nyt siellä työskentelisin, ikäänkuin syrjäyttäisin jonkun ihmisen työstä, jolle maksetaan palkkaa.
Heta: Siellä ei ole sellaista ammattinimikettä, eikä tule olemaan (Ai ei tule olemaan? Entä sitten ne edellisen keskustelun lupaukset, että ehkä siitä sukeutuisi työpaikka?) Askartelunohjaajaa siellä ei ole. (Nyt käsityöohjaaja muuttuikin askarteluohjaajaksi, ihan oma ala omine yhtä pitkine koulutuksineen kuin Orjan vanha opistotutkinto.) Sinä et syrjäytä ketään.
Orja: Niin, mutta on turha ajatella, että tulisin hiki hatussa siellä tekemään työtä. Olin ehdottanut sitä vapaaeht…
Heta: Ei kukaan sellaista odota. Sinä teet ihan omaan tahtiin ja ihan omassa rauhassa sillä tavalla kuin sinusta tuntuu. Se on aivan sallittua. Ei siellä kukaan rupea sinulle piiskuriksi. Sanotko, miten se sinun sukunimesi kirjoitetaan?
(Orja tavaa nimensä hänelle.)
Heta: Joo, hyvä. Hyvä hyvä.
(Hiljaisuus, kun hän naputtelee nimeä ruudulle.)
Orja: Mulla oikeastaan oli parempikin idea vanhusten kanssa tehtäväksi, mutta sen täytyisi olla vapaaehtoistyötä. En minä tämän systeemin puitteissa…
Heta: Joo, siitäkin oli puhetta. Kotona sitä ei voi tehä. (Olettaa tietävänsä, mitä orja tarkoitti.)
Orja: Kotona voi tehdä mitä haluaa.
Heta: Mutta tätä kuntouttavaa työmintaa ei voi tehdä kotona.
Orja: (Yrittää sanoa jotain.)
Heta: Siinä on nämä vakuutusasiat. Olet automaattisesti vakuutettu…
Orja: Onko minun…
Heta: Siinä ympäristössä…
Orja: Jos tänne tulee autolla, niin onko auto sitten vakuutettu?
Heta: Ei ole. Autoa koskee liikennevakuutus, niin kuin kaikilla muillakin. Koskee kaikkia työntekijöitä.
Orja: Se on turhaa ajamista. Neljäkymmentä…
Heta: Se vakuutus korvaa…
Orja: Entäs jos ottaisin siitä sinun lupauksesta vaarin, kun sinä tarjouduit käyttämään hyvin palkattua aikaasi, ja tulla hakemaan minut kotoa, ja viedä minut kotiin?
Heta: Hei, se oli senhetkinen tarjous. Nyt se ei ole enää voimassa. Se oli silloin. Minä en ole enää siihen asennoitunut. Silloin minä asennoiduin siihen ja olin tosissani. Että se on nyt näin.
Orja: Minä en tule ajamaan autolla yksin. Siinä on sitten… joudun pyytämään toista ihmistä avuksi. Se ei ole minun auto…
Heta: Kolmen kuukauden …
Orja: Ja jos auton omistajalla on autolle muuta käyttöä, niin minä en tietenkään sitten pyydä, että hän kahteen paikkaan ajaa.
Heta: Voi sopia aina eri päivän. Sinun ei tarvitse käydä silloin tiettynä päivänä. Voit sopia ja soittaa sinä päivänä, kun sinulla ei ole kyytiä, että tuletkin toisena päivänä. Se on yksi päivä viikossa, neljä tuntia, kolmen kuukauden ajan. Ja voit vaihtaa ajan…
Orja: Ja mitä kolmen kuukauden jälkeen?
Heta: Hei, minä en pysty keskittyymään.
(Taas vältellään vastaamasta tähän kysymykseen, kuten edelliselläkin kerralla.)
Me tehdään nyt tämä sopimus. Me ollaan se sovittu siellä ja ne, mitä siellä sovittiin, nyt pitää tässä ajassa… Minulla ei ole aikaa ruveta näitä uudestaan pohtimaan syvällisesti.
Orja: Silloin ei keskusteltu siitä…
Heta: Sinä voit kieltäytyä tästä. Nyt sinä päätät, lähdetkö sinä tähän vai et. Teenkö minä turhaan tämän sopimuksen vai en? Sinä tiedät, että työvoimatoimistosta, TE-keskuksesta tulee selvityspyyntö ja ne päättää sen mukaan, mitä tapahtuu. Minä en siihen vaikuta.
Orja: Minä…
Heta: Kerran…
Orja: Asiallinen kysymys. Kolmen kuukauden päästä…. Kun minulla ei ole nytkään mitään syytä mihinkään ‘kuntoutukseen’. Mitä sitten kolmen kuukauden päästä tapahtuu? Sittenkö vaan uusi kolmen kuukauden sopimus?
Heta: Ei… Sitten saat olla jonkun aikaa rauhassa. Eiköhän ne ole nykyään puolen vuoden välein ne keskustelut. Minun käsitykseni mukaan sinä saat sen kolmen kuukauden päästä olla puoli vuotta rauhassa.
(Olla rauhassa? Siis hänkin tajuaa, että tämä on kielteistä, haitallista toimintaa, ei auttamista.)
Edellisellä kerralla sait olla yli kaksi vuotta. Se on muuttunut, se on totta. Ne on kiristäneet, niin sanotusti, otettaan näissä asioissa.
(Edelleenkään hän ei kerro, millä kriteereillä orjatyöstä voisi vapautua, mutta vaikutelmaksi jää, että orjuus jatkuu puolen vuoden välein riippumatta siitä, ‘kuntoutuuko’ orja vai paheneeko hänen ’tilansa’.)

Orja: Mitä on nyt ne kolmen kuukauden kuulustelut? Jos mielestäni olen ihan…
Heta: En minä tiedä. Siis niistä en tiedä mitään. Ne ei kuulu minun toimenkuvaan. Ne tekee työvoima- ja elinkeinokeskus.
Orja: Niinku onko minut nyt sitten tavallaan siirretty tähän sosiaalitoimistoon?
Heta: Ei, ne keskustelut, minun mielestä ne on työvoimatoimiston edustajan kanssa, ei minun kanssa.
Orja: Mutta miksi minä täällä sitten keskustelen sinun kanssasi, enkä työvoimatoimiston kanssa?
Heta: Toivonkin, että me ei nyt keskusteltaisi muuta kuin tehtäisiin tämä sopimus. Jos sulle käy. Me ollaan nämä asiat puhuttu, nämä samat asiat silloin. Me tehdään nyt tämä… tämä, tämä, tuota… työllisyyteen liittyvä juttu tässä, niin saadaan… saadaan… (Taas kartellaan kysymykseen vastaamista reilusti.)
Orja: Minun kysymykset on ihan asiallisia.
Heta: On, mutta mä en osaa ikävä kyllä tämän enempää vastata. Puolen vuoden välein tulee sitten olemaan nämä – keskustelut. Laki on nyt muuttanut sitä siihen suuntaan. (Alkaa taas naputella tekstiä, on hetken aikaa hiljaista.)
Heta: Onks tää G isolla?
Orja: On. (Miksi vastata? Jos orjuuttaja ei tiedä edes uhrinsa nimeä, miksi auttaa häntä?)
Heta: Etunimet? Orja. Onko muita?
Orja: Orja riittää.
Heta: Tässä kysytään etunimiä ja tämä pitää täyttää sen mukaan, mitä tässä kysytään. Sitä me ei nyt enää ruveta tässä muuttamaan.
Orja: Eikö sinulla ole minun henkilötietojani?
Heta: Ei ole. Ei ole tässä nyt. Jos tämä menee tällä lailla… Joudun joka tapauksessa nämä kysyymään, niin tämä on ihan sama. En rupea kaivamaan niitä tuolta jostain Kelan tietojen kautta tai muuten.
(Hetken hiljaisuutta.)
Heta: Kerrotko toisen nimen? Toiset nimet, jos sinulla on enemmän kuin yksi. Kun tässä lomakkeessa tarvitaan nyt…
Orja: Keskustellaan nyt tällaisista olennaisista asioista. (Kertoo toisen nimensä.)
Heta: Joo. Ei siitä sen enempää tarvitse keskustella. Joo. Kaunis nimi. Ja kolmatta ei oo? Ja sitten työpaikka tulee olemaan Palvelukeskus – se on sillä nimellä nykyään. Meille tuli organisaatiomuutoksia. Eli sen verran voin kertoo, että siinä kombinaatiossa toimii kotihoito, vanhainkoti, ruokahuolto, vanhusten tukiasunnot, ja päiväkeskustoiminta kuuluu myös siihen (hänen puhelimensa alkaa soida), joka tapahtuu tuolla kyläkoulussa, se päiväkeskus. Se kuuluu tämän Palvelukeskuksen alaisuuteen, ja johtaja kertoo sinulle sitten, ja näyttää paikat ja tutustuttaa sinut henkilökuntaan, jota näet pikkuhiljaa, koska ne ei ole kaikki samaan aikaan kartalla. Ja työnantaja on kunta. Ja työpaikan yhteyshenkilö on Palvelukeskuksen johtaja. Ja hän on myös ohjaaja. Meillä ei ole tämmöisiä erillisiä… työpaikan ohjaajia, tai työohjaajia. (Kliketi kliketi klik) Mä laitan tuon johtajan puhelinnumeron sulle tuohon…

Orja: Käyttääkö tämä kunta paljonkin pakkotyöläisiä?
Heta: Kunta käyttää tarvittaessa kuntouttavan työntekijän. Kuntouttavassa työssä on henkilöitä.
Orja: Palkattomassa pakkotyössä.
Heta: Pakkotyöläisiä? Ei, kuule, ne ei tee nyt vaikutusta minuun tämmöiset erikoiset sanat ja orjat ja muut…
Orja: Olet väärä henkilö minun puhua, koska sinä vain toimit tässä koneistossa, mutta kenelle minä puhuisin?
Heta: Niin, no sekin on totta.
Orja: Kuten tiedät, pidän blogia…
Heta: Ota yhteyttä ihan näihin vaikuttajiin. Siis näihin, jotka on ylemmässä johdossa siellä TE-keskuksessa. Ikävä kyllä ne ei meidän kautta ne asiat… minä en ole missään johtokunnassa enkä toimikunnassa.
(‘Vaikuttajia’ ja ‘päättäjiä’? Ennen he olivat kansan palvelijoita ja kansan edustajia.)
Orja: Ymmärrän sen.
Heta: Sellaisiin ota yhteyttä. Koska en ollenkaan väitä, ettetkö olisi oikeassa. Kyse ei ole siitä.
Orja: Hmh.
Heta: Mutta se ei tee yhtään meidän oloa paremmaksi, vaikka me kuinka tässä nyt moitittaisiin yhdessä tätä systeemiä. Kun siihen pitäisi pystyä vaikuttamaan. Ja sinä pystyt siihen kyllä vaikuttamaan, kun otat…
Orja: Minä pystyn kirjoittamalla…
Heta: TE-keskuksen johtoon, suoraan vaikka heidän sähköpostiinsa.
Orja: Tuhlaan aikaani. Aikaa, mitä voisin käyttää hyödyllisemmin.
Heta: Jos koet, että tuhlaat aikaa, niin tätä ei tietystikään kannata tehdä, jos on semmoinen tunne. (Tunne? Tunteillako tässä pelataan?)
Heta: Milloinkas tämä oli tämä sinun aktivointisuunnitelman tarkistus – millon meillä oli se päivä? Se oli tässä tammikuussa, eikö ollut? Se oli yhdeksästoista päivä tammikuuta. Joo.
Orja: Oletko sinä lukenu sitä minun blogia?
Heta: En ole lukenut.
Orja: Ennen sitä meidän tapaamista kaksi viikkoa sitten, päivää ennen, siellä oli käynyt kovin monta ihmistä, tilastoista näkee, niin oletan, että se olit joko sinä tai Tyyne Turjake.
Heta: Siis minä en ainakaan käy. Siis en ole feisbukissa, en twitterissä, en missään näistä. En käytä tietokonetta…
Orja: Joo, olin tulostanut sieltä muutaman sivun, oli oikeastaan tarkoitus antaa niitä sinulle tai sille vanhainkodin johtajalle luettavaksi, mutta en nyt sitten tuonut kuitenkaan.
Heta: Olisin lukenut jos olisit tuonut. En käy tietokoneen sivuilla missään, vaan mitä päivittäin käytän työssä.
Orja: Tulen kirjoittamaan myös tästä kokemuksesta, koska se on kansalaisvelvollisuuteni.
Heta: Joo, ihan kaikista kokemuksista voit kirjoittaa.
Orja: Ja minun mielestä tämäkin kunta kuuluu…, On yksi porukka, joka pitää listaa Suomessa firmoista ja kunnista, jotka käyttävät ilmaistyövoimaa. Facebookissa on sellainen lista. Ja mielestäni tämäkin kunta kuuluu sille listalle.
Heta: Ai että pidetäänkö me kirjaa?
Orja: Ei kun siis Facebookissa on ryhmä, joka pitää listaa. Sen ryhmän nimi on Orjafirmat. Ja siinä on ainakin kolme kaupunkia tällä hetkellä, tätä kuntaa ei ole. Mielestä se kuuluisi sinne.
Heta: Jaa… Niin, kaikki kunnat varmaan, olettaisin, kuuluu siihen, koska kaikki toimii näiden lakien puitteissa. Ei niillä ole muuta mahdollisuutta. No, kun… okei. Mä laitan tähän, että työtoiminnan tavoitteena on parantaa elämänhallintaa, ylläpitää työkykyä, parantaa mahdollisuuksia sijoittua avoimille työmarkkinoille sekä kehittää koulutus- ja työelämän valmiuksia. Tämä on se lainmukainen tavoite. Ja…
Orja: (Melkein vapisevalla äänellä, vihaa puhisten.) Minä en tarvitse mitään ‘elämäntaito’…
Heta: (Nostaa ääntään ja keskeyttää) Millon sä ajattelit, että aloitat?
Orja: En voi allekirjoittaa tuollaista, jossa on, mikä se oli, elämäntaito. Minä en… tämä ei tule auttamaan minua missään…
Heta: Joo, mutta tämä on tässä lomakkeessa, joka on virallinen, ja täällä on näitä lakitekstejä. Sitten täällä on kuntouttavan työtoiminnan ehdot ja ohjeet. Ne voitaisin kyllä tässä tietysti lukea. Ennen kuin allekirjoitat, niin on tärkeetä…
Orja: Minä en voi tuollaisessa muodossa allekirjoittaa. Minä voin omin sanoin sen kirjoittaa ja lähettää sulle…
Heta: (Päättäväisesti) Ei käy. Ikävä kyllä tämä kaatuu nyt tähän, koska tämä lomake on virallinen ja tämä pitää täyttää, ja täällä on nämä tavoitteet. Jos et hyväksy niitä, niin sille ei voi mitään. Ei se tarkoita, että hyväksyt näitä tavotteita. Se vaan tarkoittaa, että nämä on sinulle tiedoksi annettu.
(Siis eihän nämä asiat kuulu orjalle, vai? Orjahan vain sattuu olemaan se henkilö, jolle he tekevät toimenpiteitä – hänen mielipiteistään viis?).

Heta: Sitten tässä on kuntouttavan työtoiminnan ehdot ja ohjeet. Nekin on sinulle tiedoksi. Niistä Tyyne varmaan silloin sanoikin sulle. Kuntouttavaan työtoimintaan sovelletaan työturvallisuus- ja työaikalakia. Kunta vakuuttaa työtoimintaan osallistuvat työtapaturman varalta, eli sinulle tulee automaattisesti tapaturmavakuutus voimaan. Työtapaturman sattuessa työntekijä ohjataan terveyskeskus- / akuuttisairaanhoitoon ja työtapaturmasta tehdään kiireellinen ilmoitus ohjaajalle sekä selvitys työtapaturmaan johtaneesta tilanteesta ja olosuhteista.

Myös erityisestä vaaratilanteesta tai vähältäpiti -tilanteesta tulee ilmoittaa ohjaajalle, mikäli työtapaturman yhteydessä tulee aineellista vahinkoa työntekijälle, toimitaan saman ilmoituskäytännön mukaisesti ja ohjaaja antaa tilannekohtaiset toimintaohjeet. Sairaustapauksissa työntekijän on toimitettava terveydenhoitajan todistus ensimmäisestä sairastumispäivästään alkaen kuntouttavan työtoiminnan ohjaajalle (Eli ajettava ne samat 20km suuntaansa ja jonotettava terveyskeskuksessa, paitsi, että se ei taida olla maanantaisin auki, eli on mentävä 30km päähän.). Lääkärintodistus tarvitaan yli kolme päivää kestävästä sairaudesta. Kuntouttavaan työtoimintaan ei sovelleta työterveyslakia. Tarvittaessa on käytettävissä kunnallinen terveydenhuolto. Työtoiminta-aika sovitaan oman työpaikkaohjaajan kanssa. Työtoiminnan ohjaajan on kuntouttavassa työtoiminnassa olevan tukena työjakson aikana. Kuntouttavassa työtoiminnassa henkilö on salassapitovelvollinen työssä kuulemistaan tai näkemistään asioista. Se pitää muistaa, että salassapitovelvollisuus kestää koko loppuiän.

Orja: Kuntouttava… Minä en tarvitse mitään kuntouttavaa.
Heta: Joo. Voidaan puhua työtoiminnasta, mutta ei ole nyt millään muulla nimikkeellä olevaa vastaavaa…
Orja: Saanko nähdä sen lomakkeen?
Heta: Tämän lomakkeen saat lukea, ennen kun allekirjoitat, mutta sitten pyydän, että menet lukemaan tuonne puolelle, kun minun pitää tehdä tiettyjä tehtäviä… Meillä lähtee posti tunnin päästä. Ja mun pitää olla puoli kahden aikaan muualla. Että se tässä vaan on tilanne. Saat lukea sen rauhassa tuossa käytävällä. No, sitten tehdäänkin niin, että en lue tätä yhtään enempää. Saat lukea sen rauhassa ja sitten allekirjoitat tai et allekirjoita. Työn kesto ja työaika. Sinulla on kolme kuukautta se minimi. Neljä tuntia yhtenä päivänä. Eli yksi päivä per viikko – sen varmaan voi laittaa. Neljä tuntia päivä, senkin voi laittaa. Milloin haluat aloittaa, jos aloitat?
Orja: Minä en ‘halua’ allekirjoittaa…
Heta: Niin niin, mutta milloin… jos koet, että sinun pitää, sinut pakotetaan aloittamaan, niin milloin haluat sen tapahtuvan?
Orja: Jos haluat pakottaa minut aloittamaan, niin mahdollisimman myöhään tietysti.
(Virkailija katsoo harmistuneena ja tekee hermostuneita liikkeitä ikäänkuin haluaisi heittää sopimukset roskiin.)
Orja: Jos vaikka voisin työllistää itseni siihen mennessä. Onhan se aina se mahdollisuus, kun oikein suuttuu.
Heta: Kyllä, se on totta.
Orja: Eli mahdollisimman myöhään. Miten paljon voit armoa antaa?
Heta: Maaliskuun alussa? Se on se takaraja. Joo. Hyvä. Olen samaa mieltä. Hienoa, jos työllistyt ennen sitä.
Orja: Jos saan vaikka kirjani julkaistua, niin sehän olisi ihan mahtavaa.
(Virkailijan puhelin soi.)
Heta: Se on totta. Maaliskuulta toukokuun loppuun. Maaliskuun loppuun, huhtikuun loppuun, toukokuun loppuun. Maalis, huhti, touko – kolme kuukautta.
(Puhelin soi edelleen, mutta Heta antaa sen soida.)
Heta: Työtehtävät… Käykö sinulle, että käsityöohjaaja, askarteluohjaaja, millä nimikkeellä haluat, että se olisi?
Orja: Voidaanko jättää niin, että juttelen vanhainkodin johtajan kanssa. Oikeastaan voisin tämän jälkeen – luuletko, että hän olisi paikalla, jos menen sinne? Ihan vaan vaihtamaan muutaman sanan?
Heta: Minä kysyn. (Ottaa puhelimensa.)
Orja: Tai ihan vaan katsomaan sitä paikkaa.
Heta: (Puhelimeen.) Millaisessa tilanteessa olet, kun täällä meidän… Teidän mahdollinen, ehkä mahdollinen tämmöinen työtoimintaan osallistuva henkilö olisi tulossa siellä pikaisesti käymään, ihan vaan nähdäkseen sinut ja paikan. Käykö? Joo, hyvä. Joo. Hän tulee… joo, osaa tulla, ja tulee itsekseen. Meillä on ajateltu, että jos hän aloittaa, niin hän aloittaa maaliskuun alussa. Eli meillä on tämä sopimus vielä allekirjoittamatta, mutta se ei haittaa mitään. Eli allekirjoitetaan sitten lähempänä varmaan sitä…
(Sulkee puhelimen)
Heta: Kyllä käy. Hänellä on lääkkeiden jako kesken, mutta ei haittaa mitään.

Orja: No, aloitetaan se aluksi sillä tavalla, että käsityötä… mitä se nyt sitten on… Menenkö sinne ja neulon sukkaa ja mummot juttelee?
Heta: Sillä ei ole merkitystä, mitä teet, kunhan saataisiin se liittymään jotenkin tällaiseen. Mutta tähän pitää laittaa jotain.
Orja: Laitetaan sinne se.
Heta: Kädentaitojen ohjaaja?
Orja: Niin, tai voin ottaa oman sukanneuleen mukaan ja…
Heta: Kyllä voit. Ja se, että voit tehdä niitä omia vapaaehtoisjuttujakin tuolla.
Orja: Se olisi tarkoitus.
Heta: Joo. Se on ikävä, että et voi tehdä kotona.
Orja: Tässä on olennaista se valvonta. Tää on niin… (naurahtaa) Kyllä kyllä, olet väärä henkilö minun siitä puhua, mutta se on…
Heta: Okei. Annan tämän raakileen. Tämä on täällä tallennettuna. Annan tän sulle mukaan. Voit tutustua rauhassa näihin.
Orja: Minä allekirjoitan sen nyt sitten, kuitenkin. Mutta jos haluan valittaa tästä prosesssista, niin kenelle?
Heta: No, sinne TE-keskukseen. Tämä liittyy heidän päätöksiin, ei meidän. Tämähän liittyy työvoimatoimiston lakeihin ihan täysin.
Orja: Pitkittynyt työttömyys ei saa olla syy kuntouttavaan toimintaan
Heta: Joo. Siellä tietävät kyllä valitusosoitteen. Että minä en niitä tiedä.
Orja: Hmh.
Heta: Että mihinkä valitat ja niin poispäin.
Orja: Ja sitten sen jälkeen seuraavaan instanssiin…
Heta: Onko tänään kolmas päivä? Niin, ja seuraavaan ja seuraavaan. Menee jonkun verran aikaa, ja lopussa… luulen, että ei mene käräjäoikeuteen varmaan, vaan hallinto-oikeuteen. Mutta tuskin ihan korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, mutta en ole varma. Tarkistan. Ainakin kaksi instanssia pystyy menemään läpi.
Orja: Sitä vaan ihmettelee, että minkä takia se on valtiolle, muka vähävaraiselle valtiolle, niin tärkeää orjuuttaa kansalaisia. En ole sitä vielä täysin käsittänyt.
Heta: Mut sinun kannattaa nyt lukea tämä loppuun… Kuntouttavan työtoiminnan etuuksista. Sinähän saat sen yhdeksän euroa. Oikeus matkakustannuskorvauksiin… Niin, tuo oikeus… Tehdään siitä toimeentulotuki… (puhaltaa ilmaa) Niin tai siitä ei tarvitse tehdä toimeentulotukipäätöstä, koska se pitäisi hakea Kelalta. Voin tehdä siitä täydentävän toimeentulotuen. Se helpottaa hakemista.
Orja: Mut siinä on tosiaan kahden ihmisen aika, koska minä en pysty…
Heta: Sille ei voi mitään. Se on eri juttu. Voitaisi ajatella, että maksettaisiin sitten kahden kyydissä olevan mukaan ne kilometrikorvaukset. Se tekee… Se ei paljon tee lisää. Sulla on se ajokortti, niin…
Orja: Hänen aikaansa ei arvosteta.
Heta: Ei niin, ettei arvosteta, mutta se ei kuulu tähän.
Orja: (Hiukan kovemmalla äänellä) Minun täytyy päästää hiukan höyryä ulos, vaikka ehkä olet väärä henkilö.
Heta: Joo, ei se haittaa, Orja. Minä olen aina tykännyt sinusta ihmisenä. Pidän, että sanot suoraan asiat.
Orja: En ole koskaan ollut hyvä puhuja. Sen takia kirjoitan. Ja tulen kirjoittamaan tästä orjatyökokemuksesta. En tietenkään vanhuksista henkilökohtaisesti, mutta…
Heta: Yleisellä tasolla voi kirjottaa, mutta et saa…
Orja: Minä kirjoitan. Käytän siihen omaa harkintakykyäni.
Heta: Hyvä. Koska…
Orja: Monet eivät tule kirjoittaneeksi, ja monet luulevat, että he ovat yksin tällaisessa kurimuksessa. Eikä minua edes kaikkein huonoiten ole kohdeltu.
Heta: Aivan. Niin. Kyllä.
Orja: Minäkään en sinua mitenkään vihaa ihmisenä, mutta inhoan tätä systeemiä, mihin Suomi on viety. Tämä on sietämätöntä.
Heta: Niin. Tietysti kaikki yrittää parhaansa, mutta eihän kaikki toimi, niinku…
Orja: Pahuus, ja pahan systeemi toimii, jos kaikki vaan tottelee: “Minä vain tein työni”.
Heta: En nyt tiedä, pahaa. Moni ainakin nuorena on saanut tästä innostusta, että tämä onkin mun juttu, ja tämä onkin se, mihin lähden opiskelemaan.
Orja: Vapaaehtoisuutta. Jos tämä olisi vapaaehtoista, ja joku haluaisi sitä tehdä, niin silloin hieno juttu, mutta se pakko se tässä on, ja se valvominen – ikäänkuin ihmisiin ei voisi luottaa. Sehän tässä on pahinta.
Heta: Joo…
Orja: Mutta minä kirjotan. Esitän ajatukseni myöhemmin.
Heta: Hyvä, että kirjoitat. Tosi hyvä, koska se on ainoa tapa… Jos tosiaan vie omia kannanottoja eteenpäin…
Orja: Jokaisella on ne omat taitonsa. Minulla ei ole taitoja viihdyttää mummuja, mutta nyt joudun tekemään, mitä käsketään.
Heta: Katsotaanpas, se tulee tuonne (viittaa tulostimeen huoneen nurkassa). Nyt katsot, luet sen läpi… En tässä voi niitä asiakasasioita alkaa soittelemaan. Kun en tiennyt, että tässä menee näin pitkään.
(Tuo paperit lähellä ovensuuta istuvalle orjalle.)
Heta: Lue nämä läpi vielä. Tässä allekirjoitetaan kaksi kappaletta. Lue läpi ne jutut. Tuossa on niitä tiettyjä ehtoja. Minä aikana arkipäivisin, ja sitten viikonloppuisin ei voi tehdä ja työaika on seitsemän ja kahdeksantoista välillä. Ja sitten on tässä nämä ehdot.
(Orja lukee nopeasti läpi orjasopimuksensa ja etsii kohtaa, mihin allekirjoituksensa pykäisi.)
Orja: Saanko yhden asian kysyä?
Heta: Juu.
Orja: Voinko yliviivata sanat ‘kuntouttava’?
Heta: Että kuinka voit tavallaan noita väliotsikoita… Kuntouttavan työtoiminnan ehdot ja… Et sinä niitä voi muuttaa.

Orja: Minä allekirjoitan. Minut on nujerrettu.
Heta: Nih. Voi kauheeta! Orja hei, ei sinua nujerra kukaan. Se on totuus. Kuulitko?
Orja: Mikä?
Heta: Ei sinua nujerra kukaan, ja se on hyvä juttu. (No, ainakin he ovat panneet pahimpansa peliin.)
Orja: Tunnen olevani aika nujerrettu.
Heta: Niin, aivan, mutta ne onneksi menee hetkessä ohi. Uskon sen.
Orja: Ehkä sitten, kun kirjani on julkaistu. Noin.
Heta: Tässäkin työssä, usko pois, on paljon…
Orja: Ne mummot on ihania, olen tavannut heitä…
Heta: (Katsoo allekirjoitettua lomaketta) Tuossa on päivämäärä. Miten… Mitä ihmeen lomaketta tämä on?
(Orja tarjoutuu ottamaan itselleen allekirjoittamansa lomakkeen, jossa paikkakunnan ja päivämäärän kohta oli jäänyt tyhjäksi.) Minä voin ottaa tuon, jossa ei ole…
Heta: (Sieppaa lomakkeen ja ojentaa toiset kaksi allekirjoitettavaksi) Eikun otetaan nämä. Työnantaja, no niin… (kirjoittaa nimensä) Mitä minun piti sanoa… Työnantaja. Laitoinkos minä oikein?
Orja: Hetkinen, niin sinäkö olet nyt työnantajani?
Heta: Joo, edustaja. En ole työnantajasi. Ja sitten voidaan tehdä toinen, saman tien allekirjoittaa alkuperäisen kanssa.

Heta: Niin se, että kyllähän tässäkin, tiedätkö, usko pois… On kahdeksan toimijaa perusturvan alueelta. Niin tässä on tiettyjä juttuja, joita minä en kerta kaikkiaan hyväksy, mutta minä vaan…
Orja: Sinä vaan teet.
Heta: Minä vaan teen, koska laki on määrännyt niin.
Orja: Koska sinä saat siitä rahaa.
Heta: Niin.
Orja: Minäkin voisin…
Heta: Niin mutta ei minulla ole varaa kieltäytyä. Olen tämän yhteiskunnan uhri. No niin. Minulla on velkaa, ei minulla ole varaa kieltäytyä.
Orja: Sen takia minäkään en voi viidestäsadasta kuussa kieltäytyä.
Heta: Tai siis, voit sä, voit tietysti, mutta ymmärrän, ettet voi. Ja sama se on minulla. Minäkin olen tiettyjen asioitten orja ja sillä siisti. Ja silloin, kun kaikennäköisiä ratkaisuja teki elämässään, ei ollut tätä viisautta vielä. Ja oli kakskyt vee ja risat. Mitkä vaikuttaa…vaikuttaa tänne asti.
Orja: Minä en…
Heta: Minä. Puhun itsestäni.
Orja: Mä en siltikään kadu Suomeen tuloa. Tämä on minunkin maa ja minua tarvitaan täällä. Vaikka sitten kirjoittamaan vihaisia kirjoja.
Heta: Niin, aivan.
Orja: Jos haluat joskus katsoa blogiani, niin minähän lähetin siitä sinulle linkin silloin kaksi vuotta sitten.
Heta: Joo, mutta en minä.. en siis ole lukenu mitään blogeja, en yhtään ainutta… Mutta olisin lukenut mielelläni, jos olisit tuonut sen…
Orja: Voin lähettää sen sinulle.
Heta: No lähetä. Koska uskon, että se on varmasti hyvä.
Orja: Saanko minä nyt yhden näistä?
Heta: Saat. Hienoa. Tervetuloa sitten.
Orja: Kiitos siitä huolimatta.
Heta:(Luottamukselliseen sävyyn, kun orjan käsi on jo oven kahvalla.) On sellaisia tilanteita, että joskus tuntuu – mikä sinun miehesi nimi on? Jos hän ei halua, ei pysty lähtemään, niin minä voin tulla. Sovitaan etukäteen, ja tulen hakemaan sinut ja vien sinut. (Hän asennoitui taas tällä tavalla. Että näin.)
Orja: Niin, se on vähän…
Heta: Jos tulee, tietsä, sellainen, että tiedät, että hänellä on menoja ja sinä olet luvannut sinä päivänä mennä tuonne…
Orja: Oletko sinä täällä joka viikonpäivä?
Heta: En. Eli se vaan, että kun tietää vaan ajoissa.
Orja: No, kiitos nyt joka tapauksessa, siitä huolimatta.
…

Mielistelyä: Olet siellä käsityöohjaaja, eli oikeastaan ihan melkein niinkuin oikea työntekijä, eikös olekin hienoa? Pidän sinusta ihmisenä. Sanot asiat suoraan. Sinua ei nujerreta. Olet oikeassa. Voin kyllä antaa sinulle kyydin.

Uhkauksia: Nyt sinä päätät, lähdetkö sinä tähän vai et. Teenkö minä turhaan tämän sopimuksen vai en? Sinä tiedät, että työvoimatoimistosta, TE-keskuksesta tulee selvityspyyntö ja ne päättää sen mukaan, mitä tapahtuu. Minä en siihen vaikuta.

Syyttelyä: Yhteiskunta on katsonut tätä tilannetta kaksi vuotta läpi sormien (eli ei ole rangaissut sinua, vaikka olet syyllistynyt työttömyyteen).

Kiitollisuuden vaatimista: Kunta maksaa matkakorvausta vaikkei sen tarvitse sitä tehdä.

Selittelyä: En ole TE-toimiston puolen asiantuntija. Minä vain teen mitä käsketään. Laki nyt vaan on sellainen.

Karttelua: Kun uhri kysyy, miten orjatyö pitäisi suorittaa, jotta siitä pääsisi vapaaksi, molemmissa tapaamisissa virkailijat vaihtavat puheenaihetta, kieltäytyvät vastaamasta.

Valehtelua: Ensin lupaillaan, että ‘käsityöohjaamisesta’ voisi tulla palkkatyö, mutta seuraavassa tilaisuudessa kerrotaan, ettei sellaista ammattinimiketta vanhainkodilla ole eikä tule. Luvataan (uhataan) tulla hakemaan kotoa mutta seuraavassa tapaamisessa kieltäydytään – ja sitten taas luvataan.

Koko tilanne on outo. Sosiaalijohtaja ja työvoimatoimiston virkailija ovat keskenään pohtineet, mitä he haluavat työttömälle tehdä, ja ovat alustavasti ilmoittaneet myös orjatyöpaikkaan, että tällaista saattaa olla tulossa. Kansalainen, työnhakija itse kuulee vasta näissä lyhyissä palavereissa, mihin hänet halutaan pakottaa. Häntä ei kuunnella, hänen mielipiteitään ei arvosteta. Häntä uhkaillaan tukien katkaisulla. Työnhausta ei puhuta mitään, vaikka väitetään, että halutaan ‘parantaa työvalmiuksia’. Toisaalta ei suostuta lainkaan käsittelemään niitä ‘puutteita’ joita tässä nyt sitten pakkokuntoutettaisiin. Eli muutaman minuutin sisällä uhri joutuu päättämään joko laittaa nimensä alle hänet sosiaalitapaukseksi leimaavaan lomakkeeseen, tai siirtyä toimeentulotuelle ja ottaa tuen leikkaus.

Voihan sen ymmärtää, että virkailija häpeää toimintaansa ja on siksi stressaantunut. Hän tajuaa palvelevansa vääryyden puolella, mutta ellei hän sitä tee, hän saa potkut. Yhteiskunnan muuttaminen täytyy jättää Jonkun Muun tehtäväksi, hän vain noudattaa ohjeita.

Mitä ajatuksia tämä tarina orjaksi alistumisesta sinussa herättää?
a) Myötätuntoa.
b) Vanhingoniloa.
c) Ihmettelyä.
d) Halua tehdä jotakin.

Mitä aiot tehdä luettuasi nyt esimerkiksi tämän orjuuttamistarinan?
a) Jos havaitsen keskustelussa jotain, jonka orja olisi voinut sanoa paremmin, tai jos huomaan ristiriitoja, manipulointia tai valheita virkailijan sanomisissa, kommentoin näitä keskustelupalstoilla ja tuttavapiirissäni.
b) Levitän tätä tarinaa esimerkkinä siitä, miten aivottomia, johdateltavia asennevammaisia hylkiöitä pitkäaikaistyöttömät ovat.
c) Alan ottaa selvää lainkohdista ja kysellä muiltakin orjuuteen pakotetuilta heidän kokemuksiaan; voiko tällainen edes olla totta!
d) Asetun ehdokkaaksi vaaleissa.
e) Hakeudun noihin virkoihin ja pyrin siellä tekemään työn eettisemmin.
f) Kirjoitan kansan ‘edustajille’ ja vaadin korjauksia ihmisten yksilönvapauden rikkomuksiin.
g) Levitän linkkiä tälle palstalle, jotta kaikki kiinnostuneet voivat käydä lukemassa, mitä työvoimavirkailijat tekevät työajallaan ja ihmetellä kuinka viranhaltija repii omasta päästä lakeja ja määräyksiä, joilla työtön painostetaan alistumaan ja samaan aikaan viranhaltija sysää vastuun omien perverssioiden tyydyttämisestä ‘systeemille’, joka pakottaa toimimaan näin.

Orjamarkkinat

“Kutsu työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun haastatteluun
Sinulle on varattu aika haastattelua varten.
Tapaamisessa käydään läpi tekijöitä, jotka vaikuttavat työllistymiseesi, ja millaiset palvelut sopisivat tilanteeseesi.
Ota mukaan ammattiin ja koulutukseen liittyvät todistukset sekä työkykyysi liittyvät lääkärinlausunnot. Mieti myös ennen tapaamista, millaista osaamista sinulla on. Pohdi myös, mitä ovat omat tavoitteesi, tarpeesi ja toiveesi sekä mahdolliset esteet niiden toteuttamiselle.
Mikäli et saavu, päätämme työnhakusi ja mahdollinen työttömyysetuutesi päättyy. Seurauksena voi myös olla työttömyysetuuden menettäminen määräajaksi tai toistaiseksi.”

Työtöntä ja hänen miestään lukuunottamatta tyhjän terveyskeskuksen odotussalin ulko-ovi aukeaa melkein minuutilleen sovitulla hetkellä ja sisään astuu kaksi naista; maakunnan pääkaupungin TE-toimiston asiantuntija Tyyne Turjake ja sosiaalitoimistosta perusturvajohtaja Heta Hyypiö. He tervehtivät, ja menevät yhteen vastaanottohuoneista. Asetuttuaan taloksi he kutsuvat uhrinsa teuraalle. Mies tulee mukaan tueksi ja turvaksi vihollisvyöhykkeellä.

Henkilötiedot tarkastetaan.
Tyyne: Ja puhelinnumeroa meillä ei taida olla täällä…
Orja: Yleensä en ole antanut puhelinnumeroa; harvoin pidän puhelinta taskussa ja harvoin vastailen siihen.
Tyyne: Voiko siihen jättää vaikka tekstiviestiä?
Orja: Voi tietysti. Numero on tässä ansioluettelossani, voin oikeastaan antaa sinulle siitä yhden kappaleen.

Tyyne: Onko sinulla sähköpostia?
Orja: On. Sen olen antanut aikaisemminkin.

Sähköpostiosoite kirjoitetaan ylös. Tyyne mainitsee taas tekstiviestit, kun tarvitsee esimerkiksi perua joku tapaaminen.

Orja: Sähköposti on aina parempi.

Tyyne: Sinut on tänne sen takia kutsuttu, kun olet ollut tosi pitkään työttömänä.
Orja: Suomen takia.
Tyyne: Niin, niin. Sen takia nyt sitten yhdessä katsotaan, kun on tämmönen monialainen yhteispalvelu, että jos on pitkään ollut työttömänä, niin siinä on sosiaalitoimi, eli kunnan edustaja, TE-toimisto, ja tarvittaessa Kelakin, jos on jotain terveydellistä rajoitetta…
Orja: En ole pyytänyt tätä kokousta enkä tarvitse mitään palveluja. Voin kyllä puolestani tarjota jotain ilmaispalveluja tälle kunnalle.
Tyyne: Joo, mutta… Joo…Joo…
Orja: Työttömyyteni ei johdu siitä, että en olisi työkykyinen, vaan siitä, että Suomessa on puoli miljoonaa muutakin työtöntä työnhakijaa.Monet, kuten tekin, saavat toimeentulonsa siitä, että meitä on niin paljon työttöminä. Ja se ei ole minun syyni.
Tyyne: No ei niin, mutta tämmöiseen kumminkin velvoitetaan, että työttömiä pitää välillä uhk… haastatella ja tehdä suunnitelmaa. Sinulla edellinen suunnitelma oli kaksi vuotta sitten. ( https://reilusuomi.wordpress.com/2014/11/29/passivoiva-aktivointi/ ) Tästä on nyt niin pitkä aika, että… Aika harvoinhan… varsinkin, jos asuu pikkukunnissa…Ei pystytä palveluja tarjoamaan.
Orja: En tarvitse mitään palveluja. Olen tarjonnut kuntalaisille ilmaispalveluja. Edellisellä kerralla mainitsin muutamia, jotka jäivät avoimiksi työvoimatoimiston passiivisuuden takia. Mainitsin ilmaisen vaatteiden korjausompelupalvelun. Se jäi auki sen takia, koska en koskaan saanut vastausta siihen, että onko siinä sitä riskiä, että työvoimatoimisto määrittelisi minut sitten ‘yrittäjäksi’, jos tekisin ilmaista korjausompelupalvelua kotonani. Edelleen odotan vastausta.
Tyyne: Talkootyö on sallittu, tämmöinen tavanomainen talkootyö, niinkun yhdistyksille – tää ei oo semmonen. Jos yrittäjälle tekee…
Heta: Minulla ainakin on asiakkaana sellainen, joka tekee kotona tämmöistä. Hän ottaa kyllä palkan.
Orja: Minä en ota palkkaa, enkä todellakaan kenellekään muulle omalla työlläni tuottaisi tuloa, siis en halua, että kukaan tienaa minun työttömyydelläni. Suoraan kunnan muille asukkaille, enimmäkseen köyhille asukkaille, mutta muillekin, tarjoan ilmaista korjausompelupalvelua.
Tyyne: Kyllähän tuota palvelutyötä…
Orja: Haluan tosiaan kirjallisena tuon, että ei tule sitten jälkikäteen…
Tyyne: Se on se meidän työttömyysturvaryhmä, mutta se on vasta, jos se toiminta on jo alkanut.
Orja: En aloita toimintaa ennen kuin…
Tyyne: Ja me ei ennakkopäätöksiä anneta.
Orja: No siinä tapauksessa se on teidän takianne avoinna, mutta olen ehdottanut sitä.
Tyyne: Joo, joo, kyllä.
Orja: En voi suostua siihen, että riski on aina työnhakijalla.
Tyyne: Laki sanoo, että tavanomainen talkootyö…, ja ennen meidän työttömyysturvaryhmä antoi ennakkopäätöksiä, mutta nykyisin ei anna.

Tyyne: Joo, tuota… Täällä on viimeksi yrittäjyydestä: Selvittää mahdollisen yrityksen toimintaa ja kannattavuutta, toiminimen perustamista.
Orja: Nuo ei ole minun sanat. Minähän lähetin teille sen oman versioni sopimuksesta, jonka myös allekirjoitin. Puhuin siitä pienimuotoisesta käsityöläisyydestä; silloin tällöin teen jotain käsityötä ja myyn yksittäin. Se olisi hyvin pienimuotoista. Siitä maksettaisiin veroa, mutta en tekisi sitä yrittäjänä.
Tyyne: Joo…
Orja: Ja en ole vieläkään löytänyt mitään paikkaa, josta voisi saada tietoa. Ainut paikka oikeastaan on keskustelupalstat, ja se nyt on vaan ihmisten omista kokemuksista kertovaa juttua. Mutta sellaista virastoa, josta voisi saada tietoa, en ole löytänyt. Minun mielestäni työvoimatoimiston pitäisi…
Tyyne: Sivutoiminen yrittäjyyskin menee sen työttömyysturvaryhmän kautta.
Heta: Sitten on nämä ely-keskukset… yrittäjäneuvonta.
Orja: Ei ole kysymys yrittämisestä, vaan tosiaan pienimuotoisesta käsityön tekemisestä.
Heta: No, pienimuotoinen käsityön tekeminen – se voidaan katsoa, jos teet sitä talkootyönä, niin se on eri juttu…
Orja: En tekisi talkootyönä.
Heta: Jos siitä tulisi rahaa, niin se on pienimuotoista yritystoimintaa. Mutta ilman muuta he neuvovat tämmöisen aloittamisessa.
Orja: Siinä on sitten taas se riski, että luultavasti heti, kun myisin jotakin, niin TE-toimisto katkaisisi työttömyyskorvaukseni. Eli tämä on se suurin riski. Työvoimatoimisto…
Heta: Tässä tilanteessa on tämä sama riski, eikö niin?
Orja: Mikä?
Heta: Että tuki katkastaan.
Orja: Minä vaan kerroin, minkä takia en voi tehdä sitä ja tätä ja tuota. En minä ole se, joka määrittelee työvoimatoimiston toimintaperiaatteet, joudun vain luovimaan niiden ympäri, jos mahdollista.
Heta: Hmh. Tyyne osaa varmaan paremmin selittää, mistä nyt on kyse.

Tyyne: Aloitetaan nyt siitä sivutoimisesta yrittäjyydestä. Työttömyysturvaryhmä käsittelee sen. Minulla on asiakkaita, jotka ovat sivutoimisia… työttömyysturvaryhmä on katsonut sivutoimiseksi yrittäjyydeksi.
Orja: Ja se on jälkikäteen? Riski on täysin työnhakijalla.
Tyyne: Kyllä, joo
Orja: Oma riski. Se on liian suuri riski.

Tyyne: Joo. Mutta kumminkin päätoimiseksi yrittäjäksi et aio ruveta tässä vaiheessa?
Orja: Toistakymmentä vuotta elätin itseni yhden hengen pienellä yritykselläni. Joka vuosi asiakasmäärä kasvoi. Olin tietyissä piireissä tunnettu, ja kirjoitin alalta kirjan, joka on tietääkseni sen alan englanninkielisistä kirjoista laajin. Eli vain siksi, koska muutin Suomeen, jouduin lopettamaan yrittämisen. Ei ollut mitään muuta syytä lopettaa sitä, muuta kun se, että Suomessa sitä ei ollut mahdollista jatkaa.

Tyyne: Silloin kaksi vuotta sitten oli myös tästä kirjoittamisesta – miten sen kanssa on?
Orja: (kaivaa laukustaan tulostetun version kirjastaan Tervetuloa sirkukseen, paluumuutto työvoimapulan Suomeen) Tässä on yksi esimerkki. Sen viime tapaamisen jälkeen olen kirjoittanut tällaisen kirjan. Siinä on kommentteja myös senkertaisesta tapaamisesta. Siinä on ajatuksiani paluumuutosta ja työttömyydestä. Se näkyy netissä ilmaiskirjana. Jos minulla olisi varaa, jos eläisin normaalissa maailmassa, tulostaisin pienen sarjan näitä myyntiinkin, mutta Suomessa sekään ei käy. En voi tehdä sitä. Normaaleja asioita, mitä Australiassa pystyi tekemään ihan ilman, että kukaan olisi tullut estämään. Suomessa ei voi. Tämä on hyvin erilainen maa.

Heta: Tää on, niinku… puhutaan holhousyhteiskunnasta.
Orja: Me on annettu sen luisua tällaiseen. Enkä minä ole mikään holhokki, mutta minulla ei nyt ole ollut työtä moneen vuoteen. Olen yritteliäs ihminen…
Tyyne: Aivan.
Orja: Työkykyinen ihminen. Mikään sosiaalinen ihminen en ole. Se on ehkä suurin puutteeni. Kärsisin, jos minut vaikka pakotettaisiin viihdyttämään vanhuksia, niinkuin viimeksi esitettiin. Se olisi kauhean vaivautunutta niille mummoparoillekin, eikä siitä olisi kenellekään mitään hyötyä. Se olisi nöyryyttävää.

(Työttömän puhuessa virkailijat ynähtelevät aika ajoin myöntyvästi.)

Tyyne: Se on kumminkin, että jos on työttömänä työnhakijana TE-toimistossa, niin siinähän on ehto, että hakee koko ajan työtä. On työmarkkinoiden käytettävissä.
Orja: Totta kai!
Tyyne: Ja pystyy osallistumaan TE-toimiston työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin.
Orja: Työllistymistä ei edistetä sillä tavalla. Mutta en voi kieltäytyä mistään sellaisesta, onpa niistä minulle hyötyä tai ei. Sellaisessa tilanteessa olen.
Tyyne: Tuossa ajattelin, ja tuossa äsken keskusteltiin, kun sinulla on noita kädentaitoja. Ja olet ollut tosi pitkään avoimilta työmarkkinoilta pois, niin tämän kuntouttavan työtoiminnan kautta – mistä viimeksikin on puhuttu… Yksi päivä viikossa riittäisi, neljä tuntia päivä. Ja ihan ajattelin tätä viriketoimintaa, esimerkiksi palvelutalossa…

Heta: Mikä sulla olis sitten se muu vaihtoehto muu kuin työttömyys, kun joku nyt pitäisi sitten… Työmarkkinatuki ei ole niinkun kansalaispalkka.
Tyyne: Niin. Se ei tarkoita sitä, että…
Orja: En minä toimettomana kotona istu. Esimerkiksi katson käsitöitä tehdessäni aika paljon videoita, sellaisia asiallisia dokumentteja, englanninkielisiä, ja on varsinkin yksi videontekijä, jonka videoita olen jo tarjoutunut kääntämään suomeksi ja tekstittämään. Se on sellaista, mitä voin tehdä. Se voisi vähitellen jopa johtaa palkalliseen työhön. Ja se ei millään tavalla estä olemasta saatavilla kaikkiin työpaikkoihin, mitä nyt on muka tarjolla. Teen myös eräälle hyväntekeväisyysjärjestölle, heidän joulukeräystään varten, sukkia ja lapasia ja pipoja ja pehmoleluja. Olen tehnyt sitä pari vuotta, ja jatkan sitä, paitsi jos työvoimatoimisto tulee ja sanoo, että tämä on ilmeisesti ‘yrittämistä’, vaikken saa siitä mitään tuloa; “Tämä estää sinua ottamasta vastaan työtä, joten me nyt katkaisemme sinun tukesi”. Siinä tapauksessa joudun tietenkin lopettamaan nämäkin puuhat.

Tyyne: Siis… niin, joo… Se on niinkun talkootyötä, vapaaehtoistyötä. Nyt, kun sulla on niin pitkälti työttömyyttä, niin kuitenkin joku toimenpide sitten. Tuossa maakunnan pääkaupungissa, vain 70 kilometrin päässä, on tällasta uravalmennusta, työvoimapoliittista koulutusta, ja ajattelin… Jos olet vähänkin seurannut tiedotusvälineitä. Niillähän on todella tiukkaa… Suunnitelmia tehdään kolmen kuukauden välein. Ja tarjotaan työtä tai jos ei löydy sopivaa, niin sitten näitä meidän työllistymistä edistäviä palveluja. Niissä on tosi paljon ostopalveluina näitä erilaisia palveluja ja toimenpiteitä.

(Hän ei ‘tarjonnut työtä’ tälläkään kertaa, ja vaikka työtodistukset oli vaadittu tuomaan mukana kuulusteluun, niitä ei edes vilkaistu. Työnhakijalle läimäistään eteen laaja kirjo kaikenlaista, mistä hän ei tiedä, mitä ne pitäisivät sisällään. Häntä pyydetään siltä istumalta suostumaan johonkin, joka kuulostaisi vähiten turhalta ja vähiten sietämättömältä. Miksei näitä listoja annettu jo kutsukirjeessä selityksineen ja lakilinkkeineen?)

Orja: Muutamia asioita halusin mainita… (Ottaa esiin Ely-keskuksen paperin, jonka on tulostanut netistä) Te ette voi määritellä, että jollakin on tarvetta tällaiseen ‘monialaiseen yhteispalveluun’ (mitä se sitten tarkoittaakin), jos hänen työttömyytensä ei johdu hänen ominaisuuksistaan, vaan siitä, että työpaikkoja yksinkertaisesti ei ole. Niin ette te voi silloin määritellä, että tarvitsen kuntoutusta. Tämä on ihan selvä asia.
Tyyne: Mutta nämähän kaikki mahdollisesti auttavat siihen työllistymiseen.
Orja: Minun mielestä nämä, mitä jo teen, ja pyydän teidän lupaanne edelleen tehdä, auttavat minua paljon paremmin.

Heta: (Kurkottautuu kierretuolissaan niin, että saa sylkäistyä syyttävät sanansa matalalla jakkaralla istuvan uhrinsa naamalle) Nyt on kaksi vuotta siitä, kun viimeksi juteltiin. Montako työpaikkaa olet hakenut, mitkä on ollut auki?
Orja: Kaikkiin sopiviin, mitä olen löytänyt, olen hakenu.
Heta: Miten monta?
Orja: En pysty sanomaan
Heta: Osaat varmaan sanoa, paljonko: kymmenen, vai viisi, vai viisitoista, vai…?
Orja: En pysty sanomaan.
(Orja päättää ryhtyä laatimaan spreadsheetiä kaikista avoimista paikoista 80 km sisällä: Osoite, työnimike, palkka, etäisyys, työaika, haun tulos, ja hakemattomuuden syy. Sen paperin sitten läväyttäisi seuraavan kerran kuulustelijansa eteen.)

(Tukihenkilö ottaa puheenvuoron.)

Tukihenkilö: On yksi rajoite. Päivän työmatka on puolitoistasataa kilometriä helposti, ja autottomalle ihmiselle ilman julkisia liikennevälineitä se on aika vaikeeta.
Heta: Teillä on auto kumminkin.
Orja: Minä en omista autoa.
Heta: (Osoittaa sanansa tukihenkilölle) Sinäkö et siis antaisi, jos hän tarvitsisi autoa…?
Orja: Hän ei ole täällä kuulusteltavana. Ole hyvä, älä…
Heta: Miksi hän sitten istuu täällä?
Orja: Hän suostui tulemaan todistajaksi ja yleisöksi, koska nämä on hyvin vihamielisiä tilanteita. Pyydän, älä jatka.

Tyyne: Toki sitten on sitten sellainenkin vaihtoehto, että jos sä et mihinkään näihin pysty, etkä halua, että tehdään suunnitelmaa, niin sinähän voit sitten valita, että et ole lainkaan työttömänä työnhakijana. Haet toimeentulotukea.
Orja: Te yritätte pakottaa minua… Sanokaapa…
Tyyne: Se on tämä, että haluaako olla työttömänä työnhakijana ja olla meidän palveluissa… ottaako jotakin työpaikkoja (?), työvoimakoulutusta, uravalmennusta, työnhakuvalmennusta. Voiko lähteä niihin. Työssäkäyntialue on kahdeksankymmentä kilometriä.
Heta: (korottaa ääntään toisten äänten yli) Tavallaan raha tulee nyt sinulle väärästä lähteestä. Eli se on se toimeentulotuki se toinen lähde. Se oikeampi lähde sinun tilanteessa.
Orja: Ei pidä paikkaansa, koska olen täysin työkykyinen. Te ette voi… Haluaisitteko nyt määritellä jonkun ‘kuntoutustarpeen’, jonkun vian minussa, jonka te nyt haluaisitte kuntouttaa pois? Koska laissa sanotaan ihan selvästi, että ette voi pakottaa minua mihinkään tällaiseen vain sen takia, että työpaikkoja ei ole.
Tyyne: (Väistää taas kysymyksen.) Mutta teemme kumminkin työllistymissuunnitelman. Et ole monialaisessa yhteispalvelussa (mitä se sitten tarkoittikaan), mutta kumminkin työllistymissuunnitelma tehdään. Ja jos on ollut yli 500 päivää työttömänä, laaditaan aktivointisuunnitelma, jossa on yhtenä osana kuntouttaminen. (Mitä kaikki nuo termit edes tarkoittavat? Tämäkin olisi pitänyt tulla kutsukirjeen mukana ja normaalissa vapaiden ihmisten yhteiskunnassa niin olisi ollutkin.)

Orja: Tärkein asia tässä ehkä on…Olemme tavallaan samalla puolella… Niin teistähän ei kumpikaan ole paikkakuntalainen? Mutta kuitenkin olemme samalla puolella siinä asiassa, että… Minulle ei ole koskaan kerrottu kunnasta, olen saanut tämän tiedon keskustelupalstoilta. Onko niin, että tämä kunta on jo jonkun aikaa maksanut 70% työmarkkinatuestani? Jos näin on…
Heta: Minä en voi… Se tieto on Kelan… Sulla ei ole sitä täällä?
Tyyne: Ei mullakaan ole sitä.
Orja: Luultavasti näin on?
Heta: Sillä ei niin ole väliä… Sinä sanoit, että olet ollut viisisataa päivää…
Orja: Haluan, tottakai, välttää sen, että meidän kaltaisemme pienen kunnan asukkaat joutuvat maksamaan valtiolle siitä, että yhdellä ei ole töitä. Ajattelin, että nämä, mitä tekisin, varsinkin se korjausompelupalvelu, voisiko se tulla kunnan kautta jotenkin, että kunta tiedottaisi tästä ilmaiskorjausompelupalvelusta? Tai jotain, jolla vältettäisiin se, että kunta joutuu maksamaan…
Heta: Mutta kun meillä ei ole sellaista.
Tyyne: Jos on maksettu työmarkkinatukea tietty aika, niin on siinä Kelan maksulistalla…
Heta: Niin, mikähän se prosentti on?
Tyyne: Joo, se on 70 prossaa.
Orja: Niin, joko kunta maksaa minusta jonkun verran valtiolle?
Tyyne: 70 prosenttia.
Orja: Niin, haluaisin oman kunnan kanssa välttää sen. Kuka tietää tästä asiasta?
Heta: Mistä asiasta?
Orja: Siitä, että miten voisimme välttää sen sakkomaksun.
Heta: Ai että meilläkö olisi tällainen korjausompelupalvelu kunnassa? Kunnan työnä? Mut kun meillä ei ole sellaista palvelua.
Orja: Niin, toisaalta en halua, että tämä minun tuloton työttömyystilanne työllistäisi muita ihmisiä. Se on väärää rahan käyttöä. Väärää julkisen rahan käyttöä. Niinkun tekin saatte toimeentulonne…
Heta: (Vihaisesti) Hei, nyt ei kannata, Orja, miettiä tuota. Nyt on tärkeää se, että saataisiin tosiaan se 70 prosenttia sieltä pois. Se ei nyt haittaa, vaikka prosentti mun työajasta käytettäisiin siihen. Se ei oo niinku ymmärrätkö siis. Se on ihan… Käy meille. Että sun ei tarvi…
Orja: Suurin asia on siis se, että…
Heta: Tarvi huonoa omaatuntoa siitä…
Orja: Mitään huonoa omaatuntoa… Haluan vain välttää tämän kunnan asukkaana… Minäkin olen tämän kunnan asukas. Minunkin pienestä tuesta pidätetään 20%:n vero. Ja hän on veronmaksaja (viittaa tukihenkilöön). Ja te. Niin, sen takia minä ehdotan näitä. Ette ole oikeastaan vielä vastannut näihin kahteen asiaan; tämä joulukeräykseen lahjojen neulominen ja sitten tämä videoiden kääntäminen ja tekstitys. Mitä mieltä te olette siitä?
Tyyne: Tää on hienoa, että teet tällaista vapaaehtoistyötä. Ja kyllä monet muutkin työttömät tekee kaikennäköstä ‘työtä’, kotityötä ja muuta. Ainakin tämä lapasten ja sukkien neulominen hyväntekeväisyysjärjestön joulukeräykseen on tavanomaista talkootyötä. Siinä ei ole ongelmaa (On, jos ette hyväksy sitä osoituksena työnhakijan aktiivisuudesta, vaan pohditte vain, mihin voisitte hänet pakottaa sen lisäksi.) Ja ei-kaupallisten videoiden kääntäminen, niin tämäkin on varmaan sitten, jos ne ei ole…
Orja: Ne on ilmaiseksi saatavilla netissä.
Tyyne: Eli ne on täysin ei-kaupallisia. Tämä on ihan ok. Mutta me ei voida katsoa niitä… Ei nämä ole niinkun… Nämä ei ole työllistymistä.
Orja: Määrätkää minut tekemään niitä, sitten se on pakkotyötä, ja voitte nimittää niitä ‘työllistymiseksi’.
Tyyne: En minä voi sinua kotiin näitä määrätä tekemään. Mutta kun toit esille tämän, että ei kunnalle tulisi maksua. Jos sinä aloitat jonkun kuntouttavan… Väärä nimike – se tulee muuttumaan. Se on työtoimintaa. Yksi päivä viikossa ja neljä tuntia. Se olisi järkevää. Niin silloin sinä et ole siinä kunnan maksulistalla.
Orja: Eli mitä minä nyt teen asialle?
Tyyne: Esimerkiksi, jokin tällainen askarteluohjaajan tehtävä vanhusten parissa. Neljä tuntia päivässä, kerran viikossa.
Orja: Sehän saattaisi olla eri asia kuin mennä viihdyttämään vanhuksia.
Heta: Kuule, se on viihdyttämistä ja oikein parhaimmillaan.
Tyyne: Ne on tyytyväisiä ja iloisia.
Orja: Askarteluohjaaja voisi olla ihan hyvä asia. Mutta se, että täältä tulee tällainen ‘kuntoutettava’ työtön, joka on pakotettu sinne. Se koko asetelma…
Tyyne: Olen asunut pikkukunnassa, ja minulla on (?) näitä pikkukuntia. Vanhusten palvelutalossa voi olla joku askarteluohjaaja, tai joku muu tehtävänimike, mutta vanhusten kanssa he ovat, askartelevat, jotain tekevät, missä vaaditaan kädentaitoja, tai lukevat päivän lehteä. Voit itse vaikuttaa. Jokaisella on omat vahvuutensa, sinullakin (niin, itsenäinen työskentely kotona). Jos haluaisit… Ajattelepa, kun ne istuu koko ajan siinä tuolissa. Ei heidän kanssaan varmaan hirveästi tarvitse keskustella.
Orja: Voisinhan esimerkiksi käydä siellä ja tarjota heille paikan, minne he voivat köyhinä ihmisinä tuoda vaatteensa korjattavaksi. Hakisin sieltä ja toisin korjattuina takaisin. He ostavat uusia vaatteita ja ne ei istu ja on liian pitkät lahkeet ja muuta…
Heta: No, siellä vanhainkodilla voit korjata vaatteita.
Orja: Se on aika pitkä matka…
Heta: Yhden kerran viikossa.
Tyyne: Ja se ei työvoimapoliittisesti ole liian pitkä se matka, koska kahdeksankymmentä kilometriä on työssäkäyntialue, jolla pitää itse järjestää kulku. Ei minusta olisi kohtuutonta, jos kunta maksaisi matkakorvausta.
Orja: Eli tulisin taksillako?
Heta: Ei kun siis kilometrikorvaukset
Orja: Oletatte, että pitää lainata joltakin autoo. Ei. Jos te haluatte olettaa, että pitää lainata…
Heta: (Korottaa ääntään) Pitääkö meidän sopia sellainen, että minä voin hakea sinut aamulla ja viedä pois. Sillon tietysti matkakorvauksia ei makseta. Jos se on vain tästä kiinni. Minulla on auto.
Orja: (Huokaisee väsyneesti) Se ei ole vain siitä kiinni. (Unohtaa täsmentää, että se on kiinni myös pakkotyöstä ja hänen luontaisista taipumuksistaan ja siitä, että suostumalla orjatyöhön hän luultavasti sulkisi sen mahdollisuudenkin, että joskus voisi saada kunnasta palkkatyötä.)
Heta: (Katsoo rikostoveriinsa ja he hymyilevät tietäväisesti) Niin, arvasin.

Tyyne: No niin. Ja joku, mikä olis sellaista järkevätä tekemistä.
Orja: (yrittää puhua)
Tyyne: (Korottaa ääntään ja puhuu päälle) Jos sunnittelisi tätä viriketoimintaa. Jos vaikka teet kaksi tuntia sitä, niin kumminkin ne siihen suunnittelee, että mitä sinä muuta tekisit…
Heta: Sehän on se minimi yhtenä päivänä neljä tuntia?
Tyyne: On, joo.
Heta: Hmh. Ja yhtenä päivänä viikossa. Minä tiedän, orja, että sinä olet tässä tosi hyvä. Olet ammattilainen tässä asiassa, ja uskon, että aivan varmasti tulet hyvin juttuun ikäihmisten kanssa…

(Tukihenkilö mutisee jotain taustalla.)

Orja: Tässä on kysymys siitä, että minä edelleen etsin työtä. Työpaikkoja ei ole, mutta ei minua voi työntää johonkin sossun nurkkaan sen takia, että ei ole työpaikkoja. Sanoit juuri, että haluaisit pistää minut pois työmarkkinatuelta.
Tyyne: Niin, jos kieltäydyt kaikista näistä, mitä me tarjoamme.
Orja: Mitä sinä olet tarjonnut?
Tyyne: No, minä voin tarjota sulle uravalmennusta maakunnan pääkaupungissa.
Orja: Mitä on uravalmennus?
Tyyne: Siinä etsitään valmentajan kanssa (valmentaja, kuin koiralla) sitä ratkaisua työpaikkaan. Ja käydään tutustumassa… työpaikkoihin.
Orja: Työkokeiluja?
Tyyne: Siinä voi olla työkokeilua, palkkatukityötä, oikeita työpaikkoja. Siinä on kymmenen päivän alkujakso. Sitten on muutama kuukausi avointa työnhakua. Jos ei se toteudu, niin sitten tulee lisää valmennusta.
Orja: Eli onko tässäkin, niinkuin tässä monialaisessa yhteispalvelussa, niinsanotussa, että sillä ei ole enimmäiskestoa, eli siinä on vaara, että minut pidettäisiin tällaisissa turhissa ‘toimenpiteissä’, yhteiskunnalle kalliissa toimenpiteissä eläkeikään asti?
Tyyne: Öö… ei…eläkeikään pidetä varmaankaan.
Orja: (Yrittää sanoa jotain)
Tyyne: Ja niin kuin sä sanoit, että et halua tulla monialaiseen, niin nyt minä en puhu monialaisesta.
(Eihän uhri edes tiedä, mitä kaikki nämä uudet termit tarkoittavat, hän luuli tulevansa työtodistustensa kanssa etsimään yhdessä työpaikkaa.)

Orja: Mutta voitaisko me… kuvittelin, että keskustelisimme… Miten se on, mitä on puhuttu, että tämän vuoden alusta alkaa ne kolmen kuukauden kuulustelut…
Heta: Joo.
Orja: Alkaa?
Tyyne: Niin, alkaa. Kolmen kuukauden välein.
Orja: Siinähän puhuttiin siitä, että voi tehdä vapaaehtoistyötä ja muuta tietyn määrän aikaa siinä kolmessa kuukaudessa. Jos laskee yhteen nämä, mitä ehdotan, sehän täyttyisi ihan hyvin.
Tyyne: Eikun kyllä se kolme kuukautta tarkoittaa sitä, että on jossakin työssä, oikeassa palkkatyössä, ja ettet ole meillä työttömänä työnhakijana.
Orja: Toinenkin vaihtoehto olisi, koska työttömiä työnhakijoita on puoli miljoonaa ja työpaikkoja jotain viisitoistatuhatta. Eli työpaikkoja ei ole. Niin rankaiskaa nyt minua siitä, leikatkaa yhden päivän tuki kuukaudessa, koska en ole suostunut menemään työpaikkoihin, joita ei ole.
Tyyne: Niin…
Orja: Minä suostun siihen. Leikatkaa se kolmekymppiä. Ja myönnän, että en ole tehnyt töitä, olen kyllä tehnyt vapaaehtoistyötä, mutta en ole tehnyt palkkatyötä – siinä ei kyllä puhuttu palkkatyöstä. Suostun siihen ilomielin. Eikö se olisi kaikkein helpoin ratkaisu? Ja voin tehdä tätä korjausompelupalvelua ihan vaan omaksi iloksi ja siksi, että saan tavata muita kuntalaisia.
Tyyne: No siitähän tulee, jos kieltäydyt tarjotusta työstä tai toimenpiteestä, niin onko se kolmen kuukauden karenssi…
Orja: Ei. En minä kieltäydy niistä kuulusteluista. Te voitte kuulustella minua joka kolmas kuukausi, en minä kieltäydy…
Heta: Mutta se työmarkkinatuki, mitä sinä saat, se on taloudellinen tuki, joka edellyttää, että sinun pitää osallistua tällaisiin asioihin. Muuten sitten tuki pitää tulla muualta, eli sinä haet Kelalta sitä perustoimeentulotukea. (Eli työttömyystuesta on tullutkin maksu siitä, että työllistää virkailijoita ja höpökurssittajia ja orjafirmoja ja kapoja.)
Orja: Minä en ole saanut tietoa…
Heta: Se on ihan sama summa, että taloudellisesti se on ihan sama. (Onko tosiaan sama summa?)
Orja: En ole saanut työvoimatoimistolta mitään tietoa, enkä ole nähnyt työvoimatoimiston sivuilla, miten se tulee toimimaan… Niistä kolmen kuukauden kuulusteluista on puhuttu, että niiden työssäolemisten ei tarvitse olla palkkatyötä, koska palkkatöitä ei ole, vaan se voi olla…
Heta: Sen verran tarkennusta, että sinulla on kumppani. Eli kun haet toimeentulotukea Kelalta, niin teidän molempien tulot lasketaan, kaikki ne menot ja tulot yhteen. Ja sillä perusteella maksetaan, josta en tietysti osaa sanoa…
Orja: Sekin tässä on ongelma, kun omaksi tuekseni tuon henkilön tänne, niin häntä sitten kuulustellaan. Se ei ole oikein.
Heta: En minä häntä kuulustele.
Orja: Viime kerralla kuulustelit.

Tyyne: Kolmen kuukauden haastatteluista ei vielä ole edes meille TE-toimiston asiantuntijoille tullut tietoa. Nyt meille rekrytoitiin tosi paljon porukkaa, on aloittanut iso määrä uusia työntekijöitä. Miten ne jaetaan ja miten ne alkaa niitä toteuttaa. Ne ei varmaan tee paljon nyt kolmen kuukauden aikana.
Orja: Voisinhan hakea kuulustelijaksi, ilman palkkaa.
Tyyne: Ei se ole kuulustelija.
Orja: Minulle se on.

Tyyne: Mutta minusta nyt kuulostaa siltä, että minä en pysty sinun kanssasi tekemään työllistymissuunnitelmaa. Sinä et suostu mihinkään, mitä ehdotan. Minä kirjaan tänne, että työllistymissuunnitelmaa ei voitu laatia.
Orja: Ei, vaan minulla ei ole tarpeeksi tietoa…
Tyyne: Hmh…
Orja: Voisitko kertoa minulle, että nyt tämän vuoden alusta, työttömät työnhakijat, jotka ovat työmarkkinatuella, jotka tekevät vapaaehtoistyötä, pakotetaanko heidät sen lisäksi vielä johonkin ‘toimenpiteisiin’?
Tyyne: Kyllä. Jos ihminen on työttömänä työnhakijana. Työttömyysturvan edellytyksenä on, että hakee kokoaikatyötä (tai koko aika työtä?), ja pystyy vastaanottamaan työssäkäyntialueellaan tarjottua työtä. Vapaaehtoistyö on sellaista, mitä sinä teet vapaaehtoisesti, eikä se vaikuta… Työssä olevakin voi tehdä vapaaehtoistyötä.
(Eli ei ole edes näennäisesti tarkoitus aktivoida passiivisia työttömiä, vaan nimenomaan pakottaa työttömiä johonkin puuhasteluun, oli hän jo aktiivinen tai ei?)
Orja: Mutta tästähän on juuri puhuttu, että siinä riittää, että työllistää itsensä vapaaehtoistyöllä. Onko näin vai eikö?
Tyyne: Se tarkoittaa… kun katsoo tätä lakiehdotusta, niin siinä on, että kolmen kuukauden aikana voi lähteä vaikka työkokeiluun.
Orja: Minä en lähde työkokeiluun, eli palkattomaan työhön johonkin yritykseen.
Tyyne: Tai voi mennä jonnekin yhteisöön tai jonnekin tekemään jotain…
Orja: Olenko ymmärtänyt oikein, että sen yhden päivän kuussa leikkauksen voi välttää tekemällä vapaaehtoistyötä, mutta sen lisäksi, että tekee vapaaehtoistyötä, myös joutuu suostumaan kaikenlaisiin toimenpiteisiin?
Tyyne: Minkä ‘yhden päivän leikkauksen’?
Orja: No siitähän on puhuttu, että jos ei ole kolmen kuukauden aikana ollut työssä, mihin kuuluu myös vapaaehtoistyö ja monet tällaiset, niin leikataan kustakin kuusta yhden päivän tuki, eli sitä sanotaan omavastuuksi. Lisätään se yhden päivän omavastuu.
Tyyne: En osaa tuohon sanoa.
Heta: En minäkään. En ole kuullutkaan.
Orja: Siitä vaan on puhuttu keskustelupalstoilla.

Tyyne: Ei. Mutta minä varmaan joudun tulkitsemaan niin, että en voi laatia sinulle työllistymissuunnitelmaa.
Orja: Se on väärä tulkinta. Et ole tarjonnut mitään…
Tyyne: Olen tarjonnut. Olen tarjonnut kuntouttavaa työtoimintaa yksi päivä viikossa, neljä tuntia päivä.
Orja: (huokaa syvään)
Tyyne: Ja ihan tällaista, mitä sinä olet työksesi tehnyt. Ja voit itse vaikuttaa sisältöön.
Orja: Mikä nyt on se asia, josta sinä haluaisit ‘kuntouttaa’ minut pois? Ei voi käyttää sanaa ‘kuntouttava’, jos ei ole mitään kuntouttamista.
Tyyne: Työtoimintaa. Kunt… työtoimintaa se on. Nimike tulee muuttumaan varmaan uudessa laissa.
Orja: Minä olen ehdottanut ilmaista korjausompelupalvelua – se eikö teille käy?
Tyyne: Siis voi sitä tehdä, mutta se ei ole sellainen toimenpide, mikä, mikä niinku oli…
Heta: Siis sellaista, minkä perusteella työmarkkinatukea voidaan maksaa sinulle.
Orja: Miksi ei?
Heta: Se vaan on niin.
Tyyne: Niin.
Orja: Miksi ei?
Heta: Se on laissa…
Tyyne: Työtoiminta on sellaista, että sitä voi järjestää kunta, ja kolmas sektori, joko seurakunta, säätiö, yhdistys, tai kunta. Valtiokaan ei voi sitä järjestää.
(Vilkaisee kelloaan.)

Heta: Me varmaan otetaan nyt seuraava…
Orja: Eikö tämä kunta voi järjestää minua työskentelemään kotona?
Tyyne: Ei voi (hetken aikaa virkailijat puhuvat molemmat yhteen ääneen) Kuntouttavaa työtä ei voi. Että se on tavallaan jossain niinku kunnassa. Se ei käy.
Heta: Eikä me voida ruveta räätälöimään jokaiselle sitä omaa…
Orja: Ai ei voi?
Heta: Eihän siihen ole mitään mahdollisuutta.
Tyyne: Kotona ei sitä voi tehdä.
(TE-virkailija alkaa kerätä papereitaan ikäänkuin aikoisi laittaa pillit pussiin.)

Orja: Tämä on aika kauhea tilanteena, kun te ette kuuntele…
Tyyne: Mutta…
Orja: Olen yrittänyt valmistautua tähän päivään, käyttänyt taitojani ja aikaani monella tavalla, ja kaikki ehdotukseni heitetään syrjään…
Heta: Sinulla on ihan hyviä ideoita, ajatuksia, ei siinä ole mitään vikaa. Sinä teet paljon vapaaehtoistyötä, mikä on hienoa. Mutta ei ne nyt tämän lain kanssa istu. Ja meidän tehtävä on noudattaa sitä lakia. Ei sitä voi hyväksyä, että se olisi aina kaikilta kohdin oikein, mutta se on tällä hetkellä se mikä se on, eikä sitä tällä hetkellä muuteta. Ne vaatii muutokset aina vuosia.
Orja: Onko jokin muu sellainen kurssi, esimerkiksi joku ansioluettelon laatimiskurssi tai joku sen tyyppinen?
Tyyne: Työnhakuvalmennus on sellaista. Niin, siellä tehdään ainakin näitä asioita.
Orja: Oliko se juuri se, jolle ei ole sitten loppua… Kuinka pitkä se on, kuinka usein sinne joutuisi menemään? Kuka korvaa matkat?
Tyyne: Öö, sinä saat työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa per päivä.
Heta: Kauanko siellä…?
Tyyne: Uravalmennuksessa on erimittaisia, on viiden päivän työnhakuvalmennusta, kymmenen päivän työnhakuvalmennusta. Uravalmennus on sellainen, jossa on henkilökohtainen valmentaja. Aloitusjakso oli muistaakseni kymmenen päivää. Sitten oli tauko, jonka aikana haettiin työtä, ja jos ei se toteutunut, niin sitten oli kahdenkymmenen päivän uusi jakso.
Orja: Mehän tiedämme, että työpaikkoja ei ole…
Tyyne: Kymmenen päivää. Uravalmennus. Että näitä on, ja niitä voidaan tarjota, mutta kun minä en haluaisi sinulle niitä, kun sinä sitten ajaisit kaupunkiin ja se on kumminkin kustannuskysymys.
Heta: Tehdäänkö nyt niin, että sovitaan Orjan kanssa tulevaisuudessa aika… vähän aikaa miettiä?
Tyyne: Joo. Minä en nyt sitä suunnitelmaa pysty tekemään, kun ei päästy yhteisymmärrykseen…
Orja: Saanko kysyä?
Tyyne: Joo…?
Orja: Jos tulisin viihdyttämään mummoja päiväksi viikossa, niin onko sekin sitten niin, että sillä ei ole mitään loppua, eli sitä pidettäisiin sitten voimassa, kunnes…?
Tyyne: Minimi on alussa kolmen kuukauden jakso, ja sitten sen jälkeen katsotaan.
Heta: Voit itse päättää, jatkatko.
Tyyne: Niin.
Orja: Ja jos ei jatka, sittenkö katkaistaan tuet taas?
Tyyne: Ei, vaan työmarkkinatuki jatkuu sen jälkeen, jos ei sitten suunnitelma… (Toinen virkailija keskeyttää)
Heta: Sitten on taas se kolmen kuukauden tapaaminen, missä käydään näitä samoja asioita läpi. Se on se laki. Hallitus on päättänyt sellaisen systeemin.

(Seuraa hetken hiljaisuus. Orja vilkaisee tukihenkilöään ja miettii vastausta orjuuttajilleen.)

Orja: Minä olen työhaluinen, työkykyinen, enkä mikään kuntoutettava tapaus.
Tyyne: Se nimike tulee muuttumaan. Työtoiminnasta puhutaan.
Orja: Joku askartelu…?
Tyyne: Kuntouttava on sellainen, että siinä on se nimike kuntouttava… Työtoimintaa se on…
Orja: No, tiedättekö te näitä mummoja siellä, että minkälaisessa ‘työkunnossa’…?
Heta: Kyllä minä tiedän, joo.
Orja: Eli voiko jotain neulomista siellä…?
Heta: Niin, se pitää tietysti sitten kysyä tarkemmin… etten sano väärää tietoa… tuolta palvelukeskuksesta.
Orja: Jos on esimerkiksi joku vanhus, jolla on ollut tapana neuloa, mutta ei enää pysty siihen, voisi vähän kokeilla… Se voisi olla ihan hyödyllistä heille ainakin.
Heta: Se olisi tosi hienoa, jos joku heidän kanssaan tekisi sellaista (pakotettuna).
Orja: Viime kerran se ehdotus oli, että tulisin viihdyttämään heitä, ja se ei ole minä, ollenkaan.
Heta: Viriketoiminnasta oli varmaan puhe.
Orja: Mutta käsitöitä voisin ehkä tehdä.
Tyyne: No sitten minä teen suunnitelman sen perusteella, ei sovita mitään muuta toimenpidettä.
Heta: Kuntouttavan työtoiminnan sopimus tehdään.
Orja: Siis mehän yritettiin välttää sitä ‘kuntouttavaa’.
Tyyne: Minä panen työtoiminta.
Heta: Työtoiminnan sopimus. Lapussa vielä lukee kuntouttava, kun uusia lappuja ei oo…
Orja: Jatkuuko minulla työmarkkinatuki?
Tyyne: Jatkuu.
Heta: Juu.
Tyyne: Ja sitten hei, jos sinä löydät työpaikan (orja naurahtaa) tänä aikana, kun olet siinä työtoiminnassa, tai joku muu pitempiaikainen ratkaisu tulee, niin sinä voit jättää sen työtoiminnan (Ai tuokinko oli tarpeen kertoa?)
Orja: (Yrittää ottaa pöydältä takaisin ansioluettelonsa, jonka oli siihen tapaamisen alussa ojentanut luullen keskustelun kulkevan työpaikanhaussa.) Ansioluetteloni. Kiinnostaako teitä ollenkaan?
Tyyne: Kiinnostaa minua.
Heta: Niin, monenlaista kävi viimeksikin silloin ilmi.

Orja: Se tavallaan jonkun verran passivoi sitten. En pysty kaikkea tekemään. Yritän kuitenkin hyödyttää yhteisöä edes jollakin tavalla…
Tyyne: Mitä sinä pystyt ja osaat, niin sen mukaan varmaan tehdään.
Heta: Sehän se on aina kaikkien kohdalla, että kaikilla on rajansa, ja joillakin on erityistaitoja, joku on jossakin tosi hyvä, ja niin poispäin.
Orja: En tosiaan halua työllistää ketään sen takia, että minä olen työtön. Se on väärin. Se on yhteisten varojen väärinkäyttöä.
Tyyne: Esimerkiksi mitä tarkoitat?
Orja: Esimerkiksi osallistua johonkin työpajatoimintaan, jossa on perustettu yritys, joka saa tukea yhteisistä varoista, ja minä olen siellä niinkuin raaka-aineena.
Tyyne: Niin, joo, eihän tässä ole siitä kyse.

Tyyne: Mutta minun työnkuvaani mahtuu se, että minä teen sinun kanssasi nyt sen työtoiminnan sopimuksen.
Orja: Ymmärrän kyllä teidän tilannettakin. Te ette ole näitä huonoja lakeja säätänyt. Ettekä Suomen työttömyyttä aikaan saanut, enkä minäkään.
Tyyne: Niin, meilläkin on ne ohjeet.
Orja: Niin, on hyvin pienestä kiinni, että tekin olisitte minun laillani työttömiä.
Tyyne: Meillä on ne tarkastajat niskassa puhaltamassa.
Orja: Kyllä minä ymmärrän. Tekin voisitte olla työttöminä.

Tyyne: Milloin sinä haluat tavata tuon perusturvajohtajan?
Heta: Odotas nyt. Missäs me ollaan? Ensi viikolla ei ainakaan. Mites kolmas päivä?
Orja: Minulla on kalenteri vapaana. Ei ole mitään työpaikkoja, salaisia, pimeitä kuutamourakoita.
Heta: Niin.
Orja: Valitettavasti.
Heta: Teet ihan uskomattoman määrän vapaaehtoistyötä…
Tyyne: Minä haluan sinulle sanoa, että se on arvokasta. Se on arvokasta, mitä sinä tähän laitoit. Niin, että varmaan hirveän määrän olet sukkia neulonut?
Orja: No, ne menee romanialaisille lapsille. On myös suomalaisia köyhiä, mutta ne on vielä köyhempiä siellä.
Tyyne: Joo. Tarpeeseen menee. Se on todella arvokasta. Ja jos minä henkilökohtaisesti saisin nämä… Minä arvostaisin, ja katsoisin sen työksi. Mutta ei…
Heta: Niin, sitä minäkin ajattelin…
Tyyne: Niin, halusin tuoda sen esiin.
Heta: Tavallaan, tavallaan niinkuin vähän painostetaan osallistumaan (niinkuin vähän?) tällaiseen, kun ihminen voisi tehdä ihan omaa juttua. Totta kai. Siis jokaisen normaalin tuntevan ja ajattelevan ihmisen kohdalla, tälleen maalaisjärkisen, ilman muuta se pitäisi huomioida. Mut kun ei sitä vaan huomioida.
Orja: Australia on paljon inhimillisempi maa.
Heta: Joo, niin varmaan, ja monet muutkin…
Orja: Mutta me nyt eletään Suomessa, ja minä en aio täältä lähteä, vaan aion parantaa Suomea, jos voin.
Heta: Niin, aivan.

(Tukihenkilö tekee lähtöä)

Heta: Tuo kirja, joka sinulla on netissä, onko siihen tullut mitään kommentteja?
Orja: Juuri kukaan ei ole arvostellu sitä negatiivisesti. Ne, jotka ovat velvollisuudesta lukeneet sen, kuten hän täällä (viittaa tukihenkilöön), kehuu sitä… Julkaisisin sen, mutta Suomessa ei voi, koska se katkaisisi tukeni. Mutta se on siellä ilmaiseksi saatavilla.
Tyyne: Onko sinulla nettiyhteydet kotona?
Orja: Totta kai.
Tyyne: Minä laitan tämän suunnitelman sinulle allekirjotettavaksi. Kahden päivän sisällä käy kuittaamassa. Minä luen sulle nyt vielä… Aktivointihaastattelu. Se oli tämä. Ei tehty monialaisena, kun sinä sanoit… Jos et koe, niin silloin… Aktivointihaastattelussa sovittu, että aloittaa työtoiminnan yksi päivää viikko neljä tuntia päivä. Työtoiminnasta tehdään erillinen sopimus. Ja sitten, kun tämä tulee autom…, niin täällä lukee, että osallistuu kuntouttavaan, minä en saa sitä poistettua, mutta se on sitä työtoimintaa. Tapaa perusturvajohtajan helmikuussa, jolloin sopimus laaditaan.
Heta: Sä saat sen yhdeksän euroa sille päivälle lisää. Ja sitten tuetaan niitä kilometrikorvauksia. Ne on Kelan kilometrikorvausten mukaan. Eli se käytännössä tarkoittaa sitä, että todelliset kulut maksaa, ei mitään ylimääräistä.
Tyyne: Elikkä sinä menet sinne omaan… TE-palvelu.fi ja oma asiointi ja siellä näkyy…
Orja: Jos se toimii. Tänä aamuna ei toiminut, ja muulloinkin silloin tällöin siinä on jotain vikaa.
Tyyne: Joo, siellä on aina niitä häiriöitä. Jos et saa sitä allekirjoitettua, niin soita minulle…
Orja: Tai voinko laittaa sen sähköpostilla? Kirjoittaa sen ja laittaa tulemaan sähköpostin liitteenä?
Tyyne: Voi, voi.

Orja: Suomi on tosiaan syvällä nykyään.
Heta: Niin, on paljon asioita, jotka on huonosti. Mutta on myöskin paljon asioita, jotka on hyvin.
Orja: Kaikki me kolme saamme toimeentulomme yhteisistä varoista.
Heta: Niin. Kyllä

Tukihenkilö: Eihän näissä tarvitse päätään halkaista. Minä olin kerran 80-luvulla, ainoan kerran elämässäni työttömänä, ja kävin työvoimatoimistossa, ja siellä katsottiin paperit. Sanottiin ‘Joo, meillä on täällä tämmönen kurssi. Te voisitte osallistua siihen.’ Totta kai. Minähän olin aikasemmin opettajana sillä samasella kurssilla. (Nauraa) Niin, sinne vaan. Ei siinä tarvii olla järkee.
Heta: Ei niin. Pitää vaan jomman kumman osapuolen tyytyä.
Tyyne: Selvä. Minä en halunnut kiusaa sinulle tehdä.
Heta: Enkä minäkään mitään pahaa. Minulla on vielä kysymyksiä, mutta jätän ne väliin.
Orja: Kysellä kyllä voi.
Heta: Joo, niin. Mut tuolla on työterveyshoitaja, haluatko sinä siihen?
Orja: En. Ja muutenkin olen lukenut kanta.fi:stä, mitä siellä kirjoitetaan, ja se on sellaista soopaa, että en halua sitä tähän sotkea.
Heta: Okei.
Orja: Eikö olisi mahtavaa, jos olisi sellainen paikka, jossa voi mennä luottamuksellisesti puhumaan vaikka nyt lääkärille?
Heta: Ai, se olisi suurta edistystä. Mutta kaikkea hyvää. Ollaan yhteydessä.

Orjasopimuksen allekirjoitustaistelu löytyy täältä: https://reilusuomi.wordpress.com/2017/02/24/orjasopimus/

Rehellisyys: Kuvitellaanpa, että koko tapaaminen olisi suoritettu rehellisesti. Etukäteen olisi selitetty aikeet ja lait eikä olisi edes pyydetty tuomaan todistuksia, jos niitä ei kuitenkaan edes aiottu vilkaista. Jos olisi asiallisesti annettu vaihtoehdot jo kutsukirjeessä ja niistä heränneisiin kysymyksiin olisi valmistauduttu vastaamaan – työnhakija olisi voinut lähettää kysymyksiään etukäteen sähköpostitse.

Päämäärä: Mikä oli tämän keskustelun päämäärä virkailijoiden mielestä? Työnhakijan? Työnhakijan tilanteen parantaminen, jos työnhakija siihen apua pyysi? Työnhakijan latistaminen ja alistaminen ja passivointi? Oman uran varmistaminen? Bonukset?

Työttömänä Ausseissa

Vertailin hiukan työttömyyskorvauksia Suomessa ja Australiassa, josta monet puhuvat unelmiensa maana, jossa kaikki on paremmin. Tällaisia eroja huomasin.

Australiassa yksin asuvan työttömyyskorvaus (Newstart Allowance) on AU$1056 joka neljäs viikko, eli $264 viikossa (noin 190 euroa viikossa). Se on vuodessa $13728. Australiassa saa tienata $18000 vuodessa, ennen kuin siitä aletaan periä veroa. $1056 on noin 765 euroa per neljä viikkoa – verottomana käteen.

Suomessa sinkku työtön saa noin 650 joka neljäs viikko (työmarkkinatuki). Se on vuodessa 8450 euroa. Siitä peritään 20% vero. Käteen jää siis 522 euroa per neljä viikkoa, 130 euroa viikossa.

Australiassa saa siis 60 euroa viikossa enemmän käteen kuin Suomessa.
Australiassa työttömyystukea saadakseen täytyy olla maan kansalainen tai asua ensin maassa vähintään kaksi vuotta.

Entä orjuus?

En nyt löytänyt virallista infoa, mutta eräs paikallinen kertoo omista muutamasta työttömyysvuodestaan ennen eläkkeelle siirtymistään. Hänen mukaansa työttömällä oli ainakin silloin kolme vaihtoehtoa. Hän joko haki vähintään viittä työpaikkaa viikossa (vai oliko se kahdessa viikossa) ja esitti työvoimatoimistoon tositteet haustaan. Toinen vaihtoehto oli ‘vapaaehtoistyötä’ vähintään 20 tuntia viikossa jossakin yhdistyksessä tai järjestössä. Kolmas vaihtoehto oli sikäläiset orjapajat puuhasteluineen, yhdyskuntapalveluineen – work for the dole.

Suomessa tilanne näyttää muuttuneen entistä sekavammaksi tämän vuoden alusta. Toisaalta on työnhakijoita, joiden sallitaan keskittyä työnhakuun, toisaalta taas työkykyisiä ja -haluisia ihmisiä pakotetaan orjatyöhön tuhlaamaan aikaansa ja energiaansa ja henkisesti luhistumaan. Suomessa orjuus on vähimmillään neljä tuntia viikossa. Omaehtoista vapaaehtoistyötä ei kummassakaan maassa lasketa ‘aktivoitumiseksi’ eikä tukensa eteen riittäväksi työntekemiseksi. Tärkeää molempien maiden kansojen ‘edustajien’ ja virkamiesten mielestä on työttömien olla valvottuna. Jos tuosta toiminnasta tulee hyötyä, se on bonusta. Hyötyä voi orjapaja, orjuuttava virkamies bonusten ja palkankorotusten ja uransa edistämisen muodossa, tai mahdollisesti joissain tapauksissa orja itse, jos kaikkea todennäköisyyttä vastaan hän saakin orjuuden kautta työpaikan.

Vapaaehtoisuus ei käy

Kun kansalaisen työnhaku ei ole tuottanut tulosta, häntä aletaan ‘aktivoida’ ‘osallistuttamalla’ häntä yhteiskuntaan pakollisella yhdyskuntapalvelulla. Toiminnan väitetään perustuvan luottamukseen työtöntä kansalaista kohtaan. Kansalainen listaa tekemisiään; vapaaehtoista avustamista hyväntekeväisyysjärjestöissä, vanhusten ja muiden apua tarvitsevien auttamista, yhteiskunnallisista aiheista kirjoittamista, muita vapaaehtoisia palveluja yms. Hän esittää listansa virkailijalle, joka uhkaavasti heiluttaa hänen edessään orjatyösopimuspaperiaan. “Eikö nämä tekemiset riitä osoittamaan, etten makaa kotona kattoon räkien ja kaljaa kitaten, vaan yritän tehdä jotain hyödyllistä työttömyyden aiheuttamasta köyhyydestäni huolimatta ja samalla ehkä olla luomassa itselleni tuottoisaakin työtä?” Listaa vilkaistaan, mutta heitetään pilkallisesti syrjään. Eihän tällaista voi hyväksyä työttömyyden rangaistukseksi. Tämähän on vapaaehtoista ja oma-aloitteista ja työtön luultavasti jopa nauttii näistä. Hänet on pian laitettava valvottuun puuhasteluun jossain, missä hän saa tuntea olevansa hyödytöntä pohjasakkaa, pyörimään normaalien ihmisten jaloissa. Tällainen aktivoituminen pitää kieltää, jos suinkin mahdollista. Työtön pitää laittaa pakkopyörittelemään peukaloitaan valvotuissa olosuhteissa, ettei hänelle jää aikaa eikä energiaa vapaaehtoisiin hommiin.

Voluntariness forbidden

When someone’s job search has been unsuccessful for a certain time, she will be ‘activated’ by making her take part in the society in the form of compulsory community service. This is claimed to be based on trust towards the job seeker. She lists her activities; voluntary work in a Christian charity, helping old people and others needing help, writing about social issues, other voluntary services etc. She tooks her list to an unemployment specialist who is threatening her with a slavery agreement. “Won’t these acitivities prove that I don’t lie on the couch spitting into the ceiling and drink beer, but am trying to do something useful inspite of my poverty, and may at the same time be creating a new career for myself somehow.?” They glance at the list but throw it aside mockingly. This cannot be accepted as an adequate punishment for the crime of being unemployed. After all, this is voluntary and done on one’s own initiative and she probably even enjoys doing all this. She must quickly be placed in some observed activity somewhere where she will feel herself to be the useless dregs of society, and be in the way. This kind of becoming active without permission must be forbidden if at all possible. The unemployed must be placed to twiddle her thumbs under observation so that she won’t have time or energy for volunteering.

Palkan uhalla

TE-toimiston arvoisa asiantuntija. Listaa ainakin yksi avoinna oleva työpaikka alle 80 km kotoani, johon minun koulutukseni ja taitoni edes jotenkin sopivat, ja lähetä lista minulle kolmen päivän sisällä. Jos et tee tätä, käsittelen sitä työsi teosta kieltäytymisenä ja katkaisen palkkasi kahdeksi kuukaudeksi. Jos haluat valittaa päätöksestäni, voit osoittaa valituksesi minulle. Valitusten käsittely tapahtuu yleensä kolmen kuukauden odotusajan viimeisenä arkipäivänä. Tuosta päätöksestä et voi valittaa.

Ystävällisin terveisin
Työnantajasi,
Veron M. Aksaja

At a risk of temporary dismissal

Dear unemployment office employment specialist. Please make a list of one or more vacant jobs within 80 km from my home, which at least somewhat match my training and skills, and send it to me within three days. A failure to do this will be considered refusal to work, and your salary will be witheld for one month. If you wish to appeal, you may direct your complaints to me. All complaints are usually dealt with at the last working day of the three month appeal period. The decision is final.

Yours sincerely
Your employer
Tax P. Ayer

Passiivietiikkaa

Nyt toivoisin kansalaisjärjestöiltä moraalista selkärankaa. Kerron ja ihailen julkisesti, jos kuulen järjestöstä tai yhdistyksestä, joka toisaalta ottaa vastaan vapaaehtoista työpanosta kaikilta vapaaehtoisilta, mutta kieltäytyy ottamasta vapaaehtoisten työntekijöittensä joukkoon ihmistä, jota sossu tai työkkäri on pakottamassa ilmaistyöhön. Tästä olisi suuri apu ihmisten orjuuttamisen vastustamisessa.

Tai siis tarkemmin sanottuna, nämä järjestöt toivottaisivat kyllä tervetulleeksi kaikki, mutta sillä ehdolla, että henkilöä ei ole orjuutettu. Eli jos hän on jo allekirjoittanut orjatyösopimuksen, se sopimus pitää purkaa ennen kuin hänet voidaan hyväksyä eettisesti toimivaan yhdistykseen toimimaan.

Osallistutettavat orjat

Hyviä kommentteja aikuisten kansalaisten alistamisesta Hiilamon orjatyömalliin löytyy mm täältä: http://keskustelu.suomi24.fi/t/14717285/tyovelvoitettaquot-sosiaalityontekijan-ohjastamana#comment-88713916

Hyväntekeväisyysjärjestöt voisivat alkaa tehdä todellista hyvää työtä Suomen kansan yhtenäisyyden ja toisistamme välittämisen eteen myös tällä tavalla, varsinaisen hyväntekeväisyystyönsä lisäksi: Kun paikkakunnan sosiaalitoimisto osoittaa orjaksi tuomitun pakkotyöhön heille, järjestö voi kohteliaasti kieltäytyä. Ei heidän tarvitse muuta kuin kirjallisesti ilmoittaa sosiaalitoimistoon, että jokainen kunnan kansalainen on heidän toimintaansa tervetullut, mutta ei pakotettuna. Jos sosiaalitoimisto suostuu kumoamaan orjatyöpäätöksensä, yhdistys saattaa tarjota kansalaiselle puuhaa, tai sitten ei – asia jää täysin kuntalaisen ja järjestön väliseksi asiaksi. Mihinkään valvontaan ja raportointiin ja ilmiantoihin ei suostuta.

Voisiko tästä alkaa suomalaisten uusi yhteishenki, samanlainen kuin vanhempamme ja heidän vanhempansa kokivat muina sortoaikoina ja muiden yhteisten vihollistemme edessä?

Orjakauppaa

Joku tienaa sillä, että joku toinen pakotetaan ruokarahansa katkaisun uhalla palkattomaan pakkotyöhön. Mitä tämä on suomeksi? Se on orjakauppaa. Orjalla on omistajansa. Orjan tarkoitus on toimia omistajansa taloudelliseksi hyödyksi koko käyttöikänsä ajan.

Mietitäänpäs. Miten tämä nyt oikein menee? Kuvitellaan, että jokainen suomalainen on Suomen Valtio Oy:n omistama tuotantokoneiston osanen. Tehdas seisoo suurelta osin joutilaana, koska tilauksia ei tule riittävästi. On siis ongelma: mitä tehdä näille koneiston osasille, miten saada ne tuottamaan omistajalleen jotain. Keksitään näppärältä tuntuva juoni; pysäytetyt koneet vuokrataan alihankkijoille, Kunta Oy:n moniosastoiselle yhtiölle.

Nyt Kunta Oy:n osastoilla kautta maan on käsissään vuokrattua koneistoa, josta se maksaa koneen seisonta-ajan pituudesta riippuen jopa 500 euroa kuussa per koneen osa. Sille pitäisi nyt löytää jotain käyttöä. Varsinaista tuotantokäyttöä Kunta Oy:llä ei ole hankkimilleen koneille juuri nyt. Niitä koskeva sopimus Suomi Oy:n kanssa on epätavallinen. Se velvoittaa Kunta Oy:n maksamaan Suomi Oy:lle laitteista vuokraa siihen asti, kunnes uusi omistaja löytää niille jotain käyttöä. Silloin Suomi Oy alkaa taas maksaa tuotantokustannukset ja Kunta Oy:lle jää ilmaisen laitteiston vapaa käyttö.

Kunta Oy:n johtajiston ei kannata kovin paljon pohtia näiden toimenpiteiden tarkoituksia. Jos se kieltäytyisi ottamasta ylijäämälaitteistoa huostaansa, tai jos se kieltäytyisi maksamasta vaadittua vuokraa noista sille tuputetuista koneista, Suomi Oy voisi junailla Kunta Oy:n sulauttamisen johonkin isompaan Kunta-yhtiöön, ja siinä rytäkässä pullikoineen kunnan johtajistokin voisi löytää itsensä ylimäärääräisten tuotantolaitteiden sekavasta kokoelmasta. Joka tapauksessa tämähän on vain väliaikainen outo projekti – vuokranmaksua kestää vain hetken, ja sen jälkeen Kunta Oy:lle jää vielä osittain hyvinkin toimiva koneisto vapaasti käytettäväksi. He vielä tienaavat sillä.